Se on nyt saunan lauteilla. Saunaa lämmitettiin eli parempaa paikkaa ei voisi olla.
Luulen kanssa, että eloa on. Käyn vielä sanomassa hyvää yötä taikinalle ja tsekkaamassa tilanteen. Huomenna sitten taikinan alustus. On tämä hienoa ja se hapan tuoksu joka leviää saunaan ja pesuhuoneeseen. Fantastinen!
Paranemisia Raudulle!!! Toivotaan,että huomenna olisi parempi.
Mulla ei ollut enää mitään eloa tänä aamuna. Alustin taikinan kuitenkin ja nyt se on nousemassa. Katotaan, kuinka nousee. On tämä kyllä henkimaailman hommia tämä ruisleivän leipominen.
Olo ei ole leipomiseen paras mahdollinen, joten täytyy tehdä hommat pätkissä. Onneksi noin pienessä taikinassa ei kovin paljon hommaa ole.
Kylläpä on maukkaan kuuloisia leipäkeskusteluita täällä... pitkään vastustin, mutta viimein aloin kuolata niin paljon, että piti käydä töihin! Tänä aamuna varhain kaivoin jääkaapista siellä jo toista kuukautta muhineen taikinajuuren, ja huitaisin taikinan tulemaan. Juuri oli vähän liian vanhaa, sillä tässä välillä kävimme elämämme pisimmällä vaelluksella Muotkalla (mukana repussa tietenkin omaa, kuivattua ruisleipää!).
No, koska juuri kuitenkin kaikin puolin vaikutti ihan ookoolta, ei pahaa hajua tms, tein siitä ekan vaiheen taikinan. Nyt odottelen, alkaako taikina kuplia vai joudunko herättelemään sitä huomiseen asti. Jos taikinassa selvästi näkyy eloa muutaman tunnin kuluttua, niin jatkan vaiheeseen kaksi (viittaan aiempaan selostukseeni kaksivaiheisesta taikinateosta) ja teen taikinan valmiiksi, mikä sitten meikäläisellä menee leipävuokiin kohoamaan lämpimään paikkaan noin 3 tunniksi ennen kuin paistan ne. Jos eloa ei ole, lisään kohtapuoleen ripauksen hiivaa ja lusikallisen hunajaa veteen sekoitettuna taikinaan ja annan koko helahoidon nautiskella lämpimästä huomiseen asti (kylmälaukussa kuumavesipullojen kera), jolloin sitten teen kakkosvaiheen hommat ja otan juurta jälleen jemmaan seuraavaa leipomusta varten. Loput jaan vuokiin, nostatan ja paistan. Koska mun leipäni ovat 2,5 tuntia uunissa, kuoresta tulee tosi maukas ja k-u-i-v-a. Kostutan leipiä paistamisen välillä sutimalla päälle hieman vettä ja uunista ottamisen jälkeen käärin ne puhtaisiin liinoihin ja paksuun pyyhkeeseen ja jätän ne lepäilemään isoon muovipussiin yön yli. Aamulla onkin sitten leivät leikkuukunnossa ja hampaatkin pysyvät paremmin paikallaan, kun leipä ei ole ihan niin kovaa. Täytyy myöntää, että kun leivät saa uunista, niin mieheni on yleensä vieressä puukkoineen: leipä tänne ja äkkiä. siinä sitten eka leipä saa äkkiä kyytiä voilla päällystettynä!
Sallatuulia ja muutkin leiväntekijät, vinkkaan tässä vielä nopeammasta keinosta tuon juuren kanssa, kuin mitä sen kuivattaminen ja kuivatusta juuresta leipominen on. Kun leivot taikinan, ota kohonneesta ja leipomisvalmiista taikinasta noin 2,5 dl juurta, jonka laitatkin pakastepurkkiin ja jääkaappiin. Siellä se säilyy noin kuukauden. Mutta parhaat leivät olen saanut antamalla juuren hapantua noin 3 viikkoa jääkaapissa ennen uutta leipomusta. Juuri saattaa jatkaa kohoamista jääkaapissa (nimimerkki "Kokemusta on, kun jääkaappi pursuaa taikinaa"), joten hieman isompi purnukka on hyväksi.
