Luettu
Puolukoita, taimenia ja siikoja ruumiin ravinnoksi tarjosi Inarijärven takamaat viimeksi kuluneen yhdeksän päivän aikana. Kelit olivat syksyiset, myrskyä ettei järvelle tohtinut lähteä ja vastapainoksi täysin tyveniäkin hetkiä.
Torstaina armoton sumu piti vankinaan järveä iltapäivän tunnelle asti.
Milloin järvelle ei päässyt, niin poimimattomat puolukkakankaat vetivät tiiviisti puoleensa.
Ai niin, kirjallisuudesta puheenollen sain iltojen viihdykkeeksi tällaisen kirjan!
Todella mielenkiintoinen Inarin historiaa käsittelevä teos, aivan yksilöityä tietoa eri lähteistä koottu samojen kansien väliin.
Inarin historiasta kiinnostuneelle tuo kirja on painonsa arvoinen kullassa!
Torstaina armoton sumu piti vankinaan järveä iltapäivän tunnelle asti.
Milloin järvelle ei päässyt, niin poimimattomat puolukkakankaat vetivät tiiviisti puoleensa.
Ai niin, kirjallisuudesta puheenollen sain iltojen viihdykkeeksi tällaisen kirjan!
Todella mielenkiintoinen Inarin historiaa käsittelevä teos, aivan yksilöityä tietoa eri lähteistä koottu samojen kansien väliin.
Inarin historiasta kiinnostuneelle tuo kirja on painonsa arvoinen kullassa!
-
peurakorva
- Viestit: 523
- Liittynyt: 15 Tammi 2006 18:19
- Paikkakunta: Kuopio
Hmmm....Tieto on painavaa. Kirja painaa 2365 gramma ja kultapörssin mukaan mediaanihinta kullalle olisi 30 euroa per gramma. 70.950 euroa. En kuitenkaan maksaisi...sahamies kirjoitti: Ai niin, kirjallisuudesta puheenollen sain iltojen viihdykkeeksi tällaisen kirjan!
Todella mielenkiintoinen Inarin historiaa käsittelevä teos, aivan yksilöityä tietoa eri lähteistä koottu samojen kansien väliin.
Inarin historiasta kiinnostuneelle tuo kirja on painonsa arvoinen kullassa!
Onkos kirjassa kerrottu Piilolan historiasta mitään?sahamies kirjoitti: Ai niin, kirjallisuudesta puheenollen sain iltojen viihdykkeeksi tällaisen kirjan!
Todella mielenkiintoinen Inarin historiaa käsittelevä teos, aivan yksilöityä tietoa eri lähteistä koottu samojen kansien väliin.
Inarin historiasta kiinnostuneelle tuo kirja on painonsa arvoinen kullassa!
Samaa mieltä. VP Lehtolan kirja on tieteellinen dokumentti. Toinen kiinnostava Inarin historiaa käsittelevä teos on Teuvo Lehtolan "Kolmen kuninkaan maa". Siinä on paljon myös perimätietoa ja kulttuurihistoriaa ja on helppolukuisempi.sahamies kirjoitti: Ai niin, kirjallisuudesta puheenollen sain iltojen viihdykkeeksi tällaisen kirjan!
Todella mielenkiintoinen Inarin historiaa käsittelevä teos, aivan yksilöityä tietoa eri lähteistä koottu samojen kansien väliin.
Inarin historiasta kiinnostuneelle tuo kirja on painonsa arvoinen kullassa!
Suosittelen myös Tuomo Itkosen kirjaa "Inarin seurakunnan historia", koska Inarin historia on pitkälti sen seurakunnan historiaa. Hän toimi kirkkoherrana pitkään 30...40- luvulla Itkosella on hyvä paikalliskokemus ja lämmin kerrontatyyli.
Inarinjärvi kansallispuistoksi
Jos joku onnistuu löytämään WSOY:n 1907 painaman kirjan *Poimintoja Jacob Fellmanin muistiinpanoista Lapissa* niin kannattaa lukea/ostaa. Fellman oli 1800-luvun puolivälissä kirkkoherrana Utsjoella ja Inarissa. Suomenkielinen käännös on A.Meurman.
Itse onnistuin löytämään ensipainoksen antikvariaatista.
Omistuskirjoitus kirjassa: Hildur Jäntti 1907.
Hietaniemen hautausmaalla kierrellessäni satuin kulkemaan hänen haudalleen ja sillon vasta tajusin miksi sukunimessä oli jotain tuttua: Hildur oli kirjan kustantajan WSOY:n toimitusjohtajan Jalmari Jäntin vaimo.
Jacob Fellmanista löytyy tietoa Wikipedista. Hänet on haudattu Lappajärvelle.
Itse onnistuin löytämään ensipainoksen antikvariaatista.
Omistuskirjoitus kirjassa: Hildur Jäntti 1907.
