Maastopyöräily erämaissa: reitit yms

[Hamalainen]

Asun omakotialueella missä on vierssä peltojen rajaama muutaman nelikilometrin alue. Siellä risteilee polkuja lukematon määrä ja polut pysyvät hyvin auki koranulkoiluttajien ja kävelijöiden ansiosta.
Sitten se mutta, alueella on muutama kostea paikka ja ne ovat levinneet maastopyöräilijöiden takia. He eivät jostain syystä voi kiertää vaan rutakosta mennään moootori vinkuen yli. Nämä pyöräilijät ovat järjestään suhtkoht nuoria miehiä tai naisia. Alueella riittää kyllä kovapohjaisiakin polkuja yllin kyllin. Mitään vaaratilanteita ei ole kohdalleni sattunut.

[dailymail]

Itsekin väistän maastopyörällä aina jos kävelijöitä on samalla polulla. Samoiten olen samaa mieltä siitä, että pyörä jättää maastoon usein selvemmän jäljen kuin jalkahenkilö, ehkä juuri koska yhtenäinen jälki näkyy paremmin ja kuljettaa helposti vettä jälkeä pitkin.

kävelijän massa jakautuu melko joustavasti jalkapohjan alalle, pyöräilijän ja pyörän massa renkaan kontaktipinnan alalle. Lisäksi rengas rullaa maata vasten eri tavalla ja suuremmalla nopeudella kuin jalka.

[OS]

Hossassa laitettiin maastopyöräilijöille hieman kapuloita rattaisiin ja ilmeisesti ihan syystä. Muutamat eivät suostu toimimaan sääntöjen mukaan.

https://www.facebook.com/hossankansallispuisto/

[akallio]

Suorittamieni objektiivisten mittausten tuloksena maaston kuluminen järjestyksessä menee:

1. Rullaava pyöränrengas
2. Kävelijän kenkä
3. Juoksijan kenkä
4. Suttaava pyöränrengas

Valitettavasti aina ei pysty olemaan sutimatta, joten pyöräilijän syntisäkin paino on kovasti riippuvainen maastosta ja olosuhteista. Hyvä periaate on, että sateella tai heti sen jälkeen ei mennä pyörällä varsinaisille poluille. Mutta sutimista silloin tällöin on silti vaikea välttää.

Tätä vähän ihmettelen, että pyöräilyn ajatellaan leventävän polkuja. Itse ainakin ajan lätäköistä pääasiassa suoraan läpi, kun taas kävellen kierrän ne reunoja pitkin, koska liikun lähes aina lenkkareilla. Tyypillisin polulla kävelijän kenkä lienee kalvoton tai kalvollinen lenkkari. Pyörällä pysyy jalat kuivana suunnilleen samassa syvyydessä kuin korkeavartisella vaelluskengällä.

[Rajan_Susi]

Tämän kesän alustavat havainnot mm Leivonmäeltä ja Nuuksiosta näyttävät siltä että etenkin alamäissä pyöräilijät tekevät "uutta uraa". Polku on usein kivinen tai juurinen, niin pyörällä on helppo koukata kankaan kautta.

[akallio]

Minun puolivakava ja semi-elitistinen näkemykseni tuohon on, että jos ei osaa teknistä polkua myöten tulla pyörällä alas, niin sitten pitää opetella ajamaan tai tyytyä taluttamaan...

[Rajan_Susi]

Niin olettaisi, mutta todellisuus näyttää olevan toinen. Toki nämä ovat alustavia hajahavaintoja. Ottelen näistä kuvia. Katsotaan saako niistä ajan kuluessa tehtyä johtopäätöksiä. Suomunkierrollakin Patvinsuolla oli näistä merkkejä. Aika pientä vielä, koska kävijöitä kohtalaisen vähän.

