Vaelluskalastus - huonoa hommaa
^Pitihän se muistaakseni vinkkaamasi merisuolan savustus testata mutta sain kuitenkin työkaverilta savusuolaa josta hän ei pitänyt. Mietoahan tuo on mutta otan matkaan, tätä: https://www.kymppi-mauste.fi/mausteet2/ ... etail.html
Tohtiiko tätä herkkua maistaa samantien vai olisiko suolan ja sitruunan syytä imeytyä muutama tunti?tst kirjoitti:"Siperian lohi:
I. PYYNTITUORE TAIMENFILE JA SIPULI SILPUTAAN PIENIKSI.
II. LISÄTÄÄN HIEMAN HIENONNETTUA MERISUOLAA JA SITRUUNAN MEHU. JA SITTEN RUISVOILEIVÄLLE. VOT!
Lähde: Koskentilan isäntä, Markku Suonio/ Kari Karlsson, Haukivuori."
Minä antaisin vähän aikaa tekeytyä. Sitruuna tosin kypsyttää kalan nopeasti, jos silppu on pientä tai ohutta. Ei kai tuo resepti loisia tapa, jos niitä pelkäät. Lapamatoahan ei taimenesta saa, vaikka onkin makeasta vedestä kalastettu.tst kirjoitti:Tohtiiko tätä herkkua maistaa samantien vai olisiko suolan ja sitruunan syytä imeytyä muutama tunti?tst kirjoitti:"Siperian lohi:
I. PYYNTITUORE TAIMENFILE JA SIPULI SILPUTAAN PIENIKSI.
II. LISÄTÄÄN HIEMAN HIENONNETTUA MERISUOLAA JA SITRUUNAN MEHU. JA SITTEN RUISVOILEIVÄLLE. VOT!
Lähde: Koskentilan isäntä, Markku Suonio/ Kari Karlsson, Haukivuori."
Ei oo häränpäivää!!
-
- Viestit: 6124
- Liittynyt: 12 Touko 2012 19:30
Taimenen liha marinoituu hetkessä syömäkelpoiseksi muillakin sitrushedelmillä kuin sitruunalla. Samoin alkon väkevämmät korvalääkkeet ajavat saman asian.
Sipulista en ihmeemmin tykkää tuossa pikakraavauksessa.
Joskus sopivan tilaisuuden tullen ja varsinkin hyvässä seurassa otamme yhden punalihaisen kalan joesta. Leikkaamme osan siitä hyvin ohuiksi siivuiksi, viipale hapanleipää ja voita sen pintaan hyvänlainen kerros. Taimensiivut leivän päälle ja ripaus hienonnettua merisuolaa päälimmäiseksi pistäen lihassyyt värisemään, koska kala on pyyntituore. Sitten vain sopiva haukkopala suuhun ja tilkkanen tätä kirkasta korvalääkettä perään. Leuat töihin silmät ummistaen ja keskittyminen nautintoon. On se hyvää.
Viime viikolla otin kohtuullisen kokoisen harjuksen virran reunasta ja valmistin sen tulilla. Silppusin omenan ja pienen sipulin seokseksi ja laitoin sen kalan vatsaan. Merisuolaa kalan päälle sopivasti ja reilu nokare voita. Kääräisin ruokakalani folioon ja laitoin muhimaan sen tulille. Kesäinen sipuli oli aavistuksen liian voimakkaan makuista, mutta täytynee kuullottaa se ensi kerralla.
Jätettähän tuosta foliokääreestä syntyy, mutta toin tämän kuten muunkin palamattoman yleiseen jätepisteeseen. Viime mainittu asia on itsestäänselvyys, mutta kaiken varalta.
Sipulista en ihmeemmin tykkää tuossa pikakraavauksessa.
Joskus sopivan tilaisuuden tullen ja varsinkin hyvässä seurassa otamme yhden punalihaisen kalan joesta. Leikkaamme osan siitä hyvin ohuiksi siivuiksi, viipale hapanleipää ja voita sen pintaan hyvänlainen kerros. Taimensiivut leivän päälle ja ripaus hienonnettua merisuolaa päälimmäiseksi pistäen lihassyyt värisemään, koska kala on pyyntituore. Sitten vain sopiva haukkopala suuhun ja tilkkanen tätä kirkasta korvalääkettä perään. Leuat töihin silmät ummistaen ja keskittyminen nautintoon. On se hyvää.
