Vaellusvarusteet vanhanajan tyyliin?
Vaellusvarusteet vanhanajan tyyliin?
Ennen kuin muovit alkoivat yleistymään vaatteissa ja majoitteissa mitä silloin oli mukana metsässä? Vaelluksellahan oli silloin muinoin jokin muukin tarkoitus kuin harrastus, ruoan saanti, liikkuminen toiseen kylään, omien maiden tarkistus yms. Nyt puhutaan 1900-1950 ajasta.
Villahuopa
Jonkinlainen reppu
Puukko
Loue tai vastaava
Tulukset
Nahkasaappaat
Kirves
Viinapullo?
Jatkakaa listaa puuttuvilla tavaroilla?
Itse olen niin nuori, että armeijassakin oli makuupussit käytössä. Kuinka kylmässä villahuovalla voi nukkua ilman tulia?
Entäs entisajan retkiruoka? Ruisleipää ja suolattua lihaa luultavasti.
Tarkoitus olisi testata ja hankkia oikeasti perinteiset välineet ja lähteä metsään. Vaatepuolella hankintoja tuskin tulee tehtyä hinnan ja käyttömäärän takia. Syyskuussa olisi aikaa tehdä retki.
Villahuopa
Jonkinlainen reppu
Puukko
Loue tai vastaava
Tulukset
Nahkasaappaat
Kirves
Viinapullo?
Jatkakaa listaa puuttuvilla tavaroilla?
Itse olen niin nuori, että armeijassakin oli makuupussit käytössä. Kuinka kylmässä villahuovalla voi nukkua ilman tulia?
Entäs entisajan retkiruoka? Ruisleipää ja suolattua lihaa luultavasti.
Tarkoitus olisi testata ja hankkia oikeasti perinteiset välineet ja lähteä metsään. Vaatepuolella hankintoja tuskin tulee tehtyä hinnan ja käyttömäärän takia. Syyskuussa olisi aikaa tehdä retki.
Re: Vaellusvarusteet vanhanajan tyyliin?
Sodan jälkeen miehillä monilla ainoa puku oli armeijasta saatu asu. Vielä 70-luvulla näki maalla ukoilla työpukuna vanhaa sota-asua, josta oli poistettu poletit. Myös sarka-asua käytettiin yleisesti ja alla pellava- ja villavaateita. Lisäksi yleiseen asustukseen kuuluivat pitkävartiset nahka- tai kumikärkisaappaat, jossa pidettiin syylinkejä(jalkarättejä), nahkavyö ja nahkarukkaset. Päässä oli joillain jääräpäillä kesät talvet karvalakki, mutta yleensä kesäisin lierihattu.
Varusteet 50-luvulla olivat yleensä armeijoiden ylijäämätavaraa. Satulareput, huovat ja kompassit ainakin olivat kaikki sellaisia, joissa oli jonkin maailman armeijan leimat.
Ennen ja jälkeen sotien juuri oltu metsässä huvikseen, vaan joko marjastamassa, kalastamassa tai metsällä ja mukana oli tietysti niihin toimiin kuuluvat laitteet ja varusteet.
Eväät olivat maan köyhyyden vuoksi vaatimattomia ruis- ja näkkileipää ja voita, jos oli ja ehkä kuivalihaa sekä joskus harvoin säilykkeitä. Kahvia oli mukana jos sitä sitä sai kaupasta.
P.S. 1900-luvulla ei käytetty tuluksia, vaan tulitikkuja ja SYTKÄREITÄ. Ja kellokin oli jo keksitty.
Varusteet 50-luvulla olivat yleensä armeijoiden ylijäämätavaraa. Satulareput, huovat ja kompassit ainakin olivat kaikki sellaisia, joissa oli jonkin maailman armeijan leimat.
Ennen ja jälkeen sotien juuri oltu metsässä huvikseen, vaan joko marjastamassa, kalastamassa tai metsällä ja mukana oli tietysti niihin toimiin kuuluvat laitteet ja varusteet.
Eväät olivat maan köyhyyden vuoksi vaatimattomia ruis- ja näkkileipää ja voita, jos oli ja ehkä kuivalihaa sekä joskus harvoin säilykkeitä. Kahvia oli mukana jos sitä sitä sai kaupasta.
P.S. 1900-luvulla ei käytetty tuluksia, vaan tulitikkuja ja SYTKÄREITÄ. Ja kellokin oli jo keksitty.
