Vaelluskalastus - huonoa hommaa
Tapoja on varmasti useita. Itse kiskaisen vasemmalla kädellä siimasta siinä vaiheessa, kun oikea käsi on päätynyt ääriasentoonsa taaksepäin. Siinä on hetki aikaa ennen kuin siima takana oikenee ja etuheittoon täytyy keskittyä.
Muistaakseni palstalla on oikeita perhokalastajiakin, itse en todellakaan kuulu siihen kastiin.
Muistaakseni palstalla on oikeita perhokalastajiakin, itse en todellakaan kuulu siihen kastiin.
-
- Viestit: 2522
- Liittynyt: 12 Heinä 2013 21:22
^ Eihän toki salatieteestä ole kysymys, mutta kalastuksen harjoittajista eniten arvostan taitavia perhostelijoita.
Itse heittotekniikka on vain pieni osa siitä kokonaisuudesta millä arka kala saadaan imaisemaan perho suuhunsa.
Perhon uittaminen, virran luku, ottiperhon valinta, päivittäiset muuttuvat olosuhteet kalan syönnissä... nämä ovat kaikki sellaisia asioita joiden taitajia kadehdin.
Minä osaan vaan nakata Mepsin jokeen ja toivoa että kala jäisi siihen kiinni. Vaikkapa pyrstöstään jos ei muuten.
Itse heittotekniikka on vain pieni osa siitä kokonaisuudesta millä arka kala saadaan imaisemaan perho suuhunsa.
Perhon uittaminen, virran luku, ottiperhon valinta, päivittäiset muuttuvat olosuhteet kalan syönnissä... nämä ovat kaikki sellaisia asioita joiden taitajia kadehdin.
Minä osaan vaan nakata Mepsin jokeen ja toivoa että kala jäisi siihen kiinni. Vaikkapa pyrstöstään jos ei muuten.
-
- Viestit: 1571
- Liittynyt: 19 Joulu 2008 11:36
Eri mieltä. Jos on kala ei ole otillaan, sanotaan sitä vaikka araksi, ensimmäinen heitto on ensimmäinen ja viimeinen tilaisuus. Jos sen kämmäät taitamattomuudella, peli on ohi. Virran luku on osa asiaa, esim. sen takia, että perhon pitää laskeutua oikeaan paikkaan, ja pitkälti riippuu heittosiiman ja perukkeen asemasta, ehtiikö perho lipua oikeasta paikasta, ennen kuin virta nappaa siiman mukaansa. Heittotekniikka ei ole heittopituuden synonyymi, vaan huomattavasti vaikeampi asia.sahamies kirjoitti: Itse heittotekniikka on vain pieni osa siitä kokonaisuudesta millä arka kala saadaan imaisemaan perho suuhunsa.
Kuvailutulkki
-
- Viestit: 6124
- Liittynyt: 12 Touko 2012 19:30
^^
Meinasinkin kysyä koska sahamies on viimeksi perhostellut. Itselläkin jäänyt nykyään aika vähiin tuo naatiskelu. Perhojahan käytän edelleen ja sidonkin, ei mollukan kanssa litkassa, vaan muunlaisella menetelmällä. Noilla kuleskelemillani ojilla ei perhostelu ole välttämättä mielekästä ja vaatisi myös sujuakseen toisenlaisen saapasvarustuksen.
Aikanaan ~nelisenkymmentä vuotta sitten harjoittelin myös pihanurmella perhosiiman hallintaa. Villalangan pätkä oli kietaistuna ohuen perukkeen päähän. Nurmikolla ei tarvittu koukullista hörhöä, eikä korvat olleet näin vaarassa. Kotimökin rantamatalassa salakat olivat hyviä harjoittelu vastustajia. Siinä oppi tuon tartuttamisen. Samoin joskus Kuhmon pienemmillä joilla seipien kanssa tuli opeteltua. Joukkoon eksyi myös melkein samannäköisiä rasvaevällä varustettuja, eli pieniä siikoja. Nuorin pojista käytti myös välineitäni, mutta tuo tekniikka on vienyt mennessään, eli vetouistelu moottoripelillä.
