Vaarallisimmat virheet vaelluksella

[hannes]

Minulla sattui kerran vaatetusvirhe tulipalopakkaseen. Kalvovaatteet pysyivät itsestään pystyssä, koska jäätyivät sisältä.
Nyt on aina kunnon vaatteet ja varallekin vielä.

[varg62]

Puuttuu no:11 eli pitää osata luovuttaa ja lopettaa reissu kesken tarvittaessa.
Itsellä kipeytyi kummasti pohjelihas jo viikon kävelyllä niin, että piti pysähtyä Tuntsassa. Pari päivää mietin rinkassa 3 viikon matkaeväät ja halut kovat,mutta keskeytiin reissun, koska olin suht lähellä tietä ja lähdin kotiin. Vitutus kova vaan jalassa oli joku hemmetin tulehdus lihaksissa, joka kestikin parantua sitten 2kk. Onneksi lopetin sillä suunta oli kairaan jossa ei känny toiminut eikä muita kulkijoita.

[tyy]

Paras varustautuminen on ottaa Ikis suunnistajaksi. Kumma mies, ei ikinä hätäänny.

Joo, muttei myöskään tiedä missä on .. en sen puoleen minäkään

[Metsän Omena]

...

[tyy]

...

Ikävystyminen? Implisiittinen protesti? Jatkuu huomenna? Ikuinen luuppi?

[tst]

Vaarallisin virhe on ollut se kun lähdettiin kerran puolikuolleena ajamaan autolla takaisin kotia kohti koska oli niin tiukka aikataulu. Koko reissu kesti muistaakseni 4 vrk (laitetaan kuitenkin 5 koska tuo tuntuu mahdottomalta) eli Uudeltamaalta autolla Nikkaluoktaan ja sieltä Sydtoppenin huiputus kävellen mennen tullen. Koko reissulla nähtiin valehtelematta yksi poro jonka päälle ajettiin takaisintullessa yöllä jossain Hakkas ja Sammakko nimisten kylien lähellä. Minä olin apukuskina ja sekä apukuski että kuski nukkui tai oli aivan unen rajoilla kun näin sen sarvipään keskellä tietä. Huusin kuskille poro! ja näin kun hän nosti päätään ja kerkesi lukkojarruttaa, tämä ennen abs-aikaa. Poro kuoli mutta jos ei oltaisi törmätty siihen niin olisiko kohta tullut neljä ihmisvainajaa koska takana oli kaksi teiniä. https://goo.gl/UjJ4QQ Samalla keikalla tuli töppäiltyä muutenkin koska mentiin östra ledeniä ylös ja västraa alas. Huomattiin jotain varoituksia siitä itäisestä reitistä mutta ajateltiin että no hurrit nyt on mitä on. Meillä oli lenkkarit/ saappaat ja lenkkarit kastui jäätikköharjanteella, laitettiin muovipussit päälle, köysiä ja kypärää ei tietysti ollut ja kun tultiin läntistä reittiä alas niin mentiin jääkansien päällä ja alla kohisi koski mutta polku siinä näkyi kuitenkin.

[markkut]

Vaarallisin virhe on ollut se kun lähdettiin kerran puolikuolleena ajamaan autolla

Sama homma. Olin ratissa ja niin töttöröö väsymyksestä, että jossain Kilpisjärven ja Markkinan välillä tien poskessa seisovasta hirvestä tuli ensimmäisenä mieleen, että "onpa hieno hirvikyltti tehty tuonne tien viereen". Onneksi hirvi vain seisoa möllötti paikoillaan, jarrua en tainnut paljoa ehtiä hipaisemaan ohi mennessä.

[Ursus]

Vaelluksen vaarallisin vaihe on automatka. Mennessä on usein liian kiire päästä perille ja palatessa ei reissusta väsyneenä malta levätä ennen kotiin ajamista. Vuosia sitten 90-luvulla syyskuussa aamulla klo 7 heräsin kaverin kanssa Muorravaarakassa. Sieltä jokivartta tallusteltiin Jyrkkäväärään ja sieltä Snellmannin majalle. Kummalakin tuvalla oli muita ennestään. Ensinmainitulla emme kokeneet itseämme tervetulleeksi ja toisella olivat jo kännissä ryyppäämässä. Jatkettiin siis matkaa Aittajärvelle. Kun kerran oltiin iltakahdeksalta Aittajärvellä, lähdettiin samantien ajamaan kotiin. Kaveri jäi Pyhäjokivarteen klo 4 ja itse jatkoin yksin ajaen toista sataa kilometriä etelän suuntaan. Aamuyön sumusta ja silmien väkisin aikupitämisestä huolimatta olin kotona 5.30. En lähtisi tuollaiseen urakkaan enää! Nyt saatan jo mennessä yöpyä välillä, samoin palatessa. Sitä suosittelen myös muille liian pitkiä matkoja ajaneille. Jos ei tuttuja majoittajia ole välillä tai hilloa maksulliseen sisämajoitukseen, niin yövy edes jonkun matkan päässä tieltä teltassa ja nuku kunnolla.
Omien voimien ja jaksamisen yliarviointi on suurin virhe niin tiellä kin maastossa.

