Lemmenjoen takamaat
Lemmenjoesta on sen verran niukasti kokemusta, että sitä kommentoikoot tietävämmät. Sen sijaan virtaavaa vettä kammoksuvasta lapinkoirasta on kokemuksia kovastikin. Syvemmät tai muuten hankalammat ylitykset on aina tehtävä kolmeen kertaan: ensin koira saa jäädä odottelemaan, kun vien kamat yli. Sitten palaan takaisin ja koira on paluustani niin onnellinen että suostuu lähtemään kanssani vaikka mihin.
Onhan se kurjaa viettää ylimääräistä aikaa kylmässä vedessä ja liukkailla kivillä, mutta eläintä on huomattavasti helpompi hallita, kun ei ole taakkaa selässä.
Onhan se kurjaa viettää ylimääräistä aikaa kylmässä vedessä ja liukkailla kivillä, mutta eläintä on huomattavasti helpompi hallita, kun ei ole taakkaa selässä.
Metsä. Kuntosali ja juhlasali. Työpaikka ja lepopaikka. Kirkko ja kapakka.
Tämä on omakin tapa, ensin kamat yli, ja koira saa odottaa toisella puolella, ja paluu.oaivi kirjoitti: Syvemmät tai muuten hankalammat ylitykset on aina tehtävä kolmeen kertaan: ensin koira saa jäädä odottelemaan, kun vien kamat yli. Sitten palaan takaisin ja koira on paluustani niin onnellinen että suostuu lähtemään kanssani vaikka mihin.
Koira menee veteen, mahaa myöten, kun isompi näyttää mallia.
Vesikammo johtunee kolme kertaa pentuna veteen tippumisesta... Siksi sitä työstetään kokoajan.
Kunhan Kuljeksin
http://norpinjutut.blogspot.fi/
http://norpinjutut.blogspot.fi/
Linkkaamasi paikan ja poroaidan välissä on useampia hyviä ylityskohtia, siitä kyllä pääsee. Joki on tuossa pääosin matala. Ylitysveneissä on muistaakseni vaijerista roikkuvat kahvantapaiset veneen liikuttamista varten, mutta en kyllä osaa arvioida millä korkeudella.NorP kirjoitti:Muistelisin lukeneeni, että tässä tässä on helppo kohta ylittää, eikä siinä mistä polku menee. Pitääkö paikkansa?
Ylitysveneeseen en haluaisi joutua, koska koira vihaa veneitä, ja ymmärrykseni mukaan vaijeri on suht. korkealla ja me olemme kuitenkin aika pätkää sorttia (158cm)...
Tuore Ali Leiniön video Härkäkosken veneylityksestä. Sisältää pohdinnat vaijerin korkeudesta ylitysjakson alussa ja lopussa.
Kommentteja syrjäisimmistä seuduista. Repovaara on puskainen nyppylä. Ei jäänyt järin kivaa kuvaa. Huuvaäytsi on mieleinen paikka ja ylipäätään Repo- ja Ivalojoen välinen alue. Avisuoran kammin paikka ei ole kummoinen. Kietsimätunturit on kivat ja niiden eteläpuolella on hienoja järvialueita. Vaskolompolon tuvan tienoo mukavan avaraa. Kaikkinensa rauhallisia ja hienoja seutuja, mutta mitään huippukohtia vaikea nimetä.
Täällä myös yksi Lemmenjoen takamaille reittivinkkejä kaipaava!
Millainen kuljettava on Vaskolompolon ja Postijoenlatvan väli? Oko kovasti hankalia soita/suo-ojia?Entäpä pääseekö Postijoenlatvalta "mukavasti" kohti Lemmenjoen latvoja? Ja päässeekö Lemmenjoesta ja muista sen latvoista yli niin, että voisi suunnata suoraan Viipustuntureille yrittämättä ylitystä noilla main, missä edellinen kirjoittaja?
Entä pääseekö Menesjoesta yli, jos Oahojoelta haluaisi kulkea Inari-Pokka-tielle?
Millainen kuljettava on Vaskolompolon ja Postijoenlatvan väli? Oko kovasti hankalia soita/suo-ojia?Entäpä pääseekö Postijoenlatvalta "mukavasti" kohti Lemmenjoen latvoja? Ja päässeekö Lemmenjoesta ja muista sen latvoista yli niin, että voisi suunnata suoraan Viipustuntureille yrittämättä ylitystä noilla main, missä edellinen kirjoittaja?
Entä pääseekö Menesjoesta yli, jos Oahojoelta haluaisi kulkea Inari-Pokka-tielle?
