Sarek syyskuussa

[hotto]

Kiitti GoogleMaps-vinkistä! Jostain syystä en ole oppinut sitä käyttämään, mutta pitää yrittää "tavata". Ainakin älyttömät ideat voinee sen avulla karsia pois.

Grundsten minulta löytyykin, mutta tuohon kysymykseen en ole löytänyt sieltä apua.

[hannes]

Kun nyt kerran liikutaan Suorvan seutuvilla, niin: onko kenelläkään tietoa, pääseekö Suorvalta tultaessa helposti Äparin itäpuolelle? Onko kokemusta?

Omat kuvat alueesta on vähän epämääräisiä, eikä kansallispuistojen rajaviivat ainakaan helpota kartan avulla selvittämistä. Sijddoädnosta löytyy kuvia, mutta Guordesluoppalan ja Lietitjauren välisestä maa-/jokialueesta ei ollenkaan.

En tuota Äparia löytänyt kartasta, tarkoitatko ehkä Ähpa'r nimistä massiivia?
No , joka tapauksessa Suorvasta sinne pääsee Guhkesvaggan sillan yli Bierikjävrelle ja siitä Ähpa'rin eteläpuolitse näyttää kartan mukaan menevän vuorien välistä polku Rinimiin . Itse en ole tuota polkua kulkenut mutta tuskin vaikeampi kuin muukaan siellä.

[Sarekretkeilijä]

Puolalainen parivaljakko ilmeisesti hukkui Sitojokeen. Kyllä Grundsten jonkun ylityksen neuvoi tuossa kirjassa. Oliko se jonkun järven yli tai jotain. Kaivan jos löydän.

[hotto]

Mitä Grundstenilta on osunut silmiin, niin luonnollisesti Basstavagge (johon Hannes varmaankin viittasi). Sitten Bierikjavrren pohjoiskärjen kahluupaikka. Ja vielä kaponen "salmi" Vuojnesluobbalan ja Liehtitjavrren välistä.

Mutta kaikki nuo edellyttää Kukkesvakken sillan ylitystä. Tuo viimeinen noista ei nyt ihan valtavasti tee kiertoa, mutta kuitenkin...

[hannes]

Kartasta kun katsoo niin Nijràbuollda - Stuorvàrre välissä voisi olla jonkinlainen vedenjakaja, eli ylitys saattaisi onnistua.
Kansallispuiston rajaviiva on vaan vedetty vihreällä samaan kohtaan karttaan niin ei saa kunnolla selvää. Ehkä Google Earth valaisisi asiaa.
Ei tarvitsisi ylittää sitä siltaa, eli matka lyhenisi Ähparin itäpuolelle - tosin pusikkoista olisi siinä kilsan , pari

[hotto]

Kartasta kun katsoo niin Nijràbuollda - Stuorvàrre välissä voisi olla jonkinlainen vedenjakaja, eli ylitys saattaisi onnistua.

Joo, siltä se GoogleMapsin kauttakin näytti. Voipi löytyä aivan kuivaakin kohtaa, ainakin matalan veden aikaan.

Meinasin (ainakin aikomus!) joka tapauksessa mennä ensi kerralla Njiràbuolldan pohjalta ryteikössä, joten eipä tule paljon kiertoa, vaikka käy tsekkaamassa Stuorvàrren pohjoisosan.
Kiinnostaa ottaa tuossa Suorvan alkutaipaleella nyt vähän vertailukohtaa, kumpi oikeasti on helpompaa: kiivetä rinne "pajurajan" yläpuolelle ja kulkea siellä viistorinnettä vai jäädä 100-150m alemmas (puurajalle) ja kävellä sitten tasaisella risukossa ... "kohtuullinen pajukko" ei ole yleensä minua hirveästi ärsyttänyt.

[Sarekretkeilijä]

2006 jäin alas kävelemään, kun olin juuri noussut Suorvasta ja maasto näytti ylhäälläkin hieman pajuiselta ja samanlaiselta. Se oli erehdys, sillä pajukko oli aika pirullista ja meni poronpolkujen hakemiseksi ja epätoivoiseksi reitin etsimiseksi. Iso päivätival jumalattoman rinkan kanssa ja alkoi helpottaa vasta Lulep Niendolla oikeastaan. Pahinta oli tosin siellä, missä pajuja on piirrettykin eli huonokulkuista. Teltta oli pystyssä Alep Niendolla ja mies pussissa vasta klo 24.

