Finnmark

[AnttiH]

Moro,

Kiinnostaa Finnmarkin alue vaelluskohteena esim. Övvre Anarjohka Nasjonalpark tai muu alue Kilpparin ja Tenon välisellä alueella. Kaikki kokemukset ovat tervetulleita.

[Tunnelivaeltaja]

En ole käynyt Övre Anarjohkassa; muualla Finnmarkisssa ja Tromssassa kylläkin.

Kautokeinosta voi kävellä Kilpisjärvelle Pohjoiskalotti-reittiä pitkin. Itse kuitenkin jatkoin Haltin tienoilta Skibotniin omavalintaista reittiä. Matkan varrella on mm. Reisaelvan näyttävä jokilaakso ja siellä Mollisfossenin 269 m korkea vesiputous; tosin joen väärällä puolella. Skibotnissa merestä nousee rivi n. 1.5 km tuntureita; maisemia voi kavuta ihailemaan esim. Adjitille (1408 m). Toki tässä ollaan jo tukevasti Tromssan puolella, ei Finnmarkissa.

Lakselviinkin pääsee Eskelisen linja-autolla. Kymmenisen kilometriä Lakselvin pohjoispuolella alkaa Stabbursdalen, jossa on maailman pohjoisin mäntymetsä. Alue on myös kalastajien suosiossa. Toisaalta Lakselvin lounaispuolella on mm. Cohkkarassa (1139 m) ja muita isohkoja tuntureita. Nämä kohteet pystynee yhdistämään samaan vaellukseen. Lakselvistä on myös mahdollista jatkaa pohjoiseen aina Nordkappiin asti. Nordkapp on hieman vaisu paikan päältä, mutta sitä kannattaakin ihailla Knivskjeloddenilta 1.4 km pohjoisempaa, mieluiten keskiyön auringon paistaessa.

Olen kävellyt myös välin Lakselv-Karasjok (tien itäpuolisia alueita pitkin). Eteläosan koivumetsän ja soiden takia tätä reittiä voi suositella lähinnä hyönteisten ystäville. Järkevämpi reitinvalinta saattaisi olla jatkaa itään, Rastigaissan alueen kautta esim. Tana Bruhun.

Varangin niemimaa: Maastoon voi hakeutua esim. Skiippagurrasta tai Varangerbotnista käsin ja jatkaa itään aina Vardöön asti. Nähtävyyksinä mm. Skogåsdalenin jyrkkäpiirteinen jokilaakso ja Skipskjölenin (633 m) pitkä tunturiharjanne, maasto "sotkuisen" alun jälkeen enimmäkseen melko helppokulkuista tundraa. Itse koukkasin kylläkin ensin Leirpollenin pohjoispuolelle Stanganascohkkalle
(725 m). Reitti sinne on hankalahko mm. maaston jyrkyyden takia, mutta maisemat Tenovuonon eteläpään suuntaan todella hienot.

Yleisvaikutelmani on että Finnmarkin maasto on melko vaeltajaystävällistä. Ei kuitenkaan kaikkialla, joten karttoihin on syytä tutustua huolella etukäteen. Tupia, siltoja ym. vaellusinfastruktuuria ei juuri ole Pohjoiskalotti-reittiä lukuunottamatta, joten muita vaeltajia ei juuri näe.

[Joutenkulkija]

Stabbursdalen!

Sen kauniimpaa ja mielenkiintoisempaa paikkaa ei löydy.

--------
Kun eksyn, pysähdyn, teen tulet, keitän kahvia ja ... nautin tilanteesta!

[Lanius]

Tietoa Varangin alueesta suomeksi.
http://www.varanger.com/index.php?lang=fin

[Gártanoaidi]

Tämänpäiväisessä Hesarissa on juttu Kirkkoniemestä. Lehdessä on kuva tutusta kyltistä, joka muistuttaa Norjan erikoisista ulottuvuuksista: Kirkenesistä on Helsinkiin 1154 km, Osloon 2502 km. Erikoista on myös se, että Kirkenes on yhtä idässä kuin Pietari mutta kello käy Kirkenesissä kuitenkin samaa aikaa kuin muuallakin Norjassa. Niinpä kun aurinko tänään laskee Norjan länsirannikolla vartin yli kuuden tienoilla, on Kirkenesissä ollut jo reilusti yli kaksi tuntia pimeää. Vastaava aikaero Suomessa (Maarianhaminan ja Joensuun välillä) on kolmisen varttia.

Samassa lehdessä on juttu laivamatkasta Kuolan niemimaata ympäröivillä vesillä. Jutun mielenkiintoisin yksityiskohta: Arkangelissä on 12-kerroksinen omakotitalo.

