Pyöräilytarvikkeista

Avatar
TREKKING
Viestit: 4138
Liittynyt: 15 Elo 2009 18:22
Viesti:

Viesti Kirjoittaja TREKKING »

Tottahan se oma tapa on se ainoa oikea. (Mutta vain jokaiselle itselleen.)
Eräs paljon pyöräilevä kaveri kertoi lähtevänsä kilpapyörällä (jos tekisi tällaisia pyöräreissuja), varusteina vararenkaan, lukkopolkimien ja pyöräilyhousujen lisäksi vesipullo ja luottokortti.
Jokainen hiukankin ajattelukykyä ja pyöräilykokemusta omaava keksii oitis yhdeltä istumalta monta syytä, miksi se ei sovi omalle kohdalle.

Ajelin viime kesän retket ilman vararengasta (+ paikkoja ja pumppua), mutta mietin kyllä joskus kuinka kaukana lähin rengaskauppa olisi, jos sitä tarvitsisi. Nykyisin ei joka S-marketista saa enää apua. Parhaimmillaan matka voi olla satoja kilometrejä (etenkin jos et tunne seutua).
Tai jos kohdalle sattuu kunnollinen rakeita sisältävä ukkossade, joka jäätää ukon pystyyn (sadevaatteita ei ole, eikä suojaa heti löydy).
Mutta kukin tavoillaan.


Kyllä Siperia opettaa!
Retku
Viestit: 10
Liittynyt: 03 Joulu 2008 02:44

Viesti Kirjoittaja Retku »

No nyt löytyi aihe johon voin hyvällä omallatunnolla vastailla...
Itse useampi tuhat kilometriä venäjällä ja usampi tuhat suomessa ja euroopassa polkeneena voisin sanoa, että tärkein asia mihin kannattaa pyörässä keskittyä on vanteet ja niiden kestävyys.
Skotlantiin voi ja kannattaa lähteä millaisella ruoskalla tahansa koska apu on aina lähellä ja pääasiahan on lähteminen.
Mutta tosiaan jos aikoo kantaa koko leiripakkauksen mukanaan niin se kannattaa jakaa eteen sekä taakse nimenomaan kiekkoja säästääkseen. Jos on aikomus lähteä luottokortti taskussa niin siihen tosiaan riittää Soininvaaratyyliin kilpapyörä, jolla matka taittuu...
Fillari-lehden foorumi on mielestäni kuitenkin aika fanaattisesti välineurheilufoorumi ja sieltä saattaa "kokematon" saada sellaisen kuvan, että ilman tuhansien eurojen satsauksia ei kannata edes kaupparatsua hommata. Ja taas pääasiahan on lähteminen.
Vierestä seuranneena bilteeman laukuista voin sanoa (itsellä ortliebit) että asiansa ajaa ja koossa ei häviä yhtään. Kiinnitys ei ehkä yhtä monipuolinen kuin ortliebillä, mutta riittävä ja kestävyydessäkään ei mitään moitetta.
linkkari-inkkari
Viestit: 303
Liittynyt: 11 Loka 2007 23:16
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja linkkari-inkkari »

