Turhankävelijän retkipäiväkirja

[Parikolmetonnia]

Mikä tekee tekoa kuvaavasta turhankin kävelijästä yhdyssanan ?
Mikä kielioppisääntö ?

Ehdotan sääntöä seitsemän. Toki tuon voi kirjoittaa erikseenkin. Tällöin merkitys kuitenkin mielestäni muuttuu. Turhankävelijä on vahvempi identiteetti kuin turhan kävelijä.

Suomen kielen kaunein yhdyssana on hanimisukka. Sanan viettelevyys korostuu, kun sitä käyttää yhdessä poikarukan kanssa. Poikarukka ei saanut hanimisukkaa.

Arvottu uusi sääntö (huom!).

Nelostakin ehdotan. Seiskaa ja nelosta ehdotettu.

[Mr_C]

Mikä tekee tekoa kuvaavasta turhankin kävelijästä yhdyssanan ?
Mikä kielioppisääntö ?

Jos alkuosa ei taivu, niin kyseessä on yhdyssana. Näin aikoinaan opetettiin, en tiedä onko täysin vedenpitävä? Mutta siis turhankävelijältä turhankävelijälle turhankävelijäksi. Versio turhankinkävelijä on eri sana, joka korostaa, että henkilö joskus kävelee turhaankin. Kun taas turhankävelijä kävelee yleisesti turhaan. Näin minä sen näkisin

Tuon säännön mukaan ei ole yhdyssana.
Turhalta kävelijältä, turhalle kävelijälle ja turhaksi kävelijäksi.

Hyvä että huomasit tuon -kin päätteen.
Joskus kerrottiin / opetettiin että jos väliin sopii -kin pääte, niin sana ei olisi yhdyssana. Mutta edellytyksenä oli jotain muitakin määreitä jolloin sovellettiin, enkä niitä enää muista.

Mikä tekee ...

Ehdotan sääntöä seitsemän. Toki tuon voi kirjoittaa erikseenkin. Tällöin merkitys kuitenkin mielestäni muuttuu. Turhankävelijä on vahvempi identiteetti kuin turhan kävelijä.

Sääntö seitsemän ei mielestäni sovi :
Turhankävelijä ei ole vakiintunut käsite eikä termi.
Sääntö seitsemän kyllä sallii välillä yhdyssanan taipuvan myös alkuosaltaan, mutta ilmauksen merkitys painottaa mielestäni enemmän käyttöä erillisinä sanoina.
Siis kun ei ole kyseessä nimi, niin kuin Turhankävelijä nimimerkillä.

Turhankävelijä on vahvempi identiteetti kuin turhan kävelijä, koska se on nimi ja jälkimmäinen kuvaa vain millainen (turhan takia) tekijä (kävelijä) on.

Arvottu uusi sääntö (huom!).

Nelostakin ehdotan. Seiskaa ja nelosta ehdotettu.

Ei sovi numero neljäkään :
Ei ole vakiintunut merkitys.
Alkuosa ei viittaa lajiin, niin kuin säännön mukaan kuuluisi.

Eli olen edelleen sitä mieltä että Turhankävelijä on aina nimi, myös vahingossa pienellä kirjoitettaessa. Jos tarkoitetaan jotain muuta kuin nimeä, esim kuvaamassa millainen on, niin turhan kävelijä kirjoitetaan erikseen.

Vertauksena mietin että kirjoitetaanko (kun ei ole nimi) yhdyssanana vai erikseen, eli reipaskävelijä vai reipas kävelijä.

[Lunkentus]

Eli olen edelleen sitä mieltä että Turhankävelijä on aina nimi, myös vahingossa pienellä kirjoitettaessa. Jos tarkoitetaan jotain muuta kuin nimeä, esim kuvaamassa millainen on, niin turhan kävelijä kirjoitetaan erikseen.

Jos turhankävelijä on nimi, niin silloin niitä ovat myös:

turhannauraja, pilkunnussija, pilkunviilaaja jne.

[pena]

- - - Mikä kielioppisääntö ?

Minulle muodostui nelisenkymmentä vuotta kestäneestä kustannustoimittajan työstäni käsitys, että suomen kielessä ei juurikaan ole helppoja ja yksiselitteisiä sääntöjä, jotka ehdottomasti määrittelisivät, mikä on ilmaistu oikein ja mikä väärin. Säännöt kuvaavat, miten kieltä on viime aikoina käytetty, mutta ne ne ovat lähinnä suosituksia. Kieli elää ja samanaikaisesti on olemassa useita versioita kielestä. Kirjakieli ei ole ainoa oikea. Kielen käyttäjät ja heidän oma kielikorvansa viime kädessä määrittävät, miten kieltämme käytetään.

Monet sanaparit voidaan täysin korrektisti kirjoittaa joko yhteen tai erikseen. Yhteen tai erikseen kirjoitettaessa merkitys on usein hieman toinen ja myös painotus lausuttaessa on toisenlainen.

