Eläinten jäljillä

[Eräkulkuri]

Aika paljon nämä vaellusnetin jutut ovat suoritus- ja varustekeskeisiä. On myös teoriaa ja hömppää.

Kuinka moni harrastaa luonnossa eläinten jäljitystä ja seurantaa? Itse olen mieltynyt siihen ja etenkin näin talvella pääsee seuraamaan nisäkkäiden lumijälkiä. Kesällä huomio kiinnittyy väkisinkin lintuihin, mutta talvella nisäkkäät nousevat pääosaan.

Eläinten lumijälkien opiskelussa riittää haastetta. Aina ei ole helppo määrittää edes lajia, kun kulkujäljet voivat vaihdella huomattavasti olosuhteista ja käyntitavasta riippuen. Jäljitys opettaa myös eläinten käyttäytymistavoista paljon ja käy todellisesta kuntoilusta umpihangessa. Aina joskus voi löytää yllätyksiä ja saalista voi saada aseen sijasta kameralla.

[K-nen]

Pitkästä aikaa Lounais-Suomessakin on (pakkas)lunta riittävästi, jotta jälkiäkin syntyy seurattavaksi.

Tuttujen jälkien lisäksi on yksi uusi tulokas: hieman alle 5cm pitkiä sorkan jälkiä. Lumentulon jälkeen ensin hajanaisia jälkiä, mutta nyt jo selviä polkuja. Jälkien jättäjiä en ole onnistunut näkemään, kuin vilahdukselta: pakeni alas lähes 4-metriseltä jyrkänteeltä astumalla puolessa matkassa olleelle pienelle tasanteelle -en seurannut perässä. Jälkien jättäjä voisi olla metsäkauris. Olen pohtinut, että pitäisikö jäädä tuoreelle polulle odottamaan, mutta mihinkähän aikaa vuorokautta kauriit eniten liiikkuvat?

[IkiHonka]

Kuinka moni harrastaa luonnossa eläinten jäljitystä ja seurantaa? Itse olen mieltynyt siihen ja etenkin näin talvella pääsee seuraamaan nisäkkäiden lumijälkiä. Kesällä huomio kiinnittyy väkisinkin lintuihin, mutta talvella nisäkkäät nousevat pääosaan.

Eläinten lumijälkien opiskelussa riittää haastetta. Aina ei ole helppo määrittää edes lajia, kun kulkujäljet voivat vaihdella huomattavasti olosuhteista ja käyntitavasta riippuen. Jäljitys opettaa myös eläinten käyttäytymistavoista paljon ja käy todellisesta kuntoilusta umpihangessa. Aina joskus voi löytää yllätyksiä ja saalista voi saada aseen sijasta kameralla.

En nyt voi sanoa, että harrastaisin jälkien tunnistamista. Sen verran alussa homma on vielä. Asia on kyllä alkanut kiinnostaa. Syksyllä kaupasta lähti mukaan jälkiopas, jota on tullut jonkin verran jo lueskeltua. Viikonloppuna jälkiä oli metsässä runsaasti, vaikkakaan nyt en keskittynyt niihin. Jäljet olivat muodoltaan epämääräisiä, joten viitettä antoi lähinnä koko ja askelkuvio. Hirven, jäniksen ja ketun jälkiä näkyi, plus joutsenen, sillä näköhavainto linnuista antoi varman tuloksen.

[Harhailija]

Aika paljon nämä vaellusnetin jutut ovat suoritus- ja varustekeskeisiä. On myös teoriaa ja hömppää.

Kuinka moni harrastaa luonnossa eläinten jäljitystä ja seurantaa? Itse olen mieltynyt siihen ja etenkin näin talvella pääsee seuraamaan nisäkkäiden lumijälkiä. Kesällä huomio kiinnittyy väkisinkin lintuihin, mutta talvella nisäkkäät nousevat pääosaan.

Eläinten lumijälkien opiskelussa riittää haastetta. Aina ei ole helppo määrittää edes lajia, kun kulkujäljet voivat vaihdella huomattavasti olosuhteista ja käyntitavasta riippuen. Jäljitys opettaa myös eläinten käyttäytymistavoista paljon ja käy todellisesta kuntoilusta umpihangessa. Aina joskus voi löytää yllätyksiä ja saalista voi saada aseen sijasta kameralla.

Seuraan kyllä mielenkiinnolla talvella lumikenkäpolkuverkostolla liikkuvien tai sen poikkeavien eläimien jälkiä. Sulan maan aikaankin pääsee tätä harrastamaan sopivilla maasto tai metsäautoteillä, mihin jälkiä jää. Jälkien löytäminen ja lukeminen on yksi nautinnoista, mitä metsässä "harhailu" tarjoaa... Emmää kyllä jälkiä koskaan oo lähteny seuraamaan, oon aatellu, että itsekkin tykkään olla metsässä rauhassa, niin eiköhän eläimet arvosta samaa asiaa...

