Vaarallisimmat virheet vaelluksella

[IkiHonka]

Vaarallisinta on jos ei huolehdi että mukana on kaikissa tilanteissa toimiva viestintäväline, eikä huolehdi että se on virransaannin, kastumisen, lämpötilan ym. kannalta aina hätäkäyttökunnossa. Myös telekenttien ulottuvuus olisi hyvä selvittää etukäteen.

Tuosta olen kyllä eri mieltä.

Jossain tapauksessa voi toki olla kohtalokasta, ettei saa hädän tullen yhteyttä. Mutta ei yhteyden teoreettinen saantikaan mitää takaa. Esim. kaatuminen rinkan kanssa koskessa ja hukkuminen - vaikka puhelin vedenpitävä ja kenttää löytyy.

Jos vaatimuksena on kaikissa tilanteissa toimiva yhteys, jää suurin osa vaelluksista toteutumatta.

[omat polut]

Minimivaatimus on että se on aina käyttökunnossa kun kenttää on, näin olisi monta henkeä pelastettu. Jos hukut koskeen niin hukut, siinä ei mitkään konstit auta jos moka on jo tapahtunut, ja joskus ihmiset väistämättä tekevät virheitä, muilta olen kuullut:)

[Ursus]

Pokemoneja maastosta keräävät vaeltajat tärmäilevät näyttöä tuijottaessaan kuka mihinkin ja akku on aälykännykästä jakuvan pelaamisen takia aina illalla tyhjä.
Itsellä on puhelin kiinni reissussa. En halua vastata tunturin huipultakaan kysymykseen: Onko paha paikka?

[TREKKING]

Kyllä ne vaarallisimmat virheet ovat olleet tulevien asioiden ennakoinnin puute, eli varautuminen varustein ja suunnitelmin kaikkein harvinaisimpiin ja pahimpiinkin tilanteisiin ja toisena omien kykyjen yliarviointi. Ennakoinnissa tulee oltua (etenkin nyt vanhempana ja kokeneempana ) usein jo ylivarovainen, mutta joskus aiemmin tuli kavuttua paikkoihin, joista ei ollutkaan niin helppoa tulla alaspäin, se kun on aina vaikeampaa, siitäkään taudista ei juurikaan enää tarvitse kärsiä.

Puhelinta ei tietenkään ole ollut aiemmin vuosikymmeniin mukana, eikä sen keksimisen jälkeenkään koskaan ole sitä koskaan tarvinnutkaan muuhun kuin kotijoukkojen rauhoittamiseen, nykyisin ei onneksi enää siihenkään. Nytkin syyskuussa alkoi vanha puhelin (vm. 2007) nikotella kentän löytämisessä päivätolkulla, vaihdoinkin sitten uuteen (Nokia 1600 vm. 2005.)


Sauvat löysin minäkin vanhalla iällä ja mitään parempaa ei vaeltamisessa olekaan löytynyt sitten vanhan tunturikoivusta vuollun vaellussauva-ajan jälkeen, loistokeksintö tällaiselle liikuntavajakille, ihan kuin olisi oppinut uudelleen kävelemään.

[Hanu]

Vaarallinen virhe syntyy, kun ensin on tehty virhearvio olosuhteista. Yksi virhearvio voi olla tukeutuminen puhelimen toimivuuteen. Minusta kairassa ei voi luottaa kuin itseensä. Toisella sijailla on sitten kaveri, jonka kanssa on liikkeellä. Varusteisiin suhtaudun niin, että mikä vaan voi pettää. Vaikka harvoin pettää.

[omat polut]

Kuten sanoin huolellinen vaeltaja on tietoinen telekentistä, ja pitää puhelimen aina toimintakuntoisena(virran säästö jne.). Jos turvatasoa ei pidä tyydyttävänä pitää hankkia varmempia tekniikoita.

