Kaksi eri maailmaa
- Eräkulkuri
- Viestit: 3083
- Liittynyt: 19 Tammi 2006 08:56
Kaksi eri maailmaa
Sergei ja Vasili hiihtävät hengitys höyryten venäläisissä armeijan ylijäämäkamppeissaan lumista ja pimeää taigaa. Ansapyytöjen lisäksi toiveena olisi hirvi, josta saisi lihaa pitkälle talveen. Keskipäivällä hämärän metsän takaa heijastuu etelän valon punertava kajo. Yhtäkkiä taivaalla näkyy sädehtivä välähdys. Lentokone on niin korkealla, että auringon valo heijastuu siitä maan kamaralle.
Sisällä lentokoneessa on lokoisaa, bisnesmiehiä palaamassa Kiinasta ja Japanista. Onpa siellä nuorten miesten extreme-ryhmä, joka on suorittanut sponsorirahan turvin supervaelluksen Siperian taigalla. Itsetunto on huipussaan ja lukuisten konjakkilasillisten jälkeen sillä ei ole enää mitään rajaa. Tunnelma on kerrassaan mahtipontinen.
Sergein ja Vasilin ajatus viivähtää hetken korkealla kiitävässä lentokoneessa. Kumpikaan heistä ei ole koskaan nähnyt lentokonetta muualla kuin korkealla taivaalla. Millaista siellä lentokoneen sisällä on, ketä siellä matkustaa? Yhä enemmän niitä on alkanut näkyä Siperian yllä. Pian huomio kiinnittyy taas todellisuuteen ja lentokoneen savuvana häviää vähitellen taivaan tuuliin. Sergei ja Vasili jatkavat hiihtämistään Venäjän taigan pimeydessä taivaalla kiiluvien tähtien alla.
Muutaman konjakin jälkeen arktisen retkikunnan sankarit ovat perillä suurkaupungin lentoasemalla.
Sisällä lentokoneessa on lokoisaa, bisnesmiehiä palaamassa Kiinasta ja Japanista. Onpa siellä nuorten miesten extreme-ryhmä, joka on suorittanut sponsorirahan turvin supervaelluksen Siperian taigalla. Itsetunto on huipussaan ja lukuisten konjakkilasillisten jälkeen sillä ei ole enää mitään rajaa. Tunnelma on kerrassaan mahtipontinen.
Sergein ja Vasilin ajatus viivähtää hetken korkealla kiitävässä lentokoneessa. Kumpikaan heistä ei ole koskaan nähnyt lentokonetta muualla kuin korkealla taivaalla. Millaista siellä lentokoneen sisällä on, ketä siellä matkustaa? Yhä enemmän niitä on alkanut näkyä Siperian yllä. Pian huomio kiinnittyy taas todellisuuteen ja lentokoneen savuvana häviää vähitellen taivaan tuuliin. Sergei ja Vasili jatkavat hiihtämistään Venäjän taigan pimeydessä taivaalla kiiluvien tähtien alla.
Muutaman konjakin jälkeen arktisen retkikunnan sankarit ovat perillä suurkaupungin lentoasemalla.
Elämä opettaa, varsinkin eräelämä
Minulla ei ole koskaan vaelluksella rannekelloa kädessä, joten päivisin kelloajasta minulla ei ole tietoa.
Sen sijaan Saariselän suunnalla keskipäivän jälkeen - olikohan se klo 13 maissa - Helsingistä tuleva lentovuoro on laskeutumassa Ivaloon ja joskus sen lennon huomaa maastosta käsin. Toinen lento, jonka puolestaan huomaa Kaldoaivissa, on norjalainen vuorokone matkalla Kirkkoniemeen. Oikaisee Suomen ilmatilan kautta.
