Lastenkin kanssa retkeily
Lastenkin kanssa retkeily
Kuinka moni harrastaa retkeilyä lasten kanssa? Viime viikolla ilmestyi kirjani Retkeilijän opas, jossa koetan opastaa ja kannustaa lähtemään retkille pienestä pitäen lastenkin kanssa.
Kirjasta kolmesta pääluvusta kaksi on Vaeltajan oppaasta (Edita 2008, loppuunmyyty) tuttua asiaa, tosin toki hieman päivitettynä. Eli koetan antaa neuvot kaikkeen vaeltamiseen, niin sulan maan vaelluksiin kuin talvivaellukseenkin. Kuvat kirjassa ovat lähes kokonaan uusia. Kokonaan uusi luku on Päivä- ja perheretkeily. En ole tietoinen suomalaisesta kirjasta, joka opastaisi alle kouluikäisten lasten kanssa retkeilyyn, tämä kirja koettaa paikata tuota puutetta.
Sillä jos me emme vie lapsiamme, tai lapsenlapsiamme, luontoon, niin mistä löytyy tulevia vaellusnettiläisiä Savusilmiä?
Lisätietoja täältä.
Kirjasta kolmesta pääluvusta kaksi on Vaeltajan oppaasta (Edita 2008, loppuunmyyty) tuttua asiaa, tosin toki hieman päivitettynä. Eli koetan antaa neuvot kaikkeen vaeltamiseen, niin sulan maan vaelluksiin kuin talvivaellukseenkin. Kuvat kirjassa ovat lähes kokonaan uusia. Kokonaan uusi luku on Päivä- ja perheretkeily. En ole tietoinen suomalaisesta kirjasta, joka opastaisi alle kouluikäisten lasten kanssa retkeilyyn, tämä kirja koettaa paikata tuota puutetta.
Sillä jos me emme vie lapsiamme, tai lapsenlapsiamme, luontoon, niin mistä löytyy tulevia vaellusnettiläisiä Savusilmiä?
Lisätietoja täältä.
Hieno juttu.
Sitten kun lapset innostuvat enemmän retkeilystä, niin heitä voi kehoittaa lukemaan menneiden vuosikymmenien aikana kirjoitettuja poikien seikkailukirjoja. Varsin usein noiden kirjojen juoni on se, että kaksi tai kolme poikaa lähtee kesälomalla esim. Lappiin muutamaksi viikoksi. Mukana on monenlaista varustetta, joskus jopa ampuma-aseita. Pojat seikkailevat tuntemattomissa maastoissa ja lähes poikkeuksetta he joutuvat tekemisiin jonkun epämääräisen roistojoukkion kanssa. Monivaiheisten ja vaarallistenkin tapahtumien jälkeen loppu on kuitenkin aina onnellinen.
Noina menneinä vuosikymmeninä tämmöiset seikkailuretket olivat ehkä yleisempiä kuin nykyään ja saattaa olla, että vanhemmat eivät enää niin helposti päästä lapsiaan maastoon päiväkausiksi.
Sitten kun lapset innostuvat enemmän retkeilystä, niin heitä voi kehoittaa lukemaan menneiden vuosikymmenien aikana kirjoitettuja poikien seikkailukirjoja. Varsin usein noiden kirjojen juoni on se, että kaksi tai kolme poikaa lähtee kesälomalla esim. Lappiin muutamaksi viikoksi. Mukana on monenlaista varustetta, joskus jopa ampuma-aseita. Pojat seikkailevat tuntemattomissa maastoissa ja lähes poikkeuksetta he joutuvat tekemisiin jonkun epämääräisen roistojoukkion kanssa. Monivaiheisten ja vaarallistenkin tapahtumien jälkeen loppu on kuitenkin aina onnellinen.
Noina menneinä vuosikymmeninä tämmöiset seikkailuretket olivat ehkä yleisempiä kuin nykyään ja saattaa olla, että vanhemmat eivät enää niin helposti päästä lapsiaan maastoon päiväkausiksi.
