Korpijaakko kirjoitti:Vastasin 2011 "Olen joskus metsästänyt, mutta en enää". Tosin silloinkin arvelin, että tilanne olisi muuttumassa. Ja onhan se muuttunut.
Sopivaa vastausta en enää vaihtoehtojen joukosta löydä. Se on jossain "Metsästys on suosikkiharrastukseni" ja "Metsästän satunnaisesti". Metsästykseni ei ole satunnaista (varsinkaan hirvijahdin osalta), mutta ei se suosikkiharrastuksenikaan ole. Se on ehkä enemmänkin keino kohti kiinnostavaa elämäntapaa. Olen valinnut sen tarpeelliseksi.
Ketjussa oli myös kaikenlaisia outoja väitteitä suuntaan tai toiseen, joita en tunnistanut. Esimerkiksi tappamisesta nauttimista. Kuulostaa sairaalta. Minä en nauti eläimen tappamisesta. Kovasti olen yrittänyt miettiä mitä tunnen siinä vaiheessa kun laukaisen aseen kohti eläintä, mutta sillä hetkellä mieli tuntuu tyhjältä. Suoritus on mekaaninen ja tunteet ovat varmuuden tiellä. Juuri ennen päätöstä ampua olen hieman surullinen eläimen kohtalosta ja huolissani omasta onnistumisestani. Onnistuneen tappamisen (sisältää muitakin kriteerejä kuin eläimen kuolemisen) jälkeen olen onnellinen onnistumisesta ja saamistani resursseista.
Toinen hassu väite oli se, että metsästäjät hyödyntävät saaliina tarkasti viimeistä murua myöten. Valitettavasti en ole tähän törmännyt. Harva jaksaa edes keittää luista lientä saati sitten hyödyntää nahkoja, jänteitä tai edes sisäelimiä. Paitsi ehkä haaskana. Itseni mukaan lukien, mutta koetan opetella.
Itse opin vasta tänä syksynä keuhkoille maittavan käyttötavan (haggis). Onko jollain metsästäjällä kokemusta tai reseptejä pienpetojen (esim. supikoira) laittamisesta ruuaksi? Voiko (silmämääräisesti terveen) supin keittää turvallisesti koiran ruuaksi tai saisiko siitä maittavaa ruokaa metsästäjälle itselleen? Hyvää turkistahan siitä ainakin saa talvella.
Viime metsästäjälehdessä oli juttua varsinkin mäyrän käyttämisestä ravinnoksi. Joitain reseptejä oli myös mukana. Supikoiraakin jokin roadkillfoodin ystävä teki. Trikiini ei haittaa, jos lihan valmistaa kypsäksi.
Minä pyrin käyttämään yleensä lihat ja nahan, jos tarvitsen. En tarvitse jänteitä, enkä luita sarvia lukuunottamatta. Loput osat päätyvät loukkuun töihin.Sorsasta ja isommilta linnuilta keitän luista aina kastikkeen. Kauriin nahka lähti muokattavaksi seuran käyttöön. Kaikki hirvien luut menevät koiramiehille ja loukkukäyttöön. Nahat myydään eräälle nahkatehtailijalle.
On ehkä liioiteltua sanoa, että riistaeläimestä käytetään kaikki käytettäväksi kelpaava. Kuka tarvitsee esimerkiksi hirven jänteitä melkoisia metrimääriä vuodessa? Suoliakin niistä varmaan saisi kerättyä makkaroita varten, mutta onko niiden erottelu metsässä enää järkevää? Uskallan kuitenkin sanoa, että riistalihaa arvostetaan korkeammalle ja sitä käytetään huolellisemmin, kuin muuta lihaa. Ainakin omissa porukoissani.
Minä en ampuessani sure etukäteen saaliin kohtaloa. Jos minulle tulee säälivä olo, niin en ammu ollenkaan. Näin kävi tänä syksynä kyyhkyjahdissa. Kuvat olivat pellossa ja kyyhkyjä laskeutui niille. Istuin puskassa ja katselin, kun paikalle kaarsi aina vain enemmän lintuja. Aikani katseltuani ilmestyin näkösälle ja keräsin kuvat pois. Ampumatta laukaustakaan. Hommasta jäi mukava mieli, kun houkutuslinnut toimivat niin hyvin.