Retku kirjoitti: ...ja pääasiahan on lähteminen...
Tämä on inkkarinkin mielestä se tärkein pointti matkan alkuunsaattamiseen. Kokemusta kertyy sitten matkalla. Mutta jos joku ymmärsi, että inkkari ehdotti lähtemistä kokonaan ilman varusteita tai täysin ulkopuoliseen apuun turvautuen, niin tämä on kyllä erehdys. Inkkari yrittää vaatimattomasti kehottaa tarkkaan harkitsemaan mitä todella tarvitsee. Ylimääräisen karsiminen lisää mukavuutta. Eikä inkkari ole kieltänyt ottamasta vararengasta ja pumppua mukaan, vaan
linkkari-inkkari kirjoitti:Yksi vararengas riittää kyllä - niin yhdelle kuin useammankin polkijan jaettavaksi (tietenkin olettaen, että kaikissa pyörissä on sama rengaskoko).
. Siis, jos yksi läntee, niin yksi vararengas (sisärengas), jos kaksi, niin yksi vararengas, jos kolme, niin edelleen yksi vararengas. Se mahdollisuus, että kaikilta puhkeaa rengas yhtä aikaa on melko pieni. Pieneen tilaan pakkautuva pehmeäreunainen ulkorengaskin voi olla hyvä lisä varusteisiin? Inkkarilla on sellainen ollut muutamalla retkellä, mutta käyttötarvetta ei ole tullut. Hyvin rihdattu kiekko tukevilla vanteilla on itsestäänselvyys, kun matkapyörästä on kyse. Vankka kiekko kantaa, eikä pinnoja katkeile. Inkkari ei myöskään kehottanut lähtemään ilman sadevarusteita, mutta inkkarin matka-sadevarusteet perusversiona mahtuu takin taskuun (jos ne haluaa sinne tunkea) ja jos siihen lisää kenkien sadesuojat, niin kahteen taskuun. Joillakin matkoilla inkkarilla on ollut telttailuvarustus mukana, joillakin ei. Mutta teltan, ym kuljetuskaan ei ole antanut aihetta etulaukkujen käyttöön - eikä pyörästä ole silloinkaan tullut liian takapainoinen. Nyt taas - ylimääräisen karsiminen lisää mukavuutta. Vaikka makuja ja tarpeitahan on monenlaisia, kuten inkkari jo on tullut todenneeksi.

Fillari-lehden foorumista inkkari on samaa mieltä Retkun kanssa - vaikka makuja ja tarpeitahan on monenlaisia. Inkkaria vaan ei varusteista jauhaminen kiinnosta - eikä myöskään niiden ylenmääräinen kasaaminen itsensä tai fillarinsa kannettavaksi.
"Sinua ei saa erottaa kivestä, kun sä nukut."
Avatar
zwak
Viestit: 319
Liittynyt: 17 Tammi 2008 15:37

Viesti Kirjoittaja zwak »

Euroopastakin löytyy paikkoja, jossa huoltopaikalta toiselle on pitkästi. Esimerkiksi Pohjois-Suomi ja -Ruotsi. Ja jos vielä välttelee kaksikaistaisia teitä, niin kyliin poikkeaminen vie turhaan aikaa. Mutta minusta on mukavampi katsella luontoa kuin autoja ja asfalttia.

Siksi itsellä varustusta on mukana huomattavasti enemmän. Kauppoihin ei tarvi poiketa tällöin joka päivä, eikä välttämättä edes joka toinen päivä. Siksi painoa on edessäkin. Ja paljon. Ei se menoa haittaa, paitsi ylämäessä...

Vettä tulee sitten roudattua mukana paljon, vähintään 4l/hlö, sen lisäksi teltta, alustat, kettiö + ruokaa puolelle päivistä ja vaikka mitä ylimääräistä. Kilometrit jää sitten vähän vähemmälle.

Se varaulkokumi mukana on tarpeen, jos ei raatsi asentaa sitä paikalleen jo ennen reissua. Liian kulunut kumi kyllä hajoaa reissussa. On hajonnut jo kolmesti. (ehkä seuraavan kerran...).

Ensimmäisen reissun ajoin peruspyörällä ja markettilaukuilla. Toimi ihan hyvin. Sama pyörä kesti useita reissuja, kunnes varastettiin kotipihalta.
Avatar
pena
Viestit: 1396
Liittynyt: 18 Tammi 2006 08:33
Viesti:

Viesti Kirjoittaja pena »

En ole kuljettanut mukana mitään vararengasta niillä muutamilla pitkillä fillarimatkoilla, joita olen joskus tehnyt. Syrjäseuduilla pyöriessä ei ole koskaan sattunut rengasrikkoja, toisin kuin kaupungeissa ja niiden ympäristöissä. Yhdelle pitkälle reissulle lähdin pyörällä, jonka renkaan reunassa jo oli sentin mittainen repeämä. Siirsin tilapäispaikatun ulkorenkaan etupyörään ja sillä meni koko lenkki ilman suuria ongelmia.