- Turhankävelijä
- Viestit: 1037
- Liittynyt: 11 Tammi 2006 19:13
- Viesti:
Taannoin kuljin toiseen suuntaan Oahojoelta Vaskolompoloon. Vaijoen ja Puskuäytsin kautta Postijoelle ja sieltä Vaskolompoloon. Hyvä reitti. Kesä oli kuiva joten muutama kostea paikka oli kuiva. Puskun varsi oli paikoin "puskemista" eli ryyseikköinen.
Vaijoki on komeassa kanjonissa. Se olisi oma kansallispuisto ellei sijaitsisi Lemmenjoen puiston sisällä. Toki rinteet on jyrkähköt poikittain mennessä, mutta kannattaa kuitenkin käydä tutustumassa.
Matkakeromus vuodelta 1997
Vaijoki on komeassa kanjonissa. Se olisi oma kansallispuisto ellei sijaitsisi Lemmenjoen puiston sisällä. Toki rinteet on jyrkähköt poikittain mennessä, mutta kannattaa kuitenkin käydä tutustumassa.
Matkakeromus vuodelta 1997
- Eräkulkuri
- Viestit: 3083
- Liittynyt: 19 Tammi 2006 08:56
Kuljin aikoinaan noita Lemmenjoen ja Repokairan seutuja useastikin, mutta siitä on aikaa jo 20...30 vuotta. Tosin eihän nuo maastot ole siitä mihinkään muuttuneet, mutta muistot ovat kylläkin haalistuneet ja muistiinpanoni tuolta ajalta ovat kovin hataria.sisko kirjoitti:Täällä myös yksi Lemmenjoen takamaille reittivinkkejä kaipaava!
Millainen kuljettava on Vaskolompolon ja Postijoenlatvan väli? Oko kovasti hankalia soita/suo-ojia?Entäpä pääseekö Postijoenlatvalta "mukavasti" kohti Lemmenjoen latvoja? Ja päässeekö Lemmenjoesta ja muista sen latvoista yli niin, että voisi suunnata suoraan Viipustuntureille yrittämättä ylitystä noilla main, missä edellinen kirjoittaja?
Entä pääseekö Menesjoesta yli, jos Oahojoelta haluaisi kulkea Inari-Pokka-tielle?
Tuo Vaskolompolon ja Postijoenlatvan välihän alkuun Vaskolta on aivan loistavaa tasaista kuolpunaa, mutta muuttuu sitten hankalammaksi kosteikkojen ja harjanteiden takia, kun kulkusuunta on poikittain vesiin nähden. Kotaojan ylitys on jäänyt mieleeni yllättävän vaikeana eräänä sateisena syksynä v. 97. Se oli kylläkin aika kapea, mutta syvä ja pajukkoisen pusikon ympäröimä suorantainen puro, josta ei harppaamalla päässyt yli. Kannattaa katsoa kartasta tarkkaan kuivempi paikka.
Postijoenlatvasta olen mennyt Lemmikäsjärvelle. Se paras reitti on tietysti Naukuselkien kautta. Onhan siinäkin soistunutta maata varsinkin mitä lähemmäksi Lemmekäsjärveä tullaan. Itse Lemmenjoen latvajärvi on suorantainen ja sen ympäristö aika vaikeakulkuinen. Maasto paranee kun kuljetaan Lemmenjokivartta alavirtaan, mutta silloinkin kannattaa nousta hieman ylemmäksi Lemmekäspaloille.
Haasteellisen reitin olet valinnut, mutta se kyllä palkitsee sillä olet todellisessa erämaassa. Tiedän, että olet kovakuntoinen ja sinnikäs vaeltaja, joten Hyvää matkaa entisille mieliseuduilleni. Valitettavasti ikääntyminen estää nykyisin osaltani tuollaiset reissut.