Mulla on tällä hetkellä jännä koira, se on elänyt aikaisemmin laumassa, jossa se oli aika voimakkaasti riista viettinen, vaikka onkin paimenkoira. Nyt kun se on ollu mulla yksinään se ei lähde jälille, mutta innokkaasti ja aktiivisesti etsii jälkiä koko ajan, siitä se varmaan elämänilonsa saa. Siitä on helppo lukea kun se jäljen löytää, oon oikeestaan oppinut hyvin pitkälle lukemaan sen käytöksestä jopa ennen jäljen näkemistä, minkä eläimen jäljen se "nostaa", ihmisen jälkiin se reagoi vain alueilla, missä ei paljon tai normaalisti liiku ihmisiä. Koira on joskus pienenä opetettu ajamaan ihmisjälkeä, todennäköisesti se ajaa hajonneiden kasvien jälkivanaa, mutta vaativimmilla jäljillä on mielestäni pakko turvautua jäljen tekijän ominaisjälkeenkin...

[Luiro]

Jälkiä on tullut tunnisteltua ja seurailtua niin kauan kuin vain muistan, siis jo pienestä pitäen. Läheskään kaikkia jälkiä en tunnista, joitain kuitenkin.
Seurattavista eläimistä hauskimpia ovat kärppä ja lumikko, ovat todella uteliaita elämiä, niiden perässä kun kulkee niin aika rientää.
Minkin jäljet kun näkee kotitanhuvilla niin loukku selkään ja jäljille.

Tänä talvena olen seuraillut kauriita. Ne ovat asettuneet tuohon lähimaastoon, siis 5 km säteelle. Pari viikkoa sitten löysin, etsiskelyn jälkeen, niiden vanhan asuinalueen ja jälkiä seuraamalla päädyin niiden uudelle asuinalueelle. En häirinnyt niitä enempää vaan hankin jätesäkillisen heinää ja toisen omenoita ja vein kauriille hieman purtavaa. Kun viime viikonloppuna kävin tutkimassa tilannetta niin sain huomata, että lahjoitukseni oli kelvannut

Kieltämättä täytyy tunnustaa, että olenpa joskus seuraillut korkkareiden jälkiä, ilman suksia tosin

[Siskeli]

Hiihtoretkillä tarkkailen aina jälkiä hangessa. Kaikkia en osaa tunnistaa. Eilen aamulla bongasin pihassa suuret, pyöreät tassun jäljet Olisiko sama ilves, jonka tapasin marjaretkellä ollessani.

Kuvauksen perusteella K-nen on tosiaan nähnyt metsäkauriin jälkiä, jos sorkan koko ei ylitä viittä senttiä. Kauriit näyttävät liikkuvan valoisaan aikaan, nyt hankien aikaan ilmeisesti suhteellisen pienellä alueella.

[Joonas Frisk]

Tulee seurattua, harvemmin seurailtua. Seurailussa kun on vaarana tosiaan, että hätyyttää eläimen makuultaan sinne minne sen ei pitäis mennä. Varsinkin nämä naapurin kissat, eli ilvekset.
Minulta puuttuu bongauksena aikuisiältäni oikeastaan vain ahma ja naali. Kun sinne ylä-lappiin en ole sattunut lumiaikaan.
Tämän talven saldona tosiaan ilveksen jäljet päivittäin. Myös saukko ja näätä. Kärppää, lumikko. Jopa majavankin jäljet jäällä. Kettua en olekaan vielä nähnyt, niitä on täällä päin vähän. Innokkaita kaatajia liikaa? Kun lauhtuu, niin supikin lähtee liikkelle. Linnuista on teeret vähissä, syksyllä viimeinen havainto, toisinaa kymmenpäisiä parveja näillä main. Pyytä ja fasaania. Metsonkin jäljet löysin.
- ja sitten ne vaikeimat: elikäs myyrät ja hiirulaiset, päästäiset ym, niitä ei aina pysty yksilöimään.

Lukemista riittää, vaikkei kirjastossa kävisikään.

Kameraa kannan kuhan alkaa aamuisin olla valoakin, nyt vaan tärähtäneitä otoksia jos yrittää lonkalta laukaista.

[Palokoro]

Tuoreet karhun käpälän jäljet metsäkoneen uralla herättävät ajatuksista. On tullut jopa lauleltua, ettei törmättäisi vahingossa päikkäin.

Nyt talvella jänikset käyttävät pihan polkuja hyväkseen, yksi oli jopa nukkunut lumisten pensaisen alla. Hämaisivätkö hajujälkia? Kohta ne kulkevat jäällä rannan lähellä. Nyt enimmäkseen maita myöten.

