Pallas-Hetta kevättalvella

[Eräkulkuri]

En ole koskaan kulkenut tuota suosittua Pallas-Ounas tunturireittiä, mutta kutsuvana ne kerot siinsivät taivaanrannassa yli 50 km päästä Korsatunturilta katsottuna.

[Aaro]

Yleisellä tasolla mietin mitä täällä esiin tuotujen lisäksi voisi olla vielä tehtävissä tuollaisella äärimmäisellä tunturin rinteellä. Jos käytettävissä on tuhdit makuupussit reilussa pakkasessa niin tuulipussin korvikkeena voisi toimia makuupussi. Antaisi ehkä joksikin ajaksi suojaa eikä heti kastuisi. Ahkio tuulta vasten suojaksi ja voisi auttaa pysäyttämään hieman lunta lisäeristeeksi. No ei ehkä olisi toiminut niin kovissa olosuhteissa mutta ehkä parantanut mahdollisuutta pysyä jonkin aikaa paikalla.

Hyvästä GPS:stä näkee aika pienetkin reitiltä poikkeamat. Älypuhelimen käyttö (ja akku) ei ehkä onnistu pahimmissa paikoissa, mutta muutamaa sivua aikaisemmin kysytty Garmin olisi saattanut olla käyttökelpoinen, jos akku/patterit olisivat olleet latingissa. Ongelma kovassa pakkasessa ja tuulessa on että paljaita sormia ei kauaakan voi käyttää, joten apuväineiden pitäisi olla rukkas käyttöliittymällä.

Onko kenelläkään kokemusta tai näkemystä näistä keinoista?

[LauriA]

Oma veikaus on että poika on hiihtänyt edellä ja äiti perässä. Tuuli painanut heitä reitiltä vasempaan ja löytäneet itsensä kurusta. Jyrkän rinteen takia otettu ehkä sukset pois ja ne valuneet jäistä rinnettä pitkin kadoksiin. GPS ja sen jatkuva tarkkailu olisi pitänyt heidät mielestäni reitillä. Hätä puhelu tehty HS:n mukaan Pyhäkurun rinteiltä.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000010105781.html

Ny alkoi oikeasti vetämään suunpieliä alas. Omaiset ovat päivittäneet Instaan Sista turen 1&2.
Kuvissa ja vidoissa näkyy se ilo vaellukseen. Välillä oli oikeaa tekemisen meininkiä.
Näin hieno reissu heillä päättyy karmeisiin olosuhteisiin vain muutamaa kilometriä ennen määränpäätä.

Katsoin myös IG-kuvat ja oli kyllä hienoja! Tuo ahkion päällä ollut routamattokäärö viittaa siihen, että teltta oli mukana. Lisäksi näytti olleen myös lumikengät. T

Telttaa en nähnyt mutta vilkaisin heidän edellisiä käsivarren kuvia ja näytti samalta kokoonpanolta. Siellä heillä oli teltta ja valjaissa roikkui myös gepsi.

[Hanu]

Huonossa säässä ja väsyneenä lähtee ylös kiipeäminen sijaan helposti kiertämään ns.käyrää pitkin. Varsinkin, kun ei ole näkyvyyttä. Uutisoinnin perusteella ajattelen tässä ratkaisevaa olleen lumivyöryn. Ilman sitä olisi selvitty vaikeuksista huolimatta. Tietenkin vyöryalttiit paikat pitäisi kiertää...mutta eksyneenä se ei ole kylmässä tuulessa ekana mielessä.

[omat polut]

^Eksyminen oli ratkaisevaa, muuten ei olisi harhauduttu Pyhäkuruun ja jouduttu vyöryyn.

[akallio]

Yleisellä tasolla mietin mitä täällä esiin tuotujen lisäksi voisi olla vielä tehtävissä tuollaisella äärimmäisellä tunturin rinteellä. Jos käytettävissä on tuhdit makuupussit reilussa pakkasessa niin tuulipussin korvikkeena voisi toimia makuupussi. Antaisi ehkä joksikin ajaksi suojaa eikä heti kastuisi. Ahkio tuulta vasten suojaksi ja voisi auttaa pysäyttämään hieman lunta lisäeristeeksi. No ei ehkä olisi toiminut niin kovissa olosuhteissa mutta ehkä parantanut mahdollisuutta pysyä jonkin aikaa paikalla.

