lähiretkeilyä parhaimmillaan.

akpoika

Viesti Kirjoittaja akpoika »

mattipappa kirjoitti:
akpoika kirjoitti:Tuli käytyä heittämässä lähiretki Teiskon perämetsissä. Synkkä ja myrskyinen joulukuun yö.


Ihan hienon retken olette tehneet, on myönnettävä.

Kun näin otsikon Teiskon PERÄmetsissä, mulla heräsi uteliaisuus. Mutta ethän sinä ihan perällä käynytkään, siellä missä meikäläinen on syntynyt ja lapsuutensa asunut. Siis vielä paljon kauempana Keskustorilta :wink: :)
Kiitos heluna ja mattipappa :-D

Kaukaloinen taitaa olla sellainen, että paljon sitä kauemmas tiestä ei tuolla pääse. Tai riippuu ehkä mikä lasketaan tieksi, mutta eipä tuonne teiden äänet juuri kantaudu. Oli ehdottomasti mukava paikka ja reissu hyvässä seurassa. Minulla Teiskon ja lähiseudun tutkiminen muutenkin on vasta alkusuoralla, kun olen muualta muuttanut. Mutta eipä siinä. Hiljaa hyvä tulee ja täytyypä käydä peremmälle sitten ensi kerralla ;-)


Avatar
TiMoKo
Viestit: 3157
Liittynyt: 09 Huhti 2006 16:20
Viesti:

Viesti Kirjoittaja TiMoKo »

Kaksi viikkoa aikaisemmin oma kotani oli pystyssä reilu kilometri lounaaseen tuosta teidän yöpaikasta ja vieläkin lähempänä leiripaikkaanne treenattiin koiria pilkkopimeässä lauantai iltana vaikka kello oli jo melkein 22:00
Silloin oli mukavana lisähaasteena perjantain ja lauantain aikana satanut n. 30cm märkä lumi.

Kodassani tosin yöpyi pari henkilöä vain tarinan mukaan, joka kerrottiin kadonneiden etsintään tulleille koirakoille sunnuntaina.
"Kadonneet" löytyi ja saimme hyvää harjoitusta. Hyvänä vinkkinä tuolle kelille voisi sanoa, että oli helpompi olla suunnistajana kuin koiranohjaajana. Koiranohjaajan niskaan varisi puista lumet ja suunnistaja pääsi tässä asiassa paljon vähemmällä

Ihan mukavaa maastoa myös tällaiseen etsintäharjoitteluun, varsinkin kun tilaamatta tuli tuo 30cm lumisade lisähaasteeksi.

Alueella on myös Kortejärven leiripaikka Siellä oli upeat puitteet hirsiseinien suojaamana, leivinuunin lämmittämänä suunnitella ja jälkipuida harjoituksia.
Maailman suurinta viisautta on jälkiviisaus, valitettavasti sitä ei voi käyttää etukäteen.
"vaikkapa hulluna pidettäisiin"
https://timokokairankiertaja.blogspot.com/
Kullervo
Viestit: 997
Liittynyt: 10 Elo 2013 16:49
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Kullervo »

Yön yli Nokian Saariston metsässä ja samalla hyvä uutinen: Nuijalammen poltetun laavun tilalle on noussut komea uusi laavu, turvekattokin on näköjään siihen suunnitteilla rakenteista päätellen. Polttopuut olivat kuivia, kirves ja saha löytyivät. Kelpasi siinä tuoreen hirren tuoksussa unten maille vaipua.
akpoika

Viesti Kirjoittaja akpoika »

Kävin viime yön nukkumassa Tremanskärrin liepeillä kallioisen kukkulan päällä taivasalla. Tallentui mittariini kylmimmät lukemat mitä minulla koskaan aiemmin, kun olen lämmittämättömässä majoitteessa ulkona nukkunut, -26,1 astetta :-) Nyt ei siis majoitetta ollut laisinkaan.

Pitempi juttu samasta aiheesta tästä linkistä.
mattipappa
Viestit: 870
Liittynyt: 02 Helmi 2009 20:57
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja mattipappa »

Olet lämminverinen kaveri! Kiitos kertomuksestasi!
Avatar
Louestaja
Viestit: 4320
Liittynyt: 12 Joulu 2006 12:48
Paikkakunta: Vesivehmaa

Viesti Kirjoittaja Louestaja »

Itse treenasin viime yönä telttailua. Aamulla oli sisällä -20 ja ulkona -27. :)
"Antakaa minun vielä kerran katsoa tämän maailman hulluutta."
Avatar
Louestaja
Viestit: 4320
Liittynyt: 12 Joulu 2006 12:48
Paikkakunta: Vesivehmaa