Kun alat himoita omaa leipää seuraavan kerran, kaivat vaan taikinan kaapista ja aloitat leipätaikinan teon. Tällöin ei tarvitse yleensä herätellä taikinaa päiväkausia vaan itse ainakin saan leivän käsiini saman päivän iltana, jos eka alustusvaihe on tehty aikaisin aamulla. Tämä on tällainen sanotaanko laiskanpulskean ihmisen leiväntekomalli, jossa ei tarvitse lämpimän uuninpankon puutteessa kärvistellä taikinan herättelyn kanssa päiväkausia, vaan lämpimäiset voi saada suuhunsa jo samana päivänä. Tietty tuo herättely pitää jännitystä yllä ja on kutkuttavaa seurata taikinassa tapahtuvia muutoksia.
Minullakin on koko ajan sekä kuivattu juuri kaapissa että yksi annos juurta pakastimessa varmistamassa sen, että en jää tyhjin käsin, jos jääkaapissa pidettävä annos kuolahtaisi.
Olikohan selostukseni riittävän selkeä/avuksi kellekään? Kysykää jos jäi epäselväksi. Onnea Raudulle ja Sallatuulialle leiväntekoon! Olisipas jännää verrata tuloksia!!
No sä et kovin kauaa hapattele Suppis. Mutta jos noin tulee hyvää, niin sehän on hieno juttu. Anoppikin kuulemma teki tästä juuresta päivässä alusta loppuun.
Tuoretta juurta minäkin pakastan, mutta Sallatuulialle kuivatin juurta, kun jouduin postissa lähettämään. Olisihan tuo tietysti mennyt tuoreenakin tiiviissä pussissa varmaan.
Aamulla alustin tuon taikinani ja mukavastihan se nousi. Eis siis ollutkaan kuollutta.
Äsken sitten leivoin leivät ja voinnista johtuen tein vain 4 leipää, jotka jätin vähän isommaksi, mitä normaalisti. ( Aikaa meni 15 minuuttia) Vaikutti hyvältä koolta. Laittelin leivät nousemaan uuniin, jossa on valo päällä. Olkoot nyt siellä sitten pari kolme tuntia.
Lisäsin hieman lisää jauhoja tuossa leipomisvaiheessa, että sain tarpeeksi tönkköä siitä. Lieneekö oikeaoppinen suoritus? Vielä mä joku päivä etsin jonkun leipojan käsiini ja menen oikein oppiin.
Vähän sul on hienoja leipiä, Rautu! Nuo on niitä ihan aidon näköisiä, millaisia vanhanajan leivät oli. Ja varmaan on mahtavan makuisiakin. Toivotaan että nousevat hyvin. Muistathan sä tehdä haarukalla tms vähän reikiä ennen paistamista?
Ja juu, mä en enää leipomisvaiheessa hapattele, koska hapantuminen tapahtuu jääkaapissa 3-4 viikon aikana. Ja se onkin sitten niin hapanta, että jotkut ei tykkää mun leivistä sen takia. Se jakaa mielipiteet, toiset rakastaa voimakkaan makuista leipää, toiset väittää sen polttavan mahaa. No, jokainen etsii just itselle sopivan hapatusasteen. Mun menetelmällä ei saa hyvää hapatusta, jos tekee uuden taikinan heti seuraavana päivänä. Mutta mun leivät just riittää meidän perheelle 3 viikoksi, sillä teen kerrallaan isohkon taikinan, 2-2,5 litraan vettä. Niinpäs saan nauttia kunnon aromikkaasta leivästä ihan jatkuvasti. Pitkä paistaminen tuo oman lisänsä makuun, kun pinta tavallaan karamellisoituu.... Kantapalasta käydään aina taistelua!
