Heitetty reissu (Suomen lähialueet)

[Ulkoilmamiehet]

Yo. hauska kuin mika... koska tulee osa II?

Tovi menee vielä editoidessa Nyt kun alkaa päästä sinuiksi uuden softan kanssa, niin toivottavasti viikon sisään ois toinen osa esillä.

[luuppi]

Teidan plutimista katsellessa tuli mieleen, kuinka ihan Lapin soilla - rutikuivana kesana - jouduin kiertelamaan ja kaartelemaan paljon extraa mid-korkuisilla vaelluskengilla. Siis samalaisilla kuin mitka teillakin oli reissussa
- hommasin vartta 7 cm lisaa (metsastysjalkineet, jotta paino ei lisaantyisi)
- olisiko tuo auttanut ylityksissa? Vai onko vasta saapaskorkeus sellainen, joka tekee tuolla eron? Ja kukapa kumppareilla lahtisi puoli-vuoristoon... Lapin kumpareille jotkut toki, kun suota aina jostain loytyy

[jääleinikki]

Ja kukapa kumppareilla lahtisi puoli-vuoristoon... Lapin kumpareille jotkut toki, kun suota aina jostain loytyy

Minäpä vaeltelen. Tyytyväisenä jalkinevalintaani.

[TREKKING]

Minusta näytti, että sauvat (= tasapaino) puuttuivat....purohan oli ihan iisi.

"Itse Kebiä ei jaksettu enää huiputtaa..."
Sellainen pikku epäloogisuus tuossa lauseessa, että kun kerran menitte kopperilla hotellille ja siitä eteenpäin heti parin kilometrin sisällä on nuo polunhaarat huipulle, niin äkkinäinen luulisi että siinä vaiheessa vaellusta jaksaa niin ruumiillisesti kuin henkisestikin kavuta huipulle vielä oikein hyvin.

[Sauvakavelija]

Nyt on kuvia ja tarinaa aiemmin mainostamastani Varangin patikasta: www.tunturivaellus.fi

[Ulkoilmamiehet]

Minusta näytti, että sauvat (= tasapaino) puuttuivat....purohan oli ihan iisi.

"Itse Kebiä ei jaksettu enää huiputtaa..."
Sellainen pikku epäloogisuus tuossa lauseessa, että kun kerran menitte kopperilla hotellille ja siitä eteenpäin heti parin kilometrin sisällä on nuo polunhaarat huipulle, niin äkkinäinen luulisi että siinä vaiheessa vaellusta jaksaa niin ruumiillisesti kuin henkisestikin kavuta huipulle vielä oikein hyvin.

No siinä vaiheessa oli virtaa kieltämättä hyvin Pääidea meillä oli lähteä tekemään itse vaellus vuoriston ympäri ja jätettiin huiputus bonusmahdollisuutena vikalle päivälle. Siinä kohti ei enää into riittäny, kun pari vaelluspäivää venähti vähän turhan pitkiksi.

[Ulkoilmamiehet]

Teidan plutimista katsellessa tuli mieleen, kuinka ihan Lapin soilla - rutikuivana kesana - jouduin kiertelamaan ja kaartelemaan paljon extraa mid-korkuisilla vaelluskengilla. Siis samalaisilla kuin mitka teillakin oli reissussa
- hommasin vartta 7 cm lisaa (metsastysjalkineet, jotta paino ei lisaantyisi)
- olisiko tuo auttanut ylityksissa? Vai onko vasta saapaskorkeus sellainen, joka tekee tuolla eron? Ja kukapa kumppareilla lahtisi puoli-vuoristoon... Lapin kumpareille jotkut toki, kun suota aina jostain loytyy

Toi Meindelin puolikorkea malli oli varren puolesta aika riittävä. Muutama lisäsentti varressa olisi ehkä paikotellen helpottanut, mutta olin ainakin ite tyytyväinen kenkiin.

Tosin syvimmissä ylityksissä olikin vettä jo polven yli niin joutu sortsin lahkeetkin käärimään kunnon munapusseiksi

[hannes]

Kesällä käytiin Ruotsin puolella tutustumassa Kebnekaisen ympäristöön. Itse Kebiä ei jaksettu enää huiputtaa, vaikka alkuperäinen tarkoitus oli sielläkin käydä.