Hietaniemen hautausmaalla kierrellessäni satuin kulkemaan hänen haudalleen ja sillon vasta tajusin miksi sukunimessä oli jotain tuttua: Hildur oli kirjan kustantajan WSOY:n toimitusjohtajan Jalmari Jäntin vaimo.
Jacob Fellmanista löytyy tietoa Wikipedista. Hänet on haudattu Lappajärvelle.
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...
-
mettäantero
- Viestit: 2522
- Liittynyt: 12 Heinä 2013 21:22
^Hyvä löytö. Tuosta Agathon Meurmanin suomennoksesta on muuten otettu vuonna 1961 uusintapainos, johon alkulauseen on kirjoittanut Erkki Itkonen ja kolmospainos v 1980. Näitä painoksia nettiantikvariaateista ainakin löytyy ja ovat varsin edullisia. Hyvä opus, suosittelen myös.
ps. Tuon Heikin yllämainitseman porotutkija Mauri Niemisen (väärtini) kirjat ovat mielestäni kaikki täyttä rautaa. Teksti perustuu (eläintieteilijän) pitkän tutkijauran aikana keräämiinsä faktoihin...mutta myös Niemisen perehtyminen käsittelemiensä asioiden historiallisiin taustoihin on käsittämättömän täydellistä.
ps. Tuon Heikin yllämainitseman porotutkija Mauri Niemisen (väärtini) kirjat ovat mielestäni kaikki täyttä rautaa. Teksti perustuu (eläintieteilijän) pitkän tutkijauran aikana keräämiinsä faktoihin...mutta myös Niemisen perehtyminen käsittelemiensä asioiden historiallisiin taustoihin on käsittämättömän täydellistä.
Itsekin olen kotoisin noilta seuduilta, eli Soinista kotoisin ja nyt luin hiljattain Maaseudun Tulevaisuudesta, että peuroja on nähty jo Soinin ja Karstulan välimaastoissa. Vuodesta 1992 metsäpeura on ollut minulle tavallaan toteemieläin, sillä näin vaimoni kanssa sen ensimmäisen kerran Kuhmon Iso-Palosella, ollessamme kanoottiretkellä Kalliojoella. Peurojen siirtoja suunnitellaan Isojoelle mikä olisi hieno asia, olisivat tuossa lähempänä.
-
Hamalainen
- Viestit: 3511
- Liittynyt: 12 Tammi 2006 09:40
Luin kirjan Selviydy luonnossa tekijöinä Juha Jormanainen ja Veikka Gustafsson.
Kirja on hyvin kirjoitettu, kuvat hyviä ja selkeitä. Tekstissä pyritään jonkinlaiseen vaatimattomuuteen mutta aina välillä nostetaan ääriolosuhteita esimerkeiksi ja vähän Veikka Gustafsson muistaa kehaista omia saavutuksiaan.
Hyvä toteamus kirjan alussa on kehotus harjoitteluun hyvissä olosuhteissa. Tämän neuvon voisivat vähän kokeneemmatkin joskus muistaa. Kun hankitaan uusia varusteita niin niitä voisi testata ja opetella vaikka kotipihalla.
Onhan siellä ainakin yksi vähän yliampauva lause "Puuvilla tappaa". Puuvilla on oikein hyvä materiaali tällaisissa tavallisissa retkeilyolosuhteissa. Puuvillainen verkkopaita on erittäin hyvä aluspaitana. Osa nuoremmista retkeilijöistä ei vaan ole koskaan kuullutkaan kyseisestä paidasta. Hikiliikunnassakin tavallinen t-paita toimii niin kauan kun ollaan liikkeellä.
Polypropyleeni alusasuista kirjottajat muistavat mainita niiden hajuherkkyyden. Polypropyleenistä valmistetut alusasut pääsääntöisesti alkavat haista parissa päivässä.
Nuotiotulilla puuvilla/polyesteri vaatteet päällimmäisinä ovat paljon turvallisempia kuin kalvoasut.
Kaiken kaikkiaan kirja oli ihan mukavaa luettavaa.
Kirja on hyvin kirjoitettu, kuvat hyviä ja selkeitä. Tekstissä pyritään jonkinlaiseen vaatimattomuuteen mutta aina välillä nostetaan ääriolosuhteita esimerkeiksi ja vähän Veikka Gustafsson muistaa kehaista omia saavutuksiaan.
Hyvä toteamus kirjan alussa on kehotus harjoitteluun hyvissä olosuhteissa. Tämän neuvon voisivat vähän kokeneemmatkin joskus muistaa. Kun hankitaan uusia varusteita niin niitä voisi testata ja opetella vaikka kotipihalla.