[Aaro]

Minun puolivakava ja semi-elitistinen näkemykseni tuohon on, että jos ei osaa teknistä polkua myöten tulla pyörällä alas, niin sitten pitää opetella ajamaan tai tyytyä taluttamaan...

Pyöräilyssä lukkojarruttaen alamäkeen ajo tuottaa suurinta kulumaa. Paljolta voisi välttyä jos vaadittaisiin lukkiintumattomia jarruja -onko niitä järkevästi saatavilla?

[cobbo]

Pyöräilyssä lukkojarruttaen alamäkeen ajo tuottaa suurinta kulumaa. Paljolta voisi välttyä jos vaadittaisiin lukkiintumattomia jarruja -onko niitä järkevästi saatavilla?

Niin aiheuttaa, mutta jarruvoiman rajoitin olisi turvariski, kyllä jarrut pitää saada lukkoon kun on tosi hätä.

Fillareissa ei mitään ABS-jarrun tapaisia ole näkynyt, jossain jarruissa jarrutehon mekaanista modulaattoria kylläkin. Se jarruttaa ensin suhteessa vähemmän, ja vasta kunnon kahvan kiskaisulla ottaa täyden jarrutehon käyttöön. Ei tietysti estä sitä, että kun tullaan liian lujaa alamäkeen, niin silloin joka tapauksessa lukkojarrutetaan.

[omat polut]

Kävin just ajelemassa, huomasin että takajarru jostain syystä muuttunut lukkiutumattomaksi, ilmeisesti ilmauksen tarpeessa, näin ei tullut lukkojarrutuksia, puhdas omatunto. Lisäksi kastelin vielä tossun suopaikassa, kärsimys kuittaa tulkinnanvaraisen ajelun kansallispuistossa. Oli muuten äärivähän porukkaa, jengi siirtynyt terdeille?

[Aaro]

Pyöräilyssä lukkojarruttaen alamäkeen ajo tuottaa suurinta kulumaa. Paljolta voisi välttyä jos vaadittaisiin lukkiintumattomia jarruja -onko niitä järkevästi saatavilla?

Niin aiheuttaa, mutta jarruvoiman rajoitin olisi turvariski, kyllä jarrut pitää saada lukkoon kun on tosi hätä.

Fillareissa ei mitään ABS-jarrun tapaisia ole näkynyt, jossain jarruissa jarrutehon mekaanista modulaattoria kylläkin. Se jarruttaa ensin suhteessa vähemmän, ja vasta kunnon kahvan kiskaisulla ottaa täyden jarrutehon käyttöön. Ei tietysti estä sitä, että kun tullaan liian lujaa alamäkeen, niin silloin joka tapauksessa lukkojarrutetaan.

Teoriassa ABS jarrutus on tehokkaampaa kuin lukkojarrutus ja uskoisin karkeilla renkailla käytännössäkin. Luulenpa myös että usein lukkojarrutukseen joudutaan kun vauhtia ei hiljennetä ajoissa eli hurjastelun seurauksena. Olen jonkun verran pyöräilijöiden kanssa samoja polkuja kulkenut ja varsinkin alamäessä moni pitää maksimi vauhtia ehkä jännityksen vuoksi ja sitten kun polku vaikeutuu on pakko äkkijaruttaa.

[akallio]

Pyöräilyssä lukkojarruttaen alamäkeen ajo tuottaa suurinta kulumaa. Paljolta voisi välttyä jos vaadittaisiin lukkiintumattomia jarruja -onko niitä järkevästi saatavilla?

Itseasiassa sellaisia näyttää olevan, sekä hydraulisia että sähköisiä. Ensisijainen käyttö on estää tangon yli lentäminen.

Lukkojarrutus on suurin ongelma, mutta toki sitten täyteen ratkaisuun tarvittaisiin myös luistonestojärjestelmä.

[cobbo]

Pyöräilyssä lukkojarruttaen alamäkeen ajo tuottaa suurinta kulumaa. Paljolta voisi välttyä jos vaadittaisiin lukkiintumattomia jarruja -onko niitä järkevästi saatavilla?

