Tervaskanto

[Perttu]

Nämä keskeltä ontot tervaskannot kuusikoissa kertoo joskus alueella tapahtuneesta metsäpalosta. Mänty kestää hyvin kuloa, mutta kuitenkin puun ligniinin tuotto lisääntyy lämpövauriosta johtuen juuren niskoihin. Tavallisesti männyn ligniini pitoisuus on sydänpuussa huomattavasti suurempi kuin pintapuussa. Noki auttaa myös säilyvyyttä. Ligniin on uuteaineita, josta saadan vaikka mm. tärpättiä tai tervaa

[sahamies]

Ei semmosia ole olemassakaan, keskeltä onttoja tervaskantoja.

Onko Pertulla jotakin näyttöä tuosta ligniinin poistumisesta sydänpuusta metsäpalon yhteydessä?
Kuulostaa hyvin omituiselta jutulta.

[rautu]

Sellun keitossa ligniini lähtee alkalisessa liuoksessa keittämällä.

Puusta voi lähteä uuteaineita lämpökäsittelyssä, kuten kuumassa metsäpalossa, mutta tuskin ligniini. Kyseinen ainehan pitää puun kuidut kasassa.

[Hanu]

Keskeltä onttoa veikkaan kuusen kannoksi. Männyn sydänpuu on huomattavasti lahon kestävämpää kuin pintapuu, joten tervaskannothan ovat juuri näitä ytimiä.

Metsäpalossa hiiltynyt puu on hyvin lahon kestävää. Puun hiiltämistä on käytetty lahon kestävyyden parantajana esim. aitatolpissa menneinä aikoina, kun ei painekyllästystä tunnettu-

[Perttu]

Ei semmosia ole olemassakaan, keskeltä onttoja tervaskantoja.

Onko Pertulla jotakin näyttöä tuosta ligniinin poistumisesta sydänpuusta metsäpalon yhteydessä?
Kuulostaa hyvin omituiselta jutulta.

Pirkanmaalla on onttoja tervaskantoja muistuttamassa metsäpaloista. Isojärven kansallispuistossa on myös törröttämässä näitä onttoja tervaskantoja. Ei se ligniini poistu sydänpuusta metsäpalossa, vaan puu alkaa kehittään sitä lisää vauriokohtaan ja pinnassa pitoisuus nousee korkeammaksi kuin sydämmessä. Hiilellä on myös osuutta pintapuun säilymisellä ajan hammasta vastaan.

20 vuotta on aikaa kun kulunut siitä kun tuli puutie.. opiskeltua ja Matti Kärkkäisen Puutiede jäi kirjahyllyyni muistoksi. Tiedot osittain muistin varasta, mutta näin se ehkä menee. Mielelläni näytän isoja ja korkeita petäjän kantoja jotka ovat onttoja, löytyy vielä talousmetsistä, mutta ei pitkään.

Koivun tervaan monikaan ei varmaan ole tutustunut? Tänään Fem5:lta tuli ohjelmaa kuinka kivestä tehtykärki on liitetty nuoleen.

[sahamies]

Hieman pitää perua puheitani, kerran oli yksi ontto tervaskanto, se oli yli kaksi metriä pitkä.
Muistelisin että tämä tapahtui vuonna 1976, Kippari-Kalle tuikkasi sen palamaan ja lieskat kohosivat varmaan kymmeneen metriin kun "hormi" lähti kunnolla vetämään.
Voi olla että honkamukkakin oli makkaransa kanssa siinä paistopuuhissa.

On toki muitakin männynkantoja joista sydänpuu on lahonnut pois ennen pintapuuta, mutta harvinaisia ne ovat. Tuo palamaan laitettu on ainoa minkä minä olen nähnyt.

Edit. Selvä juttu, uskon Pertun näköhavaintoihin ja analyyseihin.

[rautu]

Koivuntuohitervaan? Mulla on sitä pieni purkki. Helkutin pahanhajuista. En ole vielä mihinkään käyttänyt, mutta sain kun kaveri sitä valmisti.

[Perttu]

Otin Kärkkäisen puutiede kirjan kätösiin ja selasin sitä. Vaikea selkoista tiedettä Matti on kirjoittanut. Vaidetaan sana ligniini pihkaan voi olla helpompi ymmärtää ja voi olla oikea termikin sille mitä tarkoitin
Männyn pihkan tuoton lisäystä on tutkittu ja rikkihappo ryypyllä haavaan mänty äityy tuottaan tervasta nopsaan . Perinteisenä luomu menetelmänä männyn osittain kuorimista on käytetty iät ja ajat tervaksien tekoon.

[rautu]

Joo, on se pihka eri tavaraa, kuin ligniini.

[Vänkäri]

Koivuntuohitervaan? Mulla on sitä pieni purkki. Helkutin pahanhajuista. En ole vielä mihinkään käyttänyt, mutta sain kun kaveri sitä valmisti.

