Lemmenjoen takamaat

[Aaro]

Tulentarve on paljon siitäkin kiinni kuinka paljon on sellaista ruokaa, jota voi syödä sellaisenaan, pähkinöitä, näkkäriä, juustoa, mysliä, suklaata, halvaa, keksejä jne. Itsellä aina kaikilla reissuilla useamman päivän tarve tällaista ruokaa. Joskus kesälläkin pahana sadepäivänä on kiva napostella teltassa ilman tulenteko murheita ja erilaisissa ongelmatilanteissa tuo turvaa. Vettähän usein löytää talvella melko helposti puroista.

[Normanton]

Itse olen viikolla 11 suuntaamassa tuolle suunnalle. Tarkoitus lähteä Kalmakaltiosta ja suunnata Avisuoran kammin kautta Vaskolompolan ja Postijoen autiotuville.

Itse olen kanssa koittanut pähkäillä että missä tuolla olisi mäntymetsää, kun taitaa pääasiassa olla koivu pusikkoa. Ei joka leiriin tulia tarvitse tehdä, mutta kyllähän leiri nuotiolla on ihan eri asia kuin ilman nuotiota. Mitä kartasta löysin oman suunnitellun reitin varrelta niin ainakin Risu-Jolkan, Aukia-Jolkan ja Reposelän itäpuolella pitäisi olla sekametsää. Se että löytyykö mitään poltettavaa on sitten vielä eri asia.

Keitintä en kyllä jätä pois. Kylmällä ruualla vielä ehkä selviää, mutta talvella kylmän veden juonti ei maistu. Sitä tulee juotua auttamatta liian vähän.

[nuoriso-osasto]

Huoli pois!

Kuljemme valitsemamme varustuksen ehdoilla. Lisäksi meillä lähtee mukaan tuorettakin ruokaa, joka ei lämmitystä vaadi. Tarkoitus ei ole tehdä retkestä vaarallista stunttia vaan syventää omaa osaamista ja luontosuhdetta itseasetetulla rajoitteella.

[diver]

HK:n sinen menee kylmänäkin

[nuoriso-osasto]

Reissu heitetty ja alla joitain kuvia. Kuvat räpsitty kahdella eri puhelimella, joten eivät ole kronologisessa järjestyksessä.

https://photos.app.goo.gl/9DDAtumRz4THKb3n6

Puolet viikosta kelit oli aivan priimaa. Yöllä kipakkaa pakkasta ja päivisin aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Aurinko lämmitti jo paljon. Toinen puolisko viikosta oli tasaisen harmaata ja pakkanen pysytteli siinä -10 tuntumassa. Välillä sateli lunta. Yhtenä yönä vähän enemmän.

Hiihtokilsoja tuli lopulta melkein 140 kappaletta. Kiersimme Repojoelta käsin Sallivaara - Postijoki - Vaskolompolo - Avisuora - Repojoki. Sallivaaran ja Postijoen välillä vietimme maastoyön ja samoin Avisuoralta Repojoelle palatessa. Hanki oli pääosin upottavaa. Alkumatkassa isot suot kantoivat jonkin verran, mutta lumisade vei loppureissusta senkin ilon. Vikana päivänä repäisimme mammuttimaisen 30km päivän takaisin autolle ja ajoimme Äkäslompoloon mummon ruuille ja saunomaan. Mutta täytyy myöntää, että se kävi jo urheilusta. Kolmestaan mukavat päivämatkat olivat sellaista 10-15km luokkaa linnuntietä. Ja nuo rinkkojen kanssa, joten ahkioilla ehkä vähän vähemmän.

