Mikä retkipyöräksi?

[Suklaajuna]

Ihan vekkuli ketju... Muutama ajatus virisi sitä lukiessa...

Kun tälläkin sivustolla jatkuvasti kohkataan lightbackingistä ja kevennyksestä, niin minkä hxxxetin takia monet kuitenkin kokevat tarpeelliseksi ahtaa retkipyörän kyytiin sata litraa tavaraa vetävät laukut eteen ja taakse, jos ei olla jotain Gobin autiomaata ylittämässä?

Pienten sivulaukkujen ja tankolaukun pitäisi minun mielestäni riittää kotimaan matkailuun mainiosti. Pyöräretkeily kun yleensä tapahtuu pääasiassa kulttuurimaisemassa ja esim. ruokatavaroiden täydennys on helppoa - kaikkea ei ole pakko roudata koko ajan mukana kuten vaelluksella. Toisaalta myös ns. pakollisten varusteiden suhteen esim. pieni teltta, pieni kaasukeitin ja pieni makuupussi ym. tykötarpeet mahtuvat nykypäivänä hämmentävän vähäiseen tilaan eivätkä paina paljoa.

Napavaihteesta ei ole kuin riesaa jos se paukahtaa, sitä ei nimittäin fiksata tien päällä yhtä helposti kuin ketjuvaihteista. Vaihteita ei tarvita paljoa, kymmenen (käytännössä kahdeksan) on jo ketjuvaihteisessa toimiva luku. Nykyään valmistajat tosin ahtavat kaikkiin pyöriin paljon vaihteita, kun se tekee pyöristä ihan sairaan nopeita... eh, tai no, ainakin ne myy paremmin ja vaativat enemmän huoltoa ja osien vaihtoa jne. jne..

Tangon suhteen perinteinen "kilpamalli" on huomattavasti käyttäjäystävällisempi, kuin kaiken maailman suorat hypriittiviritelmät (vaikka niihin pultattaisiin mitkä xxtun nousukahvat tms. markkinamiesten keksimät lisähärpäkkeet tahansa), se nimittäin sallii otekohdan vaihtelun. Pitkällä matkalla ranteet ja muukin kroppa kiittävät, kun ei tarvitse jäkittää jäykkänä kuin Jorma Oo.

Minusta maantiepyörä tai vanha harjoituskilpapyörä (kuten toi edellä linkattu TREKKINGin viritys) toimivat oikein kivasti retkipyörinä, jos vaan välitykset (rattaat) vaihtaa sopivan kevyiksi - ketjuvaihteissa tämä onnistuu toisin kuin napavirityksissä. Joku 38 edessä-27 takana alkaa olla jo riittävä minimi.

Joskus ihan toimivia ja hyvin suunniteltuja retkipyöriä myytiin kaupassa valmiina. Eipä enää.

[pena]

Ihan vekkuli ketju... Muutama ajatus virisi sitä lukiessa...

Kun tälläkin sivustolla jatkuvasti kohkataan lightbackingistä ja kevennyksestä, niin minkä hxxxetin takia monet kuitenkin kokevat tarpeelliseksi ahtaa retkipyörän kyytiin sata litraa tavaraa vetävät laukut eteen ja taakse, jos ei olla jotain Gobin autiomaata ylittämässä?

Pienten sivulaukkujen ja tankolaukun pitäisi minun mielestäni riittää kotimaan matkailuun mainiosti. Pyöräretkeily kun yleensä tapahtuu pääasiassa kulttuurimaisemassa ja esim. ruokatavaroiden täydennys on helppoa - kaikkea ei ole pakko roudata koko ajan mukana kuten vaelluksella. Toisaalta myös ns. pakollisten varusteiden suhteen esim. pieni teltta, pieni kaasukeitin ja pieni makuupussi ym. tykötarpeet mahtuvat nykypäivänä hämmentävän vähäiseen tilaan eivätkä paina paljoa.

Asiaa! Vaikka mullakin oli viime kesänä mukana hotellin lisäksi viikon ruuat, ne olisi hyvin voinut kaikki kuljettaa ilman etutelineviritelmääkin.