[rellusitikka]

Lisäisin tuohon Ursuksen neuvoon, joka itse-asiassa on laki, jos sitä sovelletaan
liikenteeseen.
Varttitunnin tirsat pelastaa sinut ja sivulliset jos olet fiksu ja nukut edes vähän
oikeaan aikaan.

[IkiHonka]

Varttitunnin tirsat pelastaa sinut ja sivulliset jos olet fiksu ja nukut edes vähän oikeaan aikaan.

Juuri näin.

Vaan on tuo tielaitos alkanut kitsastelemaan noiden levähdyspaikkojen kanssa. Niitä on poistettu käytöstä ja talvikunnossapitokin tehdään vain osalle. Välillä saa ajella hetken matkaa ennen kuin seuraava tulee kohdalle. Monesti se sattuu vielä tien vasemmalle puolelle. Vilkasliikenteisellä tiellä jonossa ajaessa, varsinkin pimeällä, tulee mietittyä kaksikin kertaa, alkaako jarruttelemaan. Pitäisi olla hidastuskaistat P-alueelle. Niitä voisivat hitaammat käyttää myös väistökaistana.

[PyyMetso]

Ajelen Lapista etelärannikolle yleensä itärajan pikkuteitä. Siellä on aika mukavasti laavuja matkan varrella, joissa olen viettänyt väliyön. Viimeisenä aamuna on mukavaa keitellä kaikessa rauhassa kahvit tulilla. Matkan varrelta jos on ostanut oikein rusinapullaakin. Tottakai teltassakin voi nukkua, mutta laavussa on tunnelmaa. Rankinen on kesäisin mukana laavuun viritettäväksi.

Kun muistelen vähältä piti -tilanteita, tulee mieleen yksi leveän, kivisen koskipaikan ylitys. Olin jo lähes vastarannallla, kun aurinko sattui paistamaan niin, etten nähnyt pohjaa. "Anti mennä vaan", ajattelin aloittelijamaisesti, ja sinnehän putosin polvilleni raskas rinkka selässä. Kastuin, palelin, polvi kipeytyi muutaman tunnin viiveellä, ja taitaa vaivata vieläkin vuosien jälkeen. Viimeiset metrit ovat kaikkein vaarallisimmat, kun jo luulee selviytyneensä.

Toinen samanlainen tilanne sattui Muotkalla alemman Honkavuoman latvapurolla. Astelin lumilaikkua pitkin, kun hanki tuntui kantavan. Yhtäkkiä putosin hangen läpi, kun vesi oli kovertanut sen alhaalta. Siinä oli onni matkassa, selvisin säikähdyksellä.

Talvi on paljon vaarallisempi kuin kesä.

[Korvapuoli]

^ Lapin kirkkaissa vesissä on sen syvyyden määrittäminen vaikeaa, vaikka ei häikäisisikään. Senkin syyn vuoksi on mukana sauvat. Niillä voi testata pohjan etäisyyttä pinnasta jos ei paljon metriä kauempana ole.

[PyyMetso]

^Hyvä neuvo nuoremmille, mutta vanhana jääräpäänä en suostu sauvoja erämaahan kuskaamaan. Tuo mainitsemani ylitys oli ns. helppo tapaus , josta olin jo aikaisempina vuosina kulkenut, ehkä jo parikin kertaa, mutta oikea reitti unohtui. Nykyään otan kyllä karahkan sauvaksi helppoihinkin ylityksiin.

[omat polut]

Vaarallisinta on jos ei huolehdi että mukana on kaikissa tilanteissa toimiva viestintäväline, eikä huolehdi että se on virransaannin, kastumisen, lämpötilan ym. kannalta aina hätäkäyttökunnossa. Myös telekenttien ulottuvuus olisi hyvä selvittää etukäteen.

[Pepi]

Kamalaa. Ja minäkin olen aikanaan retkeillyt vuosikymmeniä ilman viestintävälinettä.
Edelleenkin olen sitä mieltä, ettei viestintävälineen puute AIHEUTA yhtäkään vaaratilannetta.

Vaaratilanne voi aiheutua siitä, että tekee jotakin, missä joutuu vaihtoehdoitta tukeutumaan varusteeseen, joka osoittautuu epäluotettavaksi. Tai muusta hölmöilystä tai sähläyksestä, omasta tai muiden. Tai sattumasta, huonosta tuurista.

Monesti vaaratilanne saa alkunsa itsensä yliarvioinnista. Sitä sattuu paljon, koska itsensä aliarvioiminen on tylsää. Jos lähtee tavoittelemaan ennätyksiä ja koettelemaan rajoja, epäonnistuminen on otettava vaihtoehtona huomioon ja sellaisesta selviytymisessä voi nykyaikana pitää toimivaa matkaviestintä varsin tarpeellisena.