[pussukka]

Finnmarkin alueelta (ja muualtakin Norjasta) löytyy mukavia retkikertomuksia kuvineen seuraavan linkin takaa:
http://www.mattingsdal.no/turer/index.html


Finnmarkin ylängöllä on jopa merkitty reitti välillä Assebakti - Alta. Se on vanha postipolku. Matkan varrella on muutamia Fjellstueja, joissa voi yöpyä korvausta vastaan. Näitä maksullisia tupia matkalla on mm. Mollisjohka (joka on aivan Jiesjavrin eteläpuolella), Joaktajavri (pohjoispäässä) ja reitin Karasjoen puoleisessa päässä Ravnastua, joka on avoinna sesonkiaikoina. Muissa tunturituvissa oli pysyvät asukkaat vielä 3 vuotta sitten. Reitti lähtee etelästä Assebaktista (Assebakti on vajaa 20 km Karajoelta Kautokeinoon päin menevää tietä) Talvella reitti kulkee osittain samaa reittiä kuin kesällä, mutta talvella kelkka/hiihtoura menee mahtavan ison Jiesjavrin yli. Järveä hiihtäessä tuntui siltä, ettei vastaranta tule milloinkaan vastaan. Maasto on paikoitellen aika soista, vaikka kuiviakin kenturoita löytyy. Avaraa.

[Joutenkulkija]

Olen kulkenut kesäisin Jiesjavren ylänköä ja rassojen aluetta ristiin rastiin. Maasto on enimmäkseen kuivaa ja ihanteellista kulkumaastoa. Ei suolle tarvitse mennä, ne voi hyvin kiertää. Minulle ei soista ole ollut mitään ongelmaa.

[Lapinkauha]

Kymmenisen kilometriä Lakselvin pohjoispuolella alkaa Stabbursdalen, jossa on maailman pohjoisin mäntymetsä. Alue on myös kalastajien suosiossa. Toisaalta Lakselvin lounaispuolella on mm. Cohkkarassa (1139 m) ja muita isohkoja tuntureita.

Saanen elvytellä vanhaa ketjua...

Kun kesäkuun lopussa palaan Pallas-Ounakselta (asiaa koskeva ketju), lähden heti kuun vaihduttua (ja vaatteet pestyäni) kaverin kanssa 12 päivän kierrokselle tuonne Stabbursdalenin ja raššojen maastoon (kartta). Tarkoituksena on lähteä Jäämeren rannasta Stabburselvaa ylös ja sitten kiertää tunturialueella ja Lakselviin etelästä tulevan tien länsipuolta takaisin. Jos olosuhteet ja kunto sallivat, pyrimme huiputtamaan kaikki tunturialueen seitsemän yli kilometristä lakea.

Kuulisinkin mielelläni kokemuksia varsinkin tuosta tunturialueesta. Millaista siellä on leiriytyä? Löytyykö lunta vielä heinäkuun alussa?

[Joutenkulkija]

Tuo linkkisi vie kartalle, jossa tunturien nimet ovat väärissä paikoissa ja saattaa muutkin nimet olla päin p:tä.

Stabbursdalenin tasangolta menee mönkijäreittejä Diljoen laaksoon. Kannattaa mennä itärantaa Lavka-avzzen suulle ja nousta sieltä tunturiin.

Diljoen varsi on uskomattoman kaunista ja mielenkiintoista tuossa Lavka-avzzen suupuolella. Hienoja putouksia, korkeita harjuja ja kaunista koivikkoa. Lavka-avzze on mahtava ja pohjaltaan kapea kuru, jota voi katsella sen yläreunalla kulkiessa.

Diljoen latvoilta pääsee Skuovgiljärvelle, mutta... Skuovgilrassan ja Cohkkarassan väinen kuru on parin kilometrin matkalta karmeata kivikkoa, louhuisia harjuja ja valtavia lohkareita. Mielenkiintoista ja hauskaa kuljettavaa. Skuovgiljärvellä on hiekkarantoja ja hyviä leiripaikkoja. Muualla kulkeminen on helppoa. Etelään Jerggul'iin asti menee hyvä polku, samoin Masiin.

Vuonna 2003 Stabburselvan puolivälin silta oli hajonnut. Jouduimme kahlaamaan sillan alapuolisen suvannon alta koskesta syvän joen ylitse.

[Sarekretkeilijä]

Mites Stabburselvan ylitys? Tai Stuor Navggastjohka tai pohjoisempi Navggatsjohka? Olisi mukava kävellä ylänköä Lakselvistä ja Gohkarassalta Altan tielle ja takaisin.

[Joutenkulkija]

Lakselvista lähdettäessä on kuljettava Klemetstadin tietä etelään 5 km ja vasta sitten löytyy tunturiseinämästä sellainen kuru, jota pitkin voi nousta ylängölle.

Edellä kertomani hajonnut silta Stabburselvalla oli merkityllä reitillä.
Uskoisin kahlaamisen olevan helppoa Stabburselvan ylitse sillä osuudella missä se virtaa suoraan pohjoiseen. Tuskin muutkaan joet pidättelevät kauheita miehiä.

Jos 1000 metrisiä tuntureita haluaa huiputtaa, niin Vuorjelle kannattaa nousta. On mahtavat maisemat ja koko maailma tuntuu olevan jalkojen juuressa!

[Sarekretkeilijä]

Miten en huomannut tuota kahluujuttua?

