Valter Keltikangas

[Gártanoaidi]

Varsinkin Saariselän ystäville suosittelen lämpimästi Valter Keltikankaan esikoisteosta Seitsemän tuntia erämaata, jossa kirjailija kertoo 1920–1940-lukujen työ- ja lomamatkoistaan Tornionjoen ja Kalastajasaarennon välisillä selkosilla. "Pitkän linjan miehen" matkassa ovat mukana mm. Mosku ja Huhti-Heikki.

Keltikankaan Muuttolinnun tie lienee tuttu useimmille lintuharrastajille.

[Antero]

Samoissa maisemissa kuin Seitsemän tuntia erämaassa Keltikangas liikkuu teoksessaan Koskilta ja erämaista. Suosittelen molempia.

[OS]

Kirjan KOSKILTA JA ERÄMAISTA ensimmäisessä luvussa on varsin vaikuttavasti kerrottu tarina Kemijärven alapuolella olleista suurista Kemijoen koskista.

[Jussi]

Huuto.netissä näyttää olevan kaupan Keltikankaan kirja

[Jukkis]

Minäpä huusin tuon kirjan

[Vintilän_Vintiö]

"Seitsemän tuntia erämaata" kuvaa helmenpyyntiä perusteellisesti. Löytyypä kuva Moskusta asennolla kahvittelemassa. Raja-Joosepista on myös kuva.

Vanhan jokihelmisimpukan helmestä voidaan päätellä, millä vuosikymmenellä on ylävirran suunnassa ollut metsäpalo. Helmeen on jonain vuonna kerääntynyt hiilipitoista humusta silmin nähden. Itse en ole tätä todennut, heh.

[Ellen]

Onko tietoa em. kirjojen saatavuudesta? Onko uusia painoksia lähiaikoina ilmestynyt, vai pitääkö kiertää antikvarioita, jos haluaa oman kappaleen hankkia? En tiedä minä vuosina kirjat ovat ilmestyneet...

[pena]

Yleensä oikein hyvät perustiedot suomalaisista kirjoista löytyvät Helsingin Yliopiston kirjaston kirjastotietokannasta. Tietoja voi hakea mm. tekijän ja teoksen nimen avulla.
Samantapainen, mutta laajempi ja ehkä muutenkin käyttökelpoisempi on Kansalliskirjaston tietokanta.
"Seitsemän tuntia erämaata ja muita kertomuksia" -kirjan viimeisin painos ilmestyi 1991, eli sen voi löytää kirjastosta tai antikvariaatista

[OS]

Sekä KOSKILTA JA ERÄMAISTA että SEITSEMÄN TUNTIA ERÄMAATA olen ostanut Rovaniemeltä kirjaston poistomyynnistä, eikä maksanut paljon.

[lompolo]

Ehdoton suosikkiteos, joka kuuluu lukea joka alkutalvi. Mielestäni merkittävimpiä suomalaisia eräkirjoja ja luonnonkuvauksia.

Onko muuten joku palstalaisista käynyt paikassa, mistä tarina seitsemän tuntia erämaata kertoo? Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on nykytila?

Lainasin aikani kirjastosta, kunnes ostin omani antikka.netistä. Aikansa piti kytytä, ennenkuin tärppäsi.

[Ursus]

Muistan lukeneeni, että paikka on ns entinen kaivostoiminnan takia.

[Vintilän_Vintiö]

Kirjaa "Koskilta ja erämaista" löytyy kyllä kirjastoista. Kerronta on taitavaa ja asiantuntevaa. Karhujen kanssa siellä on Pomokairan seuduilla painittu entisaikaan. Sittemmin on moottorikelkat ynnä muut laitteet tulleet ja ihmiset muuttuneet.

Keltikangas kuvaa metsiä puustoineen tutkijan näkökulmastakin. Hän toistaa monesti että harvoin löytyy "luonnontilaista aarniometsää, jota kulot ja myrskyt eivät ole häirinneet". Tätä ihmettelen, koska luonnontilaisen metsän piirteisiin kuuluu erilaiset tuhot. Metsäpalot ja kulot kuuluvat metsän kiertoon n. 50-500 vuoden välein; mm. kasvupaikasta ja sijainnista riippuen.

Tämä ei tarkoita sitä, että retkeilijän tulisi aika ajoin sytyttää metsäpaloja "koska palokunnat estävät säännöllisesti toistuvat kulot ja palot" Saivarteluksi meni...

[PPP]

Olen myös lukenut nämä kirjat jo vuosia sitten.
Kertovat mielenkiitoinsia ja seikkaperäisiä asioita lapista.
Mutta muistaako joku sellaista kun Keltikangas kehitteli teorian G-viivoista.

[Vintilän_Vintiö]

G-viivoista...Liittyvätkö nämä niihin pitkiin linjoihin joita Keltikangas vei läpi Suomen lounas-koillinen suunnassa vai ihan muuhun...?

Tuohon edelliseen viestiini lisäyksenä että aidoimmat aarniometsänpalaset Keltikangas kertoo tavanneensa Sompion aapojen pienialaisissa kangassaarekkeissa (mänty) sekä Pomokairan sisäosissa (paksusammalkuusikko).

Onko täällä savusilmillä mieleenjääneitä hetkiä todellisista aarnioista? Omalla kohdalla vaikuttavimmat aarniot olen kokenut Riisitunturin kansallispuiston alueella, muutamissa nurkkauksissa mistä tukkien kuljettaminen olisi ollut kohtuuttoman työlästä. Sen sijaan tuohen kiskontaa noillakin nurkilla oli harjoitettu. Koivuvanhuksista näkee kyllä loppuun asti jos tuohta on talon katoksi kiskottu.

On hienoja aarnioita ja yksittäisiä puita / puuryhmiä tullut nähtyä ylempänä Itä-Lapissa, mutta Riisitunturin jäi jostain syystä erityisesti mieleen.

[Korpierakko]

No tuli sitten laitettua varaus tänään tuosta "seitsemän tuntia erämaata" kirjasta, kun sitä niin kehutaan. Saas nähdä kauanko vie lukea, kun olen varsin huono kirjojen lukija.