Viime viikolla otin kohtuullisen kokoisen harjuksen virran reunasta ja valmistin sen tulilla. Silppusin omenan ja pienen sipulin seokseksi ja laitoin sen kalan vatsaan. Merisuolaa kalan päälle sopivasti ja reilu nokare voita. Kääräisin ruokakalani folioon ja laitoin muhimaan sen tulille. Kesäinen sipuli oli aavistuksen liian voimakkaan makuista, mutta täytynee kuullottaa se ensi kerralla.
Jätettähän tuosta foliokääreestä syntyy, mutta toin tämän kuten muunkin palamattoman yleiseen jätepisteeseen. Viime mainittu asia on itsestäänselvyys, mutta kaiken varalta.
-
- Viestit: 196
- Liittynyt: 08 Touko 2015 10:41
Limegraavattu lohikala on nopea herkku. Tunnissa valmista, kunhan kala on ohueksi siivutettua.
Hyviä kaloja tulee usein syötyä monella tavalla laitettuna ja moneen otteeseen, jopa monen päivän ajan: aivan tuoreeltaan sashimina wasabin ja soijakastikkeen kera; seuraavaksi paistettuna; sitten pikagraavattuna; savustettuna; myöhemmin normigraavattuna.
Hyviä kaloja tulee usein syötyä monella tavalla laitettuna ja moneen otteeseen, jopa monen päivän ajan: aivan tuoreeltaan sashimina wasabin ja soijakastikkeen kera; seuraavaksi paistettuna; sitten pikagraavattuna; savustettuna; myöhemmin normigraavattuna.
-
- Viestit: 1571
- Liittynyt: 19 Joulu 2008 11:36
Lainauksessa on lihavoitu sana, jota syvästi vierastan. On täysin eri mielenlaatu sillä joka pyytää ja sillä joka ottaa. Pyytäjä pyytää nöyrällä mielellä, herrakansa ottaa eikä näe siinä mitään ongelmaa. Ottamisen kulttuuri on voimistunut ja pyytämisen heikentynyt, valitettavasti.honkamukka kirjoitti:Taimenen liha marinoituu hetkessä syömäkelpoiseksi muillakin sitrushedelmillä kuin sitruunalla. Samoin alkon väkevämmät korvalääkkeet ajavat saman asian.
Sipulista en ihmeemmin tykkää tuossa pikakraavauksessa.
Joskus sopivan tilaisuuden tullen ja varsinkin hyvässä seurassa otamme yhden punalihaisen kalan joesta. Leikkaamme osan siitä hyvin ohuiksi siivuiksi, viipale hapanleipää ja voita sen pintaan hyvänlainen kerros. Taimensiivut leivän päälle ja ripaus hienonnettua merisuolaa päälimmäiseksi pistäen lihassyyt värisemään, koska kala on pyyntituore. Sitten vain sopiva haukkopala suuhun ja tilkkanen tätä kirkasta korvalääkettä perään. Leuat töihin silmät ummistaen ja keskittyminen nautintoon. On se hyvää.
Viime viikolla otin kohtuullisen kokoisen harjuksen virran reunasta ja valmistin sen tulilla. Silppusin omenan ja pienen sipulin seokseksi ja laitoin sen kalan vatsaan. Merisuolaa kalan päälle sopivasti ja reilu nokare voita. Kääräisin ruokakalani folioon ja laitoin muhimaan sen tulille. Kesäinen sipuli oli aavistuksen liian voimakkaan makuista, mutta täytynee kuullottaa se ensi kerralla.
Jätettähän tuosta foliokääreestä syntyy, mutta toin tämän kuten muunkin palamattoman yleiseen jätepisteeseen. Viime mainittu asia on itsestäänselvyys, mutta kaiken varalta.
