Teese itse kirvesvarsi

[jänkäjussi]

60- luvun Bilnäkirveen varren reikä oli pieni ja liian jyrkkä kartioinen,
että siihen varren kiinnitys oli taidetta.
Myöhemmin ilmestyi Ruottsalaiskirveitä reilun kokoisella silmällä
ja näistä tuli metsureitten suosikkeja, syrjäyttäen Bilnäsin, joka kuitenkin
tunnettiin hyväteräisenä, kunhan pysyi varressa.

Tämmöistä tarinaa kerrotaan, kun savottaporukka teki Vapolle halkoja.
Sileäksi kulunut kirvesvarsi, villavanttuut ja lauha lumi on huono yhdistelmä.
Eräällä hakkuumiehellä Luikasvartinen kirves pyörähti käsissä ja kimposi vasten kasvoja
leikaten sekä ylä, että alahuulen poikki. Nämä kylän lääkäri ompeli takaisin kiini, keräsi

irronneet alaleuan hampaat pois jäätäen yläleukaan pitkät leveät
terveeksi jääneet hampaat ja nyt naama muistutti jäniksen turpavärkkiä.
Partaa tuosta turvonneesta lärvistä ei voinut leikellä, joka vielä
paransi vain jäniksen näköä.
Savotta kaverit puhuikin jo keskenään jänisnaamasta, vaikka toisen vahingolla ei saisi
ilvettä pitää.
Kaikki meni hyvin siihen saakkaa, kun joku mainitsi ruokapöydässä jäniksestä,
jolloin kaikki räjähti nauramaan, muitten mukana myös jänisnaama seurauksella, että
lääkärin ompelemat tikit ratkes auki.
Naamavammat sidottiin vaatekääreillä, ei sieltä korvesta turhan takia kylille lähdetä.
Ajan kanssa haavar umpeutu, mutta pysyvästi siihen arvet ja jäniksen näkö jäi.

Tapatuman seurauksena savottapomo kielsi villavanttuut lauhakeleillä ja
kirvesvarret piti karhentaa.

Möhemmin jänisnaama on kertonut, että turpavärkin ommellut lääkärikin oli lopputulokselle
nauranut.

[honkamukka]

60- luvun Bilnäkirveen varren reikä oli pieni ja liian jyrkkä kartioinen,
että siihen varren kiinnitys oli taidetta.

Olin kerran tulilla yhden pienen joen varressa Savukosken perillä. Harjusta taisin paistella vanhan kilpikaarnaisen männyn juurakon päällä istuskellen. Siinä joutessani nuotion kohennuskepillä tyven reunojakin taisin tonkia. Ikivanha bilnäsiläinen sieltä karikkeiden alta kolahti esille, ilman vartta tietenkin. On siinä, ilmeisesti tukkijätkälle tullut iso vahinko. Varsi on kirveen silmästä jäänyt metsurin käteen, terä metriseen lumeen solahtanut tarvitsijan ulottumattomiin. Kääntelin ja mietiskelin työkalun ikää, netistäkin myöhemmin haeskelin, vanhaksi vain totesin. Jätin kirveen juuren alle ja myöhemminkin olen sitä katsellut ja sen tarinaa miettinyt. Tuskin tukkijätkä siihen aikaan vielä metsurin nimeä oli saanut, kun oli työkalunsa jokivarteen hukannut. Aika monituista puun kylkeä sillä oli kuluneisuudesta päätellen kopisteltu.

Perusogelma tähän varttamiseen oli tuo jänkäjussin mainitsema silmän malli. Kämpillä ei välttämättä ollut kuivia varsipuita, tuoreesta väkästeltiin iltapuhteella ja jossain vaiheessa kiilaus petti. Käärmekiilakin saattoi olla varrestajalle tuntematon malli.