Selailinkin, Jouni, kirjaasi viime viikon lopulla kaupassa. Jos oikein arvaan, niin se löytyy jonain merkkipäivänäni paketista - on tupannut näitä retkeilyaiheisia uutuuskirjoja niistä löytymään, viimeksi synttärinä autiotupakirja Ja mieleisiä lahjoja kyllä ovatkin.
Mutta kysymykseesi: kyllä, retkeilen lasteni (heitä on kolme) kanssa. Pienimmäisen kanssa aloiteltiin, kun hän oli 8 kuukauden ikäinen. Mentiin melkein suoraan metsästä hyttysenpuremia täynnä neuvolaan, mutta terveydenhoitaja kyllä kannusti jatkamaan harrastusta
Kovin pitkiä retket eivät vielä ole olleet, mutta vähän kerrassaan. Esikoispojan kanssa olimme parin yön retkellä Repovedellä viime kesänä (hän oli silloin 8-vuotias). Ensi kesäksi meillä on suunnitteilla parin - kolmen yön retki Isojärven kansallispuistoon. Tytärten kanssa olen toistaiseksi ollut yhden yön reissuilla.
Tavaramäärä autottomalla perheellä on tahtonut olla se kompastuskivi, miksi olen useimmiten vienyt lapsia vain yhden (tai joskus kaksi) kerrallaan yöretkille - puoliso on sitten jäänyt kotiin hoitamaan loppupesuetta. Nyt nuo kaksi isointa (9- ja 7-vuotiaat) jo kantavat sen verran itsekin, että ensi kesänä yritetään päästä kaikki viisi yhdessä yöretkelle. Pieninkin on jo 4-vuotias, joten hänkin kulkee omilla jaloillaan (ja äidin ja isän selät vapautuvat tavaran kantamiselle). - Toisaalta kun mukana on ollut vain yksi lapsi kerrallaan, niin on kukin lapsi aina välillä saanut sitä ihan omaa aikaa äidin kanssa. (Joka vuosi olen yhden oman retken kunkin lapsen kanssa tehnyt.)
Päiväretkiä sitten toki tehdään enemmänkin. Joskus jonnekin muka "ihan oikeaan kohteeseen", mutta välillä vain lähdetään kotiovesta ulos ja kävellään vaikka merenrannan kalliolle juomaan termarista juomaa ja syömään keksejä (ja mehän siis asumme niinkin erämaisessa ympäristössä kuin Helsinki - mutta kyllähän täälläkin luontoa riittää). Kummasti lapset lähtevät räntäsateessakin ulos, kun luvassa on "retki". Vaikka isoin lapsista alkaakin jo paljon olla kavereitten kanssa ja konsolipelit yms. vetävät puoleensa, niin kyllä hänkin retkillä mahdollisesta pienestä alkuvastustelusta huolimatta yleensä viihtyy.
Mutta kysymykseesi: kyllä, retkeilen lasteni (heitä on kolme) kanssa. Pienimmäisen kanssa aloiteltiin, kun hän oli 8 kuukauden ikäinen. Mentiin melkein suoraan metsästä hyttysenpuremia täynnä neuvolaan, mutta terveydenhoitaja kyllä kannusti jatkamaan harrastusta
Kovin pitkiä retket eivät vielä ole olleet, mutta vähän kerrassaan. Esikoispojan kanssa olimme parin yön retkellä Repovedellä viime kesänä (hän oli silloin 8-vuotias). Ensi kesäksi meillä on suunnitteilla parin - kolmen yön retki Isojärven kansallispuistoon. Tytärten kanssa olen toistaiseksi ollut yhden yön reissuilla.
