Kebne!

[aleppinen]

Kävin vaimoni kanssa 30.7.2018 Sydtoppenilla. Oikeastaan n. 35 metrin päässä siitä, koska huipun jäätikkö oli vesisateen jäljiltä niin peilikirkasta, että emme uskaltaneet nousta ihan huipulle, vaan pysyttelimme siinä, missä oli vielä lunta jalkojen alla. Kengissä meillä oli vain "kevytversio" jääraudat (emme halunneet kantaa kunnollisia rautoja koko 8 päivän vaellusta, koska tuo oli ainoa paikka missä niille olisi ollut käyttöä). Lisäksi oli vaellussauvat.

Nousimme ns. Durlings lediä, eli vasemmalta Sinnibaktin yltä tulevaa polkua, jos katsoo TREKKINGin ylle laittamaa karttaa. Teltta oli Singivaggessa n. 1km korkeudessa. Singivaggessa oli muutama muu teltta, mutta tilaa oli paljon, joten sai olla omassa rauhassa kauniissa maisemissa. Sinne on kivistä tehty muutama "tuulensuoja" teltalle. Yhtenä iltana sinne tuotiin myös helikopterilla lisää väkeä telttailemaan (suoraan siihen laaksoon siis). Laakso oli kuitenkin yhtenä iltana todella tuulinen, ja hieman sai pelätä teltan puolesta.

Matka ylös oli melko helppo, vaikkakin kivikkoinen. Kuljimme rauhallista vauhtia ja menopaluu taisi ottaa n. 12-14 tuntia. Menomatkalla yksi hidaste oli kahlaus n. puolimatkassa - siitä en ollut etukäteen tietoinen. Tämä siis n. 1-2km ennen kohtaa, jossa Durlings led yhtyy Västra ledeniin.

Durlings led on merkitty kivikasoilla, tosin välillä ne hukkasi. Matkan varrella on myös muutama (melko huono) telttapaikka. Västra ledenille kun pääsee, niin se on merkattu punaisilla kivillä.

Sherpat olivat työssä varmaankin jo tuolloin, ja koska emme nähneet mitään niihin liittyvää, niin oletettavasti ovat tosiaan Vierranvarrin tai Tolpagornin paikkeilla.

Uusimmalla toppstuganilla pystyy n. 4 henkilöä nukkumaan, mutta tietääkseni se on sallittu vain hätätapauksessa. Siellä ei myöskään Telian kenttää ollut, toisin kuin kahdella vanhemmalla toppstuganilla, jotka myös edelleen ovat olemassa (ellen sumussa nähnyt harhoja). Mitään palveluja ei millään toppstuganilla ole.

Fjällstationin ohitimme yhtenä päivänä - siinä kävi todella kova kuhina, helikoptereita nousi ja laskeutui muutamien minuuttien välein. Telttoja oli kymmenittäin tai sadoittain, mitä epämiellyttävimmissä paikoissa. Durlings ledillä ei ollut vastaantulijoita, paitsi sitten kun oli Västra ledenin kohdassa, jolloin oli kymmenittäin ihmisiä.

[tst]

Tuo Nordtoppenille meno ei ole useimmiten mahdollista ilman oikeaa välineistöä, kokemusta olosuhteista ja vuorikiipeilystä.



https://2.bp.blogspot.com/-kFx3y4z3LDc/ ... 640/-1.jpg

Virtuaalivaellus noiden huippujen välillä:

[zag]

Lainaus 21.8: "Ensi viikon lopuilla base camp kuvan niemeen."

Enimmät lumet olivat sulaneet Kebnekaiselta, kuva 3.9. Lainauksen kuva heinäkuun alussa viime vuonna.

[tst]

Hienot on zagin kalapaikan maisemat, ehkäpä joskus tuonne. Sydtoppenilla on tullut käytyä. Paikka voisi alkaa P kirjaimella, elikkäs kuvat pikkaisen varsinaisen P-paikan yläpuolelta.

[TREKKING]

"Vaeltajat löytyivät sunnuntaina pulaan Kebnekaisella."

Nykyisin on aina helppoa, kun saa lukea lehdistä totuuden.

"KUUSI irlantilaista vaeltajaa jäi jumiin Kebnekaisen etelähuipun itäpuolella Ruotsissa."
Juuri siinä kohdassa on Björlingsin jäätikkö, ehkä ne sitten seisoksivat yön siinä jäätiköllä?!

