Pannukahvi on täyteen immersioon perustuva uuttomenetelmä. Tärkeää on siis, että purut ja vesi sekoittuvat tehokkaasti. Jos kahvi on tuoretta (mitä se ei tiiliskivessä ole), niin silloin erityisesti vaahtoaminen on ongelma. Yleinen, mutta uuton kannalta huono, ratkaisu on kiehauttaa kahvi vaahdon poistamiseksi.
Yleiset kahvin uuton parametrit pätevät pannukahviinkin, eli lämpötiloissa alue 90-95 astetta, uuttoaika 2-4 minuuttia ja uuttosuhde 5,5% eli toisin sanoen 5,5 grammaa kahvia per 100 grammaa vettä. Tarkat säädöt riippuvat itse kahvista.
Pavut pitäisi jauhaa saman päivän aikana ja tietysti käyttää vain hyvälaatuisia papuja. Jauhaminen on erityinen ongelma, koska purujen pitäisi olla mahdollisimman pölyttömiä, mikä ei oikein tavallisella kahvimyllyllä onnistu. Suodatinkahvitrendi ei ole vielä niin pitkällä, että optimaalisia myllyjä löytyisi kotikäyttöön sopivina, joten joutuu käyttämään jotain vähemmän optimaalista tai sitten hankkimaan Mahlkönig Tanzania -myllyn tms. kotiinsa.
Keittäminen on helppoa: veden lämpötila haetaan halutuksi lämpömittarilla, annostelut hoidetaan pienellä taskuvaa'alla ja uuttoaika sekuntikellolla. Keittäjän vastuulle jää lähinnä huolehtia siitä, että suurimman osan uuttoajasta purut ovat sekoittuneet hyvin. Lopussahan niiden kuuluukin kertyä pohjalle, joten sekoittelua pitää harrastaa vain alussa. Sekoitellessa tulee olla varovainen, tarkoitus on vain saada purut veteen, ei tehostaa uuttoa vatkaamala.
Näin siis kahvihifisti tekisi periaatteessa. Käytännössä minä jauhan pavut ennen reissua (reissun pituudesta riippumatta) ja pistän muovipussiin. Vesi kuumennetaan kiehumispisteen tuntumaan, niin että purujen kanssa tuhrauksen jälkeen se ei ole ihan sata-asteista ainakaan. Kahvia annostellaan kouralla epämääräisesti ja kokemusperäisesti, niin että sitä jää reilusti killumaan veden päälle. Sitten purut sekoitetaan puutikulla veteen ja pannaan pannuun kansi takaisin. Jos purut ovat hyvin tuoreita, niin 30 sek. päästä sekoitetaan uudelleen, kun ovat vaahdon voimasta kuitenkin nousseet pinnalle. Sitten odotetaan jonkun aikaa (purujen pitäisi laskeutua pohjalle), kaadetaan vähän maahan pannun nokan putsaamiseksi ja juodaan.
Näin on tullut minusta erinomaista kahvia. Tiiliskivikahvista en ole saanut hyvää lopputulosta aikaiseksi (hapokasta litkua), mutta enpä ole kovin montaa kertaa yrittänytkään.
boueme kirjoitti:Nokipannukahvi vaatii mielestäni myös nuotion tai ainakin pienet tulet allensa. Kaasulla ei synny kunnon nokipannukahvia!
-B
Avotulen ollessa kiellettyä, on noki tuotava erikseen mukana. Nuohoojalta voisi vaikka kysellä aineita? Grammareille tuhkakin kevyempänä käy. Lentotuhka varsinkin.
Nokipannukahvi on juotava oikeasta astiasta ja sopivalla istuimella. Sohva ei käy, eikä peltimuki. Huolellisesti jaloilla juomilla marinoitu kuksa ja kannonnokka ovat hyväksyttäviä.
Juu pannukahvi ja nokipannukahvi on kaksi eri asiaa, ja kaasukeittimellä ei minusta synny kunnon sumppeja. Eikä minulla ole mitään tiedemiehen tutkintoa tätä perustelemaan,mutta nokipannukaffeet maistuu paremmalta, wanhan ajan pannusta, eikä alumiinisesta pikkiriikkisestä lättänästä. Terästäminen on suotavaa (etenkin talvella ettei kahvi jäädy ), ja juoma-astia ei saisi olla muovia eikä sen puoleen metalliakaan. Puruja melken pitää tulla suuhun vähän, nuotio joko kunnon tervasrovio tai märkäpuinen sateessa savuava kynsituli, se lisää tunnelmaa,samoin kuin nokiset kädet,ja kyytipalaksi joku pari päivää repussa virttynyt metwurstileipä kun ei sitä kalaakaan sitten tullut. Maidon tilalla hienonnat poronkuuta ja itse kahviveteen voit heittää sen verran suolaa että pistää pikkasen irvistämään.
Mutta kaikenlaiset keittimellä alumiinisessa minikipossakin keitetyt ja muovi"kuksasta" juodut kahvit kyllä voittaa murupikakahvit ja termospullokahvit.
