Kuksa

[zag]

Poronsarvi löytyi paikoilta, josta suomalaiset huhtikuussa 1945, Lapin sodan lopuilla, ampuivat viimeiset tykinlaukaukset entisten aseveljien, sittemmin vihollisten perään.

Tuollainen kuksa löytyi pahkan sisältä.

[TiMoKo]

Tuollainen kuksa löytyi pahkan sisältä.

Tätä taitoa olen aina kadehtinut, toiset osaavat "nähdä" sinne puun sisälle ja kaivaa sen vielä sieltä taitavasti esille. Oma kuksani on jonkun toisen tekemä (ehkäpä jonkun koneen).

[zag]

Jokunen tovi on kulunut sitten ensimmäisen nakertamani kuksan. Jokunen kupillinen kokemuksiakin mahtuu tuohon väliin. Vaan mikäs` noita, kuksa kädessä tuleen tuijotellen, muistellessakin.

[sepeteus]

Sama vika kuin TiMoKolla, käy urakalla tuo taito kateeksi. Olisi se messevää omatekemästä kuksasta hörppiä. Ja noin ohutseinäiseksikin uskallettu ottaa...

[Timo Ylhäinen]

Muutaman kuksan olen tehnyt, mutta ei noin hienoja.

Sauna- ja soppakauhoja on tullut veistettyä yhdestä puusta ennemänkin, joista jotkut eivät ole haljenneet.

[zag]

... Ja noin ohutseinäiseksikin uskallettu ottaa...

Kiitos kaikille kehuista. Olen kyllä itsekin tyytyväinen, tällä kertaa. Etten pilannut, esim. yrittämällä tehdä liian ohutseinäistä. Niinkin on käynyt.
Ehkä avainasia tässä on repimistekniikka, jolla seinämät saa haluamallaan tarkkuudella noudattamaan pahkan ulkomuotoja. Joskus vain sattuu pahkaan yllätyksiä, kaikenmaailman syheröitä. Nyt sattui luonnikas aihio. Nuo reunat on sitten vuoleskeltu tarkoituksella oheneviksi; mallattu kolmestakin kohtaa tekijänsä suuhun sopiviksi.

[sau~n]

On vain zagilla hieno kuppi.

Oma kippo raksahti reunasta rikki noin 15 käyttövuoden jälkeen. Ei olisi pitänyt unohtaa viskiä kuppiin koko yöksi: väännätti reunan rikki jonkin siinä olleen pison kohdalta. Surullista.
Vaikka rinkkaretkillä mukana on vain hinttitaittokuksa keveyden vuoksi, on puukupin käytössä aivan oma tunnelmansa.

Pitääkin näyttää tuo zagin kuksan kuva joulupukille

[zag]

...siinä olleen pison kohdalta.

Oppia ikä kaikki. Googletin tuota piso -sanaa, kun ei ole aiemmin vastaan suomen kielessä tullut. Löytyi samalla mielenkiintoinen linkki lappilaiseen sanastoon.
Esiin tuli myös vanha kuksa -keskustelu. Vahinko, että nimimerkki Tunturiämmän kirjoituksia ei ole enää täällä näkynyt .
Ps. Oli myös Lapin sanaston naappu ensi kertaa silmiini sattunut nimitys pienelle kuksalle.

[sau~n]

...siinä olleen pison kohdalta.

Oppia ikä kaikki. Googletin tuota piso -sanaa, kun ei ole aiemmin vastaan suomen kielessä tullut. Löytyi samalla mielenkiintoinen linkki lappilaiseen sanastoon.
-
Ps. Oli myös Lapin sanaston naappu ensi kertaa silmiini sattunut nimitys pienelle kuksalle.

Tässä tosiaan oppii koko ajan uutta. Mie kun luulin että "piso" on lähtöisin itämurteista ja lähes yleiskieltä... Tarkoitin tosiaan pisolla sellaista pikkuista epätasaisuutta puussa, vähän kuin pieni oksanroso, mutta ei kuitenkaan mikään iso rikama.

Kiva kuitenkin nähdä tuollainen Lapin murresanasto. Annebergin Martti on koonnut myös sanaselityksiä teokseensa Alta vita, mutta se keskittyy enimmäkseen porosanoihin.

Eikös naappu ole koosta riippumatta kippo, jossa reunat kaartuvat sisäänpäin. Itse miellän sen poronlypsyastiaksi: reunat estävät maidon läikkymistä kiposta poron liikkuessa lypsyn aikana. Pohjois-Pohjanmaan museon kuva.

[zag]

Eikös naappu ole koosta riippumatta kippo, jossa reunat kaartuvat sisäänpäin. Itse miellän sen poronlypsyastiaksi: reunat estävät maidon läikkymistä kiposta poron liikkuessa lypsyn aikana. Kuva.

Mielenkiintoisia ovat nämä sanojen murremerkitykset.

Lainaus Lapinkävijän sanakirjasta:
NAAPPU (<sk) pieni (pahka)kuppi, kippo;
NAAPUKKA pahkasta koverrettu poronlypsyastia;
nappu, na(a)ppo ¶ KUKSA

Itselleni; lappilais-hämäläis-savolais-espoolaiselle noista n -alkuisista kipoista on tuttu vain nappo. Sekin Vaasan saaristosta; ja saunasta.

Ps. Kivan näköisiä puuastioita kuvassasi.

[kantsu_]

Jostain täytyisi minunkin hankkia puukuksa. Mieluiten sen tekisi jossain kansalaisopiston kurssilla, mutta tarvitsen sen välttämättä jo ensi viikonloppuna

Kuksa

[Joutenkulkija]

Kirjassa Lapinhullun käsityöt on kuksan teko-ohjeita ja kymmeniä kuvia upeista, eri puulajeista valmistetuista pahkakupeista. Kaikissa kupeissa on sarvilyötteet hienolla ornamentiikalla kaiverrettuna. Kuksat ovat taidekäsityötä, mutta useat käyttöön otetut kuksat ovat kestäneet kovaa kahvistelua jo toistakymmentä vuotta.

Valmistajan parikymmentä kuksaa oli Arktikumissa näytteillä helmikuussa ja nyt museon varastossa säilytettävänä.

Lapinhullun käsityöt kirjaa saa tekijältä yksityisviestillä.

Ohjeista ei ole apua tähän hätään, koska kuksan valmistaminen saattaa kestää jopa neljä vuotta (kertoi valmistaja).

[kantsu_]

Tuo kirja täytyy lukea ja kyllä tuon itsetehdyn kuksan voisi ottaa tavoitteeksi. Milloin? Miten? Missä? Millä välineillä? - jää nähtäväksi. Aikaa siihen tosiaan menee, eikä varmasti ole helpoimmasta päästä työstettävä puukäsityö ja taide-esine.

Elämään täytyy kuulua pieniä ja suuria haaveita. Jospa sitä joskus nautiskelisi aamukahvit käsivarressa, itsetehdystä kuksasta... raikkaissa, kuulaissa silmiä hivelevissä maisemissa.

[vaari]

Eikös puuseppä poista tekeleensä ympäriltä ylimääräisen aineen?
Metalliseppä taas hakkaa ylimääräisen aineen tekeleensä sisään?

Näinkö se menee, sepäntaidon alkeet?

[jänkäjussi]

Tuo ei ole kuksa, mutta konjakin juonti siitäkin voisi onnistua
Noita ei vasaralla tehdä, se on ruostumatonta terästä, tervatulla koivukahvalla.
[img]http:////jaatiedostosi.com/kepakko/kellot/kello.jpg[/img][/img]