Tavaramäärä autottomalla perheellä on tahtonut olla se kompastuskivi, miksi olen useimmiten vienyt lapsia vain yhden (tai joskus kaksi) kerrallaan yöretkille - puoliso on sitten jäänyt kotiin hoitamaan loppupesuetta. Nyt nuo kaksi isointa (9- ja 7-vuotiaat) jo kantavat sen verran itsekin, että ensi kesänä yritetään päästä kaikki viisi yhdessä yöretkelle. Pieninkin on jo 4-vuotias, joten hänkin kulkee omilla jaloillaan (ja äidin ja isän selät vapautuvat tavaran kantamiselle). - Toisaalta kun mukana on ollut vain yksi lapsi kerrallaan, niin on kukin lapsi aina välillä saanut sitä ihan omaa aikaa äidin kanssa. (Joka vuosi olen yhden oman retken kunkin lapsen kanssa tehnyt.)
Päiväretkiä sitten toki tehdään enemmänkin. Joskus jonnekin muka "ihan oikeaan kohteeseen", mutta välillä vain lähdetään kotiovesta ulos ja kävellään vaikka merenrannan kalliolle juomaan termarista juomaa ja syömään keksejä (ja mehän siis asumme niinkin erämaisessa ympäristössä kuin Helsinki - mutta kyllähän täälläkin luontoa riittää). Kummasti lapset lähtevät räntäsateessakin ulos, kun luvassa on "retki". Vaikka isoin lapsista alkaakin jo paljon olla kavereitten kanssa ja konsolipelit yms. vetävät puoleensa, niin kyllä hänkin retkillä mahdollisesta pienestä alkuvastustelusta huolimatta yleensä viihtyy.
Minulla on neljä lasta, vanhin oli 8-vuotias ,kun käytiin Haltilla ekan kerran vuonna nakki ja makkara, kantoi silloin jo omat vaatteet ja pussin.
Vanhin tyttö, nyt 13, on retkeillyt neljän vanhasta. Eka pitkä reissu oli 7-vuotiaana Saariselän takametsissä, oltiin 6 yötä. Pisin reissu hänen kanssaan tehtiin pari vuotta sitten samoihin maisemiin, olitiin reissussa 10 päivää.
Nuoremman tytön kanssa, 12 v., viime kesänä mentiin taas Saariselällä 10 päivää.
Molemmat kantavat omat vaatteet, pussin ja osan ruokaa.
Ensi kesänä on nuorimman, 10 v. pojan, vuoro lähteä pidemmälle reissulle äidin mukaan.
Lapset rakastaa tuntureita, sitä hiljaisuutta, kipeitä jalkoja, leiritulta, makoilua tunturin rinteillä, jääkylmää uinti vettä, Luiron saunaa.
Mummun roolissa pitänee minun opettaa vanhimman pojan lapsille rakkaus retkeilyyn.
Vanhin tyttö, nyt 13, on retkeillyt neljän vanhasta. Eka pitkä reissu oli 7-vuotiaana Saariselän takametsissä, oltiin 6 yötä. Pisin reissu hänen kanssaan tehtiin pari vuotta sitten samoihin maisemiin, olitiin reissussa 10 päivää.
Nuoremman tytön kanssa, 12 v., viime kesänä mentiin taas Saariselällä 10 päivää.
Molemmat kantavat omat vaatteet, pussin ja osan ruokaa.
Ensi kesänä on nuorimman, 10 v. pojan, vuoro lähteä pidemmälle reissulle äidin mukaan.
Lapset rakastaa tuntureita, sitä hiljaisuutta, kipeitä jalkoja, leiritulta, makoilua tunturin rinteillä, jääkylmää uinti vettä, Luiron saunaa.
Mummun roolissa pitänee minun opettaa vanhimman pojan lapsille rakkaus retkeilyyn.
Meillä on päiväretkien lisäksi kokemuksia myös muusta. Esikoinen teki ekan vaelluksen Muotkalle liki tasan 1-v. Viikon verran telttailtiin, tosin useampi yö samassa paikassa Stuorraäytsin reunalla. Keskimmäisen ollessa vuoden ja esikoisen 3-v tehtiin lapin retki telttaillen pääosin. Retket lyhyempiä, kun ei tavaroita pystynyt viikon tarpeisiin liikuttamaan.