Muutaman kirvesvarren minäkin olen aikanaan veistellyt, tuohon bilnäsiläiseenkin, mutta enimmäkseen avaramman silmän omaaviin. Kaupan tekeleet syrjäyttivät helppoudellaan tuonkin taidon ja nyt nämä kiinteät, että karhennetut ja punapäiset nykykirveet ovat valloittaneet omankin liiterini.

[Suklaajuna]

Tulipahan kolme kesää sitten innostuttua istuttamaan pottupeltoon kaksituhatta kappaletta energiapajua. Kolmessa kesässä ovat venyneet pisimmät jo yli kuuden metrin.
Kirvesvarsia en ole aikonut niistä tehdä, kaippa ne hellan ja saunan pesään aikanaan päätyvät.
Ruska-aikana entinen pelto on nyt tosi komean näköinen läpitunkematon viidakko. Pakkasiakin on jatkunut jo pitkän aikaa, ennenkuin ne hennovat lehtensä pudottaa.

Paju on hämmästyttävän kestävä puu... ei ehkä parhaimmillaan kirveenvartena, mutta sitkeä ja helposti taivutettava aines on ollut aikanaan luonnonkansojen parissa arvostettu materiaali. Älä ihan suin päin kaikkea pesään tunge.

Kirveenvarteen koivu taitaa olla jokapäiväisistä jalopuistamme paras vaihtoehto. Isäukko noita veisteli iltapuhteinaan silloin tällöin... aikoja sitten.

[Perttu]

Kirpputoreja kiertäessä olen ostanut vanhoja Billnässin kirveitä mikäli hinta on ollut kohdallaan. Palhoamiskirveen terää monesti myydään piilukirveenä ja siinä se on vasta tiukka kapeneva silmä. Kellokoskelaista en ole vielä löytänyt, lieneen ollut vähemmän käytetty. Kirjassa Metsää, puuta ja kovaa työtä(jotekin näin sen nimi oli) oli vanhoista kirveistä juttua, kuva vanhasta Billnäässin myyntiesitteestä sekä kirveen varren ja terän osien nimitykset. Vanhoissa terissä teräksen laatu hyvää ja saapi hyvin terättyä teräväksi.
Varsia olen veistellyt pihlajasta ja tuomesta. Syynä valintaan ollut näiden puiden koristeellisuus öljyttynä, tulee fiilis kun olis vähän jalompaa puuta sydänpuun osalta. Visakoivusta tulee komia varsi, mutta työtä ei sillä passaa tehdä, napsahtaa poikki helposti ja varoittamatta. Kovuus ja sitkeys ominaisuuteena ei oikein mahdu samaan varteen.
Koulussa ala-asteella veisteltiin kirveenvarsi ja tehtiin se käärmeenpääkiila. Eipä silloin osannut arvostaa tuota oppia poikasena ja silloin veistetty 1. varsi on joutunut jonnekin paremille työmaille.......

[jänkäjussi]

Ertäs kokenut metsuri kertoi, kuinka kirvesvarsi kiinniteään pysyvästi.
Valitaan kangasmetsän reunalta suorasyinen oksaton koivu,
rinnankorkeudelta otetaan varsiaihio, 20 senttisestä rungosta, joka halotaan neljäksi
säteensuuntaisesti, varsiaihion kirveenpuolipää veistetään teränsilmän malliin,
mutta jätetään reilusti mahtumismuotoaan paksummaksi.
Kirveensilmän reunat viilataan pyöreiksi tylsiksi, ettei ne asentaissa leikkaa puuta.
Varren teränpuolipää keitetään vesikattilassa elastiseksi ja juntataan kirveensilmään.
Itse painoin varren silmäänsä prässillä.
Näin runsaskin puumäärä saadaan mahtumaan kirveen reikään ja
läpimenopuolelle kuivuu massiivinen kanta, joka ei taatusti mahdu
samasta reiästä tulemaan pois.
Nyt yön kuivuttuaan varsi on kiinni. Terän suuntaa tähtäämällä löydetään
varren päästä kohta, joka on suorassa terän kanssa ja merkitään se kynällä.
Nyt päästään veistämään itse kirvesvarsi muotoonsa ja siitä tulee
terään nähden suora.
Jos kaikesta huolimatta varsi joskus katkeaa, on kirveen silmä
tyhjennettävä poraamalla, se ei sieltä muutoin lähde.
Näin kiinnitetty varsi ei tarvitse nauloja, eikä kiiloja saatikka sitten liimoja.
Vanhaa kirvesterää ei pidä heittää romuihin, siitä osaava seppä takoo keveän
retkiipiilun ja karkaisee sen uuden veroiseksi.
Minulla on varsipuita kuivumassa liiterin vintissa monenkin vuoden tarve.
Jospa joku kertois, mikä on käärmekiila.