Niin sen perhosiiman pituuden lisäys tapahtuu etuheitolla ja tuo löysä on useimmiten jo valmiiksi ulkona, kun heiton pituuksia ja suuntia vaihdellaan. Siiman tehon lisäys vaatii myös oman tekniikkansa. Perhostelijahan on useimmiten hiukan veden puolella rannasta, joten löysät eivät jää risukkoon. Tuo nyt vain tarkennuksena.
Edit: Minun välinearsenaalillani ja kulkemillani joilla ei kovin monen heittotavan osaamista tarvittu. Normaalin päänyliheiton kelissä kuin kelissä hallitsi ja osasi rullata sekä livauttaa vähän sivustakin, niin pärjäsi.
Silloin muutama kymmenen vuotta sitten perusopit täytyi hakea kirjasta ja sitkeällä harjoittelulla vaikka niiden salakoiden kanssa.
Nykyään on saatavilla oppimateriaalia, kuten tuossa Zagin alla olevassa postauksessa. Perhonsidonkurssilla tuli sentään käytyä kansalaisopistossa pari miehenalun kanssa.
Meinasinkin kysyä koska sahamies on viimeksi perhostellut. Itselläkin jäänyt nykyään aika vähiin tuo naatiskelu. Perhojahan käytän edelleen ja sidonkin, ei mollukan kanssa litkassa, vaan muunlaisella menetelmällä. Noilla kuleskelemillani ojilla ei perhostelu ole välttämättä mielekästä ja vaatisi myös sujuakseen toisenlaisen saapasvarustuksen.
Aikanaan ~nelisenkymmentä vuotta sitten harjoittelin myös pihanurmella perhosiiman hallintaa. Villalangan pätkä oli kietaistuna ohuen perukkeen päähän. Nurmikolla ei tarvittu koukullista hörhöä, eikä korvat olleet näin vaarassa. Kotimökin rantamatalassa salakat olivat hyviä harjoittelu vastustajia. Siinä oppi tuon tartuttamisen. Samoin joskus Kuhmon pienemmillä joilla seipien kanssa tuli opeteltua. Joukkoon eksyi myös melkein samannäköisiä rasvaevällä varustettuja, eli pieniä siikoja. Nuorin pojista käytti myös välineitäni, mutta tuo tekniikka on vienyt mennessään, eli vetouistelu moottoripelillä.
Niin sen perhosiiman pituuden lisäys tapahtuu etuheitolla ja tuo löysä on useimmiten jo valmiiksi ulkona, kun heiton pituuksia ja suuntia vaihdellaan. Siiman tehon lisäys vaatii myös oman tekniikkansa. Perhostelijahan on useimmiten hiukan veden puolella rannasta, joten löysät eivät jää risukkoon. Tuo nyt vain tarkennuksena.
Edit: Minun välinearsenaalillani ja kulkemillani joilla ei kovin monen heittotavan osaamista tarvittu. Normaalin päänyliheiton kelissä kuin kelissä hallitsi ja osasi rullata sekä livauttaa vähän sivustakin, niin pärjäsi.
Silloin muutama kymmenen vuotta sitten perusopit täytyi hakea kirjasta ja sitkeällä harjoittelulla vaikka niiden salakoiden kanssa.
Nykyään on saatavilla oppimateriaalia, kuten tuossa Zagin alla olevassa postauksessa. Perhonsidonkurssilla tuli sentään käytyä kansalaisopistossa pari miehenalun kanssa.
Viimeksi muokannut honkamukka, 19 Loka 2015 12:13. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Piti oikein miettiä, miten tuo siiman kelalta oton ja ampumisen ajoitus tapahtuu, koska se viime vuosikymmenten aikaisten noin 30 vuotuisen kalastuspäiväni aikana on alkanut jo tulla selkäytimestä, samoin kuin vaikkapa double haul siiman nopeuden kasvattamiseksi.