"P.S. 1900-luvulla ei käytetty tuluksia, vaan tulitikkuja ja SYTKÄREITÄ."
Hyvä huomio! Yritin etsiä netistä tietoa mitä entisajan menijöillä on ollut mukana. Sotavarustus (ilman aseita) on varmasti lähin vastaus. Pitää käydä jututtamassa pappaa josko sillä olisi tietoa muista kuin armeijan varustuksesta.
Hyvä huomio! Yritin etsiä netistä tietoa mitä entisajan menijöillä on ollut mukana. Sotavarustus (ilman aseita) on varmasti lähin vastaus. Pitää käydä jututtamassa pappaa josko sillä olisi tietoa muista kuin armeijan varustuksesta.
Etsipä jostain käsiisi Veikko Huovisen "Puukansan tarina"-kirja ja siitä luku nimeltä "Jeremias Haverisen käynnit palomaalla". Siitä saat aika tarkkaa kuvausta sen ajan uudisasukkaan vermeistä. Tosin tuo luku sijoittuu johonkin 1800-luvun alkupuolille, mutta kannattaa silti lukea ; D
"Ihmisellä on tässä avaruuvessa kusiaisen valtuudet." -Veikko Huovinen
Vaikka erämaihin mentiin pitkään ansainta- tai ravinnonhankkimistarkituksessa, myös "huvikseen" retkeily alkoi yleistyä Suomessakin jo 1930-luvulla, kun vuosilomalaki säädettiin ja ihmisillä alkoi olla "luvallista" vapaa-aikaa.
Myös varusteita, esim. satulareppuja valmistettiin jo ennen sotia siviilikäyttöönkin; ei läheskään kaikissa varusteissa ollut eri armeijoiden leimoja 1950-luvulla, kuten Nevis tuossa väittää. Paljonhan ylijäämäkamaa oli toki tarjolla, kun miljoonia miehiä kotiutettiin sodasta ympäri Eurooppaa.
Maastoklepoisia varusteita tarvitsivat myös metsissä ammatikseen liikkujat; mm Savotta aloitti valmistamalla metsätyömiehille (sana metsuri keksittiin vasta 1970-luvulla) rukkasia ja reppuja.
Vanhoista varusteista kiinnostuneiden kannattaa tutustua vanhoihin retkioppaisiin ja retkikertomuksiin. Esim Kaarina Karin "Haltin valloitus"-kirjassa on tietoa käytetyistä varusteista ja Sorjosen 50-luvun "Eräretkeilyn opas"-kirjassa hyvätkin ao aikakauden luettelot ja ohjeet ("Vetoketju ei kuulu retkivaatteisiin, koska sitä on mahdotonta korjata maastossa." ) Ja onhan Kemppisen "Eräretkeilykin" jo 45 vuoden takaa....
Myös varusteita, esim. satulareppuja valmistettiin jo ennen sotia siviilikäyttöönkin; ei läheskään kaikissa varusteissa ollut eri armeijoiden leimoja 1950-luvulla, kuten Nevis tuossa väittää. Paljonhan ylijäämäkamaa oli toki tarjolla, kun miljoonia miehiä kotiutettiin sodasta ympäri Eurooppaa.
Maastoklepoisia varusteita tarvitsivat myös metsissä ammatikseen liikkujat; mm Savotta aloitti valmistamalla metsätyömiehille (sana metsuri keksittiin vasta 1970-luvulla) rukkasia ja reppuja.
Vanhoista varusteista kiinnostuneiden kannattaa tutustua vanhoihin retkioppaisiin ja retkikertomuksiin. Esim Kaarina Karin "Haltin valloitus"-kirjassa on tietoa käytetyistä varusteista ja Sorjosen 50-luvun "Eräretkeilyn opas"-kirjassa hyvätkin ao aikakauden luettelot ja ohjeet ("Vetoketju ei kuulu retkivaatteisiin, koska sitä on mahdotonta korjata maastossa." ) Ja onhan Kemppisen "Eräretkeilykin" jo 45 vuoden takaa....
Juu en tiedä. Puuvilla, villa ja silkki ovat kaikki aika vanhoja keksintöjä. Hyviä materiaaleja edelleen. Nylonia alettiin myydä 1938 lähtien (Wiki) ja Kevlaria 1970-luvulta sekä Teflonia 1945. Tuotemerkit ja leikkaukset on tietysti muuttuneet ajan kuluessa. Varmaankin näistä tehdään nykyään myös parempia kankaita ja lankoja ynnä muuta tavaroiden ja vaatteiden valmistukseen.
