Kersan kanssa pakkasessa
Re: Kersan kanssa pakkasessa
Voisiko joku selittää mikä itu siinä on retkeillä ja matkustaa vauvan kanssa. Vauva ei saa siitä mitään kokemuksia ja vanhemmillekin vaivaa.
Re: Kersan kanssa pakkasessa
Yksinkertaisesti siksi, että aikuiset pääsee retkelle. Ja heti pikkuvauva-ajan jälkeen retkille tulee uusia ulottuvuuksia, kun pääsee katsomaan luontoa lapsen näkökulmasta.
Re: Kersan kanssa pakkasessa
Onko sinulla omahtaista kokemusta, ettei lapsi/vauva saa mitään kokemusta siitä.
Lapsi kyllä havainnoi ja yhdistää varhaisella iällään kaiken ympäristössään kokemansa.
Mikäli se on positiivistä, ei muuta kuin metsän, nimimerkillä kokemuksia on.
Lapsi kyllä havainnoi ja yhdistää varhaisella iällään kaiken ympäristössään kokemansa.
Mikäli se on positiivistä, ei muuta kuin metsän, nimimerkillä kokemuksia on.
zaviliero
Re: Kersan kanssa pakkasessa
Miksi (pikku)lasten kanssa? Syinä esim.
-Ainakin osa ulkoilmareissuissa jäisi muuten tekemättä.
-Koko perheen ulkoilmailu yhdistää sakkia ja on kaiken lisäksi mukavaa tekemistä. Ainakin meidän perheessä tämä on antanut paljon ja suuresti kannustan tähän suuntaan.
- Enemmän jälkiviisaana: kun lapset tottuvat ja kasvavat ulkoilmaelämään jo pienestä, sitä ei välttämättä kyseenalaisteta ja harraste jatkuu vanhempien kanssa jopa murrosiässäkin ja aikuisiällä. Ja (olkoonkin että subjektiivinen näkemys) ulkoilmaharrasteethan eivät ole sieltä huonoimmasta päästä.
Kesällähän tosiaan vauvan kanssa voi tehdä jo telttareissuja helposti, mutta talvella telttayöpymiset jäivät pikkulapsireissuilla vähiin (toki oli sitten omiakin reissuja). Lähinnä päiväretkiä kotosalla/Ylläksellä/Lyngenissä ja tuolloin tärkeää varmistella riittävän tiuhaan, että pikkuisella ei ole kylmä/vaatteet on kuivat/vaippa on kuiva (vaippahommissa samat huomiot kuin Hanulla). Meillä pikkulapsi-iässä käytössä oli Fjellpulkenin lapsiahkio, jonne lampaantaljalla, makuupussilla ym. luotiin sopiva mikroilmasto. Hieman vanhempana (2v +) Chariotin (Cougar 2) pyöräkärry suksivarustelulla, tuo on ollut parhaita hankintoja ikinä eikä voi liikaa kehua. Todellinen mahdollistaja, jota ilman monet telttapyöräretket kesällä ja koko perheen hiihdot talvella olisivat jääneet tekemättä. Ahkiossa 2 v ei jaksa enää välttis istuskella, mutta pyöräkärry ok sinne 5v asti ja siinä saa kuljetettua sukset ym. Kun juniori ei jaksa enää/välillä hiihtää, tulee vetoon tai istuu hetken kärryssä. Ja hiihtäessä tuossa kärryssä nähtiin kaikenlaisia trapetsitaiteiluita, jolloin aika ei käynyt pitkäksi. Kärry liukuu myös sen verran hyvin, että edes 2 lasta ja yksi köydessä (kärryn perässä) ei ole ylettömän tukalaa. Mutta tuo Chariot toimii vain valmiilla baanoilla tai hankikannolla, ei hiihtovaelluksella.
Eka useamman yön hiihtovaellus oli 1.5v vanhana huhtikuussa UKK puistossa ja tällöinkin tupiin tukeutuen, teltta varalla. Itsellä 2x ahkio perässä, mutta se ei ole nousukarvoilla ongelma. Suurin ongelma lapsiahkioreissuilla oli yleensä se, että lapsi nukkuu ahkiossa oikein hyvin ja on energiaa täynnä päivän loppupuolella, kun taas vanhemmilla hieman päinvastoin. Kaamosaikaan tai pelkkään avotunturiin en pikkulapsen kanssa lähtisi hiihtovaellukselle.
