VAELLUSNET - Vaellusturinat II

tst kirjoitti:Olisiko valokuvia vanhoihin puihin tehdyistä merkinnöistä? Näitähän löytyy esim. laukkuryssäin polokuloitten varsilta. Karsikkojakohan nuo sitten on ja pilkka lienee se puuhun kirveellä sipaistu kaarnaton alue. https://retkipaikka.fi/ruumistien-kymme ... -kupeessa/

Inarijärveltä olen löytänyt muutaman tuommoisen pilkkapuun. Liekö sitten kyse karsikoista vai kalastajien tai muiden kulkijoiden tekemistä merkinnöistä? Veikkaan noita jälkimmäisiä.

Tänään mietin juuri, että voimakkaimmat luontoelämykset taitaa moni kokea nykyisin TV:n kautta. Omaehtoinen liikkuminen luonnossa on vähentynyt, lasten leikeistä puhumattakaan. Enää eivät lapset rakenna entiseen tapaan metsissä majoja (savolaisittain hönnää), kuten itse tehtiin, koska kaupunki on rakentanut lähimetsät leikkipuistoiksi tai vähäisissä metsäsaarekkeissa majojen rakentaminen on kielletty.
Onneksi on vielä lapsiperheitä, jotka tekevät päivä- kalastus- ja marjaretkiä luontoo. Tuntuu tosi hyvältä kun oma lapsi lähettää kuvan lapsistaan isänsä perässä reput selässä ja makuualustat kainalossa menossa jonnekin laavulle yöksi tai päiväretkeltä eväidensyöntitauolta tulilla.
Edit: Nykyajan lapset viedään autolla yleensä puuhamaahan, leikkikentälle tai huvipuistoon, parhaassa tapauksessa eläintarhaan. Ennen piti leikit keksiä itse.

Silloin, kun lapsemme oli pieniä, kävimme usein mökkijärvemme pikkusaarissa mato-ongella. Eväät ja pienet makkaratulet kuuluivat asiaan. Koiramme Manu kiersi jokaisen onkijan luona, ja seurasi silmä tarkkana kohon liikkeitä. Jos koho oli lupaavasti liikkeessä, koirus oikein tärisi odotuksesta.
Pojat joskus yöpyivätkin näissä, olivat retkellä. Pari puuta oksineen muodosti suojan ja pienin varustein kesäinen yö kului yksinkin.

En ole moneen kesään nähnyt kenenkään poikkeavan näissä saarissa lapsineen, hakemassa elämyksiä. Eikö sitten osata, kun opittu valmiiseen, ja ohjelmoituun.