Täällä en kuitenkaan lähtisi omaa käsitystäni heitosta kuvailemaan, koska mm. netti on täynnä loistavien heittäjien ja alan opettavienkin ammattilaisten opetusvideoita, esimerkkinä vaikkapa tämän alan Grand Old Lady Joan Wulffin mainio setti.
Mitä tulee nurmikolla harjoitteluun, niin eihän se paras mahdollinen alusta ole, juurikin syystä, jonka Marko Häkkinen mainitse, eli perukkeen ankkurointiin tarvittava veden kitkatekijä puuttuu. Toki perus yliolanheittoa voi hyvin harjoitella; se nyt kuitenkin on vain osa perhokalastajan heittoarsenaalia. Käytännössä enemmän harjoittelua vaativat erilaiset vedestä lähtevät heitot ja käännöt. Ainakin kalastusta varten harjoittelevalle; sitten erikseen pituusheitto, joka on jopa oma harrastuksen alalaji. Sinänsä toki hyvä taito hallita, ei kuitenkaan oleellisinta perhokalastuksessa.
Täällä en kuitenkaan lähtisi omaa käsitystäni heitosta kuvailemaan, koska mm. netti on täynnä loistavien heittäjien ja alan opettavienkin ammattilaisten opetusvideoita, esimerkkinä vaikkapa tämän alan Grand Old Lady Joan Wulffin mainio setti.
Mitä tulee nurmikolla harjoitteluun, niin eihän se paras mahdollinen alusta ole, juurikin syystä, jonka Marko Häkkinen mainitse, eli perukkeen ankkurointiin tarvittava veden kitkatekijä puuttuu. Toki perus yliolanheittoa voi hyvin harjoitella; se nyt kuitenkin on vain osa perhokalastajan heittoarsenaalia. Käytännössä enemmän harjoittelua vaativat erilaiset vedestä lähtevät heitot ja käännöt. Ainakin kalastusta varten harjoittelevalle; sitten erikseen pituusheitto, joka on jopa oma harrastuksen alalaji. Sinänsä toki hyvä taito hallita, ei kuitenkaan oleellisinta perhokalastuksessa.
No, jos nyt vielä – yleisellä tasolla otsikkoon viitaten. Ja ohitan tässä kalojen turhaantartuttamisen eettisen puolen. Tämän threadin avaajan kanssa olen aloitellut aktiivikalastukseni ilmeisesti samoilla vuosikymmenillä, mutta eettismoraalinen valaistumiseni antaa kohdallani vielä odottaa. Tuomittakoon minut siitä, koetan kestää.
Itselleni perhokalastus on tekosyy lähteä luontoon, vuosittain Lappiin useammaksi viikoksi. Ilman hyvää tekosyytä en sitä saisi aikaiseksi.
Toki perhosteluharrastus antaa muutakin sisältöä kuin luontoelämyksiä ja liikuntaa. Oheistoimintana ja talvikauden ajankuluna perhojen sidonta tuo kosolti sisältöä; taustaksi tarvittava hyönteisfaunan entomologia tarjoaa parhaimmillaan syvällistäkin paneutumista.
Ja kyllähän vaikkapa trout accuracy -kisat ja pituusheittäminenkin omat haasteensa halukkaille antavat. Vaikkapa edellä mainitun the First Lady of Fly Fishing, Joan Wulffin yhdenkäden vavan heittoennätys 161 ft ilmeisesti vastaavanlaisella 9', #5 setillä jää itselläni tuosta (toistaiseksi) korkeintaan puoleen.
Eli en osaisi tätäkään harrastusta pelkästään huonona hommana pitää. Mutta...jokainen tavallaan. Kuitenkin, toivomus, asennetasollakin: live and let live.
Itselleni perhokalastus on tekosyy lähteä luontoon, vuosittain Lappiin useammaksi viikoksi. Ilman hyvää tekosyytä en sitä saisi aikaiseksi.
