Vaarallisimmat virheet vaelluksella

[Metsän Omena]

^Yhdentyyppisissä saappaissa joissa on varrensuussa tunneli kiristyshihnoille, olen aina vaihtanut kiristyshihnat vahvoihin irtohihnoihin. Siitä saa kädenkäänteessä kaksi irtohihnaa moneen tilapäiseen tarpeeseen. Lähinnä sidoksiin, kuten esimerkiksi tämmöiseen:
https://aijaa.com/whCbhN

[Nuortti]

Muutama askel saapasvartta syvemmässä vedessä voi onnistua myös housut saapasvarren päällä. Puntit kastuu, mutta saapas saattaa säilyä vedettemänä. Joskus laiskuuksissani tullut noin mentyä, kun on tiennyt, että saappaat saa kuivattua myöhemmin tai viimeinen päivä retkestä.

Toimii aika hyvin, kun kiristää lahkeet irtohihnoilla nilkan ympäri.

Olen joskus kokeillut ilmastointiteippiä sulkemaan veden virtauksen housun lahkeesta ylös saappaaseen. Joskus toinen saapas on kuiva mutta toinen ei.
Luovuin tästä ja siirryin sukattomaan ylitykseen.

[laphilainen]

Ei suoranainen virhe kun ylitys suoritettiin turvallisesti, mutta niin vain sitä itse luo tietämättään kuolemanloukkuja eläimille. Nämä olivat selvinneet, liekkö koparat paantuneet...
Puron ylitys

[OS]

Ylellä juttu Lapin pelastuslaitoksen tehtävien lisääntymisestä.
https://yle.fi/a/74-20070874

Jutussa käsitellään myös retkeilyä:

"– Retkeilijän ei kannata lähteä yksin maastoon, sillä ensiaputaitoinen retkikaveri on paras turva. Myös välineitä ja jaksamista on turvallisempaa testata lähellä kotia, kuin vasta tunturissa. Ennakointi ja varautuminen on erittäin tärkeää, sillä avun saaminen maastoon kestää, Aarto korostaa."

Tuosta lainauksesta tulee sellainen tunne, että yksin kulkeva retkeilijä olisi jotenkin avuton ja ensiaputaidoton kulkija, joka tarvitsee jostain syystä vain ensiaputaitoisen retkikaverin mukaansa, muilla taidoilla ei ehkä ole niinkään väliä. Entä jos tuo ainoastaan ensiaputaitoinen haluaa lähteä retkelle, saako hän mennä yksin vai kenet hän ottaa kaverikseen ja turvakseen? Riittääkö se, että retkeilijä lähtee mukaan kaveriksi vai pitääkö tässä tapauksessa kaverilla olla joitain muita erityistaitoja?

[varg62]

Kyllä sitä yksin pärjää kun on ensiapukurssit käyty, kuten minulla ja päivitin aikoinaan kun aikaan oli eikä tekemistä. Pahin moka mitä voi yksin kulkiessa on tehdä ettei katso joka askelta jalkoihinsa varsinkin poissa poluilla kulkiessa.Meni kerran toinen jalka polvea myöden monttuun ja matka jatkuin raskaan rinkan kanssa ja oli vain tuuria ettei polvi hajonnut kokonaan. 4 päivää siinä sitten viileää käärettä ja buiranaa popsittiin jotta pääsi jatkaan matkaa ja rinkka keveni turhasta kairaan jossa kamat varmaan vieläkin.Ja puhelin oli silloin mallia halpis nokia kun ei muita markkinoilla eikä kenttää vittussakaan, kun itärajaa ramppasin.
Kun ei hätäile niin hyvä tulee yksinkin kulkiessa ja pois poluilta jossakin kairassa.

[Ursus]

Oma kokemukseni on, että yksin kulkiessa ja tulilla touhutessakin tulee vaistomaisesti oltua varovaisempi kuin jos olisi kaveri mukana.
Vaarallisin virhe on ehkä useamman virheen yhdistelmä: liika itsevarmuus, vääränlainen riittämätön tai olosuhteisiin sopimaton varustus, liian vähäinen muona, se että ei lepää ennenkuin simahtaa eikä syö ennenkuin on nälkä ja vielä viimeiseksi riittämätön suunnistustaito karttaaa ja kompassia käyttäen.

[naavahauki]

Vaarallinen virhe on päästää itsensä väsähtämään kesken matkaa tuntemattomaan.

