Käpykeitin

[Heksa]

Onko kenelläkään hyvää käpykeittimen mallia? Olen päässyt muutaman kerran kokeilemaan turboversiota, eli tuulettimella varustettua risuja ja oksia polttavaa keitintä, ja se tuntuu itselle sopivalta. Aina ei nuotiota viitsi tai voi tehdä, joten tuo käpykeitin tuo oikean fiiliksen ja on myös yllättävän tehokas.

Timo Noko taisi tehdä hernerokkapurkista ja prosessorituulettimesta pikaratkaisun, ja tuo kaverini versio on taas sellainen taideteos, etten itse sellaisen tekoon pysty. Joten jokin yksinkertainen mutta siisti käpykeitin olisi kiva näperrellä itse, vaikken metallipajaa omistakaan.

Eli millainen rakenne olisi hyvä? Ilmeisesti jos saa ilman esilämpiämään, niin se tehostaa palamista. Onkohan jotain muuta? Vai saisiko jostain tuollaisia valmiina?

[JBay]

Testailin asiaa joku vuosi-pari sitten. En tehnyt koko laitetta valmiiksi asti, koska kaasukeitin on kuitenkin helpompi käyttää. Tässä kuitenkin jotakin:

Kokeilin tehdä poltinosia erilaisista peltipurkeista ja kaikki toimivat melko hyvin. Noin kilon persikka purkki oli paras vaihtoehto. Halkaisija oli kai hiukan yli 10 cm ja korkeus n. 15 cm. Pohjan lähelle seinämään kaksi noin 2*5 cm reikää. Tuossa paloi kävyt ja risut ilman mitään tuulettimia, kun tulen sai alkuun. Ei tarvitse mitään ilman esilämmityksiä tai muitakaan virityksiä. Purkkiin syntyy vetoa riittävästi kuumista palokaasuista. Kävyt ja risut palavat tosi hyvin. Tuon poltin osan lisäksi tarvitsisi pitimen kattilalle ja jonkinlaisen tuulisuojan.

Pelkällä poltinosalla kokeilin keittää vettä laittamalla jonkun peltikaistaleen poltinosan päälle, jolloin kattilan alle jäi tilaa ilman/liekkien kulkua varten. Toimi ok.

[Joutenkulkija]

Erälehdessä oli joskus (parin vuoden sisällä) käpykeittimen rakennusohjeet. Jutussa kerrottiin tamperelaisesta retkeilijästä joka on tehnyt useampia ja eri kokoisia käpykeittimiä.

[Heksa]

Erälehdessä oli joskus (parin vuoden sisällä) käpykeittimen rakennusohjeet. Jutussa kerrottiin tamperelaisesta retkeilijästä joka on tehnyt useampia ja eri kokoisia käpykeittimiä.

Onkohan kyseisen tekijän nimikirjaimet A. R.? Vai tekeekö niitä joku muukin?
A.R.:n tekemiä käpykeittimiä olen nähnyt, ja ne ovat melkein taideteoksia jo ulkonäöltään, ja lisäksi ne toimivat hyvin. Houkuttelisi tehdä itse, mutta kun en samanlaiseen laatuun itse vähillä metallityökaluilla pysty, niin ehkä pitänee kysellä.

Turbostove taitaa olla liian iso retkeilykäyttöön, eikä Amerikasta tilaaminen houkuta.

[Joutenkulkija]

Juu, tekijä oli A.R.

[Duommá]

Olen päässyt käyttämään Nalle Coranderin käpykeitintä.
Se on kaksikerrosrakenteinen teräslieriö, jossa ilma johdetaan palotilan pohjalle kerrosten välillä. Sytytysvaiheessa voi käyttää vedon parantamiseksi savupiippua, joka poistetaan kun keitin palaa kunnolla. Kun keittimen seinämät lämpenevät, seinämien välistä virtaava tuloilma lämpiää myös ja paloteho paranee. Mitään tuulettimia ei tarvita. Keitin ei kuumene ulkopinnoiltaan eikä pohjaltaan tulipalokuumaksi.
Tykkään että Coranderin keitin on hyvä. En äkkiä löytänyt siitä mainintaa Nallen sivuilta, liekö hän enää niitä valmistaa.