Sanoisin, että ainakin meidän nuorista koostuvan kolmikon mielestä Repokaira oli varsin viehättävä erämaa! Nyt talviaikaan emme kokeneet kärsivämme suuremmin koivikoista tai soisuudesta. Sen sijaan maasto oli yllättävän vaihtelevaa. Oli niitä aihkimänniköitäkin, mutta myös yksittäisiä kynttiläkuusikoita. Aapasoille näkyvät yksittäiset tunturit ja nyppylät tekivät maisemista miellyttävää katseltavaa ja matkat taittuivat jouhevasti. Mäntyjä kasvoi meidän reitin varrella kaikkialla, vähintään yksittäisten mäntyjen ryppäinä. Ja aina, kun on mäntyjä niin tulet saa pienellä vaivalla tehtyä. Keittimen puuttuminen ei häirinnyt.

Minusta parasta tuolla oli hiljaisuus. Oltiin Sallivaaraa syrjäisemmillä tuvilla ensimmäiset omin voimin kulkevat koko talvena. Yksiäkään suksen jälkiä ei tullut vastaan, eikä törmätty edes poromiehiin, vaikka kelkan jälkiä, tuoreitakin, oli maastossa siellä täällä. Eläimiä nähtiin hirvi, koppelo, ukkoteeri ja kuukkeli. Ja kuultiin myös riekkojen naureskelua. Pääosin kuitenkin hiljaista eläintenkin osalta.

Yksi mielenkiintoinen seikka oli, että Avisuoran kammi oli sisältä aivan jäässä. Seinät olivat paksussa huurteessa ja lämmitettäessä ne valuivat lattialle ja laverille isoiksi lammikoiksi. Emme keksineet, että mikä sellaisen määrän kosteutta oli saanut kammiin sisälle. Syksyllä joku oli nostanut pihalta polttopuusäkkejä laverin alle kuivumaan. Voisikohan se olla syynä? Meidän silmämääräisen arvion ja niiskuttelun perusteella jotain kosteusvauriota kammissa oli jo ennestäänkin.

[asentopaikan aave]

^Kesällä kammissa yöpyessäni en ainakaan huomannut mitään sisäilmaongelmia. Polttopuusäkkejä oli silloinkin kuivumassa laverien alla.

Veikkaisin, että hyvin lämmin syksy ja syystalvi syynä kammin kosteudelle. Maa ei ehtinyt routia ennen lumentuloa, ja pitkälti sulan maan päälle satanut lumi eristi maata, pitäen sen kosteana. Vielä kun tuo kammi on rinteessä kymmenisen metriä suolampareen alapuolella, niin kosteutta on riittänyt runsaasti, tiivistyen sitten kammiin.

[hannes]

Samaa mieltä , märkä sateinen syksy plussan ja pakkasen vaihdellessa ääripäästä toiseen saa tuollaista jälkeä aikaan.
Olen siellä talvella kerran yöpynyt. Kyllä siellä nukkui mutta ei saa siltikään montaa tähteä
..

[hannes]

Katselin poikien kuvat: hienoa on ja osittain tuttuakin.

[seppo]

Eikös Avisuorran kammissa ole lähes eristämätön lattia, jospa kosteus tulee lattian kautta.

[nuoriso-osasto]

Katselin poikien kuvat: hienoa on ja osittain tuttuakin.

Oli meillä yksi tyttökin matkassa.

[amatööri]

Mukavia kuvia nuoriso-osastolla! Tässä vähien sulavien lumien äärellä houkuttelisi tuollaisiin paikkoihin hiihtelemään..

[Ursus]

Tämän päivän Kalevassa 4.3 on koko aukeaman juttu Lemmenjoen takamaista.

[nuoriso-osasto]

https://www.kaleva.fi/suomen-suurimman- ... a/12503700

Tässä nettiversio artikkelista (vain tilaajille). Sisältää enemmän kuvia kuin paperilehtiversio.

[hannes]

Katselin poikien ja tytön ottamat kuvat: hienoa on ja osittain tuttuakin.

Ps. pieni lisäys

Ei nyt mennyt kuin strömsössä mutta olkoon näin

[Normanton]

Tämä viikko meni suunnitellusti Puljun ja Lemmenjoen erämaissa.