Sen sijaan Saariselän suunnalla keskipäivän jälkeen - olikohan se klo 13 maissa - Helsingistä tuleva lentovuoro on laskeutumassa Ivaloon ja joskus sen lennon huomaa maastosta käsin. Toinen lento, jonka puolestaan huomaa Kaldoaivissa, on norjalainen vuorokone matkalla Kirkkoniemeen. Oikaisee Suomen ilmatilan kautta.
Sori, mutta romantisoitu maailmankuva ei nyt sopinut tähän mun aamuun. Sergei ja Vasili ovat suorittaneet kaksivuotisen asepalveluksen eli tod. näk. sotineet jossain liian kaukana. Jos he puolestaan kuuluvat johonkin lukuisista vähemmistöistä, ovat vaikka nenetsejä, asuivat he ikävuotensa 7-16 jossain internaatissa isossa kaupungissa kaukana taigalta.
Ehkä on tullut katottua muutama dokumentti likaa.
Ehkä on tullut katottua muutama dokumentti likaa.
Vaellukseni alku oli sujunut hyvin. Jopa takaraivossa kytevä krapula oli luonteeltaan sävyisä eteeni auenneen tunturimaiseman värien kanssa: syvänsininen, jossa häivähdys harmaata. Kartasta katsottu päivätaival vaikutti kohtuulliselta ja maasto natsasi hyvin yhteen kartan kanssa. Muutamalla sanalla sanottuna, minulla ei ollut mitään valittamista.
Koira vainusi äänen tai hajun ensin, ennen minua. Se muuttui levottomaksi. Jatkuva suora tasainen veto, jonka voimasta olin jo vuosia nauttinut, välillä löystyi ja muutti suuntaansa. Koiran katseessa oli jotain, minkä tulkitisin ahdistuneisuudeksi. Koiraa ilmiselvästi vitutti. Pian huomasin, että minuakin vitutti, ankarasti.
Mönkijähän se siellä, vaikka olin luullut olevani keskellä erämaata. Niinhän minä olinkin. Poika mönkkärin selässä nosti minulle kättä ja vastasin tervehdykseen, olisinko voinut muutakaan? Poika teki työtään, tai toteutti harrastustaan. Aivan kuten minäkin.
Mutta vituttiko poikaa minun kulkemiseni? Olinko vain minä ja koirani ne, joiden rauhaa moottori häiritsi? Olinko ahdasmielinen?
Loppureissulla minulla oli useinkin krapula, joka ei sointunut yhteen maisemien kanssa. Kanuuna oli punamusta maiseman säilyessä siniharmaana, joskus välillä aurinkokin pilkahti silmään.
-Boueme
Koira vainusi äänen tai hajun ensin, ennen minua. Se muuttui levottomaksi. Jatkuva suora tasainen veto, jonka voimasta olin jo vuosia nauttinut, välillä löystyi ja muutti suuntaansa. Koiran katseessa oli jotain, minkä tulkitisin ahdistuneisuudeksi. Koiraa ilmiselvästi vitutti. Pian huomasin, että minuakin vitutti, ankarasti.
Mönkijähän se siellä, vaikka olin luullut olevani keskellä erämaata. Niinhän minä olinkin. Poika mönkkärin selässä nosti minulle kättä ja vastasin tervehdykseen, olisinko voinut muutakaan? Poika teki työtään, tai toteutti harrastustaan. Aivan kuten minäkin.
Mutta vituttiko poikaa minun kulkemiseni? Olinko vain minä ja koirani ne, joiden rauhaa moottori häiritsi? Olinko ahdasmielinen?
Loppureissulla minulla oli useinkin krapula, joka ei sointunut yhteen maisemien kanssa. Kanuuna oli punamusta maiseman säilyessä siniharmaana, joskus välillä aurinkokin pilkahti silmään.
-Boueme
Ihmisen viisaus on rajallinen, mutta ihmisen tyhmyys on rajaton.