Napavaihteesta ei ole kuin riesaa jos se paukahtaa, sitä ei nimittäin fiksata tien päällä yhtä helposti kuin ketjuvaihteista. Vaihteita ei tarvita paljoa, kymmenen (käytännössä kahdeksan) on jo ketjuvaihteisessa toimiva luku. Nykyään valmistajat tosin ahtavat kaikkiin pyöriin paljon vaihteita, kun se tekee pyöristä ihan sairaan nopeita... eh, tai no, ainakin ne myy paremmin ja vaativat enemmän huoltoa ja osien vaihtoa jne. jne..

Aivan niin, jos se paukahtaa. Mun vanhemmassa, kohta 40 täyttävässä retkipyörässäni on 3-vaihteinen takanapa, joka ei koskaan ole kaivannut voitelua ja vaihdevaijerin vaihtoa isompaa huoltoa, korjaamisesta puhumattakaan.

Minusta maantiepyörä tai vanha harjoituskilpapyörä (kuten toi edellä linkattu TREKKINGin viritys) toimivat oikein kivasti retkipyörinä, jos vaan välitykset (rattaat) vaihtaa sopivan kevyiksi - ketjuvaihteissa tämä onnistuu toisin kuin napavirityksissä. Joku 38 edessä-27 takana alkaa olla jo riittävä minimi.

Jos napavaihteen välitysalue kaiken kaikkiaan on liian hidas tai liian nopea, takarattaan voi helposti vaihtaa pienemmäksi tai suuremmaksi. Minulla oli joskus tapana käyttää takana muutama hammas normaalia isompaa ratasta pyöräilykauden alussa ja vaihtaa normaaliratas kesän tullen takaisin.

[Tapani Karhu]

Ammatikseen pyöriä korjaava henkilö kertoi vaihtaneensa useita 7- vaihteisia napavaihteita 3- vaihteisiin. 7- vaihteisissa esiintyvien vikojen ja toimintahäiriöiden takia. Itselläni ei ole esiintynyt avovaihteisissa ongelmia (ehkäpä säännöllisen huollon takia)

[Suklaajuna]

Aivan niin, jos se paukahtaa. Mun vanhemmassa, kohta 40 täyttävässä retkipyörässäni on 3-vaihteinen takanapa, joka ei koskaan ole kaivannut voitelua ja vaihdevaijerin vaihtoa isompaa huoltoa, korjaamisesta puhumattakaan.

Jos napavaihteen välitysalue kaiken kaikkiaan on liian hidas tai liian nopea, takarattaan voi helposti vaihtaa pienemmäksi tai suuremmaksi. Minulla oli joskus tapana käyttää takana muutama hammas normaalia isompaa ratasta pyöräilykauden alussa ja vaihtaa normaaliratas kesän tullen takaisin.

Onko sulla Sturmey tai Torpedo? Ne ovat kyllä kestäviä, mutta molemmissa välitysala on turhan laaja. Se on minun mielestäni kolmivaihteisen ongelma retkikäyttöä ajatellen. Itselläni on vanha Torpedo 3 -vaihteistolla varustettu pyörä, ja kaupunki- ja huviajeluun se on ihan passeli.

Hmmm... Takarattaan vaihto vaikuttaa kuitenkin koko välitysalueeseen. Toki kaikki vaihteet kevenevät, mutta laaja välitysala ei muutu tuolla miksikään.

Sitten vielä yksi seikka: napavaihteen hyötysuhde on huonompi, eli se kuluttaa enemmän energiaa. Huoltokaan ei ole ihan joka pojan hommaa, ja jos sen jättää huollattamatta, ongelma pahenee.

[pena]

^
Kolmivaihteisen Torpedoni pykälien välit ovat turhan suuret, mutta pahempi ongelma on se, että kokonaisvälitysala on kovin pieni esim. 7-vaihteiseen verrattuna.

Tuota hyötysuhdetta sen sijaan en pidä ongelmana, jokuhan sen on mitannut muutamaksi prosentiksi, mikä voi hyvinkin jäädä pienemmäksi kuin huoltamattoman kejuvaihteen hyötysuhde. Keskimääräinen polkijahan tuskin huoltaa vaihdettaan riittävän hyvin, oli se vaihde sitten napa- tai ketjusellainen.

[Suklaajuna]

^
Kolmivaihteisen Torpedoni pykälien välit ovat turhan suuret, mutta pahempi ongelma on se, että kokonaisvälitysala on kovin pieni esim. 7-vaihteiseen verrattuna.