Reittinä Kalmakaltio - Avisuoran kammi - Vaskolompolo - Kalmakaltio. 7pv, 3 telttayötä ja 3 kammi-/tupayötä, matkaa noin 85km. Kelit olivat haastavat, hanki ei kantanut, valmiita uria ei ollut, lämpötila oli päivällä pari astetta plussalla ja yöllä muutaman asteen pakkasella. Parina päivänä satoi reilummin lunta, parina vettä. Ainoastaan toinen hiihtopäivä oli aurinkoinen. Näistä johtuen lumi sekä upotti että tahmasi suksiin kiinni ja eteneminen oli paikoitellen erittäin haastavaa. Useana päivänä piti tehdä niin että joku hiihti edellä latua ilman ahkiota ja maastosta riippuen viimeinen tuli kahden ahkion kanssa perästä tai sitten ladunavaaja kävi hakemassa ahkionsa. Kolmestaan oltiin liikkeellä.

Lähdettiin perjantaina iltapäivästä kolmen jälkeen hiihtämään Kalmakaltiosta kohti Avisuoran kammia. Heti Pelsijärven rannassa kävi selväksi että mitään hankikantoa ei ole. Lumi upotti ainakin sen 30cm, paikoitellen enemmänkin. Kieritunturin pohjoispuolen rinteen ylitys vei tosi tehokkaasti kaikki voimat heti alkuun. Ei päästy lopulta kuin alle puoliväliin kammilta, kun laitettiin leiri pystyyn Kieritunturin ja Avisuoratunturin väliin.

Toisena päivänä törmättiin poikittaiseen kelkkauraan, joka nousi Avisuoratunturille, lähdetiin sieltä hakemaan parempaa hankikantoa. Tämä oli lopulta koko reissun ainoa tuore kelkkaura ja sitä herkkua kesti ehkä 2km, josta suurin osa ylämäkeä. Ylhäällä nähtiin kaksi poromiestä (ainoat ihmiset koko reissulla), jotka kertoivat että heillä on tokka tunturin laella ja pyysivät välttämään sitä. No ei sieltäkään siis saatu apuja vaan lähdetiin hiihtämään puurajaa pitkin kohti kammia. Tunturissa suksi upotti vain 15cm ja alamäki ei ollut paha. Aurinko helotti täydeltä taivaalta ja lämpötila oli useamman asteen plussalla. Lumi alkoi tahmaamaan ja hiihtäessä tuli todella kuuma. Juhaninjärvi ja sen itäpuolen suot taas olivat ihan katastrofi ja upottivat oikein kunnolla. Väsyneinä päästiin lopulta kammille.

Kolmas päivä huilattiin kammilla ja käytiin vähän hiihtelemässä kammin ympäristössä. Löydettiin juuri ja juuri näkyvissä olevat ilmeisesti Nuoriso-osaston hiihtojäljet, joissa suksi ei upottanut kuin uuden lumen verran noin 10cm. Päätettiin että lähdetään seuraamaan näitä seuraavana päivänä kohti Vaskolompoloa. Kammi oli nyt ihan hyvässä kunnossa, ei ollut mitään merkkejä Nuoriso-osaston raportoimasta kosteusongelmasta. He olivat varmaan saaneet kammin sulatettua ja kuivatettua. Ainoa oli että ovi oli turvonnut niin paljon että ei mennyt kunnolla kiinni, olisikohan tässä syy miksi kammi oli alkujaan jäässä. Vähän vuolin ovenpieliä pahimmista kohdista, että saatiin ovi edes suurinpiirtein kiinni.