Kuvailutulkki
Sitähän ihminen on "kehittynyt" luonnon ja muun herraksi, niin ei tarvitse enää pyytää eikä välittää. Viimeisinä kymmeninä vuosina on muututtu jo oman itsensäkin herroiksi ja individualismin huippuyksilöiksi, ei tarvitse pyytää edes lähimmäisiltä, muista puhumattakaan. Uusinta hottia ovat sitten nämä fitnessit ja selfiet, joiden henkenä on alistaa keho mielen alttarille itsekkyyden miekalla....hmm...alkaa kuulostaa siltä Freudilta..Pertti Kurki kirjoitti:Lainauksessa on lihavoitu sana, jota syvästi vierastan. On täysin eri mielenlaatu sillä joka pyytää ja sillä joka ottaa. Pyytäjä pyytää nöyrällä mielellä, herrakansa ottaa eikä näe siinä mitään ongelmaa. Ottamisen kulttuuri on voimistunut ja pyytämisen heikentynyt, valitettavasti.honkamukka kirjoitti:Taimenen liha marinoituu hetkessä syömäkelpoiseksi muillakin sitrushedelmillä kuin sitruunalla. Samoin alkon väkevämmät korvalääkkeet ajavat saman asian.
Sipulista en ihmeemmin tykkää tuossa pikakraavauksessa.
Joskus sopivan tilaisuuden tullen ja varsinkin hyvässä seurassa otamme yhden punalihaisen kalan joesta. Leikkaamme osan siitä hyvin ohuiksi siivuiksi, viipale hapanleipää ja voita sen pintaan hyvänlainen kerros. Taimensiivut leivän päälle ja ripaus hienonnettua merisuolaa päälimmäiseksi pistäen lihassyyt värisemään, koska kala on pyyntituore. Sitten vain sopiva haukkopala suuhun ja tilkkanen tätä kirkasta korvalääkettä perään. Leuat töihin silmät ummistaen ja keskittyminen nautintoon. On se hyvää.
Viime viikolla otin kohtuullisen kokoisen harjuksen virran reunasta ja valmistin sen tulilla. Silppusin omenan ja pienen sipulin seokseksi ja laitoin sen kalan vatsaan. Merisuolaa kalan päälle sopivasti ja reilu nokare voita. Kääräisin ruokakalani folioon ja laitoin muhimaan sen tulille. Kesäinen sipuli oli aavistuksen liian voimakkaan makuista, mutta täytynee kuullottaa se ensi kerralla.
Jätettähän tuosta foliokääreestä syntyy, mutta toin tämän kuten muunkin palamattoman yleiseen jätepisteeseen. Viime mainittu asia on itsestäänselvyys, mutta kaiken varalta.
Nuijasotaa edelsi melkoinen ottamisen kulttuuri....
Mikään ei ole niin varmaa kuin minä
-
- Viestit: 6124
- Liittynyt: 12 Touko 2012 19:30
Tulihan käytyä näissä maisemissa ja tunnelmissa: http://aijaa.com/Z9A1zF .. http://aijaa.com/PSDRLv .. http://aijaa.com/kUlNeQ .. http://aijaa.com/euJv2K .. http://aijaa.com/Bp9ml0 .. http://aijaa.com/Wevylf .. http://aijaa.com/9RMENu .. http://aijaa.com/zvwvsl .. http://aijaa.com/K9y56N
Eipa taida naista jalkimmainen olla normaalin (yleisen ) verbin johdannainen, vaan murremuoto pyydystamisesta:
"Ottamisen kulttuuri on voimistunut ja pyytämisen heikentynyt, valitettavasti."
Otamma on Lapin murteissa (niissahan on hurja variaatio, joka aikaisemmin ainakin myotaili jokivarsia) on tosiaan normaalista verbista johdettu, mutta -ma vastaa meita, ja on vahan niinkuin kehotus (let's englannissa) tai jonkinasteinen ennustus, mita tuleman pitaa (jos hyvin kay)
"Ottamisen kulttuuri on voimistunut ja pyytämisen heikentynyt, valitettavasti."
Otamma on Lapin murteissa (niissahan on hurja variaatio, joka aikaisemmin ainakin myotaili jokivarsia) on tosiaan normaalista verbista johdettu, mutta -ma vastaa meita, ja on vahan niinkuin kehotus (let's englannissa) tai jonkinasteinen ennustus, mita tuleman pitaa (jos hyvin kay)
-
- Viestit: 1571
- Liittynyt: 19 Joulu 2008 11:36