Kantolaitteena oli ainakin täällä etelämmässä usein tuohikontti. Se on jopa parempi kantaa kuin huono reppu. Kulkurikuvissa on myös narulla kulmista ja suusta sitaistuja viholaissäkkejä reppuina. Kiven veljeksillä oli haarapussit, niistä en sitten enempää tiedä.
Kengissä kumipohjat yleistyivät vasta vähän ennen sotia? Samoin kumiterät. Siihen asti nahkapohjat kai tervattiin ja muuten kenkiä rasvattiin.
Ruuista kai leipä ja suola olivat tärkeimmät. Onkivehkeet kesällä?
Kengissä kumipohjat yleistyivät vasta vähän ennen sotia? Samoin kumiterät. Siihen asti nahkapohjat kai tervattiin ja muuten kenkiä rasvattiin.
Ruuista kai leipä ja suola olivat tärkeimmät. Onkivehkeet kesällä?
Re: Vaellusvarusteet vanhanajan tyyliin?
Jos tarkoituksesi on dokumentoida perinneretkeäsi, niin älä tee sitä digikameralla.Timoa kirjoitti:Tarkoitus olisi testata ja hankkia oikeasti perinteiset välineet ja lähteä metsään. Vaatepuolella hankintoja tuskin tulee tehtyä hinnan ja käyttömäärän takia. Syyskuussa olisi aikaa tehdä retki.
Tarkoitus olisi tehdä retki vanhan ajan varusteilla eikä täydellistä kopiota historiasta. Kengät luultavasti olisi nykyiset samoin ea laukku ja otsalamppu. Entisaikahan oli melkeimpä grammanviilausta vähentämällä ylimääräisiä varusteita koska niitä ei ollut. Isoja rinkkojakaan ei ollut (en ole varma) joten kuorma on luultavasti ollut kohtuu kevyt.
Yöpyminen:
Loue/laavu yms.
Huopa
Syöminen:
Pannu
Lusikka
Vaihtovaatteet:
? (tuskimpa kovinkaan kummoisia).
Vielä pitäisi keksiä paikka jossa pystyy helposti yöpymään tulilla.
Yöpyminen:
Loue/laavu yms.
Huopa
Syöminen:
Pannu
Lusikka
Vaihtovaatteet:
? (tuskimpa kovinkaan kummoisia).
Vielä pitäisi keksiä paikka jossa pystyy helposti yöpymään tulilla.
Vuosina 1900-1950 ei ollut Savotan reppuja, eikä kyllä tuohikonttejakaan kuin jossain Karjalan korvessa. Napialan Nahkatehdas ja Friitala sen sijaan olivat tuona aikana ja valmistivat varusteita metsänkävijöille, joista seuraavassa Friitalan retkirepun kuva.
P.S. Kansalliskirjaston digimateriaali on tässä vanhan ajan retkeilyvarustejahdissa hyvä lähde.
P.S. Kansalliskirjaston digimateriaali on tässä vanhan ajan retkeilyvarustejahdissa hyvä lähde.
Re: Vaellusvarusteet vanhanajan tyyliin?
Oletan että 1900-luvulla tarkoitat suomalaista (idioottimaista) versiota vuosisadasta ?Nevis kirjoitti:P.S. 1900-luvulla ei käytetty tuluksia, vaan tulitikkuja ja SYTKÄREITÄ. Ja kellokin oli jo keksitty.
Niin tai näin, niin olet väärässä ja osaksi oikeassakin.
Ensimmäinen varsinainen kello on keksitty tosiaan noin 5500 vuotta sitten.
Rannekellokin (naisille) on keksitty 1800-luvulla, suomalaisella tavalla ilmaisten. Miesten käyttöön se tuli vasta seuraavan vuosisadan alkupuolella, syrjäyttäen taskukellon.
Tuluksia on käytetty (suomalaisella) 1900-luvulla, vaikka tulitikkujen ja sytkärien käyttö oli yleisempää.
----------------
Olisi mielenkiintoista tietää, kuka puolijauhoinen keksi että suomessa on ollut nolla-vuosisata. Koska suomalaisessa versiossa 1900-luku alkaa 1900, joten ensimmäiset 100 vuotta on ollut 0-luku, sitten 100-luku jne...
Sivistysmaissa esim vuosi 1809 on kuulunut 1900-lukuun (19th century).
Ensimmäiset 100 vuotta (1-100) on ollut ensimmäinen vuosisata (1st century).
