Ei sinne enää...

[Ursus]

Linnansaaren kansallispuistoon ei tee enää mieli. Viime kesänä sai kuunnella tarpeeksi yöllistä vesiskootteriurheilua siellä. Norppa tuli sentään päiväsaikaan nähtyä.

[Raato]

Kilpisjärvikin on siitä hauska, että jos ei lähde sinne yhteen suuntaan niin saa olla ihan yksin. Sama juttu kansallispuistojen kanssa. Suomen puistot ovat melko pieniä alaltaan ja niissä voi olla muitakin ihmisiä, joidenkin mielestä liikaa, loppu maa on melkein samanlaista metsää eikä siellä nää oikein milloinkaan ketään.

[Hanu]

Ropin suunta jäi mieleen ei niin mukavana paikkana. Osansa varman päivien 2-3 kaatosateista, joista toinen meni Kaskasjoen tuvalla maatessa. En silti sano, etteikö uudelleen voisi sinne mennä.

[Jouni]

^Niinhän se tieten sää vaikuttaa paljon. Minulle sattui nyt maaliskuussa Ropin tuvalle komeat revontulet, ja Kaskasjoen tuvalla vielä osui ahma pihaan, joten oikein kivat muistot. Sitten taas edellisellä kerralla samoilla huudeilla oli pakahduttava helle ja räkkä ja melkoisia pajupöheikköjäkin löydettiin...

[Pepi]

Noin kymmenellä reissulla olen näköjään Ropin suunnalla käynyt, joskaan en joka kerta tuvassa. Sadetta ja poutaa, tyyntä ja mysrkyä on tuohon mahtunut, lämpötilaakin noin 70 asteen vaihteluvälillä. Koskaan ei jäänyt sellaista jälkimakua, ettei koskaan enää. Ei edes silloin, kun tunturista laskeutuessa olin mulinut sulaan puroon puolisääreen ja hiihdin Ropijärven jäällä kohti tienvartta 46 asteen pakkasessa.

[KaukoAntero]

Taitaa olla itsellänikin yli kymmenen (sulan maan) reissua Ropin / Tsaibman suunnille kertynyt. Ihan yksi suosikkialueistani. Hankalaankin maastoon siellä voi toki osua ja on osuttu.

Kauko

[Mr_C]

Muotkatuntureilla Stuorra-äytsi kuru hyttys invaasion aikana.
Kesäkuun lopulla ei ollut paras paikka olla. Tuuli ei käynyt sopivasta suunnasta, joten kurun pohjalla ei tuuli auttanut itikoiden välttelemisessä.
Hieno kuru ja upeita paikkoja laittaa teltta ja olla, mutta vasta myöhemmin itikoiden poistuttua, tai ennen niiden tulemista.
Nyt meni vain siirtymiseksi alas laskeutumisen ja ylös nousemisen välillä.
Upea aurinkoinen sää ja hikinen rinkan kantaminen ei myöskään helpottanut itikoiden välttelemisessä.

[cobbo]

Voin muuten kuvitella Stuorraäytsin räkkäaikaan! Itse olin myös viime vuonna kesäkuun loppupuolella mutta silloin sääskiä ei vielä ollut paljon. Siitä huolimatta stuorraäytsin tuvan lähistön koivikko oli aika hätäisesti läpikäveltävää maastoa. Helteinen keli oli kurun pohjalla kuin paistinpannulla kävelisi, varsinkin pohjoiseen vievän pikkupuron uoman vieressä kulkeminen. Kuru oli muuten upea, mutta sen pohjalla menevä maisemat pilaava poroaita ärsyynnytti ihan kohtuuttoman paljon.

Oma ei sinne enää: Abiskon lähistöllä Mårma-solan ylitys. Katkeamatonta kivikkoa tuntitolkulla. Pieniä jalan alla pyöriviä kiviä, rinteitä joissa auton kokoisia kivimuhkuja...