Viesti Kirjoittaja Louestaja »

Tämä alkuvuosi on mennyt töiden takia ihan unessa ja retkeily jäänyt vähille. Eilen viimein laavupaikalla hakkailin puupinon kuntoon. Istuskelin tulilla ja kuuntelin metsää. Kurjet kuului kuten toivoinkin. Lisäksi joutsenet, taivaanvuohi ja lehtokurppa. Hyvä yö ja aamulla alkanut tuulentohina oli paras luontoääni. :)

Kuva
"Antakaa minun vielä kerran katsoa tämän maailman hulluutta."
Mustikka
Viestit: 931
Liittynyt: 14 Maalis 2006 14:37
Paikkakunta: Itä-Helsinki

Viesti Kirjoittaja Mustikka »

Kävin ensimmäistä kertaa Vallisaaressa ja viereisessä Kuninkaansaaressa, mutta tulee kyllä varmasti mentyä uudelleenkin. Mukava kohde pääkaupunkiseutulaiselle, kun paikalle pääsee Kauppatorilta veneetönkin parissakymmenessä minuutissa, ja samalla voi ihailla Helsinkiä mereltä käsin. Perillä on aivan erilainen tunnelma - lähtiessä teki mieli vilkutella laiturille, eikä tälläista tunnetta yleensä tule vaikkapa metrossa :D.
Avatar
Pepi
Viestit: 7428
Liittynyt: 23 Tammi 2006 18:16

Viesti Kirjoittaja Pepi »

^^ Mitä tuolla Photobucketin ilmoituksella aiot sanoa?
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
Avatar
Louestaja
Viestit: 4320
Liittynyt: 12 Joulu 2006 12:48
Paikkakunta: Vesivehmaa

Viesti Kirjoittaja Louestaja »

Pepi kirjoitti:^^ Mitä tuolla Photobucketin ilmoituksella aiot sanoa?
Mitähän tuohonkin nyt sanoisi? Parempi, ettei mitään. :?

Mutta ehkä jotain samaa, kuin Ikis ja Tervasuo avatareillaan. :o
"Antakaa minun vielä kerran katsoa tämän maailman hulluutta."
retkuilija
Viestit: 111
Liittynyt: 28 Heinä 2013 23:00

Viesti Kirjoittaja retkuilija »

Tapahtumapaikka on Sanginjoen ulkometsä Oulun kaupungin kupeessa jonka jatkokäytöstä riittää puhetta ja parranpärinää.

Työmaapalaveri joka pidettiin kaupungin keskustassa on päättynyt. Tiesin että kukaan ei kaipaa kotona joten retkikamat auton perässä saavat käyttöä. Nopea siirtyminen Loppulaan ja auto parkkiin tien varteen ja jatkan jalkaisin kohti Korpilampea. Hiekkatien päässä pysähdyn juuri ennen maastoon siirtymistä. Pieni muistutus tulevan yön kylmyydestä tuntuu nenän päässä, ilma on kylmenemässä pakkasen puolelle. Korvessa ei enää valoa riitä, viereisellä suolla laskeneen auringon valo vielä siroaa maahan.
Poikkean Korpilammen laavulla. Puuta on varastossa ja paikat näyttävät siistiltä. Matka jatkuu pohjoiseen vanhojen hakkuuaukeiden reunoja myöten. Läpitunkematon taimikko on vallannut aukot ja katson parhaaksi kiertää. Vastaan tulee tie joka jakaa alueen kahtia. Siirtyminen hyvin merkitylle retkeilypolulle jossa on hyväkuntoiset mutta erittäin liukkaat pitkokset. Valo vähenee mutta en voi olla pistämättä merkille ympärillä olevaa korpea. Hieno kuusikko ja saniaiset reunustavat reittiä kunnes ympäristö vaihtuu kitukasvuiseen mäntyyn ja suopursuihin.
Reitti nousee mäntykankaaalle ja vähenevässä valossa voin vielä erottaa vanhojen luotojen rannat jotka ovat nyt sammaleen peittämiä röykkiöitä. Vastaan tulee laavu jolle jään tulistelemaan yöksi. Vierestä löytyvä hete tarjoaa iltajuomalle kyytipoikaa teeveden muodossa. Yö tarjoaa ensi maistiaiset tulevasta talvesta.