Juuren pakastaminen "tappaa" sen tavallaan ja hapantuminen tyssää ihan kokonaan. Siks pakastuksen jälkeisestä leivästä ei tule koskaan yhtä hyvää kuin jääkaapissa säilytetystä. On kokeiltu ihan tarpeeksi monta kertaa. Ainakaan mä en saa hyvää. Siks pakasteessa on vain hätävarajuuri. En tykkää taikinan pitkäveteisistä herättelyistä. Tänään kyllä jouduin herätyspuuhiin, sillä taikina ei mun mielestä kupli tarpeeksi eikä ole noussut. Kunnon taikina nousee kuplinnan lisäksi, sillä mun taikina on kuin paksua puuroa. Mä jätän oman taikinani yön yli nousemaan ja jatkan huomenna.
Mä en osaa sanoa tuosta sun tilanteesta, että minkä verran pitää lisätä jauhoja leipomisvaiheessa... Jos oot matemaatikko niin voit verrata siitä mun taikinasta, että minkä verran mulla tulee litraa kohti jauhoja. Mutta sit taas on se ero, että mä paistan aina noin 4 isoa vuokaa tai joskus viisikin eli kiertoilmauuni täynnä vuokia. Reikäleipiä en ole koskaan tehnyt.
Oletko muuten testannut uuniasi, mikä on pienin lämpötila? Joissakin uuneissa on ns. nostatustoiminto, jolloin lämpötilan saa just sopivaksi. Itse asiassa mullakin on sellainen uuni, jossa saan lämmön 45 asteeseen, mutta taikinatiinu mahtuu vähän huonosti sisään, joten yleensä tungen vasta vuuissa olevat leivät kohoamaan uuniin. Pelkkä valo tuskin nostaa lämpöä ihan tarpeeksi korkealle, mutta tiedä häntä.
Tossa ne on nyt noussut. Otin pois uunista laitoin sen päälle ja kohta menee paistoon. Nämä kun on vähän paksumpia, kuin aikaisemmin, niin ajattelin ensin paistaa 250 asteessa 10 minuutia ja sitten käännän 175 astetta vielä puoleksi tunniksi. Lämpö laskee uunissa sitten pikkuhiljaa.
Ikävä kyllä hajuaisti ei ole parhaimmillaan tällä hetkellä.
ps. huomaa kota-kuvio, joka on leikattu leivän pintaan.
Heh...niin kiirettä pitää että ehtii vain lukea mitä täällä tapahtuu. Taikina kohosi hyvin päivän aikana. Tekemäni ristikuvio hävisi taikinan pinnasta eli tulkitsin, että riittävän kohonnut taikina on. Luin jostain että tuon ristikuvion merkitys oli suojella taloa pahoilta hengiltä tai sinnepäin.
Leivät leivottu leivän muotoisiksi. Kolme reikäleipää yhteensä. Aika pieniä ovat... nyt kohoamassa pesuhuoneessa. Pian aion leipoa.
Upean näköisiä ovat Rautu.. .Tein reikiä ja viiltoja leipien pintaan kuten sinäkin.
Laitoitko uuniin vesiastiaa?
Hemmetti, unohdin sen vesiastian. Arvasin että joku menee poskelleen. Pää kun on tukossa, niin minkäs voi. En edes kunnolla maista leipää, mutta emännys sanoi, että hyvää on.
Hienoa Sallatuulia!! Hyvä, että onnistui ja leivästä tuli maistuvaa.
Joo, tämä oli hieno kokemus, että leivottiin samaan aikaan. Järjestetäänkin joskus oikein joukkoleivontailta, kun Heluna ja muutkin asian harrastajat on paikalla.
Itse kun leivon ensimmäistä kertaa, meinasin syödä kaikki yhteen menoon. Kyllä siinä vatsakin antoi omat kommenttinsa sen jälkeen.
