Kaksi eri maailmaa

Avatar
Eräkulkuri
Viestit: 3083
Liittynyt: 19 Tammi 2006 08:56

Kaksi eri maailmaa

Viesti Kirjoittaja Eräkulkuri »

Sergei ja Vasili hiihtävät hengitys höyryten venäläisissä armeijan ylijäämäkamppeissaan lumista ja pimeää taigaa. Ansapyytöjen lisäksi toiveena olisi hirvi, josta saisi lihaa pitkälle talveen. Keskipäivällä hämärän metsän takaa heijastuu etelän valon punertava kajo. Yhtäkkiä taivaalla näkyy sädehtivä välähdys. Lentokone on niin korkealla, että auringon valo heijastuu siitä maan kamaralle.

Sisällä lentokoneessa on lokoisaa, bisnesmiehiä palaamassa Kiinasta ja Japanista. Onpa siellä nuorten miesten extreme-ryhmä, joka on suorittanut sponsorirahan turvin supervaelluksen Siperian taigalla. Itsetunto on huipussaan ja lukuisten konjakkilasillisten jälkeen sillä ei ole enää mitään rajaa. Tunnelma on kerrassaan mahtipontinen.

Sergein ja Vasilin ajatus viivähtää hetken korkealla kiitävässä lentokoneessa. Kumpikaan heistä ei ole koskaan nähnyt lentokonetta muualla kuin korkealla taivaalla. Millaista siellä lentokoneen sisällä on, ketä siellä matkustaa? Yhä enemmän niitä on alkanut näkyä Siperian yllä. Pian huomio kiinnittyy taas todellisuuteen ja lentokoneen savuvana häviää vähitellen taivaan tuuliin. Sergei ja Vasili jatkavat hiihtämistään Venäjän taigan pimeydessä taivaalla kiiluvien tähtien alla.

Muutaman konjakin jälkeen arktisen retkikunnan sankarit ovat perillä suurkaupungin lentoasemalla.


Elämä opettaa, varsinkin eräelämä
Avatar
seppo
Viestit: 2778
Liittynyt: 17 Tammi 2006 22:49
Paikkakunta: Vantaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja seppo »

Minulla ei ole koskaan vaelluksella rannekelloa kädessä, joten päivisin kelloajasta minulla ei ole tietoa.

Sen sijaan Saariselän suunnalla keskipäivän jälkeen - olikohan se klo 13 maissa - Helsingistä tuleva lentovuoro on laskeutumassa Ivaloon ja joskus sen lennon huomaa maastosta käsin. Toinen lento, jonka puolestaan huomaa Kaldoaivissa, on norjalainen vuorokone matkalla Kirkkoniemeen. Oikaisee Suomen ilmatilan kautta.
Appis
Viestit: 193
Liittynyt: 18 Tammi 2006 15:07

Viesti Kirjoittaja Appis »

Sori, mutta romantisoitu maailmankuva ei nyt sopinut tähän mun aamuun. Sergei ja Vasili ovat suorittaneet kaksivuotisen asepalveluksen eli tod. näk. sotineet jossain liian kaukana. Jos he puolestaan kuuluvat johonkin lukuisista vähemmistöistä, ovat vaikka nenetsejä, asuivat he ikävuotensa 7-16 jossain internaatissa isossa kaupungissa kaukana taigalta.

Ehkä on tullut katottua muutama dokumentti likaa.
Avatar
boueme
Viestit: 2997
Liittynyt: 21 Marras 2007 21:41
Paikkakunta: Kajaani

Viesti Kirjoittaja boueme »

Vaellukseni alku oli sujunut hyvin. Jopa takaraivossa kytevä krapula oli luonteeltaan sävyisä eteeni auenneen tunturimaiseman värien kanssa: syvänsininen, jossa häivähdys harmaata. Kartasta katsottu päivätaival vaikutti kohtuulliselta ja maasto natsasi hyvin yhteen kartan kanssa. Muutamalla sanalla sanottuna, minulla ei ollut mitään valittamista.

Koira vainusi äänen tai hajun ensin, ennen minua. Se muuttui levottomaksi. Jatkuva suora tasainen veto, jonka voimasta olin jo vuosia nauttinut, välillä löystyi ja muutti suuntaansa. Koiran katseessa oli jotain, minkä tulkitisin ahdistuneisuudeksi. Koiraa ilmiselvästi vitutti. Pian huomasin, että minuakin vitutti, ankarasti.