Minusta tärkeämpää kuin vararenkaan mukana kuljettaminen on varmistaa, että renkaissa on riittävästi painetta ja ettei kummallekaan pyörälle tule turhan paljon kuormaa. Paikkausvälineet, pumppu mukaanluettuna, kuuluvat tietysti mukaan varmuuden vuoksi.
Omia polkuja kuljemme me, jotka emme löydä toisten tallaamia ...
Eeke
Viestit: 138
Liittynyt: 24 Heinä 2006 10:52
Paikkakunta: Uusimaa

Viesti Kirjoittaja Eeke »

Varasisäkumi painaa noin 200g ja silloin ei kyseessä ole enää mikään pierunkuori. Itse en koe miksikään ongelmaksi pitää 400g painoa mukana, jos silloin on mukana varusteet pariinkin rengasrikkoon. Tosin en muista että niillä muutamalla pyöräretkelläni olisi renkaita mennyt, mutta ei vara venettä kaada. Paikkaus välineet ovat tietenkin hyvä apu, mutta huonossa kelissä paikkaaminenkaan ei ole niin hääviä hommaa.
Tieten tahtoen rikki olevilla vehkeillä retkelle lähtö ei mielestäni ole järkevää. Ongelmat on huomattavasti helpompaa ja vähemmän **ttumaista hoitaa kotona kuntoon, kuin tien päällä. Toki kokemuksia tulee varmasti jos paikat poikii tien päällä, mutta elämyksistä en ole varma.
omat polut
Viestit: 4225
Liittynyt: 19 Tammi 2006 21:32
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja omat polut »

En harrasta kurrapierailua mutta jos lähtisin niin laittaisin semmoisen antipuncture-nauhan sisä- ja ulkorenkaan väliin.
Avatar
pena
Viestit: 1396
Liittynyt: 18 Tammi 2006 08:33
Viesti:

Viesti Kirjoittaja pena »

Eeke kirjoitti:Varasisäkumi painaa noin 200g ja silloin ei kyseessä ole enää mikään pierunkuori. Itse en koe miksikään ongelmaksi pitää 400g painoa mukana, jos silloin on mukana varusteet pariinkin rengasrikkoon. Tosin en muista että niillä muutamalla pyöräretkelläni olisi renkaita mennyt, mutta ei vara venettä kaada. Paikkaus välineet ovat tietenkin hyvä apu, mutta huonossa kelissä paikkaaminenkaan ei ole niin hääviä hommaa.
Tieten tahtoen rikki olevilla vehkeillä retkelle lähtö ei mielestäni ole järkevää. Ongelmat on huomattavasti helpompaa ja vähemmän **ttumaista hoitaa kotona kuntoon, kuin tien päällä. Toki kokemuksia tulee varmasti jos paikat poikii tien päällä, mutta elämyksistä en ole varma.
Tuskin minäkään lähtisin nykyisin samanlaisella renkaalla reissuun. 35 vuotta sitten punnitsin uuden renkaan hankkimiseen menevää ylimääräistä aikaa ja kokemusperäistä arviotani että rengas kyllä kestäisi. Uuden renkaan hankkiminen olisi silloin ollut koko päivän projekti. En lykännyt reissuun lähtöä ja rengas todisti arvioni oikeaksi.

Jos sisärengas rikkoutuu, sen saa korjattua ilman että irrottaa pyörää haarukasta. Uuden sisärenkaan vaihtaminen on paljon järeämpi projekti, jossa sormet tuhriintuvat ja ärräpäät sinkoilevat. Totuuden paljastuttua moni saattaa toivoa, että olisi sittenkin ottanut mukaan sen muutaman kymmenen gramman paikkarasian eikä muutaman sadan gramman sisäkumia. Siitäkin huolimatta, että pyörä kantaa pienen painonlisän nurisematta.

Tuubi- tai muilla erikoisrenkailla ajavat ovat tietysti perustellusti eri mieltä.
Omia polkuja kuljemme me, jotka emme löydä toisten tallaamia ...
K-nen

Viesti Kirjoittaja K-nen »

En erityisemmin harrasta retkipyöräilyä, mutta muutoin kyllä kilometrejä polkupyörällä karttuu tasaisesti.

Yleisin välinevaurio on renkaan osittainen tyhjeneminen. Siksi mukana on aina pumppu. Seuraavaksi yleisin on varsinainen puhkeaminen, sellainen, jossa ilma pihisee reilusti pihalle. Sitä varten mukana on aina tuore paikkarasia (ja muutama työkalu).