[Hanu]

Tärkeintä on ymmärtää, että ei voi tukeutua mihinkään. Kämppä voi jäädä saavuttamatta väsymyksen, eksymisen, tulipalon, tulvivan joen, kipeän polven, lumimyrskyn yms. takia. Tällöin täysin omavarainen muuttaa suunnitelmia ja pärjää ihan hyvin. Toisaalta puhelin ei kuulu tai voi hajota ja sekään ei saa olla ratkaiseva ongelma vaeltajalle eikä kotiväelle. Myöskään muonapuolella ei voi tukeutua siihen, ratkaisevasti että saa kalaa. Ja monia muita tukihaasteita löytyy.

[Veljmies]

En muista, että itse olisin joutunut erityisiin vaaratilanteisiin vaelluksilla tai luonnossa ylipäätään. Monenlaista on kyllä tullut harrastettua, ja jotkut tempaukset ovat jälkikäteen vähän mietityttäneet. Esimerkiksi kerran Grönlannissa työreissulla kopteriin tuli sähkövikaa eikä se päässyt enää nousuun maastoon laskeuduttuaan. Kyllästyin odottamaan ja lähdin ilman karttaa ja kompassia pelkissä farkuissa ja lenkkareissa kävelemään 25 km päässä olevalle perusleirille. Onneksi mitään ei sattunut ja ehdin leiriinkiin juuri vähän ennen kopteria.

Nyt on tullut lisää ikää ja järkeä. Viime vuosina Vätsärissä yksin liikkuessani olen kokenut suurimmaksi vaaraksi liukkaat kivikot. Sateella joskus tuntuu kuin hyppisi saippuapalan päältä toiselle. Siinä käy äkkiä huonosti.

[diver]

Hanun kanssa samoilla linjoilla.Kun lähden vaellukselle on lähtökohta se että sillä pärjätään mitä mukana kuljetetaan.Jos käydään jollain tuvalla kuivattelemassa varusteita jne.niin sen katson vain bonuksena en määräävänä tekijänä vaikka reitti noudattelisikin tupien kautta.

[diver]

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010330915.html
Pallaksen tapauksen poliisiraportti.

[LauriA]

Sateliitti lähetin nyt toisen kerran mukana ja pikku hiljaa oppinut sitä käyttämään. Lähinnä kotiväkeä varten, jotta eivät ole tiedottomassa tilassa kahta viikkoa. Uusi ominaisuuskin paljastui että kotiväki pystyi lähettämään viestin myös takaisinpäin.

[Pepi]

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010330915.html
Pallaksen tapauksen poliisiraportti.

Miksi raportissa puhutaan toistuvasti Pallaksen luontokeskuksesta, vaikka sitä ei enää ole?

[luuppi]

Onko tasta jotain opittavaa?
"TUTKINNASSA havaittiin, että rinteen todellista jyrkkyyttä ja muotoa on ollut ennakkoon vaikea havainnoida äidillä käytössä olleen GPS-laitteen karttapohjalla ja laitteessa tuolloin käytössä olleilla asetuksilla. Korkeuskäyräviivat olivat harvassa ja maasto vaikutti laitteesta katsottuna loivemmalta."
- erityisesti asetuksista

[Raato]

Onko tasta jotain opittavaa?
"TUTKINNASSA havaittiin, että rinteen todellista jyrkkyyttä ja muotoa on ollut ennakkoon vaikea havainnoida äidillä käytössä olleen GPS-laitteen karttapohjalla ja laitteessa tuolloin käytössä olleilla asetuksilla. Korkeuskäyräviivat olivat harvassa ja maasto vaikutti laitteesta katsottuna loivemmalta."
- erityisesti asetuksista

Tuossa tuulessa ja kelissä ei käytännössä pysty keskittymään ja lukemaan tarkasti mitään laitetta vaikka se olisi helppokäyttöinenkin. Hetkenkin pysähdyksen aikana suuntatieto yleensä häviää. Jos laitteen kartta on asennossa "kääntyy kulkusuunnan mukaan" niin pysähdyksen takia se pyörii sinne tänne, jos taas "pohjoissuuntaan" niin oma nenä näyttää yhden sivuaskeleen jälkeen väärään suuntaan.

Korkeuskäyrien luenta on hyvässä tilanteessa ja lämpimillä käsillä helppoa, mutta kun on kylmä eikä ole varmuutta mikä on ruudussa näkyvän kartan mittakaava ja sen myötä käyrien väli niin tilanne on vaikea. Ainoa keino rinteen jyrkkyyden lukemiseen olisi verrata sitä rinteisiin jotka tuntee (=josta tulee).

Tällaisista asioista tulee helposti kaikkien suunnistajien tuntema asia - samaistamisvirhe - jossa suunnistaja paikantaa itsensä maamerkin perusteella mutta se merkki onkin väärä. Kaikki suunnistajat ovat sen tehneet ja se saa hyvissäkin olosuhteissa joskus aikaan epätodellisen olon.