Mönkijähän se siellä, vaikka olin luullut olevani keskellä erämaata. Niinhän minä olinkin. Poika mönkkärin selässä nosti minulle kättä ja vastasin tervehdykseen, olisinko voinut muutakaan? Poika teki työtään, tai toteutti harrastustaan. Aivan kuten minäkin.

Mutta vituttiko poikaa minun kulkemiseni? Olinko vain minä ja koirani ne, joiden rauhaa moottori häiritsi? Olinko ahdasmielinen?

Loppureissulla minulla oli useinkin krapula, joka ei sointunut yhteen maisemien kanssa. Kanuuna oli punamusta maiseman säilyessä siniharmaana, joskus välillä aurinkokin pilkahti silmään.

-Boueme
Ihmisen viisaus on rajallinen, mutta ihmisen tyhmyys on rajaton.
Parikolmetonnia
Viestit: 727
Liittynyt: 03 Syys 2010 11:19

Viesti Kirjoittaja Parikolmetonnia »

Appis kirjoitti:Sori, mutta romantisoitu maailmankuva ei nyt sopinut tähän mun aamuun.
Eipä tuossa romantiikkaa tainnut olla. Kunhan oli erilaisten maailmojen vertailua.

Luonnosta riippuva maailma ja siihen liittyvä kova ja arkinen työ vertautui suorittamisen maailmaan, jonka taustalla on bisnes ja narsismi, jota ruokkii sosiaalisen maailman todellisuudesta irtautuneet arvostukset.

Siinä vertautuivat myös kiinteästi lähiympäristöön liittyvä lyhyiden etäisyyksien ja yhden kulttuurin maailma ja globaali suurten etäisyyksien ja monien kulttuurien maailma.
K-nen

Viesti Kirjoittaja K-nen »

Parikolmetonnia kirjoitti:
Appis kirjoitti:Sori, mutta romantisoitu maailmankuva ei nyt sopinut tähän mun aamuun.
Eipä tuossa romantiikkaa tainnut olla. Kunhan oli erilaisten maailmojen vertailua.

...
Ehkä Sergein mieltä painaa Tsetsenian sodan kauhut, teot, jotka olis pitänyt jättää tekemättä. Vasili pakoilee syystä viranomaisia. Kummalekin maistuu viina, välillä päivät vaihtuvat viikoiksi viinanhuuruisiksi.

Voimme luoda mielikuvituskuvia, joita vertailemme, mutta todellisen elämän vertailu onkin vaikeampaa.
Appis
Viestit: 193
Liittynyt: 18 Tammi 2006 15:07

Viesti Kirjoittaja Appis »

Eipä tuossa romantiikkaa tainnut olla. Kunhan oli erilaisten maailmojen vertailua.
Jaa, tulkitsin kuvauksessa Sergein ja Vasilin puhtaiksi luonnonlapsiksi, eräromantiikkaa parhaimmillaan ja siihen vastapainona nämä naparetkeilijät, sopivan mustavalkoista.
tyy

Viesti Kirjoittaja tyy »

Minusta kahden mielikuvitusmaailman vertaaminen on aina mielenkiintoista.
sallatuulia
Viestit: 1358
Liittynyt: 10 Huhti 2010 21:04

Viesti Kirjoittaja sallatuulia »

Heh...ihan kivaa pohdintaa...
Eräkulkuri taisi siinä toisaalta kuvata niitä ajatuksia, joita vaeltaminen herättää, kun olemme reissussa...pohdintaa niistä alkuperäisistä asukkaista jotka ennenmuinoin ovat seuduilla asuneet ja toisaalta pohdintaa siitä, kukakohan tuolla lentokoneessa on istunut, josta tuokin savuvana on jälkeen jäänyt.