[tst]

Löytyihän tuo kartalta kuten pitikin. Onko Kekkosen huiputtaneita? https://yle.fi/uutiset/3-5627104

[TREKKING]

Löytyihän tuo kartalta kuten pitikin. Onko Kekkosen huiputtaneita? https://yle.fi/uutiset/3-5627104

Hep...

(Koko rivi Tarfalajokkasta kaakkoon on joskus tullut huiputeltua.)

[TREKKING]

Tuo Nordtoppenille meno ei ole useimmiten mahdollista ilman oikeaa välineistöä, kokemusta olosuhteista ja vuorikiipeilystä.



https://2.bp.blogspot.com/-kFx3y4z3LDc/ ... 640/-1.jpg

Virtuaalivaellus noiden huippujen välillä:

Kerran pääsin Sydtoppenilta päin huippujen väliseen notkonkohtaan saakka, kun tuuli painoi kattilasta vasemmalta Rabotsin jäätikön suunnalta ja "polku" oli silloin harjanteen oikealla puolella. Matalimmalla kohdalla se pakkautui harjanteen yli sellaisella voimalla, että vain pään uskalsi nostaa harjanteen yläpuolelle. Siitä polku sitten alkoi nousta Nordin harjanteen vasenta, eli tuulen puolta, ei mitään mahdollisuutta vaihtaa kaistaa pääsemättä pitkälle lennolle.

[MrKnowItAll]

80-luvulla tuli Kebnellä käytyä muutaman kerran, aina myös Tarfalassa. Yhdellä näistä reissuista kierrettiin Tarfalasta Storglasiääriä Björlingille, siitä huipulle ja traverssi pohjoishuipulle ja Halspassetista alas Tarfalaan. jotain 14-16 tuntia taisi ottaa yöttömänä yönä koko setti. Harjanteella oli melko paljon lunta, turvallisen tuntuista kulkea eikä tuullut. Köysistönä tietenkin. Hyvä että tuli käytyä molemmilla huipuilla niin ei nyt tarvitse lähteä uudelleen.

Hauskin reissu oli kun vietiin 63 täyttänyt äitimuori eläkelahjana Kebnelle. Ei ollut patikoinut varsinaisesti sitten 40-luvun lopun, kun oli ollut Pohjois-Ruotsissa kasveja keräämässä (Käsivarren Lapissa ei voinut liikkua miinojen takia). Ensin lennettiin helipotkerilla Tarfalaan ja oltiin jokunen yö teltassa, käytiin raudat jalassa kolmen köysistönä jääputouksessa riekkumassa. Sitten siirtymä retkeilyhotellin kulmalle. Aamulla aikaisin ylös ja kohden huippua östra ledenin kautta. Björlingiltä ei juuri mitään näkynyt kun rinne oli pilvien peitossa. Sitkeästi mamma paarusti kiinteitä vaijereita pitkin ja huipulle päästiin, ja sieltä muistaakseni jopa näkyi jotain maiseman tapaista.

Alas tullessa pilvet alkoivat väistyä ja Björlingiltä rinteen nähdessään ekaa kertaa mamma totesi että hyvä ettei mennessä näkynyt, koska muuten hän olisi kääntynyt siitä paikasta takaisin. No alas päästiin iltakuudelta ja äitimuori oli niin poikki, että kustansi meille hotellihuoneet ja seuraavana päivänä kopterikyydin autolle Nikkaluoktaan. Onnistunut reissu, siis.

[tst]

-90 luvun alkupuoliskolta. Onkos tuo halkeama vielä harjanteella ennen Östra Ledenin pystynousua? Ruotsalaiset kommentoi meidän varusteita Sydtoppenilla ja kysyivät myös että mistä me tultiin. Muovipussit kaverin kastuneiden lenkkareiden päällä auttoi hetken. Lähtiessä hotellin kohdilla lueskeltiin jotain lappusia ja niissä varoiteltiin tuosta itäisestä reitistä, mutta kun meillä oli kiirus niin siitä tietysti ylös ja arveltiin, että ruotsalaiset nyt höpöttää omiaan. https://kuvapalvelin.fi/r/M2qhxK

[TREKKING]