Tuulipussia ja makuupussia pitäisi käyttää yhtä aikaa selviytymistilanteessa. Tuulipussin tehtävä on leikata tuuli pois. Eli vaikka niin, että kääriytyy makuupussiin ja tuulipussiin, sekä pistää repun väliin pitämään tuulipussi irti makuupussin pinnasta. Lisäksi on tärkeä syödä ja juoda, vaikka ei yhtään huvita ja väsyttää. Näillä periaatteilla pitäisi selvitä melkein mistä tahansa talvimyrskystä, ainakin jos asiaa tarkastelee erilaisten onnettomuusraporttien pohjalta.

Pystyyn nostetun ahkion, lumiseinämän tai lumikuopan ongelma on, että se ei pysäytä pöllyävää lunta, joka sitten ennen pitkää kastelee makuupussin.

[Metsän Omena]

Makuualustan ja makuupussin päälle vedettävän kuoripussin (bivy) kanssa on tullut nukuttua vuorilla viheliäisissä säissä silloin kun ei ole ollut mahdollisuutta (tilaa) pystyttää telttaa. Joskus jopa ankkuroituna. Koko nukkumapaketti kulkiessa valmiina tiukkana rullana.

[akallio]

^ Mites muuten bivy-pussin kanssa toimitaan myrskyssä? Varmaan on syytä valita tuulensuojainen paikka? Vai oletko virittänyt bivy-pussin ja makuupussin väliin jotain reppua tms. eristämään tuuli pois?

[Metsän Omena]

Toki tuulensuojainen paikka mahdollisuuksien mukaan. Nukkunut kyllä suoraan tuulessakin. Kuoripussi on tuulenpitävä ja sen suuaukon saa tarvittaessa kokonaan umpeen kaasujenvaihto huomioiden. Pakkasilla käyttänyt BD:n hengittävämpää kevyttä muutama sata grammaa painavaa mallia ja plussakeleillä kalvollista noin puolen kilon mallia. Reppu ulkopuolella, ei se sisään mahtuisikaan.

[seppo]

Tuossa on Helsingin sanomien kuva:

https://photos.app.goo.gl/7waJVKn5qh3Gk8D69

[lepposasti]

Hesarin juttu kuvineen näkyy myös ei-tilaajille.
Tämä tieto, että olivat hätäpuhelua soittaessaan jo "lumivyöryvyöhykkeellä" Pyhäkurussa selittääkin paljon. Olot olivat varmaan niin ankarat, että noinkin suuri harhautuminen itärinteeseen kävi huomaamatta. Tuskin tarkoituksella tuohon äkkijyrkkään olivat menossa.

[Metsän Omena]

Olot olivat varmaan niin ankarat, että noinkin suuri harhautuminen itärinteeseen kävi huomaamatta.

Tai lähteneet hiihtovälineidensä perään alas jyrkän päälle asti, jossa puhelu että ne on menetetty jne.

[Nuortti]

Hyvästä GPS:stä näkee aika pienetkin reitiltä poikkeamat. Älypuhelimen käyttö (ja akku) ei ehkä onnistu pahimmissa paikoissa, mutta muutamaa sivua aikaisemmin kysytty Garmin olisi saattanut olla käyttökelpoinen, jos akku/patterit olisivat olleet latingissa. Ongelma kovassa pakkasessa ja tuulessa on että paljaita sormia ei kauaakan voi käyttää, joten apuväineiden pitäisi olla rukkas käyttöliittymällä.

Onko kenelläkään kokemusta tai näkemystä näistä keinoista?

