Pallas-Hetta kevättalvella

[Aaro]

Usein tullut mieleen, kun kulkiessa katsellut Saariselän itäreunan rinteitä, onko lumivyöryvaaraa tai vaarallisia lumilippoja. Kun yli viisikymmentä vuotta sitten talviretkeilyn aloitin niin enpä juuri törmännyt lumivyöryvaroituksiin. Ei tainnut Kemppinenkään niistä paljoa kirjoittaa. Käsitys oli ettei niitä tarvinnut juuri ottaa huomioon ja mentiin mistä vain päästiin. Nythän totuus alkaa näyttää toiselta. Olisi hyvä jos retkeilykarttoihin merkittäisiin lumilippojen ja potentiaalisten vyöryalueiden paikat. Jos näin jo on jossakin tehty niin olisihan se ihan kiva jos se paljastettaisiin myös tava retkeilijälle.

[akallio]

Tai lähteneet hiihtovälineidensä perään alas jyrkän päälle asti, jossa puhelu että ne on menetetty jne.

Minäkin olen samaa mieltä, että tämä on hyvinkin mahdollinen selitys sille, että miksi ymmärtääkseni toimivalla GPS:lla varustautunut vaeltaja oli niin paljon pois tarkoitetusta suunnasta. Minulle on itseasiassa käynyt samoin: aiemmin mainitulla epäonnisella siipipurjehduksella Taivaskeronsatulassa se joitakin kymmenia sekunteja kestänyt ajelu päättyi kaatumiseen. Karkuremmit olivat unohtuneet autoon, joten toinen suksi karkasi Pyhäkuruun. Luulin suksen jo menetetyksi, mutta sitten näin, että se törröttää pystyssä kinoksessa jyrkän kohdan yläpuolella.

Pyhäkuruun ei mene vahingossa, se on kuitenkin "pystysuora" kun ylhäältä päin katsoo. Viime aikoina on monesti sanottu, että Pyhäkuru on vapaalaskijoiden erityisesti suosima. Se ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkansa, koska vapaalaskijat ymmärtävät riskejä ainakin kohtuullisen hyvin ja useimmat pysyvät poissa Pyhäkurusta kokonaan tai ainakin menevät sinne vain poikkeuksellisesti. Pallaskerojen alueella jos on harvinainen hyvän lumen päivä, niin vapaalaskijoiden suuret joukot löytynevät ennemmin esim. Taivaskeron loivasta rinteestä tai Laukukerolta rinteiden vieruksilta.

Kuten useimmat tiedätte niin tuossa kurussa voi olla talvellakin kymmenen kulkijaa paarustamassa hitaasti ylöspäin, ja se päivä voi olla se hieno aurinkoinen tuiskun jälkeen. Jos siinä vyöryy niin yhdelläkään siellä olevalla ei ole mitään mahdollisuutta selvitä, koska kuru on kapea ja siinä on alhaalla isoja puita. Ei ennätä edes tukehtua.

Et ole ainoa, joka pitää Kesängin Pirunkurua liian vaarallisena ollakseen hiihtoreitti. Joka vuosi vapaalaskijat jäävät tai melkein jäävät vyöryihin Pirunkurun ympärillä, erityisen klassinen paikka on siitä ihan vähän itään päin. Tosin nythän se Pirukurun erämaalatu on uusista latukartoista poistunut, joten tähän ongelmaan on sinällään reagoitu.

Tällainen tuiskun tuoman kerroksen nimi on Wind Slab (ei taida olla kotimaista nimeä) ja se on toisinaan äärettömän herkkä lähtemään.

Totta, se on hyvin herkkä. Suomeksi sitä kutsutaan tuiskulumen laataksi. Lumimyrskyn aikana ja heti sen jälkeen on vaarallista liikkua jyrkkien rinteiden lähellä, koska aiemmin stabiilin lumipakan päälle on tiettyihin paikkoihin suuria määriä lunta sateen ja tuulen vuoksi.

Olisi hyvä jos retkeilykarttoihin merkittäisiin lumilippojen ja potentiaalisten vyöryalueiden paikat. Jos näin jo on jossakin tehty niin olisihan se ihan kiva jos se paljastettaisiin myös tava retkeilijälle.

Vaaranpaikat on merkitty vapaalaskukarttoihin. Niitä löytyy Ylläkselle, Pallakselle, Pyhälle ja Kilpisjärvelle. Vaarallisia paikkoja pystyy myös päättelemään jyrkkyystiedoista, jotka näkee esimerkiksi Rewindr- ja Fatmap-sovelluksista. Mukana voi myös kantaa kompassia, jossa on jyrkkyysmittari (klinometri) tai erillistä suksisauvaan tulevaa jyrkkyysmittari (kätevämpi). Jyrkkyys on kaikista luotettavin ja käyttökelpoisin tapa tunnistaa lumivyöryvaara. Hiihtovaeltajan etu lisäksi on, että koskaan ei ole tarvetta mennä lumivyörymaastoon - se on liikaa vaellussuksille, ahkiosta puhumattakaan.

Olen kyllä samaa mieltä, että myös hiihtovaeltajille olisi hyvä saada hieman lumivyörytietoutta. Varmasti sille jatkossa onkin enemmän kiinnostusta ja kysyntää.

Olen kerran koittanut Saanan tuvalla kertoa yhdelle seurueelle, että he oikaisivat hyvin vaarallisen rinteen poikki. Oli myrskyn jälkeinen korkean riskin aika ja itselläni oli suunnilleen samassa kohdassa humahtanut jalan alla, jolloin käännyin ympäri, koska rinne oli jyrkkyydeltään selvästi vyörymaastoa. He olivat ilmeisesti eräopas ja pari hänen ulkomaista ystäväänsä, eikä ko. opas kyllä ollut ollenkaan kiinnostunut siitä mitä yritin kertoa.