Elämä opettaa, varsinkin eräelämä
Kiitos tiedoista! Vielä tässä haarukoin eri vaihtoehtojen välillä ja vähän senkin mukaan, miten julkisilla pääsee mihinkin. Tämä on vähän hankala molemmista päistään. Nunnaseen kai ajaa koulutaksi, ja Njurgulahteen postitaksi. Jos näissä pöpeliköissä pysytään, Korsajärvi kiinnostaisi myös. Sinne suuntaan aika pitkälle näyttäisi menevän polkuakin, joka lähtee Kalmakaltion tieltä. Mutta sitä kautta Vaskolompolon suuntaan tulisi aikamoinen mutka, Ivalojoen latvatkin siinä vastassa, ja maasto ties mitä. Voi olla, että päädyn vielä jonnekin lujemmalle maalleEräkulkuri kirjoitti: Haasteellisen reitin olet valinnut, mutta se kyllä palkitsee sillä olet todellisessa erämaassa. ,
Korsajärvi ei minusta ollut niin hieno kuin kuvittelin. Tunturi taas oli hieno ja helppokin. Ivalojoen latvasta pääsee yli kyllä aika helposti, muttei joka kohdasta. Huuvaäytsi ei kovin helppo, mutta hieno minusta. Avisuoran kammin kohdalta pääsi Ivalojoesta helposti yli ja siitä Äytsin luoteispuolta Repojoelle. Alussa helppoa. Repovaara oli sitten aikas puskainen, muttta sen jälkeen taas loppu helppoa kohti Vaskolompoloa. Kalmankaltiolta lähtö itään on pahin osuus. Varmaan olisi parempi lähteä etelämpää joko Kultakurua tai Korsatupaa kohti.
- Eräkulkuri
- Viestit: 3083
- Liittynyt: 19 Tammi 2006 08:56
Olen kulkenut Lemmenjoen ja Nunnasen väliä sekä kesällä että talvella. Näillä reissuilla poikkesin myös Kultakurun erakon luona kyläilemässä. Tästä olen kertonut muistaakseni tuolla vanhojen turinoiden puolella. Nykyisin näyttäisi pääsevän Nunnasesta Kalmankaltioon johtavan tien varresta lähtevää tieuraa pitkin melko pitkälle kohti Korsajärveä. Silloin ennen en ainakaan tiennyt siitä eikä sitä ollut merkitty karttoihinkaan joten kuljin etelämpää Kouhtatievojen, Armopuoltsan ja lopuksi Vietkamaan nykyisen poroaidan suuntaisesti Korsajärvelle. Tarkistin tuon reitin vanhasta kartasta, missä on näkyvissä vielä mainitsemani Kultakurun erakon itsensä lyijykynällä piirtämä hänen käyttämänsä reitti Nunnasesta Korsalle.
Korsajärveltä tunturin juuresta olen päässyt helposti Ivalojoen yli kahlaamalla. Siitä sitten avautuvat mahtavat kairamaat Jolkkavaarojen harjanteita pitkin kohti pohjoista Huuvajärvelle ja siitä Repojoen yli Repovaaran ja edelleen Reposelän välistä kiertäen Vaskolompolon kuolpunoille. En malta olla sanomatta, että Huuvajärveltä laskevasta haarasta Repojokea kilometrin verran ylävirtaan on hieno tasainen kuolpuna leiripaikaksi ja sen kohdalla olevasta lompolosta on olen kalastanut elämäni suurimman harjuksen.
Tässä näitä muistelluksia ajalta jolloin jalka nousi vielä kepeästi.
Korsajärveltä tunturin juuresta olen päässyt helposti Ivalojoen yli kahlaamalla. Siitä sitten avautuvat mahtavat kairamaat Jolkkavaarojen harjanteita pitkin kohti pohjoista Huuvajärvelle ja siitä Repojoen yli Repovaaran ja edelleen Reposelän välistä kiertäen Vaskolompolon kuolpunoille. En malta olla sanomatta, että Huuvajärveltä laskevasta haarasta Repojokea kilometrin verran ylävirtaan on hieno tasainen kuolpuna leiripaikaksi ja sen kohdalla olevasta lompolosta on olen kalastanut elämäni suurimman harjuksen.
Tässä näitä muistelluksia ajalta jolloin jalka nousi vielä kepeästi.
Elämä opettaa, varsinkin eräelämä
Hei, mitähän tarkoitat tällä Kalmakaltioon johtavalta tieltä kohti Korsajärveä lähtevällä tieuralla?Eräkulkuri kirjoitti:Nykyisin näyttäisi pääsevän Nunnasesta Kalmankaltioon johtavan tien varresta lähtevää tieuraa pitkin melko pitkälle kohti Korsajärveä. Silloin ennen en ainakaan tiennyt siitä eikä sitä ollut merkitty karttoihinkaan joten kuljin etelämpää Kouhtatievojen, Armopuoltsan ja lopuksi Vietkamaan nykyisen poroaidan suuntaisesti Korsajärvelle.
...
Korsajärveltä tunturin juuresta olen päässyt helposti Ivalojoen yli kahlaamalla.
...
Tässä näitä muistelluksia ajalta jolloin jalka nousi vielä kepeästi.
