Mitä (retkeilyyn liittyvää) luit viimeksi?
^ Hieno motiivi retkeilylle tuollainen paikallishistorian kokeminen oikeassa ympäristössä. Hieno on myös tekemäsi "gps-kuva"!
Hyvinkäältä Karkkilaan on myös mennyt muinoin kapearaiteinen rautatie ja nyt on ollut ainakin jotain suunnitelmia avata vanha rataväylä jonkunlaiseen ulkoilukäyttöön esim. pyöräilyreitiksi. Vanha ratapohja on kyllä osittain vielä helposti löydettävissä vaikka Kytäjän kartanon mailla Kytäjärven pengerryksinä.
Hyvinkäältä Karkkilaan on myös mennyt muinoin kapearaiteinen rautatie ja nyt on ollut ainakin jotain suunnitelmia avata vanha rataväylä jonkunlaiseen ulkoilukäyttöön esim. pyöräilyreitiksi. Vanha ratapohja on kyllä osittain vielä helposti löydettävissä vaikka Kytäjän kartanon mailla Kytäjärven pengerryksinä.
-
- Viestit: 685
- Liittynyt: 06 Helmi 2013 09:02
- Paikkakunta: Espoo
Joo, kiitti. Kun on retkeillyt vuosia tai vuosikymmeniä samoissa paikoissa, ainakin minä haluan löytää uusia näkökulmia, jotta tuoreus pysyy yllä. Hyvältä kuulostaa myös tuo Hyvinkään-Karkkilan radan elvytys -- Nuuksion rautatiestä kun ei tule ikinä turistikohdetta, siinä on nimittäin pari glofkenttää esteenä!Usmi kirjoitti:^ Hieno motiivi retkeilylle tuollainen paikallishistorian kokeminen oikeassa ympäristössä. Hieno on myös tekemäsi "gps-kuva"!
Avisuora - Retkellä tavalla tai toisella http://avisuora.wordpress.com
Huomenna pitää hakea kirjastosta se Itkosen Lapin matkani. Kiitti vinkeistä, kuulosti mielenkiintoiselta.
Itse ahmin kahdelta istumalta lappalaisten elämään liittyvän romaanin, eräänlainen rakkausromaani & karu sukutarina. Ei siis mikään retkeilykirja mutta Lapin mystiikkaa riitti.
Annica Wennström, 2012: Lapinkylä
Veikkailen, että saattaa olla enempi naisten makuun...
Itse ahmin kahdelta istumalta lappalaisten elämään liittyvän romaanin, eräänlainen rakkausromaani & karu sukutarina. Ei siis mikään retkeilykirja mutta Lapin mystiikkaa riitti.
Annica Wennström, 2012: Lapinkylä
Veikkailen, että saattaa olla enempi naisten makuun...
P. W. Aurén: Matkani Lapinmaassa 1867
Kirja keskittyy hieman liikaa uskontoon sekä alueen hallinnolisiin asioihin, näin retkeiljän näkökulmasta katsottuna.
Itse matkustamiseen ja sen kuvailuun on käytetty aika niukkasanaista ilmaisutyyliä, joka ei juurikaan valota lukijalle maisemaa. Lisäksi, aikalaisten tyyliä noudatellen, Lapin ihmiset kuvaillaan tyhmiksi, likaisiksi ja yksinkertaisiksi. Oikeastaan aika tyypillinen uskonnollinen opus. Voihan sen toki lukea, ei se hukkaan mene mutta ei kirjana herätä hurraa-huutoja.
Kirja keskittyy hieman liikaa uskontoon sekä alueen hallinnolisiin asioihin, näin retkeiljän näkökulmasta katsottuna.
Itse matkustamiseen ja sen kuvailuun on käytetty aika niukkasanaista ilmaisutyyliä, joka ei juurikaan valota lukijalle maisemaa. Lisäksi, aikalaisten tyyliä noudatellen, Lapin ihmiset kuvaillaan tyhmiksi, likaisiksi ja yksinkertaisiksi. Oikeastaan aika tyypillinen uskonnollinen opus. Voihan sen toki lukea, ei se hukkaan mene mutta ei kirjana herätä hurraa-huutoja.