Sitten takaisin mennessä Alep Niendolta kaikki kulki kuin unelma. Olin jo takatullessa lopulta noussut ylös ja tiesin nyt nousta Lulep Niendolta 900 metriin, jossa kulkien reitti oli varsin mukava. Ehkä karvan verran alle 900 m oli korkeus, koska kuljin juuri siitä, jossa Sluggajoki haarautuu useammaksi haaraksi. Lopuksi viistoon Njabbejoelle, joka on hyvä ylittää paljakalla. Tosin yli pääsi kyllä helposti polun päässäkin. Valitettavasti en malttanut palata joen vartta alas polulle, vaan oikaisin ja hieman hankalaa oli välillä. Onneksi polku löytyi pian eli olin aika lähellä.

Pajut eivät ole viidakkoa, mutta yllättävän ikävää onmennä ja suotakin on välillä. Suosittelen 900 m korkeutta.

[hotto]

Ehkä karvan verran alle 900 m oli korkeus, koska kuljin juuri siitä, jossa Sluggajoki haarautuu useammaksi haaraksi.

Itse menin viime vuonna tuon Suorvan suunnasta n. 1000 m:ssä, koska Njiravjågåsj oli juuri tuolla kohtaan oikein kunnon kanjoni. Silloin kyllä haikailin alemmas, mutta ei antanut sisu myöten enää "perääntyä".

[Sarekretkeilijä]

Öh taisin tajuta kyssärin väärin

[TREKKING]

(Jauhetaan nyt tämäkin laakso loppuun asti)
Tuon laakson olen mennyt kerran alhaalta, kerran ylhäältä ja pari kertaa keskeltä pajukkoa. Jos näistä pitää valita, niin menisin vaikka jostain pohjoisen ylängön kautta!
No joo.... noista kolmesta menisin ylhäältä mieluummin, kyllä se kaikesta huolimatta on helpoin. Siihen keskiosan pajukkoon en mene enää ikinä, sen päätin kesän 2007 reissun viimeisenä päivänä. Sateella vielä olosuhteet korostuivat.

http://maurin.suntuubi.com/?cat=9

[issuj]

Jatkakaas keskustelua aiheesta, jotka olette jo alueella kesäaikana liikkuneet. Suunnittelen loppukesälle n 10 päivän tutustumista, kartat on ja sen verran hajua, että kävin nyt viikko pääsiäisen jälkeen vähän hiihtelemässä Ritsemistä käsin. Mitään muuta ajatusta reitistä ei vielä ole, kuin jonkinlaista rengasta Suorvasta, tai sitten auto Suorvaan, bussilla Ritsemiin, lautalla yli ja paluu Suorvaan. Olis tosi mielenkiintoista lukea aiemmin kulkeneiden kokemuksia juuri helpommista reiteistä, mitä paikkaa kannattaa erityisesti välttää jne.. Oli meininki jo viime kesänä mennä, mutta siinä tuli sitten esteitä ja nyt on hinku kova.
Voihan joku heittää vaikka jonkun reittiehdotuksenkin

[Sarekretkeilijä]

Älä yritä ylittää Rapaätnoa. Kuulemma yli pääsee matalan veden aikana hieman Sarvesjoen yhtymistä ennen (Tjielma-vadet), mutta paikka on vaikea löytää ja monet ovat hukkuneet.

Klassinen retti on mennä Skierfelle Rapadalenin rantaa, mutta siellä ei näe muuta kuin hirviä ja pusikkoa/suota enkä ole koskaan ymmärtänyt Skierfen suosiota. Kai se on helppo ja lähellä Kungsledeniä. Polku on välillä kuulemma vaikea löytää. Njoatsosvaggen alaosa ja Sarvesvaggen alaosa ovat erittäin vaikeakulkuista pajukkoa ja koivikkoa myös. Tästä saa makua jo menemällä Lullihavaggesta länteen.