[diver]

Kesäkuun puolessavälissä oli tuossa Kurussa jonkin verran jo itikoita,mutta niitten kanssa vielä pärjäsi.Voi tosiaan vain kuvitella räkkä aikaan helteellä minkälainen paikka tuo on.

[tunturisusi]

Tunturikoivikot voivat olla viheliäisiä talvella, kun lumen alle taipuneet oksat ja latvat muodostavat läpipääsemättömän ryteikön. Luulin jo osaavani välttää ne. Viime vuonna alkutalvesta lähdettyäni Vongoivan kammilta pohjoiseen päin oli tarkoitus kiertää koivut tarpeeksi korkealta. Mutta niin vain huomasin olevani Kielisvaaran sivurinteellä täydellisessä jumissa. Ei ollut ihan loivaakaan ja pehmeää lunta ainakin vyötärölle asti. Luulin jo että siinä on viimeinen leposija mutta jotenkin onnistuin jalkaisin ryömimään pois hirmuisen kiroilun säestämänä. Tietenkin siinä hötäkässä ahkio juttui kiinni joka toiseen koivuun yms kivaa

[Nuortti]

Tunturikoivikot voivat olla viheliäisiä talvella, kun lumen alle taipuneet oksat ja latvat muodostavat läpipääsemättömän ryteikön. Luulin jo osaavani välttää ne. Viime vuonna alkutalvesta lähdettyäni Vongoivan kammilta pohjoiseen päin oli tarkoitus kiertää koivut tarpeeksi korkealta. Mutta niin vain huomasin olevani Kielisvaaran sivurinteellä täydellisessä jumissa. Ei ollut ihan loivaakaan ja pehmeää lunta ainakin vyötärölle asti. Luulin jo että siinä on viimeinen leposija mutta jotenkin onnistuin jalkaisin ryömimään pois hirmuisen kiroilun säestämänä. Tietenkin siinä hötäkässä ahkio juttui kiinni joka toiseen koivuun yms kivaa

Kielisvaaran pohjoispuoli on täynnä paksuja "kieliä". Tuli joskus opittua ruskavaelluksella. Ylös ja alas sai mennä koko ajan.
Sihvelinlakopään eteläpuolelle kun suuntaa Vongoivan kammilta, niin ylös kun on päässyt, niin edessä on nautinnollinen laskettelu alas kohti Keinopäätä ja Anterin tietä. Toki pehmeät kelit saattavat aina olla ongelmallisia.

[kilpis72]

Itseäni ei kiehdo yhtään sanoisko Rovaniemi-Kittilä -tien ja nelostien välinen Lappi luukuunottamatta Kumputunturia. Siis sellainen tasamaa mettä pöpelikkö täynnä ojia ja metsäautoteitä ja hyttysiä, ilman juurikaan mielenkiintoista nähtävää (siis sen kummempaa kuin kotiseudulla etelässä) . JOnkun syysretken yhden päivän tein johonki Rovaniemen pohjoispuolelle, en muista miksi ja tarkempaa paikkaa. Mutta voin tavallaan sanoa että "ei enää".

-------------------------------------------------------------------
mies mittaa matkaa, matka mittaa miehen

[kilpis72]

...

Koko Lappi. Suota, pöpelikköä ja hyttysiä. Lohdutonta luurankometsää ja vihaisia maahisia.

Pysykää poissa.

Äh. Olkoon.

Niin juuri! Jo teini-iässä inkkari sai tästä enemmän kuin riittävän annoksen. Kiusaa ja surkeutta siellä vain on. Älkää menkö sinne, jos vähänkään välitätte omasta terveydestänne (ja mielenterveydestänne).

Äh, olkoon. Menee ne sittenkin. Menköön.

juutupesta saa valita hyvän sään videon mieluisalta seudulta ja ei hynttyset vaivaa. 100km vaellus sujuu tunnissa. Ja mitkä säästöt....