Noki/Pannukahvissa kiehautetaan ensin vesi, siirretään nuotion päältä syrjään ja mitataan sekaan sopiva määrä puruja. Sitten kahvin annetaan uudelleen nuotion päällä kiehahtaa, siten että se vähän ryöpsähtää ylös, ei missään nimessä keitetä! Tämän jälkeen kahvi saa asettua muutaman minuutin, että pyönät painuu pohjalle. Pannun nokka selvitetään kaatamalla vähän kahvia mukiin ja siitä takaisin pannuun. Näin pääpiirteittäin meilläpäin, variaatioita ja eri tapoja varmasti lötytyy monia. Astialla ei käytännössä ole merkitystä, eri asia sitten fiilispuolella. Siitä en valitettavasti osaa sanoa mitään, kun en tällaisilla asioilla osaa fiilistellä.
"Antakaa minun vielä kerran katsoa tämän maailman hulluutta."
Itse maun kannalta pannulla ja lämmönlähteellä ei kyllä ole ihmeempää merkitystä. Toki maku on vain yksi osa makuelämystä... Keittovälineet kuitenkin käyttäytyvät eri tavalla, joten ehkä hyvä ohje voisi olla, että kannattaa valita yksi ja tehdä aina sillä. Erityisesti silmämääräinen annostelu on vaikeaa, jos pytty vaihtuu joka kerta.
Meillä pannukahvi on ainoa kahvi, jota vaimo suostuu juomaan. Toki ympäristö vaikuttaa myös, mutta suodattamattoman kahvin pehmeys on myös merkittävä tekijä (vaimonkin mielestä).
Onko kukaan muuten koskaan tehnyt pannukahveja poromiesten tekniikalla, eli kiehautetaan vedet, raapaistaan pavut taskun pohjalta, jauhetaan ne suussa ja sylkäistään pannuun? Väittäisin, että tulee hyvin laihat sumpit tuolla tyylillä, koska papujen jauhaminen on kovaa työtä ja ei niitä jaksaisi pureskella riittävästi.
Kiitos, hyvä tietää että Trangian omakin kelpaa ja varmaan kahvikin pysyy kuumana suht. hyvin.
Minkälaisia kokemuksia teillä on siitä että jauhaa kahvipavut ja siten tekee kahvit ? Saako sillä vielä parempaa kahvia verrattuna "paketti" pannukahviin ?
Minusta ainakin kotona jauhettu kaffe on parempaa, kuin vakuumikuutiossa oleva,josko saattaa sekin vaikuttaa,mitä pakettitavaraa raskii ostaa, on niissäkin kovia eroja kuitenkin.
Trangian pikkunen alupannu mullakin lintumettillä monesti kulkee, hyvin on pelannut sekin, eikä vie tilaa niin perhanasti kuin toinen pannuni, iso vanha rosterinen Opa.
Pannuakin aika äkkiä oppii "lyömään" vaikka klapia vasten, niin vajoaa ne pinnalla olevat presut paremmin pannun pohjaan, ja voi sinne rikkoa kananmunankin, vaikka hullulta kuulostaa...siihen ne paanut sitten jää kiinni, kun muna alkaa kypsymään kahvin pinnassa.
Ja parhaita pannujahan ei pestä,vaan siellä pitää olla vähän "juurta" pohjalla, täten kahviakin kuluu vähempi
Trangian pannussa kahvia keitellessä voi pohtia sitäkin elämää suurempaa kysymystä kuin että aiheuttaako alumiini dementiaa vai ei, ja kuka tiedemiehistä on oikeassa, kun yksi väittää, että kyllä ja toinen ei. Oikeaa vastaus odotellessa voin minäkin ottaa toiselle jalalle Trangian pannussa keitettyä kahvia. Ei hitto, kahviksi kai tätä ruskeaa lientä kuitenkin nimitetään? Mutta siis, keitän vedet, lisään pöönan, kiehautan vielä kerran ja annan selventyä jalan välittömässä läheisyydessä. Loraus nokan selvittämiseksi ja taas mentiin.
MountEverest kirjoitti:ja varmaan kahvikin pysyy kuumana suht. hyvin.
Tätä jäin miettimään, mitä puhuit jo aloituksessa, että kahvi pysyy kuumana? Millaista aikaa kaavailit, sillä kyllähän missä tahansa metallipannussa kahvi jäähtyy suht nopeasti ja ainakin itselleni kahvin pitää olla kuumaa. Suuri merkitys tietysti on sillä, että laskeeko pannun pöllin päälle vai jäiseen maahan. Mutta jos oikeasti haluaa kahvitella kiireettömästi vaikka puolikin tuntia, niin pannu pitää pitää sopivalla etäisyydellä nuotion loimusta. Ei liian lähellä, ettei se lähde kiehumaan pannussa.
"Antakaa minun vielä kerran katsoa tämän maailman hulluutta."
Vänkäri kirjoitti:Pannuakin aika äkkiä oppii "lyömään" vaikka klapia vasten, niin vajoaa ne pinnalla olevat presut paremmin pannun pohjaan,
Onko tämä nyt se kahvin "säikäyttäminen", josta olen kuullut puhuttavan? Itse olen yrittänyt toimia niin, että olen muina miehinä poistunut pois pannun näköpiiristä, hiipinyt puiden suojassa takaisin ja hyökännyt kahvia kohti julmasti karjuen. Elämöintini on siis ollut turhaa?
Sori, oli pakko. Mutta se ekan lauseen kysymys oli ihan asiaa!?
"Antakaa minun vielä kerran katsoa tämän maailman hulluutta."