Kesäreissut tehtiin liki poikkeuksetta avotunturiin ja vuorille Norjaan ja Alpeille, noissa etuna oli mm. hyttysten määrä. Kyllä jo 3 v osaa Norjan maisemia ja mahdollisuuksia arvostaa ja tuollaiset voivat pötkiä uskomattomia matkoja kun sille päälle sattuvat. Alppien etuna monipuolisempi otusvalikoima, eläimet kun lapsille oli aina kiinnostavia. Useamman yön telttareissut ainakin useamman lapsen kanssa voivat pikkulapsi-iässä olla vanhemmille hieman haastavampia. Toisella lapsenkantoreppu ja toisella 5 hengen telttavermeet ym ja paino senkuin lisääntyi vaippojen kastuessa. Rutiinit ja vanhempien varustuksen minimointi oltava kohdallaan, koska lapsille oltava varavaatteita ym. Repun painaessa voi lohduttautua sillä, että mieluummin Jotunheimeilla kuin neljän seinän sisällä tai autossa.
Talvivaellusten osalta hankala aika on noin 2v (kun ei enää malta olla ahkiossa)- 6 v (jolloin alkaa jaksaa hiihtämään toistuvia >10 km päivämatkoja. Tällöin joutuu tyytymään omiin hiihtovaelluksiin, mutta noin 6 v alkaen voi tehdä jo usean päivin hiihtovaelluksia (esim. Pallas-Hetta) juniorin kanssa tai riippuu täysin siitä, onko lapsi tottunut hiihtämään. Totuttamisessa mentävä maltilla ja myös varusteet oltava kohdillaan ts. lipsuvilla suksilla ja liian suurilla monoilla voi olla kauaskantoiset seuraukset. Ja taukoja ja herkkuja aina riittävästi.
Säätä kannattaa katsoa lasten kanssa tarkemmin. Paukkupakkanen tai kaatosade eivät vaan luo niin otollisia olosuhteita positiivisille kokemuksille kuin auringonpaiste.
Summa summarum:
-(Pikku)lastenkin kanssa voi tehdä hyvinkin antoisia ja monenlaisia reissuja sekä kesällä että talvella, syytä edetä kuitenkin vaiheittain ja ilman kummempia tavoitteita.
-Pyrittävä aina optimoimaan lapsen olotila niin, että positiivinen tunnelma säilyy tilanteessa kuin tilanteessa. Uhkaus/kiristys/lahjonta-keinoista vain lahjonta on suositeltava, muut no-no.
-(Osin edelliseen liittyen:) Vanhemmilla syytä olla kokemus ja rutiinit kohdallaan siten, että maastoon ei lähdetä enää itse opettelemaan mitään, jotta asiat sujuvat jouheasti. [no akallion tapauksessa tämä ei liene ongelma].
-Ainakin osa ulkoilmareissuissa jäisi muuten tekemättä.
-Koko perheen ulkoilmailu yhdistää sakkia ja on kaiken lisäksi mukavaa tekemistä. Ainakin meidän perheessä tämä on antanut paljon ja suuresti kannustan tähän suuntaan.
- Enemmän jälkiviisaana: kun lapset tottuvat ja kasvavat ulkoilmaelämään jo pienestä, sitä ei välttämättä kyseenalaisteta ja harraste jatkuu vanhempien kanssa jopa murrosiässäkin ja aikuisiällä. Ja (olkoonkin että subjektiivinen näkemys) ulkoilmaharrasteethan eivät ole sieltä huonoimmasta päästä.