Loppuun kulunut rengas on jopa revennyt sivusta ja kulutuspinnasta, joten itse en kauas lähtisi kuluneilla ja hapertuneilla renkailla.
Avatar
TREKKING
Viestit: 4138
Liittynyt: 15 Elo 2009 18:22
Viesti:

Viesti Kirjoittaja TREKKING »

TREKKING kirjoitti: Ajelin viime kesän retket ilman vararengasta (+ paikkoja ja pumppua), mutta mietin kyllä joskus kuinka kaukana lähin rengaskauppa olisi, jos sitä tarvitsisi. Nykyisin ei joka S-marketista saa enää apua. Parhaimmillaan matka voi olla satoja kilometrejä (etenkin jos et tunne seutua).
Täytyy kait tunnustaa, että vaihdoin viime keväänä kaikki kumitavaran uusiin (kotimaisiin). Pari kertaakohan piti pumpata hiukan lisää happea kesän aikana.
Veikkaan, että ensi kesäkin menee ilman rengasrikkoja.
Kyllä Siperia opettaa!
linkkari-inkkari
Viestit: 303
Liittynyt: 11 Loka 2007 23:16
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja linkkari-inkkari »

pena kirjoitti:Jos sisärengas rikkoutuu, sen saa korjattua ilman että irrottaa pyörää haarukasta. Uuden sisärenkaan vaihtaminen on paljon järeämpi projekti, jossa sormet tuhriintuvat ja ärräpäät sinkoilevat. Totuuden paljastuttua moni saattaa toivoa, että olisi sittenkin ottanut mukaan sen muutaman kymmenen gramman paikkarasian eikä muutaman sadan gramman sisäkumia. Siitäkin huolimatta, että pyörä kantaa pienen painonlisän nurisematta.

Tuubi- tai muilla erikoisrenkailla ajavat ovat tietysti perustellusti eri mieltä.
Tämä riippuu myös muusta pyörään liityvästä tekniikasta; pikalukolliset kiekot saa irrotettua - ja sitten myös kiinnitettyä - vilauksessa. Ja käsien rasvaantumista vastaan inkkarilla on pari- kolme paria kertakäyttöisiä, muovikalvosta tehtyjä sormikkaita (itse asiassa muovipussitkin ajaa saman asian). Vuotokohtaa ei ole aina helppo paikantaa ilman koko sisärenkaan esilleottamista ja paikkailu helposti tuhrustelua, kun se pitää tehdä tien ohessa, joten inkkarikin on ihan mukavuussyistä korjannut vuodon vaihtamalla sisärenkaan. Rikkinäisen renkaan inkkari on paikannut rauhassa myöhemmin, jos rengas on näyttänyt muuten kelvolliselta. Pari kertaa se on mennyt lähimpään roskikseen. Ulkorenkaan inkkari on joutunut vaihtamaan kaksi kertaa matkan aikana; kerran eteen (väärän säilytyksen tai valmistusvian aiheuttama kuvosvaurio) ja kerran taakse (kului vaihtokelpoiseen kuntoon). Erikoinen sattuma oli, että vaurioituneen eturenkaan tilalle ostettu uusi "laatu"-rengas oli myös kypsä matkan lopussa - halkeillut sivusta ympäriinsä. Väärin säilytetty.

Puhkeamissuojatut renkaat ovat ihan asiaa, vaikka eivät olekaan varsinaisesti puhkeamatomat.


PS Edit.

Selvyyden vuoksi - tai inkkarin viestin epäselvyyden, niin inkkari on kyllä yhtä mieltä Penan kanssa siitä, että jos pyörät on kiinnitetty perinteisillä muttereilla, niin renkaan paikkaus pyörää irrottamatta voi olla mukavampi tapa - varsinkin jos reikä on helposti kohdennettavissa. Jos sitten vielä napoihin on yhdistetty jarrua ja vaihdetta, niin mielellään säästää itseltään pyörän irrotuksen vaivan - ihan totta!
Viimeksi muokannut linkkari-inkkari, 02 Helmi 2011 23:04. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"Sinua ei saa erottaa kivestä, kun sä nukut."
L-J
Viestit: 477
Liittynyt: 24 Maalis 2010 09:31

Viesti Kirjoittaja L-J »

Ensimmäinen tilaamani sivulaukku on nyt pyörässä kiinni. Voi olla että saan sopimaan kaikki varusteeni kahteen Back-Roller Classiciin, vaikka eivät ne suuren suuria ole. Ainakaan jos ne sulkee täysin vesitiiviiksi. Karsitaan varusteita.