-
- Viestit: 727
- Liittynyt: 03 Syys 2010 11:19
Eipä tuossa romantiikkaa tainnut olla. Kunhan oli erilaisten maailmojen vertailua.Appis kirjoitti:Sori, mutta romantisoitu maailmankuva ei nyt sopinut tähän mun aamuun.
Luonnosta riippuva maailma ja siihen liittyvä kova ja arkinen työ vertautui suorittamisen maailmaan, jonka taustalla on bisnes ja narsismi, jota ruokkii sosiaalisen maailman todellisuudesta irtautuneet arvostukset.
Siinä vertautuivat myös kiinteästi lähiympäristöön liittyvä lyhyiden etäisyyksien ja yhden kulttuurin maailma ja globaali suurten etäisyyksien ja monien kulttuurien maailma.
Ehkä Sergein mieltä painaa Tsetsenian sodan kauhut, teot, jotka olis pitänyt jättää tekemättä. Vasili pakoilee syystä viranomaisia. Kummalekin maistuu viina, välillä päivät vaihtuvat viikoiksi viinanhuuruisiksi.Parikolmetonnia kirjoitti:Eipä tuossa romantiikkaa tainnut olla. Kunhan oli erilaisten maailmojen vertailua.Appis kirjoitti:Sori, mutta romantisoitu maailmankuva ei nyt sopinut tähän mun aamuun.
...
Voimme luoda mielikuvituskuvia, joita vertailemme, mutta todellisen elämän vertailu onkin vaikeampaa.
-
- Viestit: 1358
- Liittynyt: 10 Huhti 2010 21:04
Heh...ihan kivaa pohdintaa...
Eräkulkuri taisi siinä toisaalta kuvata niitä ajatuksia, joita vaeltaminen herättää, kun olemme reissussa...pohdintaa niistä alkuperäisistä asukkaista jotka ennenmuinoin ovat seuduilla asuneet ja toisaalta pohdintaa siitä, kukakohan tuolla lentokoneessa on istunut, josta tuokin savuvana on jälkeen jäänyt.
Toisaalta kuvauksessa yhdistyy kaksi eri maailmaa, jotka eivät koskaan kohtaa. Kaksi eri maailmaa, joista toiseen kuuluvat keskittyvät tyydyttämään niitä tarvehierarkian ylempiä tasoja, kun taas toiset keskittyvät niiden ihmisen perustarpeiden eli nälän ja janon tyydyttämiseen. Lentokoneessa liikemiehet pohtivat sitä seuraavaa purjehdusreissua tai sponsoreita seuraavalle Mount Everestin retkelle. Sergei ja Vasili pohtivat ruuan saamista. Sergei ja Vasili vaeltavat armeijan ylijäämäkamoissa, kun taas toiset tunnettujen merkkien tamineissa. Sergei ja Vasili juovat viinaa kun taas nämä toiset hienoja konjakkeja...
Toisaalta molempien eri maailmojen jäsenet ovat viivähtäneet samoissa maisemissa - nuoret miehet extreme vaelluksella sponsorirahan turvin, samoin kuin Sergei ja Vasikin ilman sponsorirahaa. Kahta eri maailmaa yhdisti, vaikkakin eri kohdissa kuitenkin sama asia Siperian taiga.
Siten, vaellus yhdistää ihmisiä eri maailmoista, joita molempia yhdistää halu nauttia luonnon rauhasta.
Eräkulkuri taisi siinä toisaalta kuvata niitä ajatuksia, joita vaeltaminen herättää, kun olemme reissussa...pohdintaa niistä alkuperäisistä asukkaista jotka ennenmuinoin ovat seuduilla asuneet ja toisaalta pohdintaa siitä, kukakohan tuolla lentokoneessa on istunut, josta tuokin savuvana on jälkeen jäänyt.