[Mr_C]

Tai lähteneet hiihtovälineidensä perään alas jyrkän päälle asti, jossa puhelu että ne on menetetty jne.

Hyvin mahdollista. Taivaskeron ja Lehmäkeron välinen satula on tuolla tuulensuunnalla sellainen suutin, etten ihmettelisi pitkästi yli 30 m/s puuskia. Tuskin sentään ovat vielä kuvitelleet olevansa laskeutumassa Vatikuruun. Tuohon paikkaan ei noutajilla ollut enää mitään asiaa.

Miksi oltu Pyhäkurun rinteessa ei tiedä, kun eivät voi kertoa.
Mutta ei se olisi ollut kuin noin 800 m lisää reittiä pitkin ja olisi alkanut Vatikurun rinteen lasku. Voi olla että on ainakin aluksi luultu oltavan siellä ja siksi lähdetty laskeutumaan kuruun.
Kun näkyvyys ollut huono niin erehdytty omasta sijainnista ja suunnasta.

Hälytyskeskukseen soittaessa on kerrottu oltavan kesäreitin varrella, senkin perusteella olettaisin että on olettaneensa oltavan Vatikurussa. Kun sen luulisi huomanneen että on laskeuduttu rinnettä jo aika paljon, niin silloin oletettavasti tietäisi että ollaan kaukana reitiltä, jos ei olisi reitin varrella olevaan Vatikuruun menossa. Varsinkin jos kulkusuunta jäänyt sillä hetkellä tarkistamatta.

Jos ei olisi olettanut olevansa Vatikurussa, niin soittaessa olisi myös todennäköisesti maininnut että on reitiltä laskeuduttu sivuun, koska kokeneena vaeltajana tietäisi että ei löydetä jos ei ole siellä missä kertoo olevansa. Varsinkin kun näkyvyys on olematon.

Alas rinnettä mentyä sitten ruvettu miettimään ettei merkkejä ole nähty vähään aikaan tai juoma tms syystä pysähdytty ja otettu sukset pois, jotka karannut. Sitten soitettu.
Ehkä kulkusuunnan tarkistaminen kompassilla ollut mahdoton / hyvin hankalaa ja siksi suunta väärä, kompassi ei ollut kaulassa roikkumassa, tai vaikka olisi käytettävissä niin oikea suunta ei ollut muistissa ja kartasta ei pystynyt kelin takia varmistamaan tunturin päällä.
Gepsikään ei ole kovin helppo käyttää tuolla tuuli ja pakkasarvoilla. Paristot ei kauaa kestäisi vetovyössä / viilekkeissä roikkuessa ja toimintavarmempana takin sisällä lämpöisessä ollessa ei välttämättä halua kovin tiheään aukoa ja päästää pakkastuulta viilentämään takin sisustaa, gepsin tarkistamiseksi. Minkälaiset käsineet ollut tuolloin, pystyikö niillä käyttämään gepsiä. Jos gepsi mukana, niin onko se ollut päällä kulkiessa vai laitettiinko päälle vain haluttaessa tarkistaa sijaintia / merkitä reittipiste.

Jos ei ole olettanut olevansa menossa Vatikuruun, niin miksi olisi laskeutunut niin alas rinnettä. Jos sukset olisi karannut ylhäällä niin varmaan olisi hetken seurannut. Mutta kun rinteen jyrkkyyden on pakosti huomannut ja pitäisi olla selvää että sukset on kaukana ja mitään ei näe, niin miksi suksia etsiessä olisi laskeuduttu noin alas.

Sitäkään ei julkisuudessa tiedetä, jos tietää viranomaisetkaan (puhelun nauhoitteen perusteella), onko soitettu siitä kohtaa missä sukset karkasi, vai onko niiden perään kuljettu.

Mutta kaikki kulkemiseen ja toiminnan valintoihin liittyvät oletuksethan on vain oletuksia, jokaisen oman ajattelun mukaisesti luultuja. Miten kuvittelee muiden toimivan ja mitä luulee olleen syynä toimintavalinnoille.

[akallio]

^ Tuossa ajatuksessa eksymisestä on se kysymys, että kun kerta hätäpuhelu on ilmeisesti soitettu Pyhäkurusta, niin selvästikin kännykkä on ollut toimintakunnossa ja esillä, sekä tilanteen vakavuus tiedossa. Kai siinä yhteydessä olisi vilkaissut myös sijaintinsa kartasta, jolloin olisi selvinnyt, että on väärän kurun reunalla? Toki voi olla, että juuri näin tapahtui, mutta oli ehditty sen verran pitkälle, että vyöry pääsi laukeamaan.

Toki on sekin mahdollisuus että GPS ei ole näyttänyt oikein ja myös että hätäpuhelua ei ole oikeasti soitettu Pyhäkurusta, vaikka se sinne paikantuikin ilmeisesti kännykän GPS:n tiedon pohjalta.

Perinteinen oppi on, että jyrkissä rinteissä ja pitkällä niiden alapuolella on lumivyöryvaara. Siihen voisi lisätä, että myös niiden jyrkkien rinteiden yläpuolella on vaara. Voi olla, että se liittyy tähän tapaukseen tai sitten ei. Mutta joka tapauksessa joka vuosi Suomessa vapaalaskijoita jää tai melkein jää vyöryyn, koska ovat kulkeneet mielestään vielä turvallisella alueella jyrkän kohdan yläpuolella. Tämä oppi pätee lähinnä hyvän näkyvyyden aikaan, huonossa näkyvyydessä pitäisi jyrkät alueet kiertää kaukaa.