Metsästys on **** harrastus
Metsästys on **** harrastus
Mitäpä mieltä kanssasavusilmät ovat metsästyksestä? Toisaalla meinaa kehittyä vääntöä tästä aiheesta, joten eiköhän ole aika avata kunnon vääntöketju.
-Boueme
-Boueme
Viimeksi muokannut boueme, 10 Loka 2011 22:03. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Ihmisen viisaus on rajallinen, mutta ihmisen tyhmyys on rajaton.
Olen joskus metsästänyt, mutta en enää. Olen joskus myös kalastanut varsin ahkerasti, sekä kesällä että talvella, mutta sekin on jäänyt. En tunne enää minkäänlaista pyyntiviettiä enkä saaliinhimoa. Paitsi kameran läpi katsottuna.
Muut saavat puolestani metsästää, eipä siihen ole mitään sanomista. Tietenkin ärsyttää ja raivostuttaakin kaikki sekoilut (salakaadot, tieltä ja autosta ampumiset ym. ym.), mutta tämmöisiä ylilyöntejä löytyy myös muista harrastuksista. Asiallisesti toteutettuna metsästys on ihan kelpo hommaa.
Muut saavat puolestani metsästää, eipä siihen ole mitään sanomista. Tietenkin ärsyttää ja raivostuttaakin kaikki sekoilut (salakaadot, tieltä ja autosta ampumiset ym. ym.), mutta tämmöisiä ylilyöntejä löytyy myös muista harrastuksista. Asiallisesti toteutettuna metsästys on ihan kelpo hommaa.
-
- Viestit: 314
- Liittynyt: 06 Loka 2011 20:43
- Paikkakunta: Loppi
Perhepiirissä ilmestyy metsästyaiheinen aikakauslehti. Siitä olen joskus lukenut metsästyskertomuksia ja kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka usein eläimen tappamiseen suhtaudutaan suurella ilolla. Jos minä olisin siinä tilanteessa (nälkään kuolemassa), että joutuisin tappamaan saadakseni syödä, surisin tapetun eläimen kohtaloa. Toisaalta syön huoletta kaupasta ostettua lihaa. Nurinkurista luonnosta erkaantumistahan tämä on metsästäjien mielestä. Ehkä itsenikin mielestä.
-B
-B
Ihmisen viisaus on rajallinen, mutta ihmisen tyhmyys on rajaton.
No, onhan tänne viiva vedettävä. Vetäsin tuon "vihaan", vaikka se on voimakkaasti ronskimpi ilmaisu siitä, mitä tunnen metsästämistä ja metsästäjiä kohtaan. Oikeampi on: en arvosta yhtään! Se, että metsästystä kutsustaan harrastukseksi, tökkii minua erityisesti, koska harrastushan on jostain asiasta nauttimista, miten voi nauttia tappamisesta?
En voisi missään tapauksessa tappaa mitään eläintä. Kun huushollistani katosi kärpäslätkä, tytär sanoi, "mitäh täh eiks täällä saa enää edes kärpäsiä tappaa?"
Vuosia vähensin lihan syömistä eettisistä (ja ympäristö-) syistä ja nyt enää syö lihaa. Lapsenlapsille voin laittaa jotain liharuokaa, koska he syövät lihaa. Kalat on vaikea juttu. Kalastaja Linkola sanoi kerran, että jos kalat huutaisivat ääneen, kun niitä revitään koukuista irti, hänen kalastuksensa loppuisi siihen (jotenkin näin meni ilmaisu).
Mä olen joutunut tekemään monia vaikeita päätöksiä eläimieni kanssa; en missään tapauksessa voinut viedä hevostani teuraaksi (teurastamot ovat aivan kammottavia paikkoja nykyisin; eläin voi joutua odottamaan verenhajussa jopa viikkoja), vaan pollen lopetti eläinlääkäri ja tuolla on hauta pihassa, samoin kaksi vanhaa vuoheani, 3 koiraani, 2 kissaani. Pihani on varsinainen hautausmaa.
Se, että saattaa rakkaita eläimiään kuopan reunalle (hevonen, vuohet), on niin rankkaa, että ajatuskin siitä, että väijyisin metsässä ja odottaisin eläimen tulevan tähtäimeen ja posauttaisin, on aivan liian vaikea juttu minulle. Ja sitä paitsi etelässä metsästäminen on aivan kamalaa teurastamista, kun eläimiä ajetaan ajomiesketjujen avulla satimeen.
En voisi missään tapauksessa tappaa mitään eläintä. Kun huushollistani katosi kärpäslätkä, tytär sanoi, "mitäh täh eiks täällä saa enää edes kärpäsiä tappaa?"