Toisaalta kuvauksessa yhdistyy kaksi eri maailmaa, jotka eivät koskaan kohtaa. Kaksi eri maailmaa, joista toiseen kuuluvat keskittyvät tyydyttämään niitä tarvehierarkian ylempiä tasoja, kun taas toiset keskittyvät niiden ihmisen perustarpeiden eli nälän ja janon tyydyttämiseen. Lentokoneessa liikemiehet pohtivat sitä seuraavaa purjehdusreissua tai sponsoreita seuraavalle Mount Everestin retkelle. Sergei ja Vasili pohtivat ruuan saamista. Sergei ja Vasili vaeltavat armeijan ylijäämäkamoissa, kun taas toiset tunnettujen merkkien tamineissa. Sergei ja Vasili juovat viinaa kun taas nämä toiset hienoja konjakkeja...
Toisaalta molempien eri maailmojen jäsenet ovat viivähtäneet samoissa maisemissa - nuoret miehet extreme vaelluksella sponsorirahan turvin, samoin kuin Sergei ja Vasikin ilman sponsorirahaa. Kahta eri maailmaa yhdisti, vaikkakin eri kohdissa kuitenkin sama asia Siperian taiga.
Siten, vaellus yhdistää ihmisiä eri maailmoista, joita molempia yhdistää halu nauttia luonnon rauhasta.
-
- Viestit: 1358
- Liittynyt: 10 Huhti 2010 21:04
Puhut totta tyy...tuosta saa väärän kuvan mitä en tarkoittanut. Tarkoitukseni oli sanoa, että vaellus yhdistää ihmisiä tietenkin samasta maailmasta, jotka tässä tarinassa oli kuvattu edustavan eri maailmaa.tyy kirjoitti: En mitenkään halua olla ikävä, koska tarkoituksesi on hyvä.
Mutta se mitä sanot, on vain ajatus, ei totta.
-
- Viestit: 119
- Liittynyt: 29 Kesä 2009 23:36
Tässä vaan pari tarjoussiideriä nauttineena...
Muotkalla kun huomasimme vanhan kammin jäänteet lähellä entistä poroerotuspaikkaa (aitatolppia vielä pystyssä) niin alkoi mielikuvittelemaan: erotuksen aikana isot pojat tulleet kammille ottamaan vähän mehua? Lasipullo todisteena.. Kammi ollut pikku puron painanteessa todella "piilossa" rinteessä: alamäkeen/ylämäkeen sitä ei huomaa ennenkuin ihan läheltä. Onkohan silloin lentokoneita vielä keksittykään saati sitten lentäneet tuostä yli..
Tuollaisissa paikoissa tulee nöyrä olo. Ei se porojen laiduntaminen ym. ennen ihan helppoa ole ollut. Respektiä.
Muotkalla kun huomasimme vanhan kammin jäänteet lähellä entistä poroerotuspaikkaa (aitatolppia vielä pystyssä) niin alkoi mielikuvittelemaan: erotuksen aikana isot pojat tulleet kammille ottamaan vähän mehua? Lasipullo todisteena.. Kammi ollut pikku puron painanteessa todella "piilossa" rinteessä: alamäkeen/ylämäkeen sitä ei huomaa ennenkuin ihan läheltä. Onkohan silloin lentokoneita vielä keksittykään saati sitten lentäneet tuostä yli..
Tuollaisissa paikoissa tulee nöyrä olo. Ei se porojen laiduntaminen ym. ennen ihan helppoa ole ollut. Respektiä.
Ite se pittää tehä!
Samoilla linjoilla minulla tulee mieleen se Kaijukan sisar(?) joka halusi synnyttämään kodasta ihan taloon, ei kuitenkaan ehtinyt hiihtäen perille, vaan synnytti lapsen yksin karvakintaiden päälle talviyössä parinkymmenen asteen pakkasessa. Ehkä astetta helpompi oli se synnytys Ivalojoen Ritakoskessa, kun Siiri Magga-Miettusen Rita sisar syntyi. Molemmat nostavat tunteet pintaan.