Lemmenjoen takamaat

[Hanu]

Näkyy tosiaan kartalla lukevan Kietsimävaarat. Tuntureiksi niitä itse on tullut kutsuttua, kun ne niitä ovatkin.

Kuljitko Walden Lismasta Huuvalle päin mönkijäuraa vai jotain muuta kautta? Jos kuljit, niin kiinnostaa kulkukelpoisuus Koutokeinojänkkälĺä?

[omat polut]

Muistuu mieleen hyvä leiripaikka alueelta Latnjoaivin luoteiskulmasta, vesi läheisestä pikkujohkasta.


https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/k ... OjEwMH1d-z

[Walden]

Kuljin uraa Koutokeino-ojansuulle asti ja käännyin Lismajokivartta länteen. Pahtavaaran ja Sileämaan kautta Pyöriä-Jolkalle. Huuvalle pisto Keinojänkkää myöten. Paluu Jolkkia myöten Lismanlatvajänkä-Kattilakoskenmaa-Pulttipalo jossa taas yhytin mönkijäuran.

[asentopaikan aave]

Matkalla poispäin Lemmenjoen takamailta, ukoilla täällä alkaneet muistikuvat jo haaleta, kun helppokulkuista kuolpunaahan tuo oli koko kaira No ei vaan, monimuotoista maastoa löytyi aina Puljun kuusikkokorvista ja Avisuoran tundramaisista soista Huuvaäytsin jylhiin kallioihin. Oikeastaan tuli nähtyä "liikaakin" siinä mielessä, että maasto, luonto ja alueiden ominaispiirteet tuntuivat kulkiessa parin viikon mittaan vaihtelevan tiuhaan tahtiin, eikä päässyt sisään oikein mihinkään tiettyyn mielentilaan tai tunnelmaan. Täytyisi palastella tuo valtava kaira osiin, ja käydä palasittain sitä läpi tulevilla reissuilla. Kymmenisen reissua tuonne ainakin vaatinee, että voi oikeasti sanoa tuntevansa aluetta. Ja en edes käynyt Kietsimöillä tai varsinaisessa Repokairassa kuin ehkä laidoilla...

Hiljaista oli muiden kulkijoiden suhteen, ensimmäiset ihmiset tulivat vastaan vasta kultamailla. Postijoen tuvalla taisi olla yksi tai kaksi käyntiä viimeisten hiihtäjien jälkeen.

[Hanu]

Walden: Kiitos. Täytyisi siis itse käydä tarkistamassa tuon jänkän kulkukelpoisuus. Tai olen itäreunan kulkenutkin, mutta lännenpää on kulkematta. Oma kulku oli silloin pohjoisesta etelään ja tuo jänkä jäi tarkemmin tutkimatta.

Aaveen kanssa olen tehnyt saman havainnon: Noilla seuduilla pystyy samaan retkeen saamaan hyvin monenlaista maastoa ja maisemaa. Minua se ei ole kyllä yhtään haitannut.

[asentopaikan aave]

Juu, ei se nyt suoranaisesti haitannutkaan, ja jos olisi pysytellyt Jäkäläpään länsipuolella niin ehkä samaa fiilistä ei olisi tullut. Sen sijaan laukoin läpi vielä kultamaat ja Maarestatunturit päätyen puiston pohjoislaidalle.

[Hanu]

Jäkäläpää-Tupalaki väli on vielä itselläni koluamatta. Ja niin on kulta-aluekin, kun ei ole sorakasat kiinnostanut.

Takamailla on tietenkin paljon vielä käymätöntä. Naskama-aapakin jäi viimeksi välistä, kun ei aika riittänyt. Tämän vuoden vaellukset muualle, mutta tuonnekin on pysyvä tavoite vielä palata. Minä koen tuolla kenties suurinta erämaa tunnelmaa. Tuvat on vähissä ja mönkijäuriakin vähäselti. Kulku ei ole aina helppoa ja maisemissakaan ei löydy aina mitään erityistä mainittavaa. Muita kulkijoita kohtaa harvoin ja poluttomuus tietysti vähentää vielä entisestään kohtaamisia. Koivupusikkoa ja suota saa kokea paljon. Kuusi on harvinainen eikä männikötkään ole niin juhlavia, kuten vaikka Lemmenjoen varressa. Jos tuonne tekisi elämänsä ensimmäisen vaelluksen, tuskin palavaa innostusta heräisi lajia kohtaan. Mutta sen jälkeen, kun on kuulut nähtävyydet käynyt katsomassa ja nähnyt samalla kymmenittäin ihmisiä, oma rauha vähemmillä nähtävyyksillä alkanut viehättää.

[asentopaikan aave]

Kieltämättä polkujen vähäisyys hieman yllätti, usein kämpiltäkin lähtee jonkinnäköisiä polkuja pariin loogiseen suuntaan pidemmän matkaa. Oikeastaan ainoa tällainen polku oli Vaskolompolon tuvalta isossa kuvassa kohti itää lähtenyt polku, jota pystyi seurailemaan reilun kilometrin verran, ja Kultakurun ympäristössä oleva polusto. Korsajärven länsipuolta ja Huuvajärven itäpuolta on ennen mennyt postipolku Vaskon latvoille, ja Vaskon länsipuolta aina Inariin saakka. Yritin tuota siirtymillä ja välipäivän retkellä löytää, mutten onnistunut löytämään mitään varmaa, toisaalta polkua kuvaavat kartat ovat monilta osin epätarkkoja ja päin honkia.