[Ursus]

Kun nuo pienenpienet puuupapanat eli pelletit on jo keksitty, ja niiden lämpöarvo on korkea, ja kosteuspitoisuuskin matala (10 % ?) eli keveitä kantaa - niin kysynpä vaan että:
Onko kukaan kokeillut pellettien käyttöä (ja kantamista) vaelluksilla tai edes lyhyemmillä retkillä?
Taidanpa itse kokeilla ainakin peltipurkeista semmoisen tekemistä.

[JBay]

Erittäin tärkeä osa jäi omasta kuvauksestani pois: Arina.

Jotta ilma pääsee hyvin palavan materiaalin alle tuohon meikäläisen viritykseen kuului myös arina. Arina oli harvaa alumiiniverkkoa ja noin 2 cm:n korkeudella pohjasta. Verkon silmäkoko oli n. 2 * 2 cm. Arinasta oli myös se etu, että tuhkat sai pois puhallettua vastakkaisilla puolilla olevista ilman otto rei'stä.(Toiseen puhaltamalla tuhkat tulivat pois toiselta puolelta.)

Tämä häkkyrä kuumeni jonkin verran pohjasta ja ulkoseinistä enemmän. Syttyi kuivilla kävyillä tosi helposti esim. pienellä heinätupolla tai muutaman sentin mittaisella tuohipalalla. Toimi myös risuilla. Risuilla käytettäessä paloi parhaiten alle 2 cm halkasijaisilla "tikuilla".

Outoa kaikki mitat on n. 2 cm??

[Raven]

Onko arvon savusilmillä kokemusta Kelly Kettlestä?

toinen kuva kapistuksesta

[Ursus]

Näin se tapahtui:
Ulkovaippa on vanha sekahedelmäpurkki, jossa on tikunsyöttöaukko sekä erityisesti syöttöaukkoa vastapäätä 6 mm palamista edistäviä ilmareikiä.
Arina pohjalla on reikiä täynnä oleva ylijäänyt sman purkin irtileikattu kansi. Sen alla on kannen painettuihin renkaisiin sopiva pienempi purkinkansi - reikiä täynnä sekin. Näin ilma pääsee reikien kautta tulen alle ja voimistaa vetoa.
Neljä irrallista lieriön läpi menevää irrallista 6 mm noin 3 cm pultinpätkää pitää ylhäällä ilmastointikanavan suun metallirengasta.
Sen kehän pinnalle on rautalangalla laitettu pieniä metallirenkaita (niitä joilla normaalisti polkupyörän venttiili ruuvataan kiinni).
Näin kannu/kattila pysyy irti tulesta ja kehästä, jolloin ilma/tuli kulkee sen pintaa nuollen - eikä tukehdu.
Vaipan sisään menevät niin pienimmän trangian kattilat, kahvipannu, pihdit kuin haluttaessa spriipoltin ja tulitikut.
Laitteella voidaan siis keittää joko spriillä, jolloin se toimii tuulensuojana, tai kuivilla tikuilla, jota varten se varsinaisesti on kyhätty.
Pieni kahvipannu vettä kesti kiehua tulen sytytyksestä 5 minuuttia. Ja kulutus oli 4-5 kuivaa ohuen sormenpaksuista mäntypuutikkua!
Ei ole avotuli, joten voidaan käyttää siellä ja silloin, kun avotulen tekeminen maastoon on kielletty.

Omin käsin tekeminen oli hauskaa - eikä maksanut paljon!

Versio siis 2 koekäytetty. Arinaa hieman kehitelty.
Tekeleen nähnyt nimitti viritystä kehitysmaakeittimeksi.

