Sielunmaisema

[Jyri C Ukkonen]

Avara, karu ja tyhjä. Millainen siis on sieluni?

[Eräkulkuri]

Minun sielunmaisemani on naavaisten ikikuusikoiden metsämeri, joka aaltoilee vaaralta toiselle häipyen haalistuneen sinertävän sävyisinä maininkeina horisonttiin. Kun astun sisälle pyhättöön, näen mitä mielikuvituksellisimpia riutuvia kuusirankoja, rytöjä ja maatuvia liekopuita vetisten korpimättäiden lomassa. Naavaisten ja monilatvaisten ikikuusien tyvessä, osin jo keloutuneiden oksarankojen katveessa on suojaisa pesä, kuusen perse. Toisaalla sinnittelee jokunen taivaita tavoitteleva ikihonka kannatellen paksuna pilarina latvuksen hopeanhohtoisen oksiston muodostamaa kruunua. Näiden maisemien välissä on riutuvaa kuusikkokorpea ja vetistä jänkää, missä tuhansin mutkin luikertelevat kuusien tai koivikoiden reunustamat joet ja purot.

Ai niin tuosta runollisesta saarnastani puuttui lopuksi sana - AAMEN

[Siilinkari]

Minun sielunmaisemani on naavaisten ikikuusikoiden metsämeri, joka aaltoilee vaaralta toiselle häipyen haalistuneen sinertävän sävyisinä maininkeina horisonttiin. Kun astun sisälle pyhättöön, näen mitä mielikuvituksellisimpia riutuvia kuusirankoja, rytöjä ja maatuvia liekopuita vetisten korpimättäiden lomassa. Naavaisten ja monilatvaisten ikikuusien tyvessä, osin jo keloutuneiden oksarankojen katveessa on suojaisa pesä, kuusen perse. Toisaalla sinnittelee jokunen taivaita tavoitteleva ikihonka kannatellen paksuna pilarina latvuksen hopeanhohtoisen oksiston muodostamaa kruunua. Näiden maisemien välissä on riutuvaa kuusikkokorpea ja vetistä jänkää, missä tuhansin mutkin luikertelevat kuusien tai koivikoiden reunustamat joet ja purot.

Tämä teksti on sellainen valon pilkahdus, joita joskus näkee. Kaataisin lisää bensaa runosuoneen.

[tyy]

Minun sielunmaisemani on naavaisten ikikuusikoiden metsämeri, joka aaltoilee vaaralta toiselle häipyen haalistuneen sinertävän sävyisinä maininkeina horisonttiin. Kun astun sisälle pyhättöön, näen mitä mielikuvituksellisimpia riutuvia kuusirankoja, rytöjä ja maatuvia liekopuita vetisten korpimättäiden lomassa. Naavaisten ja monilatvaisten ikikuusien tyvessä, osin jo keloutuneiden oksarankojen katveessa on suojaisa pesä, kuusen perse. Toisaalla sinnittelee jokunen taivaita tavoitteleva ikihonka kannatellen paksuna pilarina latvuksen hopeanhohtoisen oksiston muodostamaa kruunua. Näiden maisemien välissä on riutuvaa kuusikkokorpea ja vetistä jänkää, missä tuhansin mutkin luikertelevat kuusien tai koivikoiden reunustamat joet ja purot.

Tämä teksti on sellainen valon pilkahdus, joita joskus näkee. Kaataisin lisää bensaa runosuoneen.

Oli. Rehellinen teksti siitä, mikä oli otsikon tarkoitus.

[heluna74]

HIENOJA KUVAUKSIA ja upeita kuvia, toverit (anteeksi, jos joku saa näppyjä). Minulla on samaa vikaa kuin Eräkulkurilla, että ei kuvien käsittely tänne ole oikein hallinnassa.

Sielunmaisemat ovat niin moninaiset myös minulla. Mieli ja sielu ovat levänneet monesti Luirojärven (vanhan) saunan rappusilla järvelle katsoessa, Kemihaaran soilla ja ikimetsissä kulkiessa, Vongoivaa ylittäessä, Muotkalla, Ivalojoen kuohuja kuunnellen, teltassa yöpyessä puiden ja tuulen suhina...

[suok]

Laaksossa havumetsää, vähän ylempänä niittyä. Niiden yläpuolella harmaata kiveä ja ylimpänä jäätiköitä. Ja minä katselen tätä huippuharjanteelta.

[OS]

Minun sieluni maisema löytyy Inarinjärveltä.

Metsät, korvet, rääseiköt, suot, joet, purot, järvet. Avotunturit siintävät ja sinertävät jossain kaukaisuudessa.

Inarijärvi se on kaikkein lähinnä omaakin sieluani ja mikä parasta, suuren vesialueen saarista ja ympärillä olevalta mantereelta löytyy myös noita edellä mainitsemiani luontotyyppejä.

[Pekka]

Pitäää vielä täydentää, että maiseman on oltava avaraa. Merta, järvenselkää tai avotunturialuetta. Metsässä tai muuten peitteisessä maastossa ahistaa. Toki syksyiset metsästysreissut kestää, mutta ne ovatkin lyhytkestoisia.

[varg62]

Kauneus on katsojan silmissä.Itselle kaikki maisemat upeita. jos niistä puuttuu kaikki ihmisen rakennelmat ja toiset ihmiset.

[Ölliäinen]

Se syksyinen suo. Sitä on onni omistaa pieni pala. Tuo oma sai viime syksynä vahvan kilpailijan: Sorsavuotso

[Parikolmetonnia]

Hieno tuo Eräkulkurin kuvaus.

Minun sielunmaisemani olisi vähän pelokas. Pitäisi nähdä, mutta myös päästä piiloon. Suojan ja avaruuden pitäisi vuorotella.

Etenkin jos asuisin sielunmaisemassani, suuri järvi tai pienehkö mutta pitkä joki pitäisi olla liikkumisväylänä.

Jotain tuon suuntaista, mutta ei ihan tuollaista.

http://tinyurl.com/3sejo32

http://www.russiafromabove.ru/assets/ga ... ort37n.jpg

[Eräpentti]

Sielunmaisemat vaihtelevat. Tänäään sain erittäin harvinaisen tilaisuuden nukkua pitkään ja heräillä omaan tahtiin. Herätessäni kaikessa rauhassa päällimmäisenä mielessä oli mielikuva siitä, että kajakki lipuu pikkuhiljaa Kutturaan kylään vievän sillan ali. Aurinko paistaa ja heijastuu Ivalojoen vedestä. Paikkahan ei ole erityisen erämainen - asia, joka on mielestäni tärkeä osa kenen tahansa eräpentin sielunmaisemaa -, mutta mielikuva oli vahva.

[Louestaja]

Yritin miettiä tätä, mutta en osaa laittaa yhtä maisemaa toisen edelle? Sielunmaisemani on siis vaihteleva ja monipuolinen?

Todellisuus on kait kuitenkin karumpaa itse kullakin:

Touko askartelee sielun

[Eräpentti]

Todellisuus on kait kuitenkin karumpaa itse kullakin:Touko askartelee sielun

"Tällainen musta möykky meillä on sitten kaikilla aikuisilla."

[Tapsa]

Tunturipuron hiljainen solina, kapustarinnan haikea laulu, ruskan värittämä tunturinrinne, jylhänä silhuettina kaartuvat tunturit, metsän hiljainen laulu, nevojen äärettömyys, siinä on sielunimaisema.