Mönkijäura mm. Postijoenlatvan kämpän yhteydestä löytyi, muttei onneksi niitäkään liikoja tuolla risteile. Tosin Vaskolompolon tuvan sulan maan aikaisista kävijöistä noin luokkaa 75% lähtee Kalmankaltiosta, seuraa helppokulkuista mönkijäuraa Pikku Kietsimäjärven kohdalle, ja suunnistaa siitä pari kilometriä kovaa maata tuvalle. Ilman tuotakin uraa kulkijoita olisi siis huomattavasti vähemmän. Pari kertaa kesässä samaa uraa tultiin myös maastopyörällä - vaikka tämä on puiston sääntöjen mukaan selvästi kiellettyä, täytyykin laittaa asiasta MH:lle palautetta. Yksi merkintä 12 pyöräilijän ryhmän käynnistä ja yöpymisestä tuvalla haiskahti vahvasti liiketoiminnalta, tuollaisen tapauksen osuessa kohdalle saattaisin tehdä poikkeusratkaisun ja linnottautua yksin tupaan.

[Hanu]

Huuvaäytsin itäpuolella löytyy polku ja jokien varsillakin paikoittain on polkuja. Samoin poroaitojen vieressä. Joka tapauksessa melko poluton erämaa.

Polkupyöräporukka tuolla poluttomassa kairassa ei oikein sopisi. Kalmankaltiolta lähteville mönkijäurille ne sopivat paremmin ja niilläkään en ole liikaa polkijoita kohdannut. Siellähän kohtaa myös autojakin.

[Eräkulkuri]

Mikähän on Paskaojan kämpän tilanne nykyään? Siellä tuli aikanaan yövyttyä syksyllä ja talvella. Tuvassa oli tehokas pönttökamiina, joka piti pienen kämpän lämpinä talvipakkasilla.

[Normanton]

Helmikuussa hiihdettiin Paskaojan kautta. Kämppä oli lukossa ja oven pielessä luki Muotkatunturin Paliskunta. Muuten päällisin puolin hyväkuntoisen oloinen kämppä. Tuo oli kyllä ennakkoon tiedossa, että on nykyään poromiesten käytössä ja lukossa. Lounasta silti syötiin terassilla, kun aurinko paistoi ja lämmitti siihen oikein kivasti.

[Eräkulkuri]

Tuosta Paskaojan kämpästä muistuu mieleen eräs tapaus liki 50 vuoden takaa 70-luvun lopulla. Tulin silloin sinne kämpälle syyspuolen lopulla. Kämpällä majaili mies, joka oli kuljeskellut Lemmenjoen ja Repokairan erämaissa kesästä alkaen. Sen kyllä pystyi päättelemään siitä hien hajusta, kun kuukausitolkulla oli kuljeskellut samoissa kamppeissa. Sitähän ei muuten useinkaan itse enää huomaa, kun on tottunut siihen hajuun.

No mutta tuo tapaus on jäänyt mieleen siitä, kuinka tämä kokenut kulkija opetti minulle miten kämppä oikeasti lämmitetään niin, että se pysyy tasaisen lämpimänä ja ilman hoitoa yli koko yön. Siihen aikaan ei ollut siinä kämpällä säännöllistä polttopuiden huoltoa, jos oikein muistan. Siksi polttopuut piti ottaa lähiympäristöstä, jossa kasvoi enimmäkseen koivua. Lämmitys aloitettiin tuohilla sytytetyillä risuilla ja vähitellen lisättiin isompia oksia ja runkopuita vetoluukku auki. Lopulta yötä vasten syntyneen paksun hiilloksen päälle kamiinaan ladattiin kosteita koivun jässiköitä ja vetoluukku miltei kiinni. Näin säätämällä kämpässä oli sopivan lämmintä koko yön yli.

Tämä säätäminen oli tärkeää, koska tuolloin ei tottuneet kulkijat useinkaan käyttäneet makuupussia. Kamiinan rasahtelu ja tuoreiden puiden palaessa syntyvä sihinä tyynnyttivät kulkijan sikeään uneen.

[gregor]

Paliskunta on investoinut Paskaojan kämppään lähiaikoina laittamalla uuden hormin. Samanlainen nousee nyt myös Vaskolompolon tuvan katosta kulkijan iloksi. Hiihtoturismi oikein kukoistaa takamailla.

[iglu]

Tuota Eräkulkurin mainitsemaa lämmitystä oon kotateltan pystykamiinassa käyttänyt
iankaiken,kuumalle hiilloksella n. 10 cm tuoretta koivunpätkää n. halk 5-7 cm kantta myöten ja veto sopivaksi niin tarkenee aika pitkään ja sytöt valmiiksi aamua varten.
Viime keväänä poltettiin pienessä vaakakamiinassa kuivien puiden seassa tuoretta koivun klapia hyvin toimii eikä tartte kokoajan puita lisätä, vedon säätö tärkeä.

[diver]

Jsp teltan kaminassa toimii myös juurikin niin että ei ylikuumene niin herkästi kuin kuivalla pilkkeellä.