Mikko-Pekka Heikkinen Terveiset Kutturasta

[untuvikko]

Tiivistelmä:
Suomi on ajautunut umpikujaan. Maa on jakautunut rikkaaseen Etelään ja köyhään Pohjoiseen. Kuntarajat on vedelty miten sattuu, palvelut puristettu kasvukeskuksiin ja maaltamuutolle pantu piste hallituksen päätöksellä. Helsinki ei enää halua maalaisia vaivoikseen. Lopulta lappilaisten kuksa menee nurin, ja korvesta nousee nyrkki. Pohjois-Suomi julistautuu itsenäiseksi. Alkaa sisällissota.
Terveiset Kutturasta on täsmäkirja kuntauudistuksen kourissa kiemurtelevaan maahan.

Mikko-Pekan vastaus kysymykseen; miksi toimittaja kirjoittaa kirjan? KOmmenttina oli mm. Hesariin kääritään kalat seuraavana päivänä. Kirjaan ei voi, kun siinä on kovat kannet.

Mielestäni hauska toimintaromaani, jonka piikit sattuvat niin etelään kuin pohjoiseen

[Vänkäri]

Tuo pitää lukea, tiivistelmä jo kuulostaa hienolta

Ai niin voisin suositella vaihdokkina, luettavaksi "Metsänpoika" nimistä opusta.

http://www.like.fi/kirjat/metsanpoika

[Walden]

En ole aivan ehtinyt loppuun, joten vielä voi arvio heikentyäkin, mutta kelpo luettavaa.
Heikkinen löytää satiirissaan vikoja niin sysistä kuin sepistäkin, toisinkin olisi voinut asetella ja ainakin puolelle lukijoista olisi mennyt täydestä.
Olisi mukava tietää, ovatko yhtäläisyydet Hannu Raittilan tuotantoon silkkaa sattumaa, vaiko jo kolminkertaista metafiktiota. Kun Heikkinen kirjoittaa sotilaista, jotka tuntuvan olevan kotoisin Raittilan sivuilta ja samalla yrittävät idetifioitua Linnan luomiin, jo kansallishahmoihin, ollaan syvällä kotoisen mieskirjallisuuden suossa, niin hyvässä kuin pahassakin.
Kirjailija on virkatöissään kirjoittanut vaellusharrastuksesta, joten saattaa löytyä näiltäkin sivuilta jonkin nimimerkin takaa?

[Vänkäri]

Tämä on minusta melko loistava kirja, tuli ahmittua yössä läpitte ja tilailin omaksi.

"Mökin ovi täytyi avata lapiolla, koska hanki ylettyi kahvaan.
Kalu löytyi vajasta, samoin kirves ja polttopuut.
Kolmen vartin päästä Abdi istui pöydän ääressä ja ihaili työtään. Kaminassa humisivat omin käsin hakatut halot. Tulipöntön viereen oli jätetty kauniisti lastukimpuiksi vuoltuja kalikoita. Tajuttuaan askertelut sytykkeiksi Abdi oli asetellut ne kaminaan ja raapaissut tikun.

Kahvivesi suli lumesta. Sihisi, kun kaasuhellan sinileikki kutitteli pannun pohjaa.

Kuviota ei käsitä.
Lapissa on kymmeniä ellei satoja tällaisia valtion omistamia metsämökkejä, joihin kuka tahansa voi hiihdellä. Ilmaiseksi. Sähkö ja juokseva vesi puuttui mutta vaja pursuaa halkoja. Valtio toimittaa jopa kaasun hellaan. Abdi riisui takkinsa ja penkoi makuupussin lämpiämään laverille, neuvottiin leirillä.

Ovessa ei ollut edes lukoa. Se on aina auki. Vieraskirjan mukaan jokuistui täällä joulun, toinen uudenvuoden, kynttilänvalossa. Somaliassa tönö olisi piikkilanka-aidattu jonkun sotapäällikön privaatiksi metsästysmajaksi. Miinakentästä selviytyneet ammuttaisiin portaille.

Näitä kutsutaan autiotuviksi.

Osuvaa.
Löytäessään erämaasta ainoan rakennuksen kymmenien kilometrien säteellä Suomalainen toivoo tuvan olevan autio, jotta saisi piereskellä yksin pimeässä nurkassa."

[OS]

Joulupukki toi kirjan kolme viikkoa myöhässä. Saapa nähdä miltä vaikuttaa.

[Tapsa]

Olen lukenut Heikkisen edellisen kirjan Nuorgamin alkon tuho eli tämä kirja näyttäisi jatkavan saman tyylistä linjaa! Tällaista kieli poskella kirjoitettua "eräkirjallisuutta" on piristävää lukea

[JukkaTapani]

Itse tykkäsin enemmän juuri tuosta Heikkisen edellisestä kirjasta.

aika kieli poskella tekstiä..

[Vänkäri]

On tässä joulun aikoina tullu kirja kertaalleen lueskeltua. Voisin helposti kuvitella että moni Turinalainen liittyisi "Pottuihin" jahka kirjan ennustukset toteutuvat