[otsonen]

Näin varsinkin talvella metsässä liikkuessa on jälkien seurailu varsin mielekästä puuhaa. Lumijälkiopas tuli myös hankittua "mikähän tuostakin on mennyt?" ihmettelyn tueksi.
Yritän myös tutkia eläinten "maastonkäyttöä", kulkureittien varrella. Aika usein alkuperäinen reittihahmotelma saa lisäkoukeroita tämän jälkien seurailun vuoksi. Nuorempana oli antoisaa kun sai jonkun kokeeneemman kulkijan kanssa tutkia jälkiä ja sai tietoa niiden alkuperästä.

[Arinakääpä]

Jäljethän ovat retken suola!

Pitäis vaan päästä enemmän kokeneiden matkaan! varsinkin pienet jyrsijät ovat hankalia tunnistaa varmasti.

Kyllähän esim. ahman tai ilveksen jäkien löytäminen ja saalistuskäyttäytymisen seuraaminen on aivan mahtavaa.

[Korpijaakko]

- -
Tuttujen jälkien lisäksi on yksi uusi tulokas: hieman alle 5cm pitkiä sorkan jälkiä. Lumentulon jälkeen ensin hajanaisia jälkiä, mutta nyt jo selviä polkuja. Jälkien jättäjiä en ole onnistunut näkemään, kuin vilahdukselta: pakeni alas lähes 4-metriseltä jyrkänteeltä astumalla puolessa matkassa olleelle pienelle tasanteelle -en seurannut perässä. Jälkien jättäjä voisi olla metsäkauris. Olen pohtinut, että pitäisikö jäädä tuoreelle polulle odottamaan, mutta mihinkähän aikaa vuorokautta kauriit eniten liiikkuvat?

Voisi tosiaan olla kauris (siis metsäkauris, ne kun muuttivat kaikki peuratkin kauriiksi... perkele). Ainakin riistakameran kuvamäärien perusteella käyvät ruokailupaikoillaan pimeään aikaan, auringon laskun jälkeen. Toisaalta, välillä myös valoisaan aikaan. Liikkuvat kun siltä tuntuu?

[Tapsa]

Pitkästä aikaa Lounais-Suomessakin on (pakkas)lunta riittävästi, jotta jälkiäkin syntyy seurattavaksi.

Tuttujen jälkien lisäksi on yksi uusi tulokas: hieman alle 5cm pitkiä sorkan jälkiä. Lumentulon jälkeen ensin hajanaisia jälkiä, mutta nyt jo selviä polkuja. Jälkien jättäjiä en ole onnistunut näkemään, kuin vilahdukselta: pakeni alas lähes 4-metriseltä jyrkänteeltä astumalla puolessa matkassa olleelle pienelle tasanteelle -en seurannut perässä. Jälkien jättäjä voisi olla metsäkauris. Olen pohtinut, että pitäisikö jäädä tuoreelle polulle odottamaan, mutta mihinkähän aikaa vuorokautta kauriit eniten liiikkuvat?

Metsäkauriita esiintyy Etelä ja Länsi-Suomessa melko hyvin! Olen itse melkoisella varmuudella tunnistanut kotini läheisellä pellolla Metsäkauriita, aamu ja iltahämärissä yleensä liikkuvat!

[Toni]

Metsäkauris on erittäin varovainen eläin, korostan vielä tuota sanaa erittäin.

Kytikselle vaan ja huomio tuulen suunnasta sekä siitä mistä suunnasta kauriit kiertävät polkunsa mukaan.

Hämärän rajamaita ja pimeää nuo suosivat, mutta kelien heitellessä tai tilanteen muuten ollessa rauhallinen voivat ne liikuskella keskellä päivääkin.

[TiMoKo]

Tottakai tulee eläinten jälkiä seurailtua ja välillä seurattua. Aivan kotikulmilla pyörii metsäkauriita, ruokkijoitakin on melko lähellä, toivottavasti kauriit ovat selvinneet pakkasista. Joululomalla yritin kyttäillä saukkoja, että olisi voinut seurailla mäenlaskutouhuja, mutta en tällä kertaa onnistunut, jälkiä kylläkin ja kalanjätteitä yms. näkyi. Kotikulmillakin pyörii saukkoja, mutta kuvaamaan en ole vielä päässyt.

Tällaisia jälkiä olen keväisillä vaelluksilla nähnyt jo useina keväinä peräkkäin. Mutta vain yksi mahdollinen näköhavainto tekijöistä. Sekin jäi varmistamatta, kun juoksivat niin kaukana, että ei tullut käytyä katsomassa jälkiä.

Välillä löytyy myös oikeita taideteoksia

[Ursus]

Oliskohan tuo ison koiran jälki?