Toisaalta kuvauksessa yhdistyy kaksi eri maailmaa, jotka eivät koskaan kohtaa. Kaksi eri maailmaa, joista toiseen kuuluvat keskittyvät tyydyttämään niitä tarvehierarkian ylempiä tasoja, kun taas toiset keskittyvät niiden ihmisen perustarpeiden eli nälän ja janon tyydyttämiseen. Lentokoneessa liikemiehet pohtivat sitä seuraavaa purjehdusreissua tai sponsoreita seuraavalle Mount Everestin retkelle. Sergei ja Vasili pohtivat ruuan saamista. Sergei ja Vasili vaeltavat armeijan ylijäämäkamoissa, kun taas toiset tunnettujen merkkien tamineissa. Sergei ja Vasili juovat viinaa kun taas nämä toiset hienoja konjakkeja...

Toisaalta molempien eri maailmojen jäsenet ovat viivähtäneet samoissa maisemissa - nuoret miehet extreme vaelluksella sponsorirahan turvin, samoin kuin Sergei ja Vasikin ilman sponsorirahaa. Kahta eri maailmaa yhdisti, vaikkakin eri kohdissa kuitenkin sama asia Siperian taiga.

Siten, vaellus yhdistää ihmisiä eri maailmoista, joita molempia yhdistää halu nauttia luonnon rauhasta.
tyy

Viesti Kirjoittaja tyy »

sallatuulia kirjoitti:Siten, vaellus yhdistää ihmisiä eri maailmoista, joita molempia yhdistää halu nauttia luonnon rauhasta.
En mitenkään halua olla ikävä, koska tarkoituksesi on hyvä.

Mutta se mitä sanot, on vain ajatus, ei totta.
sallatuulia
Viestit: 1358
Liittynyt: 10 Huhti 2010 21:04

Viesti Kirjoittaja sallatuulia »

tyy kirjoitti: En mitenkään halua olla ikävä, koska tarkoituksesi on hyvä.

Mutta se mitä sanot, on vain ajatus, ei totta.
Puhut totta tyy...tuosta saa väärän kuvan mitä en tarkoittanut. Tarkoitukseni oli sanoa, että vaellus yhdistää ihmisiä tietenkin samasta maailmasta, jotka tässä tarinassa oli kuvattu edustavan eri maailmaa.
suok
Viestit: 196
Liittynyt: 29 Joulu 2008 17:02

Viesti Kirjoittaja suok »

Sadussa Sergei ja Vasili voivat jopa hiihtää. Tosielämässä Karskisen tulkinta on, valitettavasti, se todellisempi.
EVV,VK
Viestit: 91
Liittynyt: 10 Elo 2009 14:42

Viesti Kirjoittaja EVV,VK »

Minulle taas kertomus toi mieleen ensimmäisenä RAHAN.
Ja siitä vanhan sanonnan; raha ei tuo onnea -Totta kai Raha tuo onnea !!
Eräs nainen totesi taannoin, että mieluummin itken Jaguaarissa kuin bussissa...
jesseteippi
Viestit: 119
Liittynyt: 29 Kesä 2009 23:36

Viesti Kirjoittaja jesseteippi »

Tässä vaan pari tarjoussiideriä nauttineena... :roll:
Muotkalla kun huomasimme vanhan kammin jäänteet lähellä entistä poroerotuspaikkaa (aitatolppia vielä pystyssä) niin alkoi mielikuvittelemaan: erotuksen aikana isot pojat tulleet kammille ottamaan vähän mehua? Lasipullo todisteena.. Kammi ollut pikku puron painanteessa todella "piilossa" rinteessä: alamäkeen/ylämäkeen sitä ei huomaa ennenkuin ihan läheltä. Onkohan silloin lentokoneita vielä keksittykään saati sitten lentäneet tuostä yli..
Tuollaisissa paikoissa tulee nöyrä olo. Ei se porojen laiduntaminen ym. ennen ihan helppoa ole ollut. Respektiä.
Ite se pittää tehä!
Appis
Viestit: 193
Liittynyt: 18 Tammi 2006 15:07

Viesti Kirjoittaja Appis »

Samoilla linjoilla minulla tulee mieleen se Kaijukan sisar(?) joka halusi synnyttämään kodasta ihan taloon, ei kuitenkaan ehtinyt hiihtäen perille, vaan synnytti lapsen yksin karvakintaiden päälle talviyössä parinkymmenen asteen pakkasessa. Ehkä astetta helpompi oli se synnytys Ivalojoen Ritakoskessa, kun Siiri Magga-Miettusen Rita sisar syntyi. Molemmat nostavat tunteet pintaan.
Vastaa Viestiin