"On aina ollut metsä ja kaira.
Sinne minä olen aina mennyt, kun on ollut vaikeaa.
Sinne minä olen aina mennyt, kun olen ollut onnellinen".
Juhani Valli, 2007
Sinne minä olen aina mennyt, kun on ollut vaikeaa.
Sinne minä olen aina mennyt, kun olen ollut onnellinen".
Juhani Valli, 2007
Muutama päivä sisällä flunssan kourissa on antanut aikaa lukemiselle.
Kai-Veikko Vuoriston MISSÄ PITKOSPUUT PÄÄTTYVÄT sai vaellus- ja hiihtohalut heräämään. Vaikka todellisuudessa en tuommoisille reissuille enää lähdekään, niin mukava noista on kuitenkin lukea ja haaveillakin.
Annikki Kariniemen SALAKAATO kertoo yhden tarinan lappilaiskylästä ja siellä tapahtuneesta hirven salakaadosta.
Veikko Haakanan LUOLAMIEHEN POJAT on ihmisen esihistoriaan liityvä seikkailukirja kahden nuoren veljeksen tulenhakumatkasta. Näihin Haakanan poikakirjojen teksteihin sisältyy aina pientä opetusta ja ohjausta varsinkin erilaisten erätaitojen oppimiseksi.
Risto Isomäen JUMALAN PIKKUSORMI on varsinainen toimintapläjäys, jonka tapahtumapaikkana on Egyptin Sahara ja sinne rakenteilla oleva valtava aurinkotuulivoimala.
Kai-Veikko Vuoriston MISSÄ PITKOSPUUT PÄÄTTYVÄT sai vaellus- ja hiihtohalut heräämään. Vaikka todellisuudessa en tuommoisille reissuille enää lähdekään, niin mukava noista on kuitenkin lukea ja haaveillakin.
Annikki Kariniemen SALAKAATO kertoo yhden tarinan lappilaiskylästä ja siellä tapahtuneesta hirven salakaadosta.
Veikko Haakanan LUOLAMIEHEN POJAT on ihmisen esihistoriaan liityvä seikkailukirja kahden nuoren veljeksen tulenhakumatkasta. Näihin Haakanan poikakirjojen teksteihin sisältyy aina pientä opetusta ja ohjausta varsinkin erilaisten erätaitojen oppimiseksi.
Risto Isomäen JUMALAN PIKKUSORMI on varsinainen toimintapläjäys, jonka tapahtumapaikkana on Egyptin Sahara ja sinne rakenteilla oleva valtava aurinkotuulivoimala.
Ylläksen hiihtoreissulta palatessa luin yöjunassa loppuun Eeva Kilven kirjan Lapikkaita. Mainiota kuvausta vaeltamisesta Lapinkävijän vaimon näkökulmasta, kun hänet raahataan Lappiin itikoiden syötäväksi ja joutuu kulkemaan pitkiä taipaleita miehensä perässä ja välillä on ylitettävänä vuolaita jokia. Kirjassa on kuusi erillistä kertomusta, jotka kuvaavat Lappia kirjoittajan itsensä kokemana. Tarinoissa tulee hyvin kuvatuksi lapinhullu (Homo lapponicus).
Eikö hän arvellut jossain välissä, että noilla reissuilla hän taitaakin olla mukana vain hätäravintona.Venla kirjoitti:... Eeva Kilven kirjan Lapikkaita. Mainiota kuvausta vaeltamisesta Lapinkävijän vaimon näkökulmasta, kun hänet raahataan Lappiin itikoiden syötäväksi ja joutuu kulkemaan pitkiä taipaleita miehensä perässä ja välillä on ylitettävänä vuolaita jokia.
-
- Viestit: 35
- Liittynyt: 25 Heinä 2011 15:03