[Heikki]

Juha Maaskolan kirja: Kirves, kertoo tuonkin asian.

[rautu]

http://bushnblade.blogspot.fi/2012/05/a ... h-axe.html

Kärmeskiilahan se siinä.

http://i48.tinypic.com/2r2su4p.jpg

Siinä kesällä aloitettu projekti. Terää vielä pienennetty tytön käteen sopivaksi. Koko kirveen paino 580 grammaa. Tuolla pitäisi tytön pystyä partioretkellä pikku nuotiopuita pystyä pilkkomaan. Ja miksei itsekin.

[eaps]

Onko ken veistänyt pihlajasta varsia? Mulla on hyviä kuivia kappuroita liiterissä, mitä arvelette?

[Perttu]

Onko ken veistänyt pihlajasta varsia? Mulla on hyviä kuivia kappuroita liiterissä, mitä arvelette?

Pihlajasta tulee komia varsi. Pihlajaa hienompaa on tuomi ja mun mielestä se on sitkeämpää kuin pihlaja. Hyvään rukkasilla käytettävään työkaluun tehdään pinta jurmuille karkealla viilalla ja jurmujen suunta viistosti ristiin puunsyihin nähden.

Tuota puun keittämistä ja sitten kirveen silmään painamista en ollut kuullukkaan, täytyypi kokeilla miten toimii Keittämällä puu kyllä muovautuu kaareksi helposti ja kuivuttuaan jääpi siihen muotoon. Ken tietää kun tuoreeseen puuhun porataan reikä, minkä mallinen reikä on puun kuivuttuaan?

[jänkäjussi]

Pihlaja on kova puulaji, siitä tehtiin lähinnä haravaan piikit.
Saattaa olla töisevää vuoleskella, vääntölujuudesta en tiedä.
Kulutusta se kestää muita paremmin.
Uskoisin kokemuksen opettaneen entiajan miehille sopivaisimman materiaalin.
Lekanvarsia tiedän tehdyn jopa katajasta ja kuusen oksasta.
Uusi riihikuiva kirevesvarsi on syytä kostuttaa ja varsinkin, jos sitä on
kesän yli säilytetty uunin päällä, riihikuiva varsi halkeaa syittensä suuntaisesti.
Talvella lumeen tai kesäaikaan tuoreeseen heinään paiteltiin
imemään kosteutta varteensa.
Kirvesvarren ei ole tärkeää olla syyrakenteeltaa kikkaraine ja kaunis, mieluukkin luja.
Työvälineen värin siihen saa hautatervalla ja lämpöpuhaltimella.

[honkamukka]

Ennen muoviaikaa pihlajasta tehtiin haravaan piikit ja me pikkukersat pistettiin ojanvarren heiniä keskemmälle vetelemään. Oli tylsää, kun oltas oltu isompia heinämiehiä.