Aamulla herään matalan mutta kodikkaan laavun alta. Aamun valossa voin todeta että laavun katto on vuotanut ja peräseinä on kastunut joten kauhean hyvää tulevaisuutta laavulle ei voi ennustaa. Kuuntelen hetken kuinka tiaiset virittävät kymmenen minuutin konsetin auringon nousun kunniaksi, sen jälkeen hiljenee täysin. Maa on jäässä ja näyttää ettei yöllä ole ollut mikään pikku halla vaan oikea pakkanen. En viitsi viritellä uutta tulta nuotiopaikalle vaan kaivan repusta kaasukeittimen joka alkaa tuhista mukavasti pienen houkuttelun jälkeen. Viimein kasassa on tarpeeksi kuumaa vettä ja addiktio aamukahviin tulee tyydytettyä.
Mietin hetken paluureittiä takaisin. Lopulta päädyn nousemaan viereistä sähkölinjaa alueen pohjoisreunalle jossa kulkee moottorikelkkareitti. Reitti on selkeästi merkitty mutta sen sijainti herättää mielessä kysymyksiä ja tuntuu käsittämättömältä koska se halkaisee ulkometsän ja luonnonperintösäätiön ostaman Kuovisuon muodostaman kokonaisuuden. Saavutan taas tutun näköisen tien ja jatkan sekametsikön läpi luontopolulle. En voi olla ihailematta metsää joka ilman suojelustatusta on saanut kasvaa paikallaan. Lahpuuta on vielä vähänlaisesti mutta ehkäpä se siitä hoituu ajanmyötä.
Viimeisellä etapilla ohitan pari suosaareketta jotka ovat selvästi vanhoja luotoja. Pitkoksilla viipyilee kuura ja jään ottamaan muutaman tarkkaan harkitun valokuvan työpaikan tietokoneen näytönsäästäjään muistuttamaan tästä reissusta. Tien varressa auto on ollut varjossa koko aamupäivän ja ei ole saanut nauttia aamun auringonsäteistä joten tartun jääraappaan ja alan puhdistamaan tuulilasia. Mietin parin sekunnin ajan kotona odottavia velvollisuuksia.
Hiljaa kiroillen käynnistän auton ja suuntaan kohti kotia
"...matkalla jossain päin Suomea..."
Avatar
OS
Viestit: 8142
Liittynyt: 28 Helmi 2006 19:19
Paikkakunta: Rovaniemi

Viesti Kirjoittaja OS »

^ Hieno lähiretki.
Avatar
TREKKING
Viestit: 4138
Liittynyt: 15 Elo 2009 18:22
Viesti:

Viesti Kirjoittaja TREKKING »

Sanginjoella tuli kerran oltua yötä Lapista palatessa (paikkakuntalainen oppaana mukana).
Huimia kulutuslukuja polttopuille kertoi puita paikalle tuonut kuljettaja. Määriä en enää muista, mutta silloin kävi mielessä että olisko hiukan muuallekkin eksyneet nuo valmiit klapit, kun ovat aivan autotien äärellä ja kaikkien saatavilla.
Kyllä Siperia opettaa!
kaptu
Viestit: 1818
Liittynyt: 29 Elo 2012 15:32

Viesti Kirjoittaja kaptu »

Olen jo viikkoja sitten asentanut metsänreunaisen rivitalokotimme takapihalle pienehkön Tentipin kodan, jonne lopultakin sain sytytettyä kunnon KUNZITULET :wink:
Risukeitin on pieni, mutta mukavasti kokoontaitettava, ja sillä saa pienillä klapuilla ja oksilla mainiot tulet retkikotaan. Kun ei ole pohjaa, niin alle pyöreä pieni teräslautanen sekä neliskulmainen pala sammutuspeittoa, niin tuhkat eivät pääse polttamaan maata. Lisäksi käytän puolimetristä ohutta metallipilliä, jolla voi puhaltaa alhaalla oleviin happiaukkoihin lisää korvausilmaa, kun tuli meinaa sammua ja on aika heittää pesää uusia klapusia.
Kertakaikkiaan mainio kokonaisuus :!:
dailymail
Viestit: 2973
Liittynyt: 23 Tammi 2013 20:41

Viesti Kirjoittaja dailymail »

retkuilija kirjoitti:Tapahtumapaikka on Sanginjoen ulkometsä Oulun kaupungin kupeessa...
Nuorna miesnä tuli Sanginjoen maastossa kuljettua ja kalastettua. Pitemmän vaellukset ovat oma juttunsa, mutta lähiretket ovat retkeilyn suolaa. Jo parin tunnin piipahdus lähiryteiköissä riittää kastelemaan kengät ja sytyttämään terveen pilkkeen silmäkulmaan.
Mikään ei ole niin varmaa kuin minä
Vastaa Viestiin