Onhan siellä ainakin yksi vähän yliampauva lause "Puuvilla tappaa". Puuvilla on oikein hyvä materiaali tällaisissa tavallisissa retkeilyolosuhteissa. Puuvillainen verkkopaita on erittäin hyvä aluspaitana. Osa nuoremmista retkeilijöistä ei vaan ole koskaan kuullutkaan kyseisestä paidasta. Hikiliikunnassakin tavallinen t-paita toimii niin kauan kun ollaan liikkeellä.
Polypropyleeni alusasuista kirjottajat muistavat mainita niiden hajuherkkyyden. Polypropyleenistä valmistetut alusasut pääsääntöisesti alkavat haista parissa päivässä.
Nuotiotulilla puuvilla/polyesteri vaatteet päällimmäisinä ovat paljon turvallisempia kuin kalvoasut.
Kaiken kaikkiaan kirja oli ihan mukavaa luettavaa.
^ Hengissä ollaan, joten ei se ketään tapa. Ja jos tappaisi niin vanhempi kaarti olisi kaatunut jo kokonaan. Nykyajan extreme-vouhotus tuottaa tuollaisia ajatuksia ja iskulauseita, tai oikeammin markinnointikoneistot, jotka ovat tuottaneet ja pitävät yllä tuota vouhotusta.
Puuvilla on erinomaisen hyvä ja mukava maastovaate, mutta on hyvä tuntea sen ominaisuudet ja rajoitukset aivan kuten muovi/kalvovaatteissakin. Kumpaakin yhdistelemällä taitaa tulla paras lopputulos.
Puuvilla on erinomaisen hyvä ja mukava maastovaate, mutta on hyvä tuntea sen ominaisuudet ja rajoitukset aivan kuten muovi/kalvovaatteissakin. Kumpaakin yhdistelemällä taitaa tulla paras lopputulos.
Mikään ei ole niin varmaa kuin minä
Puuvilla on arkivaatteissa paras materiaali kun ottaa hinnan huomioon. Noista sekoitteista tykkään myös esim. Fjällun G-1000 ja muut vastaavat - kuvittelen etteivät ole niin räjähdyspaloherkkiä kuin pelkkä keinokuitu.
Ventile kangas on melkeinpä ylivoimainen
siinä on puuvillaan saatu parhaat ominaisuudet - siis päälivaatteissa.
Puuvilla kastuu läpimäräksi rätiksi vaelluksella ja muussakin jämäkämmässä liikunnassa - silloin otan keinokuitua alimmaksi.
Paras vaellusasuyhdistelmä minulla on ollut Svalan verkkopaita (taitaa olla propyleeniä ,en nyt muista)) alla ja Ruskovillaa sen päällä.
Muilla lenkeillä otan jotain keinokuitua - jos en muista vaihtaa lähtiessä niin puuvilla-aluspaita on likomärkä palatessa.
Puuvillainen verkkopaita on hyvä arkiaskareissa mutta vaelluksella sekin on likomärkä ja epämiellyttävä.
Nämä ovat siis minun omia vähemmän subjektiivisia tuntemuksia...
Ventile kangas on melkeinpä ylivoimainen
siinä on puuvillaan saatu parhaat ominaisuudet - siis päälivaatteissa.Puuvilla kastuu läpimäräksi rätiksi vaelluksella ja muussakin jämäkämmässä liikunnassa - silloin otan keinokuitua alimmaksi.
Paras vaellusasuyhdistelmä minulla on ollut Svalan verkkopaita (taitaa olla propyleeniä ,en nyt muista)) alla ja Ruskovillaa sen päällä.
Muilla lenkeillä otan jotain keinokuitua - jos en muista vaihtaa lähtiessä niin puuvilla-aluspaita on likomärkä palatessa.
Puuvillainen verkkopaita on hyvä arkiaskareissa mutta vaelluksella sekin on likomärkä ja epämiellyttävä.
Nämä ovat siis minun omia vähemmän subjektiivisia tuntemuksia... Ihan samaa mielta. Pitais vaan loytaa ventile- housut; ylakerrokseen en ole koskaan hyvaksynyt alle 50%: puuvillapitoista kangasta. Sehan se tulen kanssa puuhatessa aina on lahimpana.
- ventile on tullut kokeiltua, mutta kesaisessa paksuudessa
Kirjailija AE Jarvinenkin kehui pingoitettua lakanakangasta louteen aihiona (ei tosin varmaan muuta kevytta kangasta ollut kasilla).
- ventile on tullut kokeiltua, mutta kesaisessa paksuudessa
Kirjailija AE Jarvinenkin kehui pingoitettua lakanakangasta louteen aihiona (ei tosin varmaan muuta kevytta kangasta ollut kasilla).
Tässä flunssaa sairastaessani sain luettua joululahjaksi saamani WWF:n Vuoden luontokirjaksi valitun Mika Honkalinnan kirjan Korppiretki. Mielenkiintoista ja mukavasti kerrottua ja kuvitettua tarinaa erään luontokuvaajan vuosikymmenten mittaiselta taipaleelta.