Tuota hyötysuhdetta sen sijaan en pidä ongelmana, jokuhan sen on mitannut muutamaksi prosentiksi, mikä voi hyvinkin jäädä pienemmäksi kuin huoltamattoman kejuvaihteen hyötysuhde. Keskimääräinen polkijahan tuskin huoltaa vaihdettaan riittävän hyvin, oli se vaihde sitten napa- tai ketjusellainen.

Matalilla välityksillä napavälityksen hyötysuhde voi olla pelkästään 85,5%. Mielestäni se on merkittävä tehon alennus verrattuna ketjuvaihteeseen, jonka hyötysuhde pysyy lähellä suoraa välitystä. Kakkonenhan Torpedossakin taitaa olla suora.

[pena]

^
Ketjuvaihteen hyötysuhde on Wikipedian mukaan 87 - 97 % ja napavaihteen 86 - 95 %. Tietysti voi keskustella testeistä, joiden avulla nämä luvut on saatu, mutta en pitäisi eroa kovin merkittävänä, kun vaihteiden häviöiden osuus energian kokonaiskäytöstä on kuitenkin mitättömän pieni.

[Suklaajuna]

^
Ketjuvaihteen hyötysuhde on Wikipedian mukaan 87 - 97 % ja napavaihteen 86 - 95 %. En pitäisi eroa kovin merkittävänä, kun vaihteiden häviöiden osuus energian kokonaiskäytöstä on kuitenkin mitättömän pieni.

Vähän Googlettamalla löytyy myös muita lähteitä, joissa on saatu toisenlaisiakin tuloksia... Vaikkapa Kellnerin tutkimus. Se, kuinka testi tehdään, vaikuttaa lopputulokseen.

Ketjuvaihteen tehohävikki perustuu pitkälti ketjulinjaan, ei itse mekanismiin, kuten planeettapyörästössä. Jos ketjulinja on suhteellisen suorassa, niin ketjuvälityksen tehohävikki jää pienemmäksi. Tuossa Wiki-lähteessä mainittiin myös, että ratasyhdistelmien valinnalla on myös merkitystä, tätä optiotahan napavaihteessa ei ole.

Käytännössä ero on jotakin 8% ketjuvahteen hyväksi.

Jos tuo Rohloff on niin tehokas kuin väitetään, odotan mielenkiinnolla päivää, kun TDF:llä näkyvät ensimmäiset napavaihteistot...

[pena]

Vaikka ehkä 5 % pyörällä ajoon käytetystä energiasta meneekin renkaiden, laakereiden ja vaihteiden aiheuttamaan kitkaan, voimme silti olla onnellisia siitä, että pyöräily on kuulemma kaikkein energiatehokkain tapa liikkua - jos polkijan tarvitsemaa energiaa ei oteta huomioon.

[TREKKING]

Ihan vekkuli ketju... Muutama ajatus virisi sitä lukiessa...

Kun tälläkin sivustolla jatkuvasti kohkataan lightbackingistä ja kevennyksestä, niin minkä hxxxetin takia monet kuitenkin kokevat tarpeelliseksi ahtaa retkipyörän kyytiin sata litraa tavaraa vetävät laukut eteen ja taakse, jos ei olla jotain Gobin autiomaata ylittämässä?

Pienten sivulaukkujen ja tankolaukun pitäisi minun mielestäni riittää kotimaan matkailuun mainiosti. Pyöräretkeily kun yleensä tapahtuu pääasiassa kulttuurimaisemassa ja esim. ruokatavaroiden täydennys on helppoa - kaikkea ei ole pakko roudata koko ajan mukana kuten vaelluksella. Toisaalta myös ns. pakollisten varusteiden suhteen esim. pieni teltta, pieni kaasukeitin ja pieni makuupussi ym. tykötarpeet mahtuvat nykypäivänä hämmentävän vähäiseen tilaan eivätkä paina paljoa.