Takavanne pitäisi rihtata, voi olla että se on mennyt raakan voiman ja ylipainon alla kieroksi ja pitää peräti oikaista. Siihen eivät taidot riitä. Mikäköhän mahtaisi olla kestävin vanne, koossa 28 tuumaa, 36 pinnaa ja 42 milliä leveälle renkaalle?
linkkari-inkkari
Viestit: 303
Liittynyt: 11 Loka 2007 23:16
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja linkkari-inkkari »

L-J kirjoitti:Takavanne pitäisi rihtata, voi olla että se on mennyt raakan voiman ja ylipainon alla kieroksi ja pitää peräti oikaista. Siihen eivät taidot riitä. Mikäköhän mahtaisi olla kestävin vanne, koossa 28 tuumaa, 36 pinnaa ja 42 milliä leveälle renkaalle?
Huh-huh. Nyt mennäänkin vaarallisille vesille, eli varustelupuolelle. Mutta ainakin inkkari on ollut tyytyväinen Mavicin tuotteisiin - tosin kapeammilla renkailla. Mavicilta ainakin A 719 (erityisesti) ja 119 vastaavat vaatimuksia ja ovat jämäköitä. (Ja taitaapa olla niin, että inkkarilla on molemmilla vanteilla varustetut fillarit 8) )
"Sinua ei saa erottaa kivestä, kun sä nukut."
L-J
Viestit: 477
Liittynyt: 24 Maalis 2010 09:31

Viesti Kirjoittaja L-J »

Mavicin A719 näyttää hyvältä, käykö siihen Japanin hybridin pinnat? Vai pitääkö ne tilata erikseen?

Kannattaako pelkkää vannetta vaihtaa, pitäisikö saman tien tehdä kokonaan uudet kiekot? Saako noita valmiina? Takana on 7-lehtinen pakka.

Vanhat navat ja pinnat vaikuttavat ihan hyviltä, mutta ikää niillä on viitisentoista vuotta.

edit: Tässä taitaisi olla valmis ratkaisu? Ilman pakkaa tosin.
linkkari-inkkari
Viestit: 303
Liittynyt: 11 Loka 2007 23:16
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja linkkari-inkkari »

L-J kirjoitti:Mavicin A719 näyttää hyvältä, käykö siihen Japanin hybridin pinnat? Vai pitääkö ne tilata erikseen?

Kannattaako pelkkää vannetta vaihtaa, pitäisikö saman tien tehdä kokonaan uudet kiekot? Saako noita valmiina? Takana on 7-lehtinen pakka.

Vanhat navat ja pinnat vaikuttavat ihan hyviltä, mutta ikää niillä on viitisentoista vuotta.
Kannattaa - ja oikeastaan pitääkin tehdä uudet kiekot. Siis kun vaihtaa vannetta, niin aina uudet pinnat. Vanhat ovat venyneet ja taipuneet omaan muotoonsa, eikä nippojenkaan kierteet ole enään sitä mitä niiden pitäisi olla. Luultavasti pituuskaan ei ole sopiva. Hyvät navat kannattaa säilyttää ja jokainen kunnon pyörähuolto rakentaa kiekon asiakkaan osista, jolloin saa valmista tavaraa. Pinnoituksen voi tehdä myös itse - sopivan mittaiset ja laatuiset saa varmaan samasta liikkeestä kuin vanteetkin kun antaa tiedot navan strategisista mitoista. Tosin retkipyörän kiekolla ei kannata harjoitella jos asiasta ei ole vankkaa kokemusta. Inkkari on joskus harjoituksen vuoksi tehnyt kiekot itse, joskus antanut sen ammattimiehen tehtäväksi. Nuo inkkarin seiskayksysit pinnattiin uusiin napoihin Bike Companyssa, Helsingissä, mistä nuo osatkin olivat peräisin. Vanteet taisivat olla tilauskamaa. Suosittelen liikettä, tavaravalikoima on laaja ja huolto tekee hyvää työtä.

PS Ebay-ratkaisu vaikutti ihan hyvältä, vaikka inkkari suosii kotimaisia pyöräliikkeitä.
"Sinua ei saa erottaa kivestä, kun sä nukut."
Vastaa Viestiin