On todellakin, monasti aika sikamaisen kitkerän hajuista tavaraa, savunhajuistam tuoksusta ei aina voi puhua tuohitervan yhteydessä vaan enempi kallistuu lemun puolelle.

Helppoa tehdä kun mikä, kylläkin, paremman tervan puutteeseen.

[Walden]

Osa männyistä kuolee keskeltä lahoamalla, en nyt muista minkä sienen ansiosta. Näistä voi jäädä noita onttoja tervaksia. Yllättävän paljon niitä löytyy.
Tervaskantoja löytyy myös kaadettujen puiden kannoista. Sopiva maaperä, riittävän vanhana hakattu puusto ja viimeisten vuosien kasvuolot vaikuttavat. Myös kaatoajankohdalla on varmaankin tekemistä asiassa.
Männyntaimikosta saattaa löytyä kymmeniä polttokelpoisia kantoja hehtaarilta. Laadultaan parhaat ovat kyllä luonnostaan kuolleiden puiden kantoja.

[sahamies]

Johonkin teoriaan kun oikein uskoo, niin käytännön tosiasiat jäävät havaitsematta.
Minulle se tuli tässä asiassa vastaan.
Illalla kun mietin, eikö tosiaan ole kohdalleni sattunut kuin tuo yksi ainoa tapaus, vaikka olen käytännössä koko ikäni metsiä kulkenut.
Alkoihan niitä muistua mieleen, tulipuiksi on lohkottu sammalikosta pilkistäviä tervaksisia männynrungon ulkokehiä, joissa sydänpuun paikalla on kunttaa ja koristeena päällä kasvaa puolukoita.
Vastaavia on tullut runsaasti eteen, en vaan saanut niitä heti kaivettua esiin muistilokeroista vaan pidin tiukasti kiinni teorioista.

[Eräkulkuri]

Vanhat metsät ovat luonnon aarreaittoja. Niissä kannattaa kulkea hiljaa ja hartaasti. Kuolleelle kelopuulle pitää nostaa hattua tai ainakin kumartaa.

Vanhat tervaskannot ovat jäänteitä muinaisesta metsästä, joka paikalla joskus oli. Niitä voi löytyä jopa talousmetsistäkin, jos metsänomistajat ovat jättäneet ne paikoilleen.

Tässä linkki metsäpalojen vaikutuksesta metsiin.

http://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Asarja/a176.pdf

[Hanu]

Kuten jo aiemmin totesin, niin tervaa saa irti vaikka laudan pätkistä, mutta parastahan on vaurioitudeiden puiden kannot ja juuret. Tai tervasrosoinen latva.

[honkamukka]

Hieman pitää perua puheitani, kerran oli yksi ontto tervaskanto, se oli yli kaksi metriä pitkä.
Muistelisin että tämä tapahtui vuonna 1976, Kippari-Kalle tuikkasi sen palamaan ja lieskat kohosivat varmaan kymmeneen metriin kun "hormi" lähti kunnolla vetämään.
Voi olla että honkamukkakin oli makkaransa kanssa siinä paistopuuhissa.

On toki muitakin männynkantoja joista sydänpuu on lahonnut pois ennen pintapuuta, mutta harvinaisia ne ovat. Tuo palamaan laitettu on ainoa minkä minä olen nähnyt.

Edit. Selvä juttu, uskon Pertun näköhavaintoihin ja analyyseihin.

Tulihan sitä oltua tulilla makkaraa paistamassa. Tämä varsinainen persoona Kalle nimeltään, rauha hänen sielulleen, julisti aina että otin pätkän mätää makkaraa mukaan ja täytyy tulilla poltella, jotta väiveet kuolee.
Näitä persoonia oli vielä silloin alallamme, mutta nykyään kaikki on tasapäistetty tai erikoisemmat syrjäytyneet.

On näitä onttoja kelokantoja, tervaksisia eräkirjallisuudessakin käytetty erämaahan tunnelmaa ja valoa luomaan. Likimain joka Lapinreisullani pääsisin moiset tulet tekemään. Siikanevaltakin näitä löytyy useampia. Tänäänkin mökkimaisemissa katselin tervaskannon niskoja, kuin vanhoja mätiä hampaita, juurenniskat vain jäljellä mutta hyvinkin syttypuiksi käypiä. Keskusta höttöä, ajan maaduttamaa.

Aikonaan kun Lappiinkin savotat ehtivät hakattiin ikivanhoja mäntyjä joiden puuaines oli pihkoittunut liki nilakerrokseen saakka. Hakkuut tehtiin talviaikaan jolloin lunta saattoi olla metrinkin verran. Ei sitä juurenniskaa jätkä malttanut haeskella, vaan joskus justeeri soi hangenpintaa myöten. Näin syntyivät Sahamiehen muistelemat umpitervakset. Keloutumisen myötä, tai metsäpalon tappamiin syntyi ajan kulussa näitä ydinpuusta pehmenneitä eri pituisia kantoja.

On se luonto ajatellut kulkijaa, jotta erämaassa voipi tulet tehdä kelillä millä hyvänsä.