Vaelluskalastus - huonoa hommaa

Avatar
rautu
Viestit: 6662
Liittynyt: 26 Tammi 2006 23:03

Viesti Kirjoittaja rautu »

Eikun se savusuolan?


Kuva
Ei oo häränpäivää!!
tst
Viestit: 6560
Liittynyt: 20 Heinä 2006 21:36

Viesti Kirjoittaja tst »

^Pitihän se muistaakseni vinkkaamasi merisuolan savustus testata mutta sain kuitenkin työkaverilta savusuolaa josta hän ei pitänyt. Mietoahan tuo on mutta otan matkaan, tätä: https://www.kymppi-mauste.fi/mausteet2/ ... etail.html
tst
Viestit: 6560
Liittynyt: 20 Heinä 2006 21:36

Viesti Kirjoittaja tst »

tst kirjoitti:"Siperian lohi:
I. PYYNTITUORE TAIMENFILE JA SIPULI SILPUTAAN PIENIKSI.
II. LISÄTÄÄN HIEMAN HIENONNETTUA MERISUOLAA JA SITRUUNAN MEHU. JA SITTEN RUISVOILEIVÄLLE. VOT!

Lähde: Koskentilan isäntä, Markku Suonio/ Kari Karlsson, Haukivuori."
Tohtiiko tätä herkkua maistaa samantien vai olisiko suolan ja sitruunan syytä imeytyä muutama tunti?
Avatar
rautu
Viestit: 6662
Liittynyt: 26 Tammi 2006 23:03

Viesti Kirjoittaja rautu »

tst kirjoitti:
tst kirjoitti:"Siperian lohi:
I. PYYNTITUORE TAIMENFILE JA SIPULI SILPUTAAN PIENIKSI.
II. LISÄTÄÄN HIEMAN HIENONNETTUA MERISUOLAA JA SITRUUNAN MEHU. JA SITTEN RUISVOILEIVÄLLE. VOT!

Lähde: Koskentilan isäntä, Markku Suonio/ Kari Karlsson, Haukivuori."
Tohtiiko tätä herkkua maistaa samantien vai olisiko suolan ja sitruunan syytä imeytyä muutama tunti?
Minä antaisin vähän aikaa tekeytyä. Sitruuna tosin kypsyttää kalan nopeasti, jos silppu on pientä tai ohutta. Ei kai tuo resepti loisia tapa, jos niitä pelkäät. Lapamatoahan ei taimenesta saa, vaikka onkin makeasta vedestä kalastettu.
Kuva
Ei oo häränpäivää!!
honkamukka
Viestit: 6124
Liittynyt: 12 Touko 2012 19:30

Viesti Kirjoittaja honkamukka »

Taimenen liha marinoituu hetkessä syömäkelpoiseksi muillakin sitrushedelmillä kuin sitruunalla. Samoin alkon väkevämmät korvalääkkeet ajavat saman asian.
Sipulista en ihmeemmin tykkää tuossa pikakraavauksessa.
Joskus sopivan tilaisuuden tullen ja varsinkin hyvässä seurassa otamme yhden punalihaisen kalan joesta. Leikkaamme osan siitä hyvin ohuiksi siivuiksi, viipale hapanleipää ja voita sen pintaan hyvänlainen kerros. Taimensiivut leivän päälle ja ripaus hienonnettua merisuolaa päälimmäiseksi pistäen lihassyyt värisemään, koska kala on pyyntituore. Sitten vain sopiva haukkopala suuhun ja tilkkanen tätä kirkasta korvalääkettä perään. Leuat töihin silmät ummistaen ja keskittyminen nautintoon. On se hyvää. :roll:

Viime viikolla otin kohtuullisen kokoisen harjuksen virran reunasta ja valmistin sen tulilla. Silppusin omenan ja pienen sipulin seokseksi ja laitoin sen kalan vatsaan. Merisuolaa kalan päälle sopivasti ja reilu nokare voita. Kääräisin ruokakalani folioon ja laitoin muhimaan sen tulille. Kesäinen sipuli oli aavistuksen liian voimakkaan makuista, mutta täytynee kuullottaa se ensi kerralla.
Jätettähän tuosta foliokääreestä syntyy, mutta toin tämän kuten muunkin palamattoman yleiseen jätepisteeseen. Viime mainittu asia on itsestäänselvyys, mutta kaiken varalta.
Marko Häkkinen
Viestit: 196
Liittynyt: 08 Touko 2015 10:41

Viesti Kirjoittaja Marko Häkkinen »

Limegraavattu lohikala on nopea herkku. Tunnissa valmista, kunhan kala on ohueksi siivutettua.