Vuonna 2003 kun ajoin Altasta ja myös 2004 samaa tietä, niin tien noustua ylängölle maasto suorastaan kutsui kävelemään. KAukana siinti iso tunturi ja myös n. 10 km päässä tiestä. Maasto oli tasaista nummea.

[Tunnelivaeltaja]

Omat yöpymiset Rassojen alueella 9.-11.7.2000 (läpikulkumatkalla kohti pohjoista): Duolbajarvin etelärannalla (7-8 km Leavnnjasjavrista länsiluoteeseen) ja pohjoisemman Jeagilskoahppajavrin lounaisrannalla (Cohkarassasta kaakkoon). Molemmat leiripaikat olivat vajaan 600 m korkeudessa, maa hiukan muhkuraista, mutta teltan sai hyvin pystyyn. Maasto oli tuohon aikaan lähes lumetonta ja enimmäkseen kuivaa. Toki lunta löytyi paikoin puronotkoista ja tuntureilta lumilaikkuina, mutta ainoa paikka jossa lumi hiukan hidasti oli Stallovaggia ylös tarpoessa.

Stabburselvan silta Njahkajohkan länsipuolella oli rikki jo kesällä 2000. Kahlausreitin tiedustelu (toista sataa metriä sillanraadosta ylävirtaan) meni uimiseksi; onneksi rinkka ei ollut selässä vaan rannalla. Suvannon alapuolinen koski, josta Joutenkulkija kertoi menneensä yli, näytti sekin riskialttiilta. Palasimme suosiolla takaisin itään, ja ylitimme Stabburselvan jalankulkusiltaa pitkin 1.5 km E6-tien länsipuolella. Kierros pidensi matkaa n. 25 km:lla.

[Cyrano]

Hei tuntuisi olevan melkoisen kuljettua tuo seutu... En ole käynyt. Jiesjärvi kuitenkin on tunnettua kalastusaluetta ja ilmeisesti mönkijää ja kulkijaa pörrää tiuhaan etenkin nyt, kun sisämaan kalavedet on auki myös suomalaisille. Onko siellä rauhaa?

[sheikki]

Heipä hei,
alkuperäinen tiedustelu näkyy olevan viime vuodelta, mutta ehkä vinkeistä Övre Anarjohkan kansallispuistoon on vielä jollekin iloa. Kuljin Pöyrisjärveltä Angeliin Norjan kautta, Övre Anarjohkan läpi 25.6.-2.7.2007.
Reitti oli Pöyrisjärvi->Kalkuvaara->Allavarri->Njuvdindievva->Noarvas->Doenubåkvarri->Gumpegårzi (Ulvenfossen) ->Andreas Nilsen-hytta->Angeli. Noin 102 km.
Hienoa maisemaa. Alkumatka Pöyrisjärven ihmeellistä hiekkaerämaata ja sitten avotunturia, loppumatka Inarijoen kanjonin komeaa mäntykangasta, välissä tunturikoivikkoakin. Pääosin kohtuullisen helppokulkuista. Pohjoisrinteillä oli vielä lumiläntäreitä ja vedet korkealla, mutta joista pääsi sandaalein kahlaamalla yli. Vain Pöyrisjärvi koetteli hermoja: soidensuojelualueen kohdalla kaksi kilometriä kahlausta järvessä (vesi polveen) ja Pöyrisjoen kohdalla hiekkakannasta pitkin 150 metriä (vesi lonkkaan). Inarijoesta pääsin yli Angelin kylään angelilaisen veneenomistajan ystävällisellä avulla.
Reitille osui kolme norjalaista tupamerkintää.
Njuvdindievvassa on norjalaisissa kartoissa kaksi taloa. Oikeasti paikassa on kolme paikallisten poromiesten taloa: yksi länsipuolella jokea ja kaksi itäpuolella. Toinen itäpuolen tuvista oli auki, ja yövyin siinä. Aika sisällä tuntui kaikista merkeistä päätellen pysähtyneen huhtikuuhun 1998. Kamiina oli romahtamaisillaan sadevedestä lahonneen lattian läpi, muuten tupa oli kuin vasta siivottu.
Toinen reitille osunut tupamerkintä oli Noarvas-järvien itäpuolen tupa. Se osoittautui Statskogin eli Norjan metsähallituksen ylläpitämäksi, varustelluksi varaustuvaksi, joka oli lukittu. Ikkunasta näkyi avonainen vieraskirja, jonka mukaan edellinen kävijä oli ollut huhtikuussa.
Kolmas merkintä oli aivan reitin lopussa, Andreas-Nilsen-hytta. Jokirannassa on varsin viihtyisä, turvekattoinen, avoin, kolmen hengen autiotupa ja sen vieressä lukittu, isompi ja hieman paremmin varusteltu varaustupa.
Inarijoen kanjoni on todella komea. Gumpegårzin putouksen kohdalla joki taittuu lähes suoran kulman itään. Tunturinhuipuista komein oli Doenubåkvarri.
Kännykkäkenttää oli korkeilla paikoilla riittävästi tekstareiden lähettämiseen ja vastaanottamiseen. Iridium toimi joka notkossa.
Vastaan ei tullut Pöyrisjärveltä päästyä ristin sielua.

Sheikki