Napavaihteesta ei ole kuin riesaa jos se paukahtaa, sitä ei nimittäin fiksata tien päällä yhtä helposti kuin ketjuvaihteista. Vaihteita ei tarvita paljoa, kymmenen (käytännössä kahdeksan) on jo ketjuvaihteisessa toimiva luku. Nykyään valmistajat tosin ahtavat kaikkiin pyöriin paljon vaihteita, kun se tekee pyöristä ihan sairaan nopeita... eh, tai no, ainakin ne myy paremmin ja vaativat enemmän huoltoa ja osien vaihtoa jne. jne..

Tangon suhteen perinteinen "kilpamalli" on huomattavasti käyttäjäystävällisempi, kuin kaiken maailman suorat hypriittiviritelmät (vaikka niihin pultattaisiin mitkä xxtun nousukahvat tms. markkinamiesten keksimät lisähärpäkkeet tahansa), se nimittäin sallii otekohdan vaihtelun. Pitkällä matkalla ranteet ja muukin kroppa kiittävät, kun ei tarvitse jäkittää jäykkänä kuin Jorma Oo.

Minusta maantiepyörä tai vanha harjoituskilpapyörä (kuten toi edellä linkattu TREKKINGin viritys) toimivat oikein kivasti retkipyörinä, jos vaan välitykset (rattaat) vaihtaa sopivan kevyiksi - ketjuvaihteissa tämä onnistuu toisin kuin napavirityksissä. Joku 38 edessä-27 takana alkaa olla jo riittävä minimi.

Joskus ihan toimivia ja hyvin suunniteltuja retkipyöriä myytiin kaupassa valmiina. Eipä enää.

Vaikka olenkin keventänyt vaelluskamani melko pitkälle, en kyllä saa niitä mahtumaan pelkkään reilunkokoiseen takalaukkusysteemiin, etutarakka on välttämätön.
Varmaankin ruoan laadulla ja nesteen määrällä on oma vaikutuksensa asiaan, pyöräretkillä ei syödä retkimuonaa. Eri juttu sitten, jos haluaa käyttää luottokorttia enemmän, tavara vähenee samassa suhteessa. Kamerakin on isompi.

Kippuratanko täytyy vaihtaa suoraksi ja ylemmäs viimeistään siinä vaiheessa, kun ei enää ylety ajamaan sen kanssa selän nikamien luutuessa toisiinsa kiinni.
Sitäpaitsi pitkällä matkalla kädet väsyvät ja tulee verenkiertohäiriöitä juurikin kippurasarvisen matalan ajoasennon vuoksi, siinähän yläruumiin paino on paljolti käsillä.
Mulla on nuo nousukahvat etulaukun kiinnittämistä varten, ajotyyli on sen verran leppoisa ettei sellasia tarvii, hiki ei saa tulla.

[Suklaajuna]

Vaikka olenkin keventänyt vaelluskamani melko pitkälle, en kyllä saa niitä mahtumaan pelkkään reilunkokoiseen takalaukkusysteemiin, etutarakka on välttämätön.
Varmaankin ruoan laadulla ja nesteen määrällä on oma vaikutuksensa asiaan, pyöräretkillä ei syödä retkimuonaa. Eri juttu sitten, jos haluaa käyttää luottokorttia enemmän, tavara vähenee samassa suhteessa. Kamerakin on isompi.

Kippuratanko täytyy vaihtaa suoraksi ja ylemmäs viimeistään siinä vaiheessa, kun ei enää ylety ajamaan sen kanssa selän nikamien luutuessa toisiinsa kiinni.
Sitäpaitsi pitkällä matkalla kädet väsyvät ja tulee verenkiertohäiriöitä juurikin kippurasarvisen matalan ajoasennon vuoksi, siinähän yläruumiin paino on paljolti käsillä.
Mulla on nuo nousukahvat etulaukun kiinnittämistä varten, ajotyyli on sen verran leppoisa ettei sellasia tarvii, hiki ei saa tulla.

Vaikka ei söisikään retkimuonaa, niin tuoretavaraa saa lähes päivittäin kaupoista. Jos ei hamstraa, niin luulisi niiden mahtuvan. Kameravarustus tms. on toki luku sinänsä.

Siksi perinteisen retkipyörän runkokoko onkin valittu suuremmaksi kuin esim. maantiepyörän. Silloin etunoja ei ole niin suuri, vaan voi valita korkeamman ja matalamman asennon välillä. Samaa filosofiaa toteuttavat esim. audax-pyöräilijät. Perineumin alueen verenkiertohäiriöt ovat mielestäni kans jotain vältettävää, siis miehillä riski on jos painoa tulee liikaa satulan päälle. Siksi käsillä olisi hyvä tasapainottaa. Kippuratangon idea ole siis ole ajaa jatkuvasti alhaalta.