Neljäntenä päivänä lähdetiin kohti Vaskolompoloa. Alkuun seurailtiin Nuoriso-osaston jälkeä, mutta sehän hävisi heti parin kilometrin jälkeen isommalle suoalueelle, kun uusilumi ja tuuli oli sen pyyhkinyt pois. Ylitettiin Skärritunturi, jossa hiihto-olosuhteet olivat vähän paremmat ja ylhäällä oli hankikantoa. Välipäivä oli tehnyt hyvää ja voimia oli paremmin, ehkä myös keho oli taas tottunut hiihtoon. Paikoitellen oli todella kiva hiihdellä tunturissa. Keli oli harmaa, mutta sentään vähän nähtiin maisemia. Myös pohjoispuolen suo kantoi välttävästi, upottaen vain ~15cm. Ilta oli jo pitkällä kun hiihdettiin kohti Repojokea Repovaaran länsipuolen suolla, kun kävi hauska sattuma. Pimeässä, tuulessa ja lumisateessa törmättiin yhtäkkiä Nuoriso-osaston hiihtojälkeen. Mikähän on todennäköisyys että osutaan sattumalta jäljelle, kun sitä ei ole näkynyt viimeiseen 10km? No sitä seurattiin vielä pari kilometriä Repojoelle asti, johon laitettiin leiri pystyyn. Koko illan satoi lunta ja yöllä tuuli yltyi jo ihan kunnon puuskiin.

Viides päivä alkoi harmaana ja tuulisena. Seurailtiin Nuoriso-osaston jälkeä aina Reposelän länsipuolella asti. Siellä se taas hävisi suolle. Matkalla ilmeisesti nähtiin paikka missä joku heistä oli pudonnut puroon. Päädyttiin kiertämään reposelkä pohjoisesta, suo ei kantanut ollenkaan ja "lyhyt ja helppo" päivä oli lopulta aika raskas ennen kuin lopulta päästiin Vaskolompolan tuvalle. Tupa olikin sitten erittäin hieno paikka, jossa kelpasi huilata. Menee kyllä itsellä ihan parhaimpiin tupiin missä olen ollut. Todella tilava mutta hyvä kamina lämmitti tuvan tosi tehokkaasti. Hyvät paikat kuivata varsuteita. Kaikki lapiot ja harjat yms olivat todella hyviä. Ehkä tässä näkee että tupa on vähemmällä käytöllä ja siten paremmassa kunnossa.

Kuudennen päivän piti olla helppo, seurataan vain omaa uraa takaisin Skärritunturin pohjoispuolelle ja sieltä sitten kohti erotusaitaa. No oman jäljen seuraaminen olikin helppoa, mutta se parin kilometrin matka suolta Kämppäraavaralle olikin sitten oikea tuskien taival. Edessä oli tunturikoivikkoa, upottavaa hankea, avoimia jokia ja jyrkkä rinne. Meillä meni linnuntietä 1,5km matkaan yli 3h. Porokämpältä toivottiin löytyvän kelkkaura, no löytyi todella vanha, joka taas kerran hävisi heti ekalle suolle. Hiihdettiin lopulta Kämppäjärven länsipuolelle johon laitettiin leiri.

Seitsemäs päivä olikin sitten Peltotunturin ylitys ja viimeisest suoalueet. Keli oli tuulinen, lämpötila nollassa ja satoi vettä. Peltotunturin laki ihan pilvessä. Vähän arvottiin että uskaltaako lähteä yli, mutta muistot Skarritunturin osittaisesta hankikannosta saivat lähtemään nousuun. Alhaalla tuuli oli 7-8m/s, ylhäällä jotain enemmän, täysi whiteout, useampi tunti hiihdetiin niin että ainoa mitä näki oli omat suksenkärjet ja kaverit takana, jos kompassia ei katsonut kokoaikaa niin suuntaa oli mahdoton pitää. Päästiin lopulta yli ja lasketiin alas Laatikasjänkälle ja sieltä erittäin upottavia soita pitkin lopulta takaisin Kalmakaltioon autolle.

Haastavat hiihto-olosuhteet tekivät reissusta fyysisesti rankkaa, mutta erämaan hiljaisuus ja maisemat kyllä korvasivat tämän. Oli kyllä hienoa hiihdella tuntureilla ja soilla, ainakin siellä missä suksi edes välttävästi kantoi. Olipahan taas hieno reissu. Ensi talvena taas uudestaan.