Sielunmaisema

[matsoni47]

http://matsoni47.kuvat.fi/kuvat/Kiiskil ... GP0969.JPG

Eteläistä Suomea, Kiiskilampi, paikka jossa retkeilyni aloitin. Ja nyt sinne jo lastenlastenikin kanssa retkiä tehnyt.

Ja johon taas Vapun nurkilla menen, mahdollisesti vanhojen eräkavereiden kanssa. Monia lumoavia kuvia Lapistakin olisi, mutta tämä on sielustani lähtemätön paikka.

[Pepi]

Lähes päivittäin voin nähdä, miten poikavuosieni sielunmaisema, jossa silloin eniten retkeilin, lojuu runneltuna vesimassojen alla. Siksi olen valinnut myöhemmät sielunmaisemani niin kaukaa, ettei minun tarvitse olla näkemässä, jos niille tapahtuu jotakin.

[TiMoKo]

Valkoinen hiljaisuus

Kohta se on taas oikeasti silmien edessä, tuskin maltan odottaa

[Pekka]

Valkoinen hiljaisuus

Tuo se on, eikä ahista.

[sahamies]

Inarin laajat selkävedet saarineen tai horisonttiin häipyvä aapa käkkyrämäntyineen, ynnä tuo edellinen; niistäpä se sielunmaisema syntyy.

[kantsu_]

Valkoinen hiljaisuus

Kohta se on taas oikeasti silmien edessä, tuskin maltan odottaa

Valkoisesta näkymästä tulee mieleen "Tabula rasa". Nautin itsekin ajoittain tuonkaltaisesta maisemasta. Toimii hyvin. Varmasti ihan parhaimpia keinoja irtautua arjesta, kiireestä sekä rentoutua ns. tyhjätä pää. Kerätä voimia, jotta voisi taas ottaa uusia virikkeitä vastaan selkein ajatuksin.

Ihanaa ja turvallista matkaa kaikille reissuun lähtijöille!!

[peurakorva]

Tämä: sielunmaisema

[teemuA]

Minun sieluni ei ole kovin valikoiva oman maisemansa suhteen, eikä minun täten tarvitse lähteä kauaskaan kokeakseni olevani kotona, mikä onkin ihan kätevää. Omalla kohdallani puhuisin enemmänkin taidosta tuntea tämä ykseys kaikkialla, kuin vain jossakin tietyssä paikassa. Tämän johdosta olenkin kovin viehtynyt taidemaalari Lauri Tervon maalauksiin.

Galleria

Eiväthän nuo maalaukset nyt suorastaan tajuntaa räjäytä ja monetkin kuvatut maisemat, kuten "Maaliskuussa" ovat jopa melko arkisia ja tavanomaisia suomalaisia metsä-, puro- ja peltomaisemia - TYLSIÄ JOPA...

...mutta. Eiköhän se salaisuus ole juurikin siinä kyvyssä nähdä sielunsa heijastuksen kaikkialta, ja vieläpä nimenomaan siitä kaikista tavanomaisimmasta.

[Eräkulkuri]

Elin todeksi tämän keskusteluketjun alussa kuvaamaani sielunmaisemaani Itäkairassa maaliskuussa. Härkävaaran kämpällä katselin aukean jängän takana avautuvaa maisemaa, jonka lavasteet vaihtuivat ilta-auringon painuessa kohti metsän rajaa. Vähitellen suon takana ikikuusikon silhuetti tummui lähes sysimustaksi taivaan taustavaloa vasten. Taivaanrannan värikimara muuttui sinisestä vihertävän kautta kellertäväksi hiipuen sitten punertavaksi ennustaen tulevaa pakkasyötä. Lopulta pimenevän taivaan valtasi tuhansin tähdin tuikkiva avaruus, missä kosmoksen yli kulki ja välkehti neonvalojen sävyin liekehtivät revontulet.

[dailymail]

TeemuA:n tapaan kaikkialla olen kotonani ja joskus pari heinänkortta asfaltin raossa riittää tuomaan "fibat". "Sielunmaisema" lienee kokonaisuus jossa on iso määrä eri muuttujia, joista ainakin osan täytyy yhdistyä jollakin tietyllä tavalla. Valo on tietenkin yksi, tuuli toinen, tuoksut, lämpötila, vuorokauden hetki, maaston muoto, kasvilisuus.....oma mielentila kuten väsymys tai pirteys, nälkä tai kylläisyys....

....Millainenhan on rakastuneen vaeltajan sielunmaisema tai vaikka juuri eronneen, ovatko ne erilaisia kuin hänen tasapainossa ollessaan?

Lauri Tervolla oli tälläinen kuva, joka käy minulle yhdeksi sielunmaisemaksi. Selittää varmaan myös sitä miksi viihdyn metsissä ja UKK-puistossa, mutta huonommin avotuntureilla.

[matsoni47]

Elin myös sielunmaisemaa Itäkairassa ja Härkävaarankin kämpällä tammikuun ensimmäisellä viikolla. Hiljaa hiihteli 3 miehen partio mustavalkoisessa yössä täydenkuun aikaan.
Välillä revontulet antoivat lisäväriä kaamokseen.
Tämäkin oli sielunmaisemaa.

[tst]

Soitin viime kesänä tutulle johon olen törmännyt monesti Kuusamossa. Kuulin aikanaan häneltä ensimmäistä kertaa sielunmaisemasta joka hänellä oli eräs paikka Kuusamossa. Voi olla että oli reissunsa tehnyt tuohon mielipaikkaansa koska oli saanut aiemmin infarktin ja siitä toipuminen oli pitkässä juoksussa. Tässä vanha heinäkuinen utuinen auringonlaskukuva, näitä sielunmaisemia on tullut vuosien saatossa pari lisää. Yleensä parhaat auringonlaskut on isomman veden taa, mutta tässä paikassa aurinko käy tiettynä aikana heinäkuussa alakuolokohdassaan hienosti tuon vuoren takana. https://aijaa.com/Zb8cH9

[tst]

Omat sielunmaisemat on tosiaan muutaman kerran muuttuneet tai sitten niitä on useampia. Tässä kuitenkin nyt päällimmäisenä mielessä oleva, levollisempi tuo olisi vielä kosken alapuolisen järven vastarannalta otettuna. Monta kertaa tuonne on kuitenkin tullut mentyä vaikka toiseen paikkaan onkin ollut alunperin menossa. https://aijaa.com/5Ud9vB