[Umpihanki]

Minulle muodostui nelisenkymmentä vuotta kestäneestä kustannustoimittajan työstäni käsitys, että suomen kielessä ei juurikaan ole helppoja ja yksiselitteisiä sääntöjä, jotka ehdottomasti määrittelisivät, mikä on ilmaistu oikein ja mikä väärin.

Helpotus kuulla.

Olen meinannut usein jättää tämän leikin kesken, koska kielioppi ei ole koskaan ollut vahvimpia puoliani. Näin nettiaikana apua tosin olisi saatavana helposti, mutta sen jatkuva käyttäminen ei innosta. Tekstin väsäämisestä menee hohto, jos kaikki teksti pitää tarkastuttaa maailmalla. Voikko oikoluvustakaan ei ole aina avuksi. Esimerkiksi sanan takkastuttaa, se alleviivaa virheelliseksi.

[Umpihanki]

Minulle muodostui nelisenkymmentä vuotta kestäneestä kustannustoimittajan työstäni käsitys, että suomen kielessä ei juurikaan ole helppoja ja yksiselitteisiä sääntöjä, jotka ehdottomasti määrittelisivät, mikä on ilmaistu oikein ja mikä väärin.

Helpotus kuulla.

Olen meinannut usein jättää tämän leikin kesken, koska kielioppi ei ole koskaan ollut vahvimpia puoliani. Näin nettiaikana apua tosin olisi saatavana helposti, mutta sen jatkuva käyttäminen ei innosta. Tekstin väsäämisestä menee hohto, jos kaikki teksti pitää tarkastuttaa maailmalla. Voikko oikoluvustakaan ei ole aina avuksi. Esimerkiksi sanan takkastuttaa, se alleviivaa virheelliseksi.

[Mr_C]

Eli olen edelleen sitä mieltä että Turhankävelijä on aina nimi, myös vahingossa pienellä kirjoitettaessa. Jos tarkoitetaan jotain muuta kuin nimeä, esim kuvaamassa millainen on, niin turhan kävelijä kirjoitetaan erikseen.

Jos turhankävelijä on nimi, niin silloin niitä ovat myös:

turhannauraja, pilkunnussija, pilkunviilaaja jne.

Kyllä tuo pilkunnussija ja pilkunviilaaja on aika yleisesti käytettyjä sanoja, vakiintuneita ilmaisuja. Eli eivät välttämättä nimiä.

Turhannauraja taas harvinaisempi, mutta kyllä sitäkin näkyy käytettävän.

Jos taas haluaa miettiä kuinka yleisesti käytetty Turhankävelijä on (isolla tai pienellä kirjoitettuna), niin esim. tästä voi katsoa.

Aika selvältä vaikuttaisi että tietämämme Turhankävelijä on lähes kaikissa kohdissa (hakukoneen) linkin taustalla.
Poikkeuksen muodostaa tämänkin ketjun aloittaneen henkilön tekemät sivut ja siihen viittaukset.

Turhankävelijä ei siis ole mikään vakiintunut ilmaisu, paitsi tietämämme nimimerkin nimenä. Oli kielioppisäännöt sitten mitkä tahansa.

[K-nen]

...
Aika selvältä vaikuttaisi että tietämämme Turhankävelijä on lähes kaikissa kohdissa (hakukoneen) linkin taustalla.
Poikkeuksen muodostaa tämänkin ketjun aloittaneen henkilön tekemät sivut ja siihen viittaukset.

Turhankävelijä ei siis ole mikään vakiintunut ilmaisu, paitsi tietämämme nimimerkin nimenä. Oli kielioppisäännöt sitten mitkä tahansa.

Onhan sitä turhankävelty jo muutama vuosi vaellusnetissäkin:

http://www.vaellusnet.com/turinat/viewtopic.php?p=12839

[Mr_C]

Sitä tarkoitinkin.
Turhankävelijä sanalla tehty haku viittaa tuntemamme nimimerkin kirjoituksiin, vaellusnetissä tai muilla sivulla.

Eli Turhankävelijä (pienellä tai isolla alkukirjaimella) on vakiintunut nimi, jota tietty henkilö on käyttänyt.

Missään muussa yhteydessä se ei ole vakiintunut ilmaisu.

Ainoa muu henkilö joka on sitä käyttänyt on tämän ketjun aloitusviestissä kysytyn kirjan tekijä.
Hänen käyttämänä se on ollut tuon kirjan yhteydessä. Aikaisempaa käyttöä ei löydy.

[K-nen]

Sitä tarkoitinkin.
Turhankävelijä sanalla tehty haku viittaa tuntemamme nimimerkin kirjoituksiin, vaellusnetissä tai muilla sivulla.

Eli Turhankävelijä (pienellä tai isolla alkukirjaimella) on vakiintunut nimi, jota tietty henkilö on käyttänyt.

Missään muussa yhteydessä se ei ole vakiintunut ilmaisu.