-90 luvun alkupuoliskolta. Onkos tuo halkeama vielä harjanteella ennen Östra Ledenin pystynousua? Ruotsalaiset kommentoi meidän varusteita Sydtoppenilla ja kysyivät myös että mistä me tultiin. Muovipussit kaverin kastuneiden lenkkareiden päällä auttoi hetken. Lähtiessä hotellin kohdilla lueskeltiin jotain lappusia ja niissä varoiteltiin tuosta itäisestä reitistä, mutta kun meillä oli kiirus niin siitä tietysti ylös ja arveltiin, että ruotsalaiset nyt höpöttää omiaan. https://kuvapalvelin.fi/r/M2qhxK

Tuo sama katkos tuskin, koska jäätikkö liikkuu , mutta uusiahan tulee aina samoille tietämille. Miten sitten lie tuon jäätikön paksuus nykyisin siinä eteläreunalla, kun kaikkihan tuppaa nykyisin sulamaan poikken.
Olikin muuten viimeinen reissu Kebnelle (12 vaellusta, 1976-2004) kun itse menin vallan eka kertaa tuota Itäpolkua, tosin alaosassa oma variaatio Kittedalenista Björlingsille. Näyttäähän se seinämä jäätiköltä katsoen aika jyrkältä, mutta totuushan on toisenlainen, eihän siinä juurikaan tartte edes käyttää käsiään nojailua enempää, tosin mieli tekee nojailla tavallista useammin. Silloin (2004) siinä ei oikein ollut mitään parempia kiinnittymispaikkoja, muutamia kiinteitä, lahoja, osin irronneita kiipeilyköysiä lukuunottamatta, joihin en kyllä itse uskaltanut edes koskea, kaverilla oli jotain "paalinarua" mukana, mutta yritin tyrkyttää omaa mielipittäni niistä naruhommista sillekin.
Niin se maailma muuttuu, nykyisin ei tunnu yhtään siltä, että pitäisi lähteä Nordtoppenille (tai Kaskasatjåkkalle, se toinen ja vaikeampi kaksitonninen, jotka kyllä nyt jo jää käymättä).

[Tunnelivaeltaja]

^ Tarkoittanet vaikeammalla kaksitonnisella Gaskkasbaktia (2040 m nykyisessä Lantmäteriet:n verkkokartassa https://minkarta.lantmateriet.se/)?
Kaskasatjåkkå (2071 m) on paljon yksinkertaisempi tapaus. Kesän 2003 vaelluksella tuli todennettua, että sen huippualuetta voi lähestyä sekä itä- että koillisharjanteen kautta.

Tässä norjankielinen kertomus varsin yritteliäästä reissusta Kebnekaisen alueen huipuille. Itse olen miettinyt, olisiko Giebmebakti (1981 m) kavuttavisssa oleva tunturi; noille kavereille toki helppo homma.

[TREKKING]

^ Tarkoittanet vaikeammalla kaksitonnisella Gaskkasbaktia (2040 m nykyisessä Lantmäteriet:n verkkokartassa https://minkarta.lantmateriet.se/)?
Kaskasatjåkkå (2071 m) on paljon yksinkertaisempi tapaus. Kesän 2003 vaelluksella tuli todennettua, että sen huippualuetta voi lähestyä sekä itä- että koillisharjanteen kautta.

Tässä norjankielinen kertomus varsin yritteliäästä reissusta Kebnekaisen alueen huipuille. Itse olen miettinyt, olisiko Giebmebakti (1981 m) kavuttavisssa oleva tunturi; noille kavereille toki helppo homma.

Hauskasti jää tuota karttaa suuremmaksi rullatessa tuo Kaskasatjåkkan nimi pari kilometriä liikaa vasemmalle.
Mutta siis joo, me mentiin sille idästä jäätiköiden välisestä solasta ja alas tultiin lounaaseen sivuhuipun 1904 kautta Kaskasjärvelle. Nyt kun kattoo tuota karttaa ja ilmakuvaa, niin jäisi menemättä sitä kautta, mutta silloin ei ollut kuvaa ja satuttiin vahingossa sellaiselle reitille, että ei ollut suurempia vaikeuksia.
Kebnepaktelle olen könynnyt Kaskasjärveltä koillisharjannetta melkein ylös asti. Hiukan tarvitsee käsiäkin apuna. Lähes ylhäällä sitten taas kerran alkoi sade ja yksin ollessa ilman varmistuksia se tarkoittaa itselle pikaista paluuta alas. Tulin alun suoraan pohjoiseen, alempana sitten takaisin harjanteelle. Varmoja muistikuvia ei ole, mutta ehkä kannattaa katsella sitä länsi-luode suuntaa myös hiukan sillä silmällä.