Kuka sitä nyt paistia käristykseentyy kirjoitti:Käristyksen haudutusaikakeskustelun suurin ongelma on siinä, että ei puhuta samasta asiasta. Eihän porossa ole mitään paikkaa, johon on kirjoittettu "käristysliha". Alun perin kai sitä on tehty vähän siitä ruhon osasta, mitä nyt sattuu olemaan.sau~n kirjoitti:Poikkeava mielipide:
Vanhan reseptin mukaan ensin vuollaan hyvin ohuet siivut kohmeisesta lihasta (jäinen liha tunti, pari jääkaapissa), pannaan potut kiehumaan ja samassa tohinassa käristelihat kypsymään kuumaan voihin. Molemmat ovat valmiita yhtä aikaa. Salaisuus on vuolemisessa, pitää tehdä niin ohutta kuin osaa. Valmiit käristyslihat ovat aina liian paksua siivua.
Nykyään käristystä tehdään jopa paistista. Minusta se on paistin hukkaan heittämistä. Esimerkiksi lapa tai rinta on sopivampaa käristyslihaksi ja silloin haudutusaika on pitempi, kuin paistikäristyksellä.
Missä tahansa liharuuan laitossa on oleellista tietää, mistä ruhonosasta on kyse.
Leikkaaminen vaikuttaa asiaan luonnollisestikin.
Riittävän ohuet siivut ja etuselästäkin tulee nopeasti syömiskuntoon kypsyvää käristystä. Kertasyömisen jälkeen ruuan voi laittaa hautumaan uutta syömiskertaa varten.
Yksi käristyksen parhaita puolia on, ettei sitä ruokaa tarvitse suunnitella kauan etukäteen, vaan voi ottaa sopivan lihapalan pakastimesta vuoltavaksi ilman että sitä tarvitsee sulatella päivätolkulla etukäteen (vrt. vaikka uunipaisti).
Äärimmäisen totta, että ruhonosa ja ruholaji (vasa / raavas) vaikuttaa lihan ominaisuuksiin ja makuun.
Naudan sydämestä saa muuten ihan hyvän käristyksen, kannattaa kokeilla. Eikä tarvitse miettiä vuollessa, mihin suuntaan lihassyyt menevät.
