Vaarallisimmat virheet vaelluksella

[boueme]

Suunnistusvirheketjusta vakuuttuneena päätin aloittaa tämän ketjun. Ehkä tämä säästää vielä jonkun hengen tulevaisuudessa, koska jo menetettyjä henkiä se ei voine pelastaa.

Mitkä ovat oikeasti pahoja virheitä vaelluksella? Nyt ei puhuta suorittamisesta tai grammoista, alueista tai varusteista. Tai sitten puhutaan juuri niistä. Niistähän vaellus muodostuu, tai niiden puutteesta. Kokemus on vain saavutettava ominaisuus retkeilijässä, mutta miten pääsee alkuun, miten voi välttää jopa kohtalokkaat vaarat? (Ja Tyy: nyt en tarkoita kotiin jäämistä.) Joku konkari voisi laittaa vaikkapa kymmenen kultaista ohjetta, joilla aloittelevakin retkeilijä voisi pärjätä tervettä järkeä käyttämällä suomen lapissa, kesäoloissa. Talvioloja en suosittele ihan noviiseille edes kainuussa. Tai suosittelen, mutta omalla vastuulla.

Aloitan itse, vaikka en ole konkari, konkarit korjatkoon:

1. Tunne itsesi ja omat rajasi fyysisen ja henkisen jaksamisen suhteen.
2. Ensikertalaisena älä lähde suureen erämaahan yksin.
3. Pidä sopivaa ensiapupakkausta mukanasi.
4. Suunnittele, mihin majoitut ensi yöksi. Suunnittele se jo hyvissä ajoin ennen väsymystä.
5. Luota kompassiin enemmän kuin omaan vaistoosi. Luota karttaan jos olet varma sijainnistasi.
6. Jos et ole varma sijainnistasi, lepää ja tuumaa rauhassa.
7. Nukutun yön jälkeen kaikki näyttää paremmalta, siis hanki kunnon makuupussi ja majoite. Metsään riittää loue, varauksin tunturiinkin.
8. Paniikin iskiessä tee tulet ja syö hyvin. Lepää, ja kirjoita vaikka jotain.
9. Vaelluksen loppusuoralla hellitä. Ajattele ja kuutioi, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Näin seuraavasta reissusta tulee ehkä parempi.
10. Kotona: Ajattelet viikon verran, että kamalaa. Mutta sitten hiipii himo taas uudestaan kurjuutta kokemaan. Näin on hulluus syntynyt.

-Boueme

[Umpihanki]

Hyvän listan laadit, mitäpä sitä sorkkimaan.

Jos omia vaelluksiani ajattelen, niin vaarallisimmat tilanteet ovat olleet reitinvalinnasta johtuvia.
On tullut kahlattua liian vaarallisista paikoista. Nousuissa ja laskuissa on välillä tullut tehtyä liian vaikeita valintoja, omiin kykyihini nähden.

[Glottis]

11. Sää voi muuttua äkillisesti, ja se voi tarkoittaa myös sitä että näkyvyys katoaa.

Oltiin korkealla tunturiylängöllä Norjassa, lähellä käsivartta. Katseltiin lähestyvää pikku sadepilveä ja päätettiin pystyttää ulkoteltta ruokailukatokseksi ja mennä sisälle tekemään ruokaa. Sateen lakattua tökättiin pää ulos teltasta ja havaittiin että sadepilven takana ollut sininen taivas oli kadonnut. Koko ylänkö oli pilvessä ja me pilven sisällä, näkyvyys oli huono. Ihmisen näki ehkä 30-40m päästä. Sijainti ei ollut tiedossa kovinkaan tarkkaan, seuraavaan varmaan maamerkkiin useampi kilometri ja juomavesi pulloista oli juuri käytetty ruokaan. Seudulla oli lähteitä ja niistä lähteviä pieniä puroja mutta löytäminen sumussa osoittautui melko mahdottomaksi joten loppujen lopuksi käveltiin vaikeassa maastossa ikuisuudelta tuntuvat 4h kompassisuunnalla ennenkuin sijainti ja vettä löytyi.