[TREKKING]

Vaikka ei söisikään retkimuonaa, niin tuoretavaraa saa lähes päivittäin kaupoista. Jos ei hamstraa, niin luulisi niiden mahtuvan. Kameravarustus tms. on toki luku sinänsä.

Siksi perinteisen retkipyörän runkokoko onkin valittu suuremmaksi kuin esim. maantiepyörän. Silloin etunoja ei ole niin suuri, vaan voi valita korkeamman ja matalamman asennon välillä. Samaa filosofiaa toteuttavat esim. audax-pyöräilijät. Perineumin alueen verenkiertohäiriöt ovat mielestäni kans jotain vältettävää, siis miehillä riski on jos painoa tulee liikaa satulan päälle. Siksi käsillä olisi hyvä tasapainottaa. Kippuratangon idea ole siis ole ajaa jatkuvasti alhaalta.

"niin luulisi niiden mahtuvan" Luulo ei nyt vaan riitä, kun kokemuksiakin monelta löytyy.

Mulla kun se jano ja ruokatunti ei oo koskaan sattunu kaupan kohdalle, niin siksi pitää kulettaa mukana, eikä pidä unohtaa iltamakkaran paistoa ja punkkua!

Mitä tankoon tulee, kertaan vielä, että kun ei kertakaikkiaan yletä siihen kippuraan mitenkäänpäin, silloin on vaan pakko vaihtaa toinen, toki nyt puhun tuosta omasta pyörästäni vain, en muiden.
Sitten salaisuus satulasta, vaihdoin pehmeään!

[pena]

- - -
Sitten salaisuus satulasta, vaihdoin pehmeään!

Miten on, auttoiko satulan vaihto? Sen jälkeen kun viime vuosituhannella hankkimani pyörän mukana tuli nahkastula, ei ole tarvinnut kärsiä istumapään ongelmista. Tässä uudemmassa fillarissani oli jokin geeliviritys, mutta eihän sitä voi käyttää pitkillä matkoilla, menevät vain verisuonet tukkoon. Nahkasatuloita on kuulemma nykyisinkin myynnissä Suomessa, mutta ovat vain pirun kalliita.

[TREKKING]

Irtogeelipäällystä olen kokeillut ja tuntemukset on siitäkin samanlaiset.
Mitähän mahdat tarkoittaa nahkasatulalla, vanhan ajan leveää Lepperiä, vai kilpatyyppistä kapeaa ja kovaa kampetta?
Tuon harjoituskilpurin kovan satulan juuri vaihdoin pehmeimpään ja leveimpään minkä löysin, ohut muovi pinnassa ja joku toppaus sisällä, kilpajutut on aivan eri asia.
Ajopäiviä tulee lukumääräisesti kesässä melko vähän, joten paikat ei kerkee tottua kovaan satulaan, pehmeä on siten tuntunut paremmalta.

[Suklaajuna]

"niin luulisi niiden mahtuvan" Luulo ei nyt vaan riitä, kun kokemuksiakin monelta löytyy.

Mulla kun se jano ja ruokatunti ei oo koskaan sattunu kaupan kohdalle, niin siksi pitää kulettaa mukana, eikä pidä unohtaa iltamakkaran paistoa ja punkkua!

Mitä tankoon tulee, kertaan vielä, että kun ei kertakaikkiaan yletä siihen kippuraan mitenkäänpäin, silloin on vaan pakko vaihtaa toinen, toki nyt puhun tuosta omasta pyörästäni vain, en muiden.
Sitten salaisuus satulasta, vaihdoin pehmeään!

Aika tukevasti olen minäkin saanut fillariretkillä kännättyä, viinit pitkäripaisesta kohdalle sattuessa ja pikkuflindaan väkevämpää... Nesteytys on ehdottomasti pidettävä kunnossa!

Kuskaatteko muuten vettä miten paljon?

Pehmeä satula voi olla piilokavala... Kova, tai oikeammin muokkautuva nahkasatula on minunkin suositukseni.