Ainoa muu henkilö joka on sitä käyttänyt on tämän ketjun aloitusviestissä kysytyn kirjan tekijä.
Hänen käyttämänä se on ollut tuon kirjan yhteydessä. Aikaisempaa käyttöä ei löydy.

Aikaisemmasta käytöstä en tiedä, mutta tässä muutama lainaus mainitsemastani keskustelusta, vuodelta 2006:

Viesti #1:
"Erityisen kiitollinen olisin, jos jollakulla olisi tarjota käyriä erilaisten luontoliikkujien määristä Suomessa. Milloin retkeilystä tuli koko kansan huvia ja milloin turhankäveleminen varsinaisesti alkoi? Onko kyseessä kuitenkin suht nuori harrastus?"

Viesti #4:
"Kohtalaisen nuori harrastus on tämä turhankävely, kuten myös Turhiskin. Tuo 9600 vaeltajaa tuntuu aika suurelta määrältä, keskiarvona se tekee noin 26 vaeltajaa vuoden jokaiselle päivälle."

Viesti #6:
"Lienee vaikea selvittää milloin Suomessa alkoi turistimielessä turhankävely..mutta mielestäni.. ooppuksia luettuani..kauan sitten."

Viesti #8:
"Länsimainen ihminen lienee ensimmäisiä, joka tunnustaa turhankävelyn viihteellisen luonteen."

Turhankävely on tarttuvaa, myös sanana. Ei se, että itse olen myös käyttänyt turhankävelyä vaeltamisen synonyymina vähennä arvostustani Turhankävelijää kohtaan, päinvastoin.

[Umpihanki]

Turhankävely on tarttuvaa, myös sanana. Ei se, että itse olen myös käyttänyt turhankävelyä vaeltamisen synonyymina vähennä arvostustani Turhankävelijää kohtaan, päinvastoin.

Turhankävelijä on valinnut liian halventavan nimimerkin itselleen. Koska ainakin minulle Turhankävelijä on antanut muutakin pohdittavaa, kun vain turhaa pohtimista.

Noin yleisemminkin voisi todeta, että mihin voidaan vetää raja, turhan ja tärkeän liikkumisen välille. Harvapa sitä tainnut turhaan kävellä, ainakaan silloin jos ei ole palannut turhaantuneena reissultaan.

Monella muulla elämänalueella olen tuntenut tehneeni turhia asioita, jotka ovat turhauttaneet, mutta niihin en voi laskea niitä kilometrejä jotka olen "turhaa" taivaltanut. Mitä "turhemmin" nuo kilometrit olen taivaltanut, niin sitä paremmin akku on latautunut. Täydellä akulla voi taas paremmin käydä "tärkeiden" asioiden kimppuun käsiksi.

Eläköön turhankävely tai turhan kävely, ja Turhankävelijä.

[sepeteus]

...Noin yleisemminkin voisi todeta, että mihin voidaan vetää raja, turhan ja tärkeän liikkumisen välille. Harvapa sitä tainnut turhaan kävellä, ainakaan silloin jos ei ole palannut turhaantuneena reissultaan.
...

Eläköön turhankävely tai turhan kävely, ja Turhankävelijä.

Kiitos Umpihanki! Näinhän se tottavie on, että tämä "turhan kävely" on meille savusilmille elinehto. Turhuuttahan kaikki lopulta on, mutta tässä on pisara kielellistä savolaisuutta mukana. Kun asia käännetään päinvastaiselle adjektiiville, saadaan asian merkitys kiertokautta ilmaistua paremmin kuin loppuunkuluneilla ylisanoilla.

Ja totta toinen puoli: olemmehan aina vieraina ja turhaan haahuilemassa retkillämme, kun kuljemme Saamen mailla, emme ole alkuperäiskansaa, vaan kävijöitä, joiden sopii muistaa sopivan nöyrästi asemansa alkuperäiskansaa ja etenkin luontoa kohtaan.

[Tura]

Ja totta toinen puoli: olemmehan aina vieraina ja turhaan haahuilemassa retkillämme, kun kuljemme Saamen mailla.

Näin ajattelen minäkin. Olen retkeilijäturisti.

Tura, retkeilijäturisti

[rellusitikka]

Se aito kissannäköinen turhankävelijä on ainakin minut innoittanut
osaltaan jälleen tämän hienon lajin piiriin pitkän tauon jälkeen.
Kiitän Turhankävelijän innoittavista sivuista, innolla odotan uutta.
En tunnusta muita Turhankävelijöitä.
Älkää menkö polttamaan tupaluettetteloita toreille.

Tv: Pikkukoirannäköinen Rellusitikka

[Umpihanki]

Ja totta toinen puoli: olemmehan aina vieraina ja turhaan haahuilemassa retkillämme, kun kuljemme Saamen mailla, emme ole alkuperäiskansaa, vaan kävijöitä, joiden sopii muistaa sopivan nöyrästi asemansa alkuperäiskansaa ja etenkin luontoa kohtaan.

Muun voin tosta myöntää, mutta en tuota turhaan haahuilua.