Toki perhosteluharrastus antaa muutakin sisältöä kuin luontoelämyksiä ja liikuntaa. Oheistoimintana ja talvikauden ajankuluna perhojen sidonta tuo kosolti sisältöä; taustaksi tarvittava hyönteisfaunan entomologia tarjoaa parhaimmillaan syvällistäkin paneutumista.
Ja kyllähän vaikkapa trout accuracy -kisat ja pituusheittäminenkin omat haasteensa halukkaille antavat. Vaikkapa edellä mainitun the First Lady of Fly Fishing, Joan Wulffin yhdenkäden vavan heittoennätys 161 ft ilmeisesti vastaavanlaisella 9', #5 setillä jää itselläni tuosta (toistaiseksi) korkeintaan puoleen.
Eli en osaisi tätäkään harrastusta pelkästään huonona hommana pitää. Mutta...jokainen tavallaan. Kuitenkin, toivomus, asennetasollakin: live and let live.
-
- Viestit: 476
- Liittynyt: 22 Heinä 2008 13:03
- Paikkakunta: Pori / Helsinki
En löytänyt 1. osaa mutta muistelen että lensivät Kiirunasta koska näkyi malmikasoja ja silloin lähtöpaikka olisi ollut Kurravaara. http://kallaxflyg.se/helikopteruppdrag/ ... urravaara/ Perhoaluetta näkyy olevan ja Rensjöstä pääsisi n. 20 km tunturiylänkö taaperruksella perille. Kerran käytiin Rautaksen kohdalta n. 10 ylöspäin Levajokihaarassa mutta nuo maisemat puuttuivat vaikka kalaa olikin. http://www.lansstyrelsen.se/norrbotten/ ... ga2015.pdf EDIT Iso yläpuolinen Rautasjärvi joen lähdejärvenä on kalastuskieltoaluetta joten jos ei tuolta saa kalaa niin on ihme. Näinköhän pitää vielä vanhalla iällä opetella perhostelu että pääsisi tuonne.
Rohkeasti vain perhostelemaan. Kaikkinensa se on hienoa hommaa, vaikka omalla kohdalla varusteet ovat olleet "naftaliinissa" jo vuosia ellei vuosikymmeniä. Saapa nähdä vieläkö innostus löytyy?sepaonu kirjoitti:Ei koskaan liian myöhäistä.Näinköhän pitää vielä vanhalla iällä opetella perhostelu että pääsisi tuonne.
Ma olen 63 vuosimalli, aloitin 2012, pari kuukauta sitten joku naapurikylästä kysyi heitton oppitunti, muun muassa ilmeni, että oppipoika on 42 vuosimalli
-
- Viestit: 476
- Liittynyt: 22 Heinä 2008 13:03
- Paikkakunta: Pori / Helsinki
-
- Viestit: 6124
- Liittynyt: 12 Touko 2012 19:30
Kyllä minäkin sovittelin pojan kahluu varusteita ennen viime reisua. Täytyi ihan kokeilla vavan toimivuuden ja tuntuman säilymistä, perhosiiman käyttäytymistä käsissäni, mutta jätin kuitenkin matkasta. Ehkä vielä joskus, kun maltan pysähtyä pidempään sinne mahtisuvannolle, tai tuon ylemmälle nivalle haastamaan sen mahtiharjukset. Nyt vielä täytyy päästä aina seuraavan mutkan taakse kurkkaamaan, kokea uutta ja tuntematonta. Liekö levottomuutta.OS kirjoitti:Rohkeasti vain perhostelemaan. Kaikkinensa se on hienoa hommaa, vaikka omalla kohdalla varusteet ovat olleet "naftaliinissa" jo vuosia ellei vuosikymmeniä. Saapa nähdä vieläkö innostus löytyy?sepaonu kirjoitti:Ei koskaan liian myöhäistä.Näinköhän pitää vielä vanhalla iällä opetella perhostelu että pääsisi tuonne.
Ma olen 63 vuosimalli, aloitin 2012, pari kuukauta sitten joku naapurikylästä kysyi heitton oppitunti, muun muassa ilmeni, että oppipoika on 42 vuosimalli