[Pekka]

Vaarallisin virhe mielestäni on luottaa puhelimiin ja kenttiin. Paitsi jos vaeltaa valtateiden varsilla. Kartta ja kompassi, siinä lyömätön yhdistelmä.

[omat polut]

^Jos kakka osuu tuulettimeen niin konstit on vähissä, omin avuin.

[13102013]

Eipä noita telekenttiä juuri etukäteen voi mitenkään varmistaa, vasta paikanpäällä näkee löytyykö kenttää vai ei. Ylensä ei löydy jos ollaan päivä tai kaksi kävelty pois autolta.

[PyyMetso]

Spot-satelliittiviestin antanee kännykkää paremman (tai ainakin täydentävän) turvan. Spottia jotkut vaeltajat käyttävät, itse en (vielä), vaikka vaadittu on.

[form]

PLB ja satelliittipuhelin on hyvä ja aika varma yhdistelmä, mut ei tietty ihan mikään Nuuksion päiväretken varustus. Porukassa liikuttaessa nämä palikat kannattaa sijoittaa eri kaverin kantamuksiin, ettei käy hups, jos se ainoa kantaja humpsahtaa jonnekin railon syvyyksiin.

[Korpijaakko]

PLB ja satelliittipuhelin on hyvä ja aika varma yhdistelmä, mut ei tietty ihan mikään Nuuksion päiväretken varustus. Porukassa liikuttaessa nämä palikat kannattaa sijoittaa eri kaverin kantamuksiin, ettei käy hups, jos se ainoa kantaja humpsahtaa jonnekin railon syvyyksiin.

Hyviä laitteita joo ja pidän itsekin mukana tietyillä reissuilla. Mutta tuohon hypoteettiseen esimerkkiin kommentoisin, että vielä tärkeämpää on, että on kyky saada se kantaja ylös sietä railosta. Samalla voi sitten noutaa sen satelliittivehkeen ja kaverin kantamuksenkin sieltä.

Jotenkin tuntuu hämmentävältä, että toiset lähestyvät turvallisuuskeskustelua vahvasti viestiväline edellä. Voi tietysti olla, että nämä henkilöt pitävät muita turvallisuuteen vaikuttavia toimia niin itsestään selvänä, että eivät niitä mainitse, mutta ne eivät ole selviä kaikille. Ongelmana on, että jollekin voi tulla siitä virheellisesti sellainen ajatus, että turvallisuuden kannalta tärkeintä on kun on ladattu kännykkä vesitiiviissä pussissa taskussa. Ei nimittäin ole. Kännykkä ei pelasta ketään. Sillä voi usein hälyttää jonkun muun pelastamaan, mutta sitä ennen olisi paikallaan miettiä muita reaktiivisia toimia ja ennen kaikkea ennalta ehkäiseviä toimia.

(Tämä ei siis ollut mitenkään erityisesti nimim. form:ia vastaan, mutta tuli hänen sinänsä hyvää tarkoittaneesta esimerkistään mieleen.)

[omat polut]

Eiköhän kaikille jnkv. retkeilleille ole itsestäänselvää että kaikki mitä voidaan tehdä etukäteen, ja toisaalta maastossa, huomioidaan. Kyse on tietysti siitä jos sittenkin homma kusee, tavalla tai toisella, näinhän aina joskus käy.

[form]

(Tämä ei siis ollut mitenkään erityisesti nimim. form:ia vastaan, mutta tuli hänen sinänsä hyvää tarkoittaneesta esimerkistään mieleen.)

Juu, ja mä kommentoin lähinnä edellä esitettyä Spotia. Musta vaarallisinta ei oo se, ettei oo viestintävälinettä, vaan se, että tulee eteen tilanne, jossa sitä tarvitaan.

[Pena10]

InReach on parempi kuin Spot. Tuolla pystyy myös vastaanottamaan viestin, että hälytys mennyt perille ja saada myös väliaikatietoja. Lisäksi tietysti voi viestiä muutenkin. Minulla on tuo.

InReach