Vuosi sitten huhtikuussa 3½v kanssa olin kangaslaavuretkellä tulilla yön.
Vuosi sitten huhtikuussa 3½v kanssa olin kangaslaavuretkellä tulilla yön.
Viimekesänä ensimmäisen kerran lasten kanssa yö retkellä. Lapset 4, 5 ja 8 vuotta. Kävelyä n. 10 km. Yöpyminen teltassa. Aikuisten rinkat täyttyivät täysin 5 :stä makuupussista ja makuualustasta, viidenhengen teltasta, trangiasta sekä ilta ja aamupala tarpeista. Lapsilla omissa repuissaan ruokailuvälineet ja yöasut. Miten te muut saatte tavarat roudattua kun teette lasten kanssa vaelluksia? Reissu oli kaikista mukava ja uutta telttaretkeä suunnitellan.
Tavaroiden mahtuminen on juuri se ongelma ja rajoite. Ensi kesälle, kun suunnittelemme retkeä kolmen lapsen kanssa, niin tavoite on 5-v kantaa oman makuupussinsa. Äiti kantaa 1-v ja toivottavasti 3-v kävelee itse.
Viikon retki 1-v:an kanssa meni siten, että Äiti kantoi lapsen, keittimen+kattilat, ruokailuvälineet ja lisärepussa vaipat. Isä eli minä kannoin sitten kaiken lopun. n. 40kg. Siksi vietimme pääosan ajasta samassa leirissä.
Viikon retki 1-v:an kanssa meni siten, että Äiti kantoi lapsen, keittimen+kattilat, ruokailuvälineet ja lisärepussa vaipat. Isä eli minä kannoin sitten kaiken lopun. n. 40kg. Siksi vietimme pääosan ajasta samassa leirissä.
-
- Viestit: 3511
- Liittynyt: 12 Tammi 2006 09:40
Hanki eräkärry niin saat kuorman kulkemaan kevyesti. Viime syksynä olin poikani 8v kanssa reissussa ja hänellä oli omassa rinkassaan henkilökphtaiset varusteet ja hän väsähti. Ei muuta kuin pojan rinkka remmeillä kärryyn kiinni ja matka jatkuiHanu kirjoitti:Tavaroiden mahtuminen on juuri se ongelma ja rajoite. Ensi kesälle, kun suunnittelemme retkeä kolmen lapsen kanssa, niin tavoite on 5-v kantaa oman makuupussinsa. Äiti kantaa 1-v ja toivottavasti 3-v kävelee itse.
Viikon retki 1-v:an kanssa meni siten, että Äiti kantoi lapsen, keittimen+kattilat, ruokailuvälineet ja lisärepussa vaipat. Isä eli minä kannoin sitten kaiken lopun. n. 40kg. Siksi vietimme pääosan ajasta samassa leirissä.
-
- Viestit: 1358
- Liittynyt: 10 Huhti 2010 21:04
Re: Lastenkin kanssa retkeily
Kiitos Jouni vinkistä. Tuli tämäkin opus hankittua.Jouni kirjoitti:Kuinka moni harrastaa retkeilyä lasten kanssa? Viime viikolla ilmestyi kirjani Retkeilijän opas, jossa koetan opastaa ja kannustaa lähtemään retkille pienestä pitäen lastenkin kanssa.
Kirjasta kolmesta pääluvusta kaksi on Vaeltajan oppaasta (Edita 2008, loppuunmyyty) tuttua asiaa, tosin toki hieman päivitettynä. Eli koetan antaa neuvot kaikkeen vaeltamiseen, niin sulan maan vaelluksiin kuin talvivaellukseenkin. Kuvat kirjassa ovat lähes kokonaan uusia. Kokonaan uusi luku on Päivä- ja perheretkeily. En ole tietoinen suomalaisesta kirjasta, joka opastaisi alle kouluikäisten lasten kanssa retkeilyyn, tämä kirja koettaa paikata tuota puutetta.