Kirveenvarsipuita, koivuisia oli aina ladon orsilla kuivumassa, sitkistymässä ja sopivan tuoreudenkin säilymisen tautta. Ne olivat yleensä sirkkelillä suorista koivuista lankuiksi sahattuina odottelemassa. Isommissa tapuleissa tietysti ensin kuivumassa, jotta pysyivät suorina.
Lankuista sitten haeskeltiin sopivaa kohtaa tarpeisiin. Kirvesvarteen sai käteen sopivan käyryyden, kun oli tyviväärää mukana.
Kuumassa vedessä tosiaan varren silmäpuoli haudottiin pehmeäksi ja jänkäjussin opein lätkäistiin aihio kirveen silmään. Kärmeskiilakin, tiukkasyistä mäntyä vielä varmuudeksi saatettiin laittaa. Tämän jälkeen haettiin lopullinen muoto työkalun varteen. Bilnäsiläisen varrenvaihto oli tuon jälkeen hiukan työlästä ja taisi joku sen uunissakin polttaa, mutta sen nyt tietää miten siinä terän kävi.
Mökillä on vieläkin näitä vuosikymmeniä vanhoja tarvepuita ja koivuisia hevospelien aisojenkin tarpeita.
Tuomesta väännettiin hevosluokit talven varalle ja pikkupojat katselivat sopivia katajia jousipyssyihinsä. Pihlajakin taisi kelvata, tai ainakin nuolia niistä väkästeltiin.

Kaikkea sitä vielä muistaa, mutta niinhän sitä sanotaan, että jossain vaiheessa nämä menneet asiat tulevat elämiseen mukaan kuin elinen päivä.

[jänkäjussi]

Näin se on meillä ikääntyvillä vaeltajilla, että vanhat asiat muistaa paremmin, kuin eiliset.
Mutta hyvä on, että jotainmuistaa.
Haravat oli Oulunseudulla kulukkitavaraa, kun käärmeitä oli runsaasti, haravalla pieksettiin kärmesmatonen hengiltä ja samalla menetettiin harava
Kyllä muoviharava oli teollisuuden lahja heinäntekijöillem se oli nopea vaihtaa varrenjatkoksi.
, työ pääsi jatkumaan jakeveönpikin se oli.
Peinteistäpuuharavaa tuskin monikaan osais enään tehdä,
Minulla siitä on mallikappale vintinkätköissä, tosin ei omavalmiste.

[pesala]

^
menikö uusivuosi vähän pitkäksi?

[jänkäjussi]

Tuo kirjoitukseni sekoilu ei johtunut viinasta, eikä sen puutteesta.
Vaan aamulla oli meno verikokeisiin ja tarve päästä nukkumaan aikanaan,
otin unipillerin ja miltei välittömästi tippu nahkat silmille ja kirjoittelu sekosi.
Tuota jäin pohtimaan, mitä olen kirjoittanut kirjeystävähellulle.
Onko hänkin saanut akateemisen selituksen haravanpiikeistä.
Palautetta ei ole vielä tullut.

[Vänkäri]

Tuossa joku kirjotteli siitä että vanhoisa pillnääseissä se varren silmän kartiomaisuus on olllu ongelmallinen juttu vartettaessa. Tuli mieleeni että tietääkö joku, miksi se edes on kartiomainen, ei ainakaan heti tulis mieleen että terän irrottamisen helpottamiseksi

Olen joskus koittanu miniporan hiomakivellä järsiä terän silmään, poikittaisia uria mutta niitä ei oikein saa heikoilla moottoreilla kihnutettua syviksi sillain että voisin kuvitella niiden hyädyttävän kamalasti terän pysymistä.

Tervalla olen vartta paahtanut, ja Kirves-kirjan (?) mukaan sekotellut hiekasta ja tervasta karkean liisterin jota olen silmöään ja varteen sivellyt. Se käy järkeeni sen puolesta että hiekanjyvät ikäänkuin leikkaa kiinni, puun ja metallin väöiin, tietenkin varmaan enempi puuhun upoten. Irtohiekkaa sinne ei saa tarttuun, epoksiin sekotellen taas mahollinen terän irrotus tulevaisuudessa on vielä hankalampi, kun taas terva pehmenee lämmöllä ja liukenee vaikka tärpätillä.