Mitä olisi voinut tehdä toisin:
-katsoa reitti edessä aukeavasta maastosta vielä silloin kun sen näki, ottaa kompassisuunta valmiiksi suoraan maastosta ennen taukoa kun karttasijainti oli vain summittainen
-ei kuluttaa kaikkea vettä tauolla jos lisävedestä ei ole varmaa havaintoa, pienikin määrä olisi riittänyt pitämään kävelyn paljon miellyttävämpänä

[Metsän Omena]

1. Älä hosu.

[Pertti Kurki]

Seudulla oli lähteitä ja niistä lähteviä pieniä puroja mutta löytäminen sumussa osoittautui melko mahdottomaksi joten loppujen lopuksi käveltiin vaikeassa maastossa ikuisuudelta tuntuvat 4h kompassisuunnalla ennenkuin sijainti ja vettä löytyi.

On epäuskottavaa, että 8-12 km kävelylinjalla ei olisi tullut vettä vastaan aikaisemmin.

Näkyvyyden katoaminen ei ole erityisen vaarallista patikkamiehelle. Reitti voi mennä tarpeettoman hankalassa maastossa, siinä kaikki.

[Eräpentti]

On epäuskottavaa, että 8-12 km kävelylinjalla ei olisi tullut vettä vastaan aikaisemmin.

Pari vuotta sitten oli UK-puiston erämaaosassa hirveä helle ja se taisi olla juurikin 12 kilsaa mitä joutui mäntykangasylänköä talsimaan vailla täydennyspaikkaa. Jussinmurustan (olikohan nimi oikein) laavulla sitten löytyi pieni selvästi usein käytetty suokuoppa virtaamatonta vettä - mutta joku mulkero oli mennut heittämään ruoantähteensä sinne. No keitin ja join kuitenkin, vaikka ällötti. Jano oli kova, oli pakko. Ei olisi uskonut että vedestäkin voi Lapissa tulla puute. Mutta oli pitkään ollut sateetonta.

No jälkeenpäin tuli mieleen että olisi voinut yksinkertaisesti vaihtaa kulkureitin hitaampaan mutta alavampaan.

Itsellä vaaranpaikat ovat liittyneet kanssa vaarallisiin ylityksiin ja rotkoissa väsyneenä kompurointiin. Eniten pelkään että jalka menee tai että kaatuu vaikka kallionsyrjää päin. Ensimmäisen sooloreissun tein tänä kesänä ja siinä oli kyllä hyvin tietoinen siitä, että omilla jaloilla ja ruhon toimivuudella ylipäätään täältä pois hankkiudutaan.

[Eräpentti]

No olihan se sooloreissu ihan mahtava. Ensi kerralla tosin taidan jättää reittisuunnitelman omaisille. Nyt olin kännykatveessa suurimman osan aikaa ja kehitin etapit vauhdissa. Onneksi sentään merkkasin alustavaa jatkosuunnitelmaa pariin autiotupapäiväkirjaan.

Paluumatkalla talsin polutonta ja autiotuvatonta jokivartta kolmisenkymmentä kilometriä ylävirtaan. Siellä kivikoissa ja suolampareissa rähjätessä kävi mielessä että seuraavan kulkijan tuloon voi mennä aikaa, mikäli jalka katkenneena pitää odottaa. Pahimmillaan jokivarsi oli sellaista metrin korkuista töppärettä ja välissä vetisiä onkaloita. Sellaista mystistä paakkupeltoa. Ikään kuin kävelemisen estämiseksi suunniteltua. Nilkantuhoajaa.

[pesala]

Opettele kompassin ja kartan käyttö , vaikka heikomminkin.

[Pepi]

Seudulla oli lähteitä ja niistä lähteviä pieniä puroja mutta löytäminen sumussa osoittautui melko mahdottomaksi joten loppujen lopuksi käveltiin vaikeassa maastossa ikuisuudelta tuntuvat 4h kompassisuunnalla ennenkuin sijainti ja vettä löytyi.

On epäuskottavaa, että 8-12 km kävelylinjalla ei olisi tullut vettä vastaan aikaisemmin.

Näkyvyyden katoaminen ei ole erityisen vaarallista patikkamiehelle. Reitti voi mennä tarpeettoman hankalassa maastossa, siinä kaikki.

Glottis ei puhunut kilometreistä, vaan tunneista. Jos maasto on hankala ja olosuhteet vaikeat (minun määritelmieni mukaan), minä puolestani pidän epäuskottavana, että joku urho syöksyisi kompassisuunnalla eteenpäin 2 kilometriä tunnissa.