Kesällähän tosiaan vauvan kanssa voi tehdä jo telttareissuja helposti, mutta talvella telttayöpymiset jäivät pikkulapsireissuilla vähiin (toki oli sitten omiakin reissuja). Lähinnä päiväretkiä kotosalla/Ylläksellä/Lyngenissä ja tuolloin tärkeää varmistella riittävän tiuhaan, että pikkuisella ei ole kylmä/vaatteet on kuivat/vaippa on kuiva (vaippahommissa samat huomiot kuin Hanulla). Meillä pikkulapsi-iässä käytössä oli Fjellpulkenin lapsiahkio, jonne lampaantaljalla, makuupussilla ym. luotiin sopiva mikroilmasto. Hieman vanhempana (2v +) Chariotin (Cougar 2) pyöräkärry suksivarustelulla, tuo on ollut parhaita hankintoja ikinä eikä voi liikaa kehua. Todellinen mahdollistaja, jota ilman monet telttapyöräretket kesällä ja koko perheen hiihdot talvella olisivat jääneet tekemättä. Ahkiossa 2 v ei jaksa enää välttis istuskella, mutta pyöräkärry ok sinne 5v asti ja siinä saa kuljetettua sukset ym. Kun juniori ei jaksa enää/välillä hiihtää, tulee vetoon tai istuu hetken kärryssä. Ja hiihtäessä tuossa kärryssä nähtiin kaikenlaisia trapetsitaiteiluita, jolloin aika ei käynyt pitkäksi. Kärry liukuu myös sen verran hyvin, että edes 2 lasta ja yksi köydessä (kärryn perässä) ei ole ylettömän tukalaa. Mutta tuo Chariot toimii vain valmiilla baanoilla tai hankikannolla, ei hiihtovaelluksella.
Eka useamman yön hiihtovaellus oli 1.5v vanhana huhtikuussa UKK puistossa ja tällöinkin tupiin tukeutuen, teltta varalla. Itsellä 2x ahkio perässä, mutta se ei ole nousukarvoilla ongelma. Suurin ongelma lapsiahkioreissuilla oli yleensä se, että lapsi nukkuu ahkiossa oikein hyvin ja on energiaa täynnä päivän loppupuolella, kun taas vanhemmilla hieman päinvastoin. Kaamosaikaan tai pelkkään avotunturiin en pikkulapsen kanssa lähtisi hiihtovaellukselle.
Kesäreissut tehtiin liki poikkeuksetta avotunturiin ja vuorille Norjaan ja Alpeille, noissa etuna oli mm. hyttysten määrä. Kyllä jo 3 v osaa Norjan maisemia ja mahdollisuuksia arvostaa ja tuollaiset voivat pötkiä uskomattomia matkoja kun sille päälle sattuvat. Alppien etuna monipuolisempi otusvalikoima, eläimet kun lapsille oli aina kiinnostavia. Useamman yön telttareissut ainakin useamman lapsen kanssa voivat pikkulapsi-iässä olla vanhemmille hieman haastavampia. Toisella lapsenkantoreppu ja toisella 5 hengen telttavermeet ym ja paino senkuin lisääntyi vaippojen kastuessa. Rutiinit ja vanhempien varustuksen minimointi oltava kohdallaan, koska lapsille oltava varavaatteita ym. Repun painaessa voi lohduttautua sillä, että mieluummin Jotunheimeilla kuin neljän seinän sisällä tai autossa.
Talvivaellusten osalta hankala aika on noin 2v (kun ei enää malta olla ahkiossa)- 6 v (jolloin alkaa jaksaa hiihtämään toistuvia >10 km päivämatkoja. Tällöin joutuu tyytymään omiin hiihtovaelluksiin, mutta noin 6 v alkaen voi tehdä jo usean päivin hiihtovaelluksia (esim. Pallas-Hetta) juniorin kanssa tai riippuu täysin siitä, onko lapsi tottunut hiihtämään. Totuttamisessa mentävä maltilla ja myös varusteet oltava kohdillaan ts. lipsuvilla suksilla ja liian suurilla monoilla voi olla kauaskantoiset seuraukset. Ja taukoja ja herkkuja aina riittävästi.
Säätä kannattaa katsoa lasten kanssa tarkemmin. Paukkupakkanen tai kaatosade eivät vaan luo niin otollisia olosuhteita positiivisille kokemuksille kuin auringonpaiste.
Summa summarum:
-(Pikku)lastenkin kanssa voi tehdä hyvinkin antoisia ja monenlaisia reissuja sekä kesällä että talvella, syytä edetä kuitenkin vaiheittain ja ilman kummempia tavoitteita.