Vaellus oli loppua kohti yllättävänkin rankka, niin päätettiin säästää jotain vielä ensi kertaankin.

Reippaalla ja iloisella mielellä on reissu näemmä tehty.
Pitkällepä jaksoitte juomatölkkejä kantaa

Pikkuveistöjen ylitykseen voisi käyttää Eräkulkurin konstia: ylimääräinen sukkapari, jonka sisällä pohjalliset. Kokeilin joskus, eivätkä terävät kivet tuntuneet jalkapohjissa.
Paljain jaloin ylittäessä on aina riski jalanpohjan vahingoittumisesta ja jatkokulun vaikeutumisesta.

Muunmuassa kopiocrocksit ovat kevyet ylitys-ja leirikengät.

Olen kerran huiputtanut Kebnen, ja samalla reissulla myös kiertänyt komeuden. Minusta teidän reittivalintanne oli kokonaisuuden suhteen parempi, kuin huiputus ja alas ja pois -varsinkaan jos ei laske kummoista painoarvoa sille että voi patsastellen sanoa huipulla käyneensä.

[Ulkoilmamiehet]

Kesällä käytiin Ruotsin puolella tutustumassa Kebnekaisen ympäristöön. Itse Kebiä ei jaksettu enää huiputtaa, vaikka alkuperäinen tarkoitus oli sielläkin käydä.

Vaellus oli loppua kohti yllättävänkin rankka, niin päätettiin säästää jotain vielä ensi kertaankin.

Reippaalla ja iloisella mielellä on reissu näemmä tehty.
Pitkällepä jaksoitte juomatölkkejä kantaa

Pikkuveistöjen ylitykseen voisi käyttää Eräkulkurin konstia: ylimääräinen sukkapari, jonka sisällä pohjalliset. Kokeilin joskus, eivätkä terävät kivet tuntuneet jalkapohjissa.
Paljain jaloin ylittäessä on aina riski jalanpohjan vahingoittumisesta ja jatkokulun vaikeutumisesta.

Muunmuassa kopiocrocksit ovat kevyet ylitys-ja leirikengät.

Olen kerran huiputtanut Kebnen, ja samalla reissulla myös kiertänyt komeuden. Minusta teidän reittivalintanne oli kokonaisuuden suhteen parempi, kuin huiputus ja alas ja pois -varsinkaan jos ei laske kummoista painoarvoa sille että voi patsastellen sanoa huipulla käyneensä.

Crocsikopiot oli kanssa mukana ja pari syvempää ylitystä tulikin kahlailtua niissä.

Reitti oli kieltämättä jälkikäteen mietittynäkin ihan onnistunu. Tosi monihan oli tuolla leiriytyny ihan siihen tunturiaseman viereen ja kävi vaan päiväseltään huiputtamassa Kebin.

Se tossa jäi tietty vähä kaivelemaan kun ei päässy käymään yli 2km korkeudessa. Nyt korkein huippu oli Kekkonen-toppen ( ) n 1500m.

[Ulkoilmamiehet]

Nyt on videon toinen osa tehty ja julkaistu.

Eli jatketaan kesäistä vaellusta Kebnekaisen ympäri. Kolmas reissupäivä vei meidän reitin Unnan laaksoon, joka olikin yllättävän haastava paikka

Tossa itse pätkä:

[hannes]

Hyvä meininki edelleen. Komiat on maisemat.

[TREKKING]

Siinä Nipalsilla ja Pyramidenilla on tullut joskus könyttyä.
Mikäs etiäinen teitä esti menemästä sille Jojo-ledenille (Unna Räitavaggesta Tarfalaan), vai näyttikö jo alku liian haasteelliselta? Siinähän kuulemma nykyisin ei oikein ole enää lunta, eikä siitä pääse enää ilman jäärautoja välttämättä ylös.