Vuosia vähensin lihan syömistä eettisistä (ja ympäristö-) syistä ja nyt enää syö lihaa. Lapsenlapsille voin laittaa jotain liharuokaa, koska he syövät lihaa. Kalat on vaikea juttu. Kalastaja Linkola sanoi kerran, että jos kalat huutaisivat ääneen, kun niitä revitään koukuista irti, hänen kalastuksensa loppuisi siihen (jotenkin näin meni ilmaisu).
Mä olen joutunut tekemään monia vaikeita päätöksiä eläimieni kanssa; en missään tapauksessa voinut viedä hevostani teuraaksi (teurastamot ovat aivan kammottavia paikkoja nykyisin; eläin voi joutua odottamaan verenhajussa jopa viikkoja), vaan pollen lopetti eläinlääkäri ja tuolla on hauta pihassa, samoin kaksi vanhaa vuoheani, 3 koiraani, 2 kissaani. Pihani on varsinainen hautausmaa.
Se, että saattaa rakkaita eläimiään kuopan reunalle (hevonen, vuohet), on niin rankkaa, että ajatuskin siitä, että väijyisin metsässä ja odottaisin eläimen tulevan tähtäimeen ja posauttaisin, on aivan liian vaikea juttu minulle. Ja sitä paitsi etelässä metsästäminen on aivan kamalaa teurastamista, kun eläimiä ajetaan ajomiesketjujen avulla satimeen.
-
- Viestit: 314
- Liittynyt: 06 Loka 2011 20:43
- Paikkakunta: Loppi
Jep, vaikea kysymys.
Itse olen niin elämästä vieraantunut etten ole tappanut kuin pienen osan niistä eläimistä mitä olen syönyt.
Lehmiä en ole tappanut ainoatakaan, omatuntoni on niiltä osin puhdas.
Kanoja olen joitakin syönyt mutta en tappanut. Sama koskee sikoja,
menisi varmaa ruokahalu jos tällainen kaupunkilainen alkaisi sikoja suolistamaan ja kalttaamaan. Lampaan tappo on tekemättä, samoin hevosen.
Tarkemmin ajatellen tapot ovat rajoittuneet kaloihin, pariin satunnaiseen teereen
ja yleensä hyttysiin sekä muihin terävänokkaisiin iholle käyviin.
On se metsästäminen kohtuutonta, tappavat perkele ja vielä syövät ne.
Etiikka edelle
Itse olen niin elämästä vieraantunut etten ole tappanut kuin pienen osan niistä eläimistä mitä olen syönyt.
Lehmiä en ole tappanut ainoatakaan, omatuntoni on niiltä osin puhdas.
Kanoja olen joitakin syönyt mutta en tappanut. Sama koskee sikoja,
menisi varmaa ruokahalu jos tällainen kaupunkilainen alkaisi sikoja suolistamaan ja kalttaamaan. Lampaan tappo on tekemättä, samoin hevosen.
Tarkemmin ajatellen tapot ovat rajoittuneet kaloihin, pariin satunnaiseen teereen
ja yleensä hyttysiin sekä muihin terävänokkaisiin iholle käyviin.
On se metsästäminen kohtuutonta, tappavat perkele ja vielä syövät ne.
Etiikka edelle
Minun kotitaloni takametsä on myös lemmikkien hautausmaa. Sinne on kuopattu vaikka minkälaisia kotieläimiä hevosesta koiraan ja kissasta lintuun. Varmaan parisenkymmentä yhteensä, ellei enemmänkin. Lisäksi mökillä on ainakin kaksi koiraa haudattuna.. Koira haudattuna... Siskolle ei hevosmakkara sattuneesta syystä maistu, koskapa omistaa hevosia, itse syön kyllä kaikkea hyvää lihaa. Aikoinaan olin jonkin aikaa vegaaninakin.heluna74 kirjoitti:...tuolla on hauta pihassa, samoin kaksi vanhaa vuoheani, 3 koiraani, 2 kissaani. Pihani on varsinainen hautausmaa.
-B
Ihmisen viisaus on rajallinen, mutta ihmisen tyhmyys on rajaton.
Olen metsästänyt siitä asti, kun aseenakantoluvan olen ikäni puolesta saanut.
Syön kaiken, minkä tapan. Yleensä riistaliha on juhlaruokaa, ja vain hirvenlihaa käytän ns. arkiruokana.
Olen tarkka sitä, että ammun vain "varmoja" laukauksia, sillä haluan välttää eläinten kärsimystä. Se on tiukka periaatteeni.
Ensi viikon pidän lomaa ja aion käyttää koko loman metsästykseen. Viikonloput hirvien ja arkipäivät lintujen metsästykseen. Tiedossa on runsaasti ulkoilmaa sisältävä viikko. Paljon nuotiotuokioita ja aamuhämärien hetkiä teerisuolla lintuja kuvastaessa. Hirvimetsällä pääsee todelliseen suurriistajahtiin, jossa jännitystä piisaa. Kun taas pyyn pillityksessä testataan hermoja pyyn lähestyessä pillittäjää milloin oksalta oksalle tai jalkaisin maata pitkin.