Nyt alkaa meikäläisellä olemaan jo hyvä määrä kirjojasi (vielä tosin lukematta):
niitä ovat tämän lisäksi Autiotuvista, Kansallispuistoista ja Pohjoisen erämaista kertovat kirjasi.
Upeita tietopaketteja kaikki. Ja niiin paljon asiaa.
-
- Viestit: 1358
- Liittynyt: 10 Huhti 2010 21:04
Re: Lastenkin kanssa retkeily
Kiitos Jouni vinkistä. Tuli tämäkin opus hankittua.Jouni kirjoitti: Kirjasta kolmesta pääluvusta kaksi on Vaeltajan oppaasta (Edita 2008, loppuunmyyty) tuttua asiaa, tosin toki hieman päivitettynä. Eli koetan antaa neuvot kaikkeen vaeltamiseen, niin sulan maan vaelluksiin kuin talvivaellukseenkin. Kuvat kirjassa ovat lähes kokonaan uusia. Kokonaan uusi luku on Päivä- ja perheretkeily. En ole tietoinen suomalaisesta kirjasta, joka opastaisi alle kouluikäisten lasten kanssa retkeilyyn, tämä kirja koettaa paikata tuota puutetta.
Nyt alkaa meikäläisellä olemaan jo hyvä määrä kirjojasi (vielä tosin lukematta):
niitä ovat tämän lisäksi Autiotuvista, Kansallispuistoista ja Pohjoisen erämaista kertovat kirjasi.
Upeita tietopaketteja kaikki. Ja niiin paljon asiaa.[/quote]
Väsähtänyt juniori on näppärää ottaa myös putkirinkan kyytiin. Lapsi rinkan päälle istumaan jalat yläkaaren alta, kaaresta voi pitää kiinni. Toimii hyvin ainakin vielä 5-vuotiaalla. Tuossa täytyy pitää huoli ettei lapsi nukahda kyydissä, sen varalle jonkinlainen selkätukikin olisi helppo tehdä. Alle 2-vuotias kulkee kätevästi kantoliinassa vatsan puolella häiritsemättä rinkan kantamista.Hamalainen kirjoitti:Hanki eräkärry niin saat kuorman kulkemaan kevyesti. Viime syksynä olin poikani 8v kanssa reissussa ja hänellä oli omassa rinkassaan henkilökphtaiset varusteet ja hän väsähti. Ei muuta kuin pojan rinkka remmeillä kärryyn kiinni ja matka jatkuiHanu kirjoitti:Tavaroiden mahtuminen on juuri se ongelma ja rajoite. Ensi kesälle, kun suunnittelemme retkeä kolmen lapsen kanssa, niin tavoite on 5-v kantaa oman makuupussinsa. Äiti kantaa 1-v ja toivottavasti 3-v kävelee itse.
Viikon retki 1-v:an kanssa meni siten, että Äiti kantoi lapsen, keittimen+kattilat, ruokailuvälineet ja lisärepussa vaipat. Isä eli minä kannoin sitten kaiken lopun. n. 40kg. Siksi vietimme pääosan ajasta samassa leirissä.
-
- Viestit: 3095
- Liittynyt: 13 Tammi 2008 19:58
Re: Lastenkin kanssa retkeily
Aamupakkasella lykkäsin ulosmenijälle metsänvihreän Ruskovillan välihaalarin, jonka niskalapussa muutaman muun nimen seassa luki: UNNA. Sattuma vai jotakin muuta? Hyvä että hyvät vaatteet kiertävät.Jouni kirjoitti:...
Sillä jos me emme vie lapsiamme, tai lapsenlapsiamme, luontoon, niin mistä löytyy tulevia vaellusnettiläisiä Savusilmiä?