Monet kiertävät Sarekin massiivin, mutta sekin saattaa olla tylsä. Ruohtesvagge on helppokulkuinen, mutta Guohpervaggen kautta koukkaamalla saattaa olla vähemmän porukkaa liikkeellä. Parasta olisi kai omasta mielstäni pysytellä vain Guhkkesvaggessa, käydä Akkalla ja Nordtoppenilla ja säätä odotellessa vaikkapa Niakilla ja muilla huipuilla tai käydä katsomassa jäätiköitä, Skanatjåhkkållå tms. Vaikka onhan se Bierikpakte kai käytävä joskus jokaisen katsomassa ja Mikkastugan ym. Voihan sitä käydä vaikka Axel Hambergs Toppenilla tai vaikkapa Alggavaggessa ja Alggajärvellä asti. Nasavagge ja Nasajärvi onvat kauniita. Minusta todella hieno paikka on Snavavagge ja Låddebakte. Samalla voi käydä vaikka alhaalla Rapadalenissa käymässä eläimiä etsimässä. Onhan niitä töyssyjä aina vierellä, jonne voi yrittää nousta. Ruohtesvaggessa ja Bierikjärveltä Sluggalle ja Suorvaan on paljon väkeä liikkeellä.

Ongelmia voivat aiheuttaa jäätikköpurot. Itse koin hankalaksi Tjångårisjågåsjin Mikkastuganilta etelään, mutta kyllä se ylittyy, vaikka lumisiltaa ei enää olisi. Samoin Suottasjoen yli on mentävä, jos menee suoraan Ruohtesiin kiertämättä tuvan kautta. Siitäkin kyllä yleisesti mennään. Paras kahlaamo on hieman ennen yhtymistä Snjuftjuvditsiiksi, muutama sata metriä ennen.

[Sauvakavelija]

Tuossa linkin sivulla on yhdenlainen reittiselonteko ja valokuvia Sarekin matkaltamme, sisältäen osittain Kauheamiehen luettelemia kohteitakin.
http://retkeily.homeip.net/html/2009.html

[cobbo]

Nostan iänvanhaa ketjua, kun Sarek syyskuussa on alkanut kiinnostaa. Lumimyrskyn riski ei sinällään innosta, mutta ruska-aika jokilaaksoissa voisi olla aika mahtava kokemus.

Onko väkeä joka olisi kulkenut kierrosta Kvikkjokkista Njoatsosvaggeen, siitä laakson melkein päähän eli Alep Njoatsosvaggen paikkeille, ja sieltä Sarvesvaggen kautta Luottolahkoon ja Njoatsosvaggen kautta takaisin Kvikkjokkiin?

Tai Luottolahkon sijasta vaihtoehtoisesti Sarvesvaggea jatkaen ihan Rapalaaksoon asti, Gådogvaggen suulle asti ja sieltä Gådokjohkan ylittävän sillan kautta Kvikkjokkiin? (Tämä on kyllä luultavasti melkosta via dolorosaa maaston puolesta, koska Rapaädnoa ei kevyesti kannata sooloreissaajana varsinkaan ylittää, eli reitti menisi Sarvesvaggesta Gådogvaggeen eteläistä Rapadalenin puolta.)

Edit: myös muut (Kvikkjokkista lähtevät) rinkulareittiehdotukset olisivat kivoja. Suomesta on Kvikkjokkiin siedettävä ajomatka (toisin kuin Ritsemin kuoppaiselle tielle), siksi tuo lähtöpaikka vaikuttaisi hyvältä.

[TREKKING]

Nostan iänvanhaa ketjua, kun Sarek syyskuussa on alkanut kiinnostaa. Lumimyrskyn riski ei sinällään innosta, mutta ruska-aika jokilaaksoissa voisi olla aika mahtava kokemus.

Onko väkeä joka olisi kulkenut kierrosta Kvikkjokkista Njoatsosvaggeen, siitä laakson melkein päähän eli Alep Njoatsosvaggen paikkeille, ja sieltä Sarvesvaggen kautta Luottolahkoon ja Njoatsosvaggen kautta takaisin Kvikkjokkiin?