Toivottavasti viikon lopulla on jonkin verran luomuruokaa pakkasessa talven varalle. Ja vaikka ei olisikaan, niin mukavia hetkiä luonnossa on kuitenkin tullut vietettyä.
Syön kaiken, minkä tapan. Yleensä riistaliha on juhlaruokaa, ja vain hirvenlihaa käytän ns. arkiruokana.
Olen tarkka sitä, että ammun vain "varmoja" laukauksia, sillä haluan välttää eläinten kärsimystä. Se on tiukka periaatteeni.
Ensi viikon pidän lomaa ja aion käyttää koko loman metsästykseen. Viikonloput hirvien ja arkipäivät lintujen metsästykseen. Tiedossa on runsaasti ulkoilmaa sisältävä viikko. Paljon nuotiotuokioita ja aamuhämärien hetkiä teerisuolla lintuja kuvastaessa. Hirvimetsällä pääsee todelliseen suurriistajahtiin, jossa jännitystä piisaa. Kun taas pyyn pillityksessä testataan hermoja pyyn lähestyessä pillittäjää milloin oksalta oksalle tai jalkaisin maata pitkin.
Toivottavasti viikon lopulla on jonkin verran luomuruokaa pakkasessa talven varalle. Ja vaikka ei olisikaan, niin mukavia hetkiä luonnossa on kuitenkin tullut vietettyä.
Ei oo häränpäivää!!
- rellusitikka
- Viestit: 2645
- Liittynyt: 21 Marras 2010 10:35
- Paikkakunta: Toholampi
Heluna viskasi minut niskaperseotteella tänne tuolta lapista asti, en edes ole
ehtinyt lukea mitä täällä meinataan, tämän sain tempaistua mukaani:
Puutun keskusteluun, koska olen asianosainen tähän keskusteluun.
Olen metsästänyt, jostain syystä se tuntuu nykyään vastenmieliseltä,
puhun nyt vain siitä miltä minusta tuntuu, en kykene hengiltä
ottamaan hyttystä lukuunottamatta, elävää.
Onko tuo ötököiden tappaminen sitten sen kummempaa, mutta hämähäkit sun muut
kiinnisaatavat saatellaan meillä pihalle, hengissä.
ps. Onhan riistanhoito tärkeää työtä, minkä metsästäjät yleensä hoitaa,
kukapa muu sen tekisi, minusta ei vain ole painamaan muuta kuin kameran liipasinta.
ehtinyt lukea mitä täällä meinataan, tämän sain tempaistua mukaani:
Puutun keskusteluun, koska olen asianosainen tähän keskusteluun.
Olen metsästänyt, jostain syystä se tuntuu nykyään vastenmieliseltä,
puhun nyt vain siitä miltä minusta tuntuu, en kykene hengiltä
ottamaan hyttystä lukuunottamatta, elävää.
Onko tuo ötököiden tappaminen sitten sen kummempaa, mutta hämähäkit sun muut
kiinnisaatavat saatellaan meillä pihalle, hengissä.
ps. Onhan riistanhoito tärkeää työtä, minkä metsästäjät yleensä hoitaa,
kukapa muu sen tekisi, minusta ei vain ole painamaan muuta kuin kameran liipasinta.
Aina eksyssissä, missä olen nyt ?
-
- Viestit: 727
- Liittynyt: 03 Syys 2010 11:19
Hyvä hyvä! Tällä tavoin toteutettu metsästys lienee viisain tapa hankkia lihansa. Huonoin on ostaa se marketin altaasta.rautu kirjoitti:Syön kaiken, minkä tapan.
Olen tarkka sitä, että ammun vain "varmoja" laukauksia, sillä haluan välttää eläinten kärsimystä. Se on tiukka periaatteeni.
En vastusta edes sitä, että metsästyksen jännityksestä saa nautintoa, kunhan se ei vaikuta eläinten ja luonnon kunnioitukseen. Valitettavasti metsästäjissäkin on joukko ihmisiä, jotka eivät näitä asioita pohdi. Kunhan räiskivät.
Minulla on tutkinto, mutta sen verran pitsihelma olen, että ase puuttuu. Vaikka tiedän, että luonnossa tapahtuu alati suurissa määrin julmia, kärsimystä aiheuttavia kuolemia, niin silti jostain syystä aseen taakse asettuminen ei houkuttele.
Jos tarjolla olisi keinolihaa, mitä saattaa tulevaisuudessa hyllyille tullakin, suhtautuisin metsästykseen kielteisesti. Metsästyksen täytyy siis mielestäni liittyä ensisijaisesti ravinnon hankintaan. Pelkän nautinnon vuoksi en sitä hyväksy.