Hyviä kaloja tulee usein syötyä monella tavalla laitettuna ja moneen otteeseen, jopa monen päivän ajan: aivan tuoreeltaan sashimina wasabin ja soijakastikkeen kera; seuraavaksi paistettuna; sitten pikagraavattuna; savustettuna; myöhemmin normigraavattuna.
Pertti Kurki
Viestit: 1571
Liittynyt: 19 Joulu 2008 11:36

Viesti Kirjoittaja Pertti Kurki »

honkamukka kirjoitti:Taimenen liha marinoituu hetkessä syömäkelpoiseksi muillakin sitrushedelmillä kuin sitruunalla. Samoin alkon väkevämmät korvalääkkeet ajavat saman asian.
Sipulista en ihmeemmin tykkää tuossa pikakraavauksessa.
Joskus sopivan tilaisuuden tullen ja varsinkin hyvässä seurassa otamme yhden punalihaisen kalan joesta. Leikkaamme osan siitä hyvin ohuiksi siivuiksi, viipale hapanleipää ja voita sen pintaan hyvänlainen kerros. Taimensiivut leivän päälle ja ripaus hienonnettua merisuolaa päälimmäiseksi pistäen lihassyyt värisemään, koska kala on pyyntituore. Sitten vain sopiva haukkopala suuhun ja tilkkanen tätä kirkasta korvalääkettä perään. Leuat töihin silmät ummistaen ja keskittyminen nautintoon. On se hyvää. :roll:

Viime viikolla otin kohtuullisen kokoisen harjuksen virran reunasta ja valmistin sen tulilla. Silppusin omenan ja pienen sipulin seokseksi ja laitoin sen kalan vatsaan. Merisuolaa kalan päälle sopivasti ja reilu nokare voita. Kääräisin ruokakalani folioon ja laitoin muhimaan sen tulille. Kesäinen sipuli oli aavistuksen liian voimakkaan makuista, mutta täytynee kuullottaa se ensi kerralla.
Jätettähän tuosta foliokääreestä syntyy, mutta toin tämän kuten muunkin palamattoman yleiseen jätepisteeseen. Viime mainittu asia on itsestäänselvyys, mutta kaiken varalta.
Lainauksessa on lihavoitu sana, jota syvästi vierastan. On täysin eri mielenlaatu sillä joka pyytää ja sillä joka ottaa. Pyytäjä pyytää nöyrällä mielellä, herrakansa ottaa eikä näe siinä mitään ongelmaa. Ottamisen kulttuuri on voimistunut ja pyytämisen heikentynyt, valitettavasti.
Kuvailutulkki
dailymail
Viestit: 2973
Liittynyt: 23 Tammi 2013 20:41

Viesti Kirjoittaja dailymail »

Pertti Kurki kirjoitti:
honkamukka kirjoitti:Taimenen liha marinoituu hetkessä syömäkelpoiseksi muillakin sitrushedelmillä kuin sitruunalla. Samoin alkon väkevämmät korvalääkkeet ajavat saman asian.
Sipulista en ihmeemmin tykkää tuossa pikakraavauksessa.
Joskus sopivan tilaisuuden tullen ja varsinkin hyvässä seurassa otamme yhden punalihaisen kalan joesta. Leikkaamme osan siitä hyvin ohuiksi siivuiksi, viipale hapanleipää ja voita sen pintaan hyvänlainen kerros. Taimensiivut leivän päälle ja ripaus hienonnettua merisuolaa päälimmäiseksi pistäen lihassyyt värisemään, koska kala on pyyntituore. Sitten vain sopiva haukkopala suuhun ja tilkkanen tätä kirkasta korvalääkettä perään. Leuat töihin silmät ummistaen ja keskittyminen nautintoon. On se hyvää. :roll:

Viime viikolla otin kohtuullisen kokoisen harjuksen virran reunasta ja valmistin sen tulilla. Silppusin omenan ja pienen sipulin seokseksi ja laitoin sen kalan vatsaan. Merisuolaa kalan päälle sopivasti ja reilu nokare voita. Kääräisin ruokakalani folioon ja laitoin muhimaan sen tulille. Kesäinen sipuli oli aavistuksen liian voimakkaan makuista, mutta täytynee kuullottaa se ensi kerralla.
Jätettähän tuosta foliokääreestä syntyy, mutta toin tämän kuten muunkin palamattoman yleiseen jätepisteeseen. Viime mainittu asia on itsestäänselvyys, mutta kaiken varalta.
Lainauksessa on lihavoitu sana, jota syvästi vierastan. On täysin eri mielenlaatu sillä joka pyytää ja sillä joka ottaa. Pyytäjä pyytää nöyrällä mielellä, herrakansa ottaa eikä näe siinä mitään ongelmaa. Ottamisen kulttuuri on voimistunut ja pyytämisen heikentynyt, valitettavasti.
Sitähän ihminen on "kehittynyt" luonnon ja muun herraksi, niin ei tarvitse enää pyytää eikä välittää. Viimeisinä kymmeninä vuosina on muututtu jo oman itsensäkin herroiksi ja individualismin huippuyksilöiksi, ei tarvitse pyytää edes lähimmäisiltä, muista puhumattakaan. Uusinta hottia ovat sitten nämä fitnessit ja selfiet, joiden henkenä on alistaa keho mielen alttarille itsekkyyden miekalla....hmm...alkaa kuulostaa siltä Freudilta..

Nuijasotaa edelsi melkoinen ottamisen kulttuuri....
Mikään ei ole niin varmaa kuin minä
honkamukka
Viestit: 6124
Liittynyt: 12 Touko 2012 19:30

Viesti Kirjoittaja honkamukka »

Tuo ottaminen oli ärsyke, jonka ymmärtäminen muista teksteistäni aukenee. Mutta ei se mitään.
Sanan muoto oli tietysti hiukan väärä, sen piti olla jostain korvaani tarttunut otamma. 8)
tst
Viestit: 6560
Liittynyt: 20 Heinä 2006 21:36

Viesti Kirjoittaja tst »

sahamies
Viestit: 4645
Liittynyt: 01 Touko 2010 08:58

Viesti Kirjoittaja sahamies »

^ Vaelluskalastus, huonoa hommaa.

Kuva[/img]

No eipä tuo kovin huonoa hommaa aina ole. Reilun kilon painoinen taimen siellä kattilassa näkyy porisevan.
luuppi
Viestit: 5553
Liittynyt: 09 Tammi 2013 20:24

Viesti Kirjoittaja luuppi »

Eipa taida naista jalkimmainen olla normaalin (yleisen ) verbin johdannainen, vaan murremuoto pyydystamisesta:
"Ottamisen kulttuuri on voimistunut ja pyytämisen heikentynyt, valitettavasti."

Otamma on Lapin murteissa (niissahan on hurja variaatio, joka aikaisemmin ainakin myotaili jokivarsia) on tosiaan normaalista verbista johdettu, mutta -ma vastaa meita, ja on vahan niinkuin kehotus (let's englannissa) tai jonkinasteinen ennustus, mita tuleman pitaa (jos hyvin kay)
Pertti Kurki
Viestit: 1571
Liittynyt: 19 Joulu 2008 11:36

Viesti Kirjoittaja Pertti Kurki »

sahamies kirjoitti:^ Vaelluskalastus, huonoa hommaa.

Kuva[/img]

No eipä tuo kovin huonoa hommaa aina ole. Reilun kilon painoinen taimen siellä kattilassa näkyy porisevan.
Ehkä kuitenkin 4-5 kg lohi.
Kuvailutulkki
sahamies
Viestit: 4645
Liittynyt: 01 Touko 2010 08:58

Viesti Kirjoittaja sahamies »

Oisko tuo niin iso,.. ei maha olla kuitenkaan.
StefanG
Viestit: 1922
Liittynyt: 17 Joulu 2013 12:21

Viesti Kirjoittaja StefanG »

Ylimmässä kattilassa on perunanpuolikkaita, vertaa kalanpaloja perunoihin. Kyllä se pyrstö on aika reilun kokoinen.
Vastaa Viestiin