Minulla on aika uusi kartta, ja siinä näkyy vain polku, joka lähtee juuri mainitsemasi Kouhtatievojen kautta Armojärven suuntaan. Tosin polku näyttää jatkuvan Solottomajärven pohjoispuoliste kohti Kultamaata. Armopuoltsa näyttää jatkuvan hienona harjun kaakkoon, mutta itse Armopuoltsalle ei näytä ihan helpolta päästä - Armojärven ja Seitalompolon välissä on suota ja leveähkö joki? Muistatko vielä, mistä kuljit?
...
Jos Ivalon yli menee Korsatunturin juurelta, varmaan syytä mennä suoraan tunturista pohjoiseen niille main, missä joki mutkittelee - idempänä aika soiset rannat.
...'
Ja vielä iästä: alkaa meikälläkin kertyä sen verran mittariin, että ellen pian lähde näihin maisemiin, niin lähteämättä voi jäädä . Harmillista, että kulkuyhteydet julkisilla ovat heikot. Hetassa pitää yöpyä, jos mieli koulubussilla/linjataksilla edes Nunnaseen. Siksi vielä mietin, vaihdanko matkan määränpääksi kuitenkin Muotkan.
Yhdyn täysin Eräkulkurin mielipiteeseen Jolkkavaarojen, Huuvääytsin ym. hienoudesta. Todellista erämaan rauhaa. Alueella on myös mahdollista viikon aikana yhditää samaan retkeen laajoja tunturi/tundra-aukeita, kunnon virtavettä, suota, havumetsää, tyhjyyttä ja rauhaa. Kalaakin taitaa vesistä saada, jos on ottajaksi. Korsatuvalla löytyy vielä historiaakin. Mikähän on Kultakurun tulevaisuus? Minä myös kerkisin erakon kanssa jutella tai lähinnä kuunneella...
- Eräkulkuri
- Viestit: 3083
- Liittynyt: 19 Tammi 2006 08:56
Hei, mitähän tarkoitat tällä Kalmakaltioon johtavalta tieltä kohti Korsajärveä lähtevällä tieuralla?
-No tulkitsin tuon retkikarttaan piirretyn polun tieuraksi tai vähintäänkin mönkkäriuraksi. Olihan siinä ennenkin jonkinlaista kulku-uraa.
Armojärven ja Seitalompolon välissä on suota ja leveähkö joki? Muistatko vielä, mistä kuljit?
-Muistelen, että menin Armojärven koillispuolta järveen laskevan Pahtiojan yli jonkinlaisia siltapuita pitkin. Tuo erakko Klaus Backberg on piirtänyt karttaani myös vaihtoehtoisen reitin Solottomanrovan läpi Vietkamaille, jonka varrella maasto suoperäisempää, kun taas Armopuolitsan harju on hienoa harjukannasta.
Jos Ivalojoen yli menee Korsatunturin juurelta, varmaan syytä mennä suoraan tunturista pohjoiseen niille main, missä joki mutkittelee - idempänä aika soiset rannat?
-Kultakurusta menee polku suoraan Ivalojoen pohjoisen puoleisen ”koukkumutkan” kohdalta ylityspaikalle, ei siis aivan Korsatunturin juurelta kuten aiemmin mainitsin.
Tässä vastauksia siskon esittämiin kysymyksiin.
-No tulkitsin tuon retkikarttaan piirretyn polun tieuraksi tai vähintäänkin mönkkäriuraksi. Olihan siinä ennenkin jonkinlaista kulku-uraa.
Armojärven ja Seitalompolon välissä on suota ja leveähkö joki? Muistatko vielä, mistä kuljit?
-Muistelen, että menin Armojärven koillispuolta järveen laskevan Pahtiojan yli jonkinlaisia siltapuita pitkin. Tuo erakko Klaus Backberg on piirtänyt karttaani myös vaihtoehtoisen reitin Solottomanrovan läpi Vietkamaille, jonka varrella maasto suoperäisempää, kun taas Armopuolitsan harju on hienoa harjukannasta.
Jos Ivalojoen yli menee Korsatunturin juurelta, varmaan syytä mennä suoraan tunturista pohjoiseen niille main, missä joki mutkittelee - idempänä aika soiset rannat?
-Kultakurusta menee polku suoraan Ivalojoen pohjoisen puoleisen ”koukkumutkan” kohdalta ylityspaikalle, ei siis aivan Korsatunturin juurelta kuten aiemmin mainitsin.
Tässä vastauksia siskon esittämiin kysymyksiin.
Elämä opettaa, varsinkin eräelämä