[Ulkoilmamiehet]

Siinä Nipalsilla ja Pyramidenilla on tullut joskus könyttyä.
Mikäs etiäinen teitä esti menemästä sille Jojo-ledenille (Unna Räitavaggesta Tarfalaan), vai näyttikö jo alku liian haasteelliselta? Siinähän kuulemma nykyisin ei oikein ole enää lunta, eikä siitä pääse enää ilman jäärautoja välttämättä ylös.

Reitti näytti sen verran pahalta, että ei lähetty edes koittamaan. Vedettiin tosta tosiaan laaksoa myöten itään ja kierrettiin sieltä vasta pienen lenkin kautta Tarfalaan.

Ihan mielenkiintosta, että siitä olis tosiaan voinu päästäkin.

[TREKKING]

Siinä Nipalsilla ja Pyramidenilla on tullut joskus könyttyä.
Mikäs etiäinen teitä esti menemästä sille Jojo-ledenille (Unna Räitavaggesta Tarfalaan), vai näyttikö jo alku liian haasteelliselta? Siinähän kuulemma nykyisin ei oikein ole enää lunta, eikä siitä pääse enää ilman jäärautoja välttämättä ylös.

Reitti näytti sen verran pahalta, että ei lähetty edes koittamaan. Vedettiin tosta tosiaan laaksoa myöten itään ja kierrettiin sieltä vasta pienen lenkin kautta Tarfalaan.

Ihan mielenkiintosta, että siitä olis tosiaan voinu päästäkin.

Onhan se sentään nimetty reitti, mutta tosiaan saattaa vaatia hiukan ylimääräisiä varusteita nykyisin. Jojo, eli Kolmen solan reitti on kyllä äkikseltään ihan huima kulkea ja siinä on hyvät mahdollisuudet piipahdella pikku huipuilla kahta puolta. Telttapaikkoja ei ole montaa (vain laaksoissa muutama) ja epäilen, että viimeinen laskeutuminen Tarfalaan on ehkä nyt hankalampi, kuin silloin joskus.... olin kerran siinä yläpäässä teltalla pari yötä kun könysin siinä ympärillä ja opastin kulkijoita "polun" alkuun ja rakentelin hiukan polun merkkejäkin sinne, kun kulkijat harhaili koko ajan sinne-tänne ja kyselivät reittiä.
Saattoi ehkä olla viisas valinta teiltä.

[hartsuherra]

Reitti näytti sen verran pahalta, että ei lähetty edes koittamaan. Vedettiin tosta tosiaan laaksoa myöten itään ja kierrettiin sieltä vasta pienen lenkin kautta Tarfalaan. Ihan mielenkiintosta, että siitä olis tosiaan voinu päästäkin.

Jojo-leden tai tre-pass-leden tai kolmen satulan reitti on käveltävissä. Kuljin sen kokonaisuudessaan pari vuotta sitten. Tarfalasta ensimmäinen ylitys on molempiin suuntiin hyvin selkeä moreenipengertä ja kivikkorinnettä. Loppukesästä lähes varmuudella lumeton. Seuraavat kaksi saattavat olla lumisia mutta paksu sulava lumi ei haittaa kunhan pinta on pehmeä. Minun reissullani hieman haastava oli ainoastaan viimeinen rinne pyramidenin vierestä UnnaRäitaan. Pohjoisrinne on jyrkkä ja lumi oli kovaksipakkautunutta ja ilman jäärautoja ja vaellussauvoja sai taiteilla että pysyi rinteessä. Vuodet ovat tietenkin erilaisia tässä suhteessa. Tarvittaessa telttapaikkoja olisi ollut laaksoissa.

Alkuperäiseen kysymykseen vastaisin että minusta kannattaa varata aikaa reitille Abisko -Nikkaluokta viikko tai enemmän. Vaelluksen suola ei ole kungsleden vaan ympärillä olevat karummat laaksot kuten jo tiedättekin. Kannattaa siis vierailla niissä ja jos keli on hyvä niin huiputtaa muutama huippu, myös Kebne. Saunassakin kannattaa käydä. Ei mitään kiirettä.

Ruotsissa on aina mukavaa.