-Pyrittävä aina optimoimaan lapsen olotila niin, että positiivinen tunnelma säilyy tilanteessa kuin tilanteessa. Uhkaus/kiristys/lahjonta-keinoista vain lahjonta on suositeltava, muut no-no.
-(Osin edelliseen liittyen:) Vanhemmilla syytä olla kokemus ja rutiinit kohdallaan siten, että maastoon ei lähdetä enää itse opettelemaan mitään, jotta asiat sujuvat jouheasti. [no akallion tapauksessa tämä ei liene ongelma].
Re: Kersan kanssa pakkasessa
Tästähän tuli yllättävän paljon hyvää juttua, kiitos! On mukava lukea toisten kokemuksia, koska perinteisesti lasten kanssa vaeltamisesta ei ole niin puhuttu ja välillä on miettinyt, että onko tässä nyt jotain arveluttavaa tekemässä. Meillä ainakin käytännössä tilanne on useimmiten se, että jos vauvaa ei voi ottaa mukaan niin ei voi vanhemmatkaan lähteä. Toivottavasti vauvakin siinä tottuu eräoloihin ja vaiva maksaa itsensä jossain määrin takaisin kun hän on isompi.
Thulen (ex. Chariot) kärry on meilläkin aktiivikäytössä. Lapsiahkiota ei vielä ole. Olen jopa miettinyt, että saisiko kärryn kulkemaan helpossa umpihangessa askartelemalla siihen kantavammat sukset. Kärryn tarjoama suoja on ylivoimainen ja isommalle lapselle siellä tosiaan olisi enemmän tilaa puuhailla omiaan. No, varmaan sen ahkionkin joutuu hankkimaan. Niitä tosin on helpompi löytää vuokralle, joten ilmankin saattaisi pärjätä.
Omakin havainto on ollut, että vauvan kanssa voi tehdä melkein kaikkea. Tärkeä on, että marginaalia on hyvin reilusti, eli parhaimmillaan vanhemmilla on kokemusta vaativasta vaelluksesta ja ulkona liikkumisesta - jotta sitten on varaa helpottaa reilusti. Ainoa merkittävä poikkeus on ehkä kova pakkanen, jota alle yksivuotiaan keuhkot eivät ilmeisesti välttämättä kestä - ja sille ei oikein millään taidoilla tai välineillä voi mitään.
Thulen (ex. Chariot) kärry on meilläkin aktiivikäytössä. Lapsiahkiota ei vielä ole. Olen jopa miettinyt, että saisiko kärryn kulkemaan helpossa umpihangessa askartelemalla siihen kantavammat sukset. Kärryn tarjoama suoja on ylivoimainen ja isommalle lapselle siellä tosiaan olisi enemmän tilaa puuhailla omiaan. No, varmaan sen ahkionkin joutuu hankkimaan. Niitä tosin on helpompi löytää vuokralle, joten ilmankin saattaisi pärjätä.
Omakin havainto on ollut, että vauvan kanssa voi tehdä melkein kaikkea. Tärkeä on, että marginaalia on hyvin reilusti, eli parhaimmillaan vanhemmilla on kokemusta vaativasta vaelluksesta ja ulkona liikkumisesta - jotta sitten on varaa helpottaa reilusti. Ainoa merkittävä poikkeus on ehkä kova pakkanen, jota alle yksivuotiaan keuhkot eivät ilmeisesti välttämättä kestä - ja sille ei oikein millään taidoilla tai välineillä voi mitään.
Re: Kersan kanssa pakkasessa
Lapset pystyy retkeilyssä siihen, mihin heidän vanhemmat uskoo heidän pystyvän. Asiaa tuntemattomilta ihmisiltä voi toki saada palautetta, mutta mitäpä siitä. Ja tietenkin varusteet pitää lapsilla olla toimivat. Täytyy myös muistaa, että väkisin ei lapsi tee mitään. Taskut pitää olla täynnä herkkuja ja hyviä tarinoita. Kävely tai hiihto on tylsää, mutta matkan varrella on välillä kiipeilypuu, peikon kolo, karhun pesä, puoron sarvi tms. Kun ajatukset eksyttää tylsästä liikkumisesta, niin ei väsytä yhtään. Ja voimakarkilla eteenpäin.