arktinen vuosi 2010

[ikuri]

Ultima Thule pääsi perille. 21 päivää Grönlannin yli on melko suoritus, varsinkin kun pientä sairasteluakin oli riesana. Onnittelut porukalle!

[Korpijaakko]

Onnea hiihtäjille! Siellä on suksi luistanut ja matka taittunut. Näemmä kevyessä tyylissä on puolensa.

Nyt vaan odotellaan valokuvia ja laajaa loppuraporttia.

[TuomasK]

On kyllä haipakkaa pidetty. Hieno suoritus, onnea hiihtäjille!

[Korpijaakko]

Ei jäänytkään suomalaisten tämän vuotiset hiihdot arktikalle Ultima Thulen ja Kaffeklubbenin retkikuntiin!

Päivän (5.5.10) A-studiossa oli juttua viime vuonna Grönlannin ylitystä yrittäneestä Teija Parkkisesta. Parkkinen palaa jäätikölle ensi viikolla norjalaisryhmän (ilmeisesti tämän) mukana. Tuo nimenomainen A-studio on nähtävillä Ylen Areenalla, juttu Parkkisesta alkaa n. 00:22:20 kohdalta.

Reissua voi tulevaisuudessa seurata A-tuubista.

[Acht]

Olen tässä todellakin kahlaillut Poppiksen kirjaa etelämantereen retkestä 2008. Vähän kyllä alkoi tympiä kirjan rakenne/juoni: keskellä ei mitään ei ole mitään eikä mitään tapahdu. Matka oli varmasti pitkä ja puuduttava. Valitettavasti on lukukokemuskin, jos vertaa pohjoisnavan retkeen. Tietysti on hyvä ettei onnettomuksia tule ja retkellä on onnellinen loppu. Mutta, mikä tässä on jutun idea? Sponsorien logojen räikeä esiintuonti kyllä hieman käy silmään ja alkaa puuduttavalla matkalla häiritä lukijaa. Tiedottaminen näyttää onnistuvan napa-alueelta jopa paremmin kuin lapin selkosilta. Suoritusko vai julkisuusko tässä on pääasia? Vai oliko tämäkin retki matka omien rajojen etsimistä? Valitettavasti suurten retkien aika on ohi tai avaruudessa. Tämä vuodatus ja ihmettely sopii kyllä muihinkin retkikuntiin. Mistä on oikein kysymys ukot?

[Korpijaakko]

Olen tässä todellakin kahlaillut Poppiksen kirjaa etelämantereen retkestä 2008. Vähän kyllä alkoi tympiä kirjan rakenne/juoni: keskellä ei mitään ei ole mitään eikä mitään tapahdu. Matka oli varmasti pitkä ja puuduttava. Valitettavasti on lukukokemuskin, jos vertaa pohjoisnavan retkeen. Tietysti on hyvä ettei onnettomuksia tule ja retkellä on onnellinen loppu. Mutta, mikä tässä on jutun idea? Sponsorien logojen räikeä esiintuonti kyllä hieman käy silmään ja alkaa puuduttavalla matkalla häiritä lukijaa. Tiedottaminen näyttää onnistuvan napa-alueelta jopa paremmin kuin lapin selkosilta. Suoritusko vai julkisuusko tässä on pääasia? Vai oliko tämäkin retki matka omien rajojen etsimistä? Valitettavasti suurten retkien aika on ohi tai avaruudessa. Tämä vuodatus ja ihmettely sopii kyllä muihinkin retkikuntiin. Mistä on oikein kysymys ukot?

Itse nautin suunnattomasti myös Etelänapa-kirjasta. No, eri preferenssit kullakin. Sponsorien logoihin ei juuri kiinnitä huomioita kun niitä on hetken katsellut ja varsinkin valokuvat olivat kirjassa upeita! Vähän jäin kaipaamaan syvempää analyysiä pään sisäisistä liikkeistä. Miltä tuollaisella puolentoista kuukauden hiihtorutistuksella tuntui... Sitä en kyllä kiellä, etteikö Pohjoisnapa-retkessä olisi ollut enemmän draamaa ja jännitystä, mutta "adventure is just bad planning."

Julkisuus on kai lähes välttämätöntä kun retkien hinnat nousevat kuusinumeroisiin lukuihin... Miksi sellaisia sitten pitää tehdä? En usko, että niitä tehdään julkisuuden ja sponsoreiden vuoksi, ne vain edistävät toteuttamista. Omien rajojen etsimistä? Toivottavasti ei. Jos epäilee, että omat rajat löytyisivät matkalla navalla, niin kannattaisiko matkalle lähteä? Siinä on aika voimaton olo kun törmää omiin rajoihinsa, kuusinumeroinen investointi ja vuosien työ valuu hukkaan ja pahimmassa tapauksessa menee henkikin. Poppiksella ainakin oli niin kovia kokemuksia Pohjoisesta, että tuskin hän lähti etelään etsimään rajojaan?

Jotkut asiat vaan pitää tehdä. Joskus vuori pitää kiivetä tai jäätikkö ylittää tai lähteä syksyllä viikoksi katsomaan ruskaa kairaan. Se on polttava sisäinen tarve, joka ihmistä ajaa. Suuret löytöretket on tosiaan jo tehty, nykyiset retket ovat enemmänkin henkilökohtaisia. On vaan pakko mennä. Ja joillekin se on mahdollista.

(Tai siis näin luulisin ja itse asiat näen. Enhän minä kuitenkaan ole navalle hiihtänyt tai muiden pään sisälle kurkistanut...)

[dunq]

Olen tässä todellakin kahlaillut Poppiksen kirjaa etelämantereen retkestä 2008. Vähän kyllä alkoi tympiä kirjan rakenne/juoni: keskellä ei mitään ei ole mitään eikä mitään tapahdu. Matka oli varmasti pitkä ja puuduttava.

Tämä menee hiukan off-topiciksi mutta menkööt:

Olen itse lukenut Poppiksen kirjan Grönlannin retkestä, ja totisesti yllätyin miten tylsältä matka vaikutti. Teknisesti ryhmä oli valmistautunut matkaan erinomaisesti ja kirja kuvasikin pääasiassa tehtyjä väline- ym ratkaisuja. Itseäni enemmän "vaelluskirjoissa" viehättää kuvaus päänsisäisestä toiminnasta vaelluksen aikana.

Kannattaa lukaista Timo Polarin Unelma etelämantereesta -teos. Kirja kuvaa mainiosti pitkien vaellusten aikana tapahtuvaa ajattelutavan muutosta. Samalla kirjasta saa käsityksen siitä kuinka hankalaa perheellisen ihmisen on lähteä viikoiksi tai kuukausiksi pois kotoa.

[Korpijaakko]

Kymmenen Uutisissa 17.5. loppupuolella lyhyt juttu Ultima Thule Greenland -retkikunnan touhuista ja Johanna Nousiaisen haastattelu. Hyvin (jos sitä siis tahtoo) sai juttu julkisuutta.