Itseasiassa sellaisia näyttää olevan, sekä hydraulisia että sähköisiä. Ensisijainen käyttö on estää tangon yli lentäminen.

Shimanon ikivanhassa V-jarrussakin olleen modulaattorin tarkoitus oli just estää overthebarit, varsinkin siihen aikaan kun tehokkaammat v-jarrut tekivät tuloaan ja ihmiset lukittivat etujarrun säikähtäessään. Se oli simppeli systeemi, teki kahvan vedosta vain epälineaarisen.

Miten noi mainitsemasi luistonestot toimivat, osaavatko ne jotenkin automaattisesti säätää jarrutehon siihen reunalle jolla rengas just ja just ei lukitu? Sähköisen systeemin ymmärtää että siihen voi rakentaa jos mitä sensoria, mutta mitenkähän toi on tehty mekaanisissa (hydraulisissa) ja kuinka laajasti noi ovat käytössä?

[akallio]

Miten noi mainitsemasi luistonestot toimivat, osaavatko ne jotenkin automaattisesti säätää jarrutehon siihen reunalle jolla rengas just ja just ei lukitu? Sähköisen systeemin ymmärtää että siihen voi rakentaa jos mitä sensoria, mutta mitenkähän toi on tehty mekaanisissa (hydraulisissa) ja kuinka laajasti noi ovat käytössä?

En Outbraker-systeemiä varsinaisesti tunne, mutta jos oikein ymmärsin, niin laite tulee jarrukahvojen viereen ohjaustankoon ja siinä olevasta ruuvista pitää säätää niin, että se alkaa rajoittaa jarrupainetta juuri tietyssä jarrunesteen paineessa. Käytännössä se siis toimii oikein vain yhdenlaisella alustalla (kitkakerroin).

[J_u_k_k_a]

Tuossa heinäkuun alussa mökkeilin pari viikkoa Saariselällä ja muutaman koko päivän maastopyörälenkinkin tein.

Havaintojeni mukaan maastopyöräily kansallispuistoissa pitäisi kieltää nyt heti.

Isoin maastopolkujen käyttäjäryhmä näyttäisi olevan osaamattomat aloittelijat. Vuokrataan sähköpyörät koko perheelle ja painellaan menemään. Suurin ongelma mielestäni on se, että ajetaan polun vieressä eikä polulla. Esimerkkinä vaikkapa Niilanpään jälkeen Rautulammen suuntaan ajaessa kun siinä vieressä on ilmeisesti sileämpää ja mukavampaa kivikkoa pelätessä ja se jo valmiiksi ihan törkeän leveä baana vaan levenee. Ei siinä kauaa mene kun se sieläkin ura on ajettu kiville ja sitten ajetaan sen vieressä.

Sama kun kierretään märkiä paikkoja vaikkapa Taajoslaavun ja Vellinsärpimän välillä. Pelätään ilmeisesti että pyörä ja kuski likaantuu. Eihän siinä polku-uralla olen kuin muutama sentti vettä ja kunttaa kovan pohjan päällä! Silti kierretään kaukaa syvän turpeen puolelta, karsean näköistä.

Kolmas pääongelma on se, että ajellaan siellä missä se ei ole sallittua. Saariselällä-Kiilopäällä täytyy olla melkoinen fakiiri, ettei TIETÄISI missä saa ajella.

Somessa törmäsin joku aika sitten sellaisisin "kyllä lähtee!" sähköpyöräkaahailuvideoihin Ylläs-Pallas -kansallispuistossa. Enemmänkin sellaista adrenaliinihöyryistä extremetoimintaa kuin retkeilyhenkistä etenemistä.

Voi voi. Itse kannatin ennen vahvasti maastopyöräilyn sallimista kansallispuistoissa, mutta valitettavasti mielipiteeni on muuttunut.