GPS on todella hyvä väline silloin kun on huono näkyvyys. Jos reitti on kartalla niin siltä ei eksy montaakaan metriä. Eli jos haluaa seurata jotain reittiä esim pimeässä tai kovassa tuiskussa, niin gps päälle ja sitä seuraten.
Ongelman voi aiheuttaa se, että patterit ovat loppu. Näin on käynyt minulla. Kerran vaihdoin uudet patteritkin kovassa tuiskussa, mutta ei GPS käynnistynyt. Perillä kämpässä huomasin, että olinkin laittanut uudet patterit väärin päin.
GPS auttoi kerran löytämään UKK-puistossa ns. Anterin tien. Hiihdin Tahvontuvalta Jaurua pitkin Repoaavalle ja sieltä Hammaskuruun. Repoaavalla upotti 20-30 cm, mutta eteenpäin pääsi. Piti vaan löytää Anterin tie, mutta kun ei jälkiä ollut niin tiestä ei näkynyt jälkeäkään. No, GPS:istä kun katselin, niin hiljakseen lähestyin sitä ja kun kohdalla olin, niin kas: tuossahan se menee. Ilman GPSiä tuskin olisin havainnut. Ja kun puolisen tuntia hiihtelin, niin vähän ennen Hammaskotaa perästä tuli kolme moottorikelkkaa "tietä" pitkin ja loppumatka oli nautinnollista.
Puhelinta en käytä navigointiin vaelluksilla. Se johtuu siitä, että virtaa ei riitä kuin pariksi päiväksi. Kytken kännykän aina lentotilaan ja sammutan vasta sitten. Puhelimessa on 112-sovellus. Sillä on helppo paikallistaa itsensä, jos ymmärtää koordinaatit ja osaa katsoa kartalta. Toki puhelimessakin voi olla karttoja, mutta ne kuluttavat virtaa.

[Pepi]

Tai lähteneet hiihtovälineidensä perään alas jyrkän päälle asti, jossa puhelu että ne on menetetty jne.

Hyvin mahdollista. Taivaskeron ja Lehmäkeron välinen satula on tuolla tuulensuunnalla sellainen suutin, etten ihmettelisi pitkästi yli 30 m/s puuskia. Tuskin sentään ovat vielä kuvitelleet olevansa laskeutumassa Vatikuruun. Tuohon paikkaan ei noutajilla ollut enää mitään asiaa.

[Raato]

Tälle pitäisi kyllä olla oma ketjunsa mutta kirjaan nyt tähän aiheena Tulevat lumivyöryt.

Takavuosina Äkäslompolossa ollessani keli muuttui tuuliseksi ja tuulen suunta oli pohjoisesta, samalla satoi lunta eli oli siis perinteinen tuiskukeli. Tuisku kesti n. pari päivää ja lähdin sen jälkeen hiihtelemään tarkoituksena löytää merkkejä vyöryistä. Tuon kelin jälkeen niitä on paras etsiä etelärinteiltä ja sellainenhan löytyi hyvinkin nopeasti Kesängin rinteeltä. Tässä rinteessähän on suosittu reitti Pirunkurun kautta ja laattavyöry oli lähtenyt liikkeelle kurun yläosassa, mutta pysähtynyt kuitenkin ennen kurun jyrkkenemistä. Laatta oli paksuudeltaan metrin ja se oli jo hajonnut pienempiin palasiin eli liikkunut hyvän matkaa.

Kävin kertomassa asiasta hiihtokoululla mutta siellä vastaanotto oli jokseenkin ylimielinen tyyliin "eihän siellä vyöry" ja asia ilmeisesti jäi siihen. Samoihin aikoihin Ilmatieteenlaitos keräsi havaintoja vyöryistä ja lähetin sinne valokuvat ja kartan vyörykohdasta.

Kuten useimmat tiedätte niin tuossa kurussa voi olla talvellakin kymmenen kulkijaa paarustamassa hitaasti ylöspäin, ja se päivä voi olla se hieno aurinkoinen tuiskun jälkeen. Jos siinä vyöryy niin yhdelläkään siellä olevalla ei ole mitään mahdollisuutta selvitä, koska kuru on kapea ja siinä on alhaalla isoja puita. Ei ennätä edes tukehtua.

Monissa vuoristomaissa paikka olisi talvella suljettu mutta täällä...

Tällainen tuiskun tuoman kerroksen nimi on Wind Slab (ei taida olla kotimaista nimeä) ja se on toisinaan äärettömän herkkä lähtemään. Olen itse saanut sellaisen liikkeelle suksen kärjellä nykäisemällä. Släbi muodostuu juuri sellaiseen paikkaan mikä tämä oli eli rinteen yläosaan mihin tuuli kiertyy. Kokeneille vapaalaskijoille yms vuorilla liikkujille tällainen paikka on tuttu mutta entäs niille asiaan perehtymättömille jotka reittimerkit ohjaavat kulkemaan ja vielä suoraan alhaalta.