[George]

11. Muista että kartta ja kuivat tulitikut ovat tärkeimmät varusteesi.

[Pertti Kurki]

Seudulla oli lähteitä ja niistä lähteviä pieniä puroja mutta löytäminen sumussa osoittautui melko mahdottomaksi joten loppujen lopuksi käveltiin vaikeassa maastossa ikuisuudelta tuntuvat 4h kompassisuunnalla ennenkuin sijainti ja vettä löytyi.

On epäuskottavaa, että 8-12 km kävelylinjalla ei olisi tullut vettä vastaan aikaisemmin.

Näkyvyyden katoaminen ei ole erityisen vaarallista patikkamiehelle. Reitti voi mennä tarpeettoman hankalassa maastossa, siinä kaikki.

Glottis ei puhunut kilometreistä, vaan tunneista. Jos maasto on hankala ja olosuhteet vaikeat (minun määritelmieni mukaan), minä puolestani pidän epäuskottavana, että joku urho syöksyisi kompassisuunnalla eteenpäin 2 kilometriä tunnissa.

Alue on puutonta paljakkaa. Hankalin maasto on rakka. Koska vesipaikkaa ei tullut vastaan, ainuttakaan laaksoa tai jontkaa ei ole ylitetty, koska niiden pohjalla aina virtaa vesi. Tasaisessa rakassa kävelee helposti 2 km tunnissa. Ja 8 km yhtäjaksoinen rakka on erittäin harvinaista. Sieltä ei vaan löydy suorahkoa 8 km linjaa, joka ei ylitä vettä. Kaikkia pieniä lähdepuroja, joita on varsin paljon ei edes ole kartoissa.

[Glottis]

Alue on puutonta paljakkaa. Hankalin maasto on rakka.

Sitä tuli ja oli liukastakin vielä. Kävelymme tuskin oli sekään viivasuoraa koska kunnollisia kiintopisteitä ei ollut kovin tiuhassa. Vettä ei löydetty ylhäältä ollenkaan vaan vasta kun päästiin alas (näkyvyyskin samalla parani). Linnuntietä kuljettu matka oli lähempänä neljää kuin 8 kilsaa.

Eikä tuokaan hengenvaarallista ollut, kyllähän ilman vettäkin hetken pärjää - mutta tunne ei ollut mukava kun siiehn ei ollut varustautunut etukäteen.

[phad]

Ainakin itsellä ainoat oikeasti mahdolliset vaaratilanteet voivat aiheutua jos väsyneenä on mukamas kiire (leiripaikkaan, tms.) ja vastaan tulee:

a) liukas rakka jossa alkaa hosumaan
b) vaikea ylitys jossa alkaa hosumaan / ottamaan liian isoja riskejä ("kyllähän mä tuosta...")

Levänneenä yleensä noissakin harkinta pelaa ja osaa minimoida riskit ja mennä turvallisesti. Toki joku ruokamyrkytys (sapuskasta, pilaantuneesta vedestä, tms.) voi osua kohdalla ja olla paha rasti, mutta tätäkin riskiä pystyy useimmiten kyllä minimoimaan vaikka aika pieni se jo muutenkin on.

Toki, ainahan jostakin jyrkältä rinteeltä voi jyrähtää alas iso kivi ja keilata teltan ja vaeltajat, tai äkäinen poro polkee palasiksi... mutta nää nyt on sit kuitenkin vähemmän realistisia.

[Tervasuo]

...takavuosien eräensiapukurssin innoittamana pari ranskalaista viirua tai numeroa lisää...

24. Tee ennen retkeä kursoorinen reittisuunnitelma ja mieti mitä riskejä ja vaaranpaikkoja reitin varrella voi olla.

25. Älä pidä kynsin hampain kiinni reittisuunnitelmasta, jos tuntuu siltä, että sitä noudattamalla voi lähteä henki.

[HarriR]

Kyllä se taitaa olla nuo ylitykset se suurin vaaranpaikka. Toki voi rakassa mennä jalka tai jotain, mutta ei yleensä henki. Väärästä paikasta ylityksessä voi sen sijaan oikeasti hukkua.