Tai Luottolahkon sijasta vaihtoehtoisesti Sarvesvaggea jatkaen ihan Rapalaaksoon asti, Gådogvaggen suulle asti ja sieltä Gådokjohkan ylittävän sillan kautta Kvikkjokkiin? (Tämä on kyllä luultavasti melkosta via dolorosaa maaston puolesta, koska Rapaädnoa ei kevyesti kannata sooloreissaajana varsinkaan ylittää, eli reitti menisi Sarvesvaggesta Gådogvaggeen eteläistä Rapadalenin puolta.)

Edit: myös muut (Kvikkjokkista lähtevät) rinkulareittiehdotukset olisivat kivoja. Suomesta on Kvikkjokkiin siedettävä ajomatka (toisin kuin Ritsemin kuoppaiselle tielle), siksi tuo lähtöpaikka vaikuttaisi hyvältä.

Kannattaa tutkiskella ajankohtaa jos mahdollista, siellä ruska ja lumetkin tulee hiukan aikaisemmin kuin vaikkapa Suomen Lapissa. Olen kerran kääntynyt jopa syyskuun puolivälin paikkeilla lumen takia takaisin Pårten polulta.
Katselin tuossa vanhoja tekstejä ja huomasin että seitsemään Sarekin vaellukseen ei juurikaan ole sisältynyt tuollaisia laaksoja ja oikeastaan ei paljon muitakaan laaksoja, mielenkiinto on ollut enemmän noiden huippujen könyämisessä.
Mutta jos ruskaa haluaa kokea, niin laaksoissahan sitä on, ei niinkään kivikkoisilla ylängöillä. Toisaalta taas voisin kuvitella että esim. Rapadalenin eteläreunalla ei ole kovinkaan hauskaa liikkua, liekö polkuakaan ja ainakin muissa alueen pajukoissa on meinanneet hermot mennä, liekö millaiset puskat hirvirikkaassa Rapadalenissa. Syksyllä onneksi ei ainakaan ole ötökkähaittoja enää.
Tuohon hahmotelmaan voisi lisätä keskelle vielä Sarvesvaggesta kaakkoon menevän Lullihavaggen, joka alempana aukeaa Pårten jäätiköltä tulevan Gådokjohkan ympärille, siitä sitten kuivempi reitti harjanteita pitkin Sillalta-Pårtestuganille, tai Pårekin kautta polkua Stuor Dahta-järvelle ja Kungsledeniä Kvikkjokkiin. Pårekin ylitys

Edit: Muistan myös kerran menomatkan syyskuulta, jolloin iltapimeällä lumimyrskyssä matka katkesi kesärenkailla ennen aikojaan jollekin pienelle tienvarren levikkeelle ja jatkui sitten aamulla onneksi paremmissa olosuhteissa. Käytin jo siihen aikaan automatkoilla farkkua myös nukkumiseen, joten kaikki tarpeellinen varustus oli aina mukana. Yleensä tarvikkeita ja ruokaa on ollut vaikka viikon autotomatkalle, ei tarvitse hätääntyä, vaikka matka katkeaisi mistä syystä tahansa.
Edit 2: Tuli myös mieleen syyskuu jolloin olin parin seuralaisen kanssa teltalla Pårten rinteillä. Pariskunta yritti huipulle, mutta lumimyräkkä ja tuuli eivät suoneet siihen mahdollisuutta, onneksi kääntyivätkin alas ajoissa. Minä valokuvailin alempana ja tuulen yltyessä rakentelin tuulimuuria kivistä teltalle, hiukan kun näytti siltä että tulisi tarpeeseen. Seuraavana aamuna teltta oli kunnossa, mutta naapuriteltasta oli hajonnut vetoketju. Poistuimme paikalta. Juuri ennen seuraavaa yöpymispaikkaa Njahkajåhkålla oli aivan tuoreet karhunjäljet polulla päällimmäisenä. Hiukan mietitytti, kaveri jopa veti ruoat puuhun ja minä tyhmempänä söin metua illalla teltassa....