[Vihtahousu]

Kaikki omin käsin tehdyt ratkaisut ovat kiinnostavia. Rakennepiirustukset olisi selventäneet asiaa, tai edes yksi kuva toiminnassa olevasta laitteesta.

[Vihtahousu]

Jes, löytyi kuvia Savolaiselta. Oli hieno kokoelma maisemakuvia ja keittimestä myös. Nyt vielä Ursukselta?

[Ursus]

Insinöörit osaavat piirtää rakennepiirroksia ja lähettää kuvia liitetiedostona muuallakin kuin normaalissa sähköpostissa.
Minä en ole ihan insinööri - valitettavasti tai onneksi ;)

[ahma]

Suomessa
Onko halpa vai Ei

[IkiHonka]

”Käpykeitin” se tämäkin, mikä meillä oli käytössä Kevon-Paistunturin reissulla viime kesänä.

Auto jätettiin parkkiin Sulaojalle, josta jotos aloitettiin. Viimeisenä aamuna puistonpuolella Silkeajalla huomasin, että kaasupatruuna (450g) alkaa vedellä viimeisiään! No, olipa sitä tullutkin käytettyä tavallista enemmän – jälkiruokien teko kuluttaa kaasua siinä kuin pääruokien tekokin. Puuliiterin seinustalla oli laatikko, jossa oli maantien varteen lähteneiden jättämiä tavaroita mm. kaasupatruuna, jolla sai vielä aamupuuron ja kahvit keitettyä. Lisäksi löytyi puolen pulloa Sinolia ja täysi Marinolipullo, jonka otin mielijohteesta mukaani.

Paluumatkalla puiston ulkopuolella mietin miten tuon Marinolin saisi tehokkaasti hyödynnettyä, kun mukana ei ollut trangian poltinta. Mukana ei ollut säilykepurkkiakkaan, eikä sellaista löytynyt viimeiseltä leiripaikaltakaan. Jonkinlainen poltin pitäisi värkätä. Sen virkaa toimittamaan taittelin tuulensuojafoliosta kupin. Ensimmäinen testi todisti sen minkä arvasinkin. Pari korkillista Marinolia paloi isolla liekillä nopeasti loppuun. Hmmm . . . Ei hyvä. Pidempi paloaika pitää saada, mutta työkalu- ja tarveainevalikoima ei mahdollistanut paremman polttimen valmistamista. Nuotio olisi ollut mahdollista tehdä, kun oltiin erämaa-alueella. Puutakin olisi, mutta ei ollut maapuulupaa. Ja kun oli tuota polttoainettakin.

Siitä se syntyi. Keittimen rungoksi rakentelin pienen juuri hivenen kattilaa suuremman kivikehän, jonka sisäpuolelle 3 kiveä kolmijalaksi. Pohjalle asetin sen tekemäni rasian, jonka päälle rakensin kuivista katajanoksista tikkunuotion. Siihen tipottelin kaksi korkillista Marinolia. Kuppi oli lähinnä keräilyastiana pohjalla, jos sinne asti ylipäätään jotain valui. Lopuksi vielä sytytys ja kattila tulelle. Eipä aikaakaan, kun vesi alkoi kiehua.

Kuusi kertaa kokkailtiin tällaisella ”käpykeittimellä”. Pikku nuotio paloi niin kuumalla liekillä, että joskus kannatellessani kattilaa tulen yläpuolella kahvasta kiinni pitäen, patalapusta huolimatta kättäni poltteli.

Tarkoitus toteutui täysin. Keittäminen oli pääsääntöisesti vähintään yhtä nopeaa kuin retkikeittimellä ja polttopuuksi riitti muutama kourallinen kuivuneita katajarisuja, jotka syttyivät heti täyteen tehoon kiitos sytytysnesteen.

Tämä oli nyt hieman epäortodoksista toimintaa, mutta tehdään taas ne varsinaiset nuotiot sitten kaikkien taiteen sääntöjen mukaan