Suomessa on nyt 2000-luku, kun muualla on 2100 luku.
Sivistysmaissa ja suomessa ollaan samalla vuosisadalla sadan vuoden välein, yhden vuoden ajan kerrallaan.
Vuonna 2000 oli sivistysmaiden viimeinen vuosi 20-vuosisadalla (20th century) ja samalla se oli suomen ensimmäinen vuosi 20-vuosisadalla. Sama taas vuonna 2100, niin kuin oli 1900 jne...
Suomi tulee koko ajan sata vuotta jäljessä...
Re: Vaellusvarusteet vanhanajan tyyliin?
Hyvä, että tarkensit asian kellon tarkkuudella.Mr_C kirjoitti:Oletan että 1900-luvulla tarkoitat suomalaista (idioottimaista) versiota vuosisadasta ?Nevis kirjoitti:P.S. 1900-luvulla ei käytetty tuluksia, vaan tulitikkuja ja SYTKÄREITÄ. Ja kellokin oli jo keksitty.
Niin tai näin, niin olet väärässä ja osaksi oikeassakin.
Ensimmäinen varsinainen kello on keksitty tosiaan noin 5500 vuotta sitten.
Rannekellokin (naisille) on keksitty 1800-luvulla, suomalaisella tavalla ilmaisten. Miesten käyttöön se tuli vasta seuraavan vuosisadan alkupuolella, syrjäyttäen taskukellon.
Tuluksia on käytetty (suomalaisella) 1900-luvulla, vaikka tulitikkujen ja sytkärien käyttö oli yleisempää.
----------------
Olisi mielenkiintoista tietää, kuka puolijauhoinen keksi että suomessa on ollut nolla-vuosisata. Koska suomalaisessa versiossa 1900-luku alkaa 1900, joten ensimmäiset 100 vuotta on ollut 0-luku, sitten 100-luku jne...
Sivistysmaissa esim vuosi 1809 on kuulunut 1900-lukuun (19th century).
Ensimmäiset 100 vuotta (1-100) on ollut ensimmäinen vuosisata (1st century).
Suomessa on nyt 2000-luku, kun muualla on 2100 luku.
Sivistysmaissa ja suomessa ollaan samalla vuosisadalla sadan vuoden välein, yhden vuoden ajan kerrallaan.
Vuonna 2000 oli sivistysmaiden viimeinen vuosi 20-vuosisadalla (20th century) ja samalla se oli suomen ensimmäinen vuosi 20-vuosisadalla. Sama taas vuonna 2100, niin kuin oli 1900 jne...
Suomi tulee koko ajan sata vuotta jäljessä...
Miten on sytkäreiden laita, milloin mahtoi tulla yleisempään käyttöön?Timoa kirjoitti:"P.S. 1900-luvulla ei käytetty tuluksia, vaan tulitikkuja ja SYTKÄREITÄ."
Hyvä huomio! Yritin etsiä netistä tietoa mitä entisajan menijöillä on ollut mukana. Sotavarustus (ilman aseita) on varmasti lähin vastaus. Pitää käydä jututtamassa pappaa josko sillä olisi tietoa muista kuin armeijan varustuksesta.
1900 luvun alussa oli asusteena sarkaiset takki ja housut. Varmaankaan useita asuja ei normiporukalla ollut. Pellavainen hurstipaita vielä alle. Onnea vaan vaellukselle. Kannattaa tehdä vähän viileämpään aikaan.
Lapin kullan kimalluksessa kun oltiin avustajanäyttelijäporukassa, tuli pari päivää vietettyä kohtuullisessa lämmössä tuommoiset kamppeet päällä. Elokuva kuvasi 1870-lukua. Eipä käynyt kateeksi sen ajan kulkijat.
Olen joskus kuullut että metallinen nappo (kauha, kousa) oli hyvä varuste. Siinä pystyi paistamaan, keittämään ja siitä pystyi kävellessä juomaan.
Lapin kullan kimalluksessa kun oltiin avustajanäyttelijäporukassa, tuli pari päivää vietettyä kohtuullisessa lämmössä tuommoiset kamppeet päällä. Elokuva kuvasi 1870-lukua. Eipä käynyt kateeksi sen ajan kulkijat.
Olen joskus kuullut että metallinen nappo (kauha, kousa) oli hyvä varuste. Siinä pystyi paistamaan, keittämään ja siitä pystyi kävellessä juomaan.
Ei oo häränpäivää!!