Ruisleipä omasta uunista

[honkamukka]

^ Se ei ole käymistä tai vastaavaa tarvitseva tuote, mutta kuinkas kiteen kirkkaan suunnalta.

[rautu]

Nyt kun teistä on tullut tai vähintäänkin tulossa ruisleivän asiantuntijoita niin seuraavaksi haasteeksi ehdotan perinteisen mämmin valmistukseen perehtymistä. Pääsiäiseen on sopivasti aikaa. Kaupan mämmeissä on paljon vetisiä ja mauttomia tuotteita ja laatu vaihtelee

Heh heh...tämän joudun antamaan tehtäväksi niille ihmisille joilla on riittävästi aikaa. Tuo ruisleivän teko vei jo aikaa niin paljon, että nykyisistä neljästä "muusta projektistani" on saatava päätökseen yksi-kaksi ennenkuin lisää hommia otan vastaan. Tai sitten kärsisi tuo vaellusharrastus mitä ei saa päästää tapahtumaan.

Mutta tiedän henkilön, joka itse mämmiä näihin päiviin asti on tehnyt.

Onhan tuota perinne"ruoista" tullut tehtyä kiljua ja pontikkaakin, sekä kotiviiniä, että kaljaa. Mutta johonkin on raja vedettävä. Mämmi on hyvää, mutta kyllä se kaupan tavara mulle riittää.

[sau~n]

-
Minulle on jouluinen imelletyn perunalaatikon teko haasteellista. Välillä on likimain samanlaista, kun äitini aikoinaan sitä puulämmitteisessä uunissa paisteli, joskus ei. Sehän kuuluu olla jonkin verrankin kirpeän makuista ja juuri haarukassa pysyvää. Tässäkin on jonkinasteinen käyminen, mutta ilman vanhaa juurta.

Imeltymisessä ei ole kyse oikeastaan käymisestä, vaan entsyymi (amylaasi) hajottaa perunan tärkkelystä. Tärkkelys hajoaa sokereiksi, minkä vuoksi imeltyminen lisää makeutta. Saman ilmiön voi todeta, jos joskus makustelee ruisleipää tosi pitkään suussaan, sillä syljen amylaasi toimii jo suussa ja leipämuhju alkaa maistua makealta.

Mahdollisimman tärkkelyspitoinen peruna laatikon raaka-aineeksi vähentää haasteellisuutta. Itte olen onnistunut puikuloitten kanssa hyvin.

Sama imeltymisreaktio toimii muuten mämmin tekemisessäkin. Meneehän siinä mämmin imellyttämisessä kieltämättä aikaa, mutta kun se kattila hellan kulmalla ei tarvitse isompaa vahtimista, niin odotusajan voi käyttää tehokkaasti hyödyksi. Aiemmin kuvattu tiinunlämmitin toimisi muuten varmaan imellyttämisessä loistavasti

[honkamukka]

^ Täällä tuntuu olevan muitakin kuin harrastelijoita, asiansa tietäviä ammattilaisia.

Tämä kerran vuodessa itse laitettu imelletty perunalaatikko on joka jouluinen huumor mielessä, mutta totisella naamalle tehty maistelu ja onnistumisen arvostelu hetki. Imeltyminen laatikoissani on useimmiten sopivasta lämpötilasta kiinni.

Lähiverstaan tekemä mämmi maistuu lähinnä siirapille, ei niinkään sokerien pilkkoutumisesta johtuvia makuvivahteita löydy. Toista oli tuohiroveaikaan, vai kultaako aika muistot.

Lapsuuden reikäinen ruisleipäkin sentin paksuisella omatekoisella voikerroksella varustettuna saa vieläkin sylkirauhaset toimimaan pelkällä muistelulla. Tämä silloin 50 tai joskus.

Leipureiden ammattitaidon arvostuksen vaikutuksen kohtasimme viime keväänä. Olimme matkalla kohti pohjanmaata Ruoveden Virtain kautta, eli kuuskutosta. Matkalla on pienehkö leipomo, jossa poikkeamme aina, kun sopivaan aikaan olemme kulun päällä. Ruisleivän tekijä oli lomalla emmekä saaneet tätä paikallista taidon näytettä mukaamme. Muut eivät sitä tehneet.
Suosittelen poikkeamista tähän pieneen leipomon yhteydessä olevaan kahvioon, makuelämykset leivonnaisten suhteen ovat taatut.

[tst]

Näkkäreitä on sivuilla hiljattain pureksittu mutta kansallisruokamme eli ruisleipä on viettänyt hiljaiseloa. Luin uusimmasta Apu-lehdestä juttua juureen leivotusta ruisleivästä. Saako kaupoista tällaista herkkua tai mistä leipomosta sitä saisi? (Juurta ei saa muuten pakastaa). http://www.iltalehti.fi/pippuri/2017011 ... 5_ah.shtml

[Nuuksion päiväretkeilijä]

[quote="tst"]Näkkäreitä on sivuilla hiljattain pureksittu mutta kansallisruokamme eli ruisleipä on viettänyt hiljaiseloa. Luin uusimmasta Apu-lehdestä juttua juureen leivotusta ruisleivästä. Saako kaupoista tällaista herkkua tai mistä leipomosta sitä saisi? (Juurta ei saa muuten pakastaa).

Miksi et tee ruisleipää juureen itse? Ei ole kovinkaan monimutkainen homma, koska itsekkin puhtaasta uteliaisuudesta ja himo leivänsyöjänä ryhdyin taannoin ruisleivän tekoon (kaikkea pitää kokeilla, paitsi kansantanhuja ja vanhaa miestä). Netti on pullollaan taikinajuuren ja siitä tehdyn ruisleivän teko-ohjeita, joten en niitä tähän linkitä. Juuren voi pakastaa, itsellä tuo ainakin herää pakastamisen jälkeen, vaikka olisi pitempikin tauko leivän teossa. Se on sanottava, ettei ole hätäsen miehen hommaa, muutaman päivän tuohon saa varata, mutta lopputulos korvaa vaivan...