Käymättömistä korpimaista viimeisin
^Tuo on muistaakseni joskus tehtykin. Kun Ounasjoen suojelua ajettiin niin eräs tempaus oli kulkea lautalla Ounasjoki alas. Siitä oli radio-ohjelmaa päivittäin. Eikä Ounasjoessa ole pääsemättömiä paikkoja jos ei aivan kuivaan aikaan ole liikkeellä. Hieno ajatus, joten toimeksi vaan.
Inarinjärvi kansallispuistoksi
Entäs jos tekisit lautan kierrätyspulloista ja ajankuluksesi tanssisit lautalla viiden naisen kanssa?Joutenkulkija kirjoitti:... Huikein ajatus oli seilata kopukalla Ounasjärvestä Rovaniemelle.
.... kelotukkia ja rakentaisi niistä tukevan lauttan.
...tyynillä suvanto-osuuksilla tulla aika pitkäksi. Seikkailu olisi kylläkin elämänmakuinen....
Ai niin, mutta kun tuokin elämänmakuinen seikkailu on jo keksitty:
http://www.skr.fi/default.asp?docId=18293
Viime syksynä oltiin löytöretkellä Hammastunturin erämaassa.
Kultalasta lähdettiin reippaasti kohti Taimenjärveä. Oli oikein kartasta katsottu, että tosta vaan. Kaukaa viisaana kuitenkin huomioitu, että matkalle jää sellainen kuin Kuolpunaoja, josta varmasti järjestyisi mukava leposija jos hyytyy matkalle.
Appisjoki ylitettiin että heilahti, ja sitten painuttiin Rämeselkään.
Siellä tuli hiki.
Maasto vietti loivasti ylöspäin, oli litisevän märkää, vetisiä hetteikköjä piti kiertää, vaivaiskoivun läpi sai punnertaa tosissaan. Ainoa elollinen tässä korvessa oli kuusen latvassa päivystänyt hiiripöllö. Jotenkin se hyvin sopi sinne.
Rämeselkä osoittautui nimensä mukaiseksi paikaksi, mutta niin onneksi Kuolpunaojakin. Taimenjärven kämppä ei enää kuulostanut tavoiteltavalta kohteelta, jos maasto jatkuisi samanlaisena. Ei kun teltta kuolpunalle.
Myöhemmin luin Raimo O. Kojon kirjasta Pohjoiset Erämaat:
Parhaimmillaan pohjoisimmat kuusikot ovat Appisjoen alajuoksun syvässä laaksossa ja sen viereisessä Rämeselässä.
Parhaimmillaan tai pahimmillaan, riippuu mistä tykkää. Kulkumaastona viheliäistä kuitenkin. Mutta kun Rämeselkä oli läpäisty, oli sen takainen Kuolpunaoja kaikista leiripaikoistani syrjäisin. Missään ei ole tuntenut niin vahvasti olevansa keskellä ei mitään. Siellä ei kuulunut linnun hiiskahdustakaan, äänettömyys oli painostavaa kuin kuvun sisällä. Elämä oli ulkopuolella.
Kuolpunaoja Rämeselän takana. Älä lähesty sitä muista (helpommista) suunnista.
Kultalasta lähdettiin reippaasti kohti Taimenjärveä. Oli oikein kartasta katsottu, että tosta vaan. Kaukaa viisaana kuitenkin huomioitu, että matkalle jää sellainen kuin Kuolpunaoja, josta varmasti järjestyisi mukava leposija jos hyytyy matkalle.
Appisjoki ylitettiin että heilahti, ja sitten painuttiin Rämeselkään.
Siellä tuli hiki.
Maasto vietti loivasti ylöspäin, oli litisevän märkää, vetisiä hetteikköjä piti kiertää, vaivaiskoivun läpi sai punnertaa tosissaan. Ainoa elollinen tässä korvessa oli kuusen latvassa päivystänyt hiiripöllö. Jotenkin se hyvin sopi sinne.
Rämeselkä osoittautui nimensä mukaiseksi paikaksi, mutta niin onneksi Kuolpunaojakin. Taimenjärven kämppä ei enää kuulostanut tavoiteltavalta kohteelta, jos maasto jatkuisi samanlaisena. Ei kun teltta kuolpunalle.
Myöhemmin luin Raimo O. Kojon kirjasta Pohjoiset Erämaat:
Parhaimmillaan pohjoisimmat kuusikot ovat Appisjoen alajuoksun syvässä laaksossa ja sen viereisessä Rämeselässä.
Parhaimmillaan tai pahimmillaan, riippuu mistä tykkää. Kulkumaastona viheliäistä kuitenkin. Mutta kun Rämeselkä oli läpäisty, oli sen takainen Kuolpunaoja kaikista leiripaikoistani syrjäisin. Missään ei ole tuntenut niin vahvasti olevansa keskellä ei mitään. Siellä ei kuulunut linnun hiiskahdustakaan, äänettömyys oli painostavaa kuin kuvun sisällä. Elämä oli ulkopuolella.
Kuolpunaoja Rämeselän takana. Älä lähesty sitä muista (helpommista) suunnista.
Veikkolan vaeltaja
-
- Viestit: 36
- Liittynyt: 18 Tammi 2006 21:01
-
- Viestit: 375
- Liittynyt: 04 Joulu 2010 16:20
Niin. Noh, liekö Suomen maassa enää paljon ns. "koskematonta erämaata" jäljellä juurikaan muualla kuin veden alla... Inari, Saimaa ym. voisivat tarjota aika kiinnostavia kokemuksia... Ja hätkähdyttäviä löytöjä (tiedän yhden lammen, jossa on venäläinen hävittäjä lentäjineen)... Vesistöt lienevät lähimpänä koskemattomuutta, vaikkakin kulttuurin koristelemia alueittain.
Korpimaat. Eihän niitä ole enää Lapissakaan... Vätsäri... No jaa. Kaunista siellä on, mutta koskematon korpimaa alkaa avautua sieltä rajan takaa. Siis sieltä missä lääniä on.
Korpimaat. Eihän niitä ole enää Lapissakaan... Vätsäri... No jaa. Kaunista siellä on, mutta koskematon korpimaa alkaa avautua sieltä rajan takaa. Siis sieltä missä lääniä on.
Luin juuri mielenkiinnolla Lars Monsenin "vaellus halki Alaskan" sytyttävä ja rehellinen kuvaus ihmissuhteista äärimmäisissä oloissa. Valokuvat upeita. Monta jossia tuli eteen kun ajattelin itseni kodalla tuollaista reissua. Manipulaatio, eli ulkomaisen valuutan puute, pahin. Karhut tulivat hyvänä kakkosena, matkan pituus kolmosena.
Monessa kohdassa olin lukiessani ajatuksissa Sarmituntureilla, siis pirullista maastoa paikka paikoin. Sarmitunturien erämaa on pieni, mutta lumoava, viikon rinkulan siellä saa hyvin aikaiseksi kun nautiskelee.
Mutta kyllä varmaankin Kemihaaran erämaa ensi syksynä voittaa, olkoonkin, että siellä on nälkäisiä kettuja.
sissihkö
Monessa kohdassa olin lukiessani ajatuksissa Sarmituntureilla, siis pirullista maastoa paikka paikoin. Sarmitunturien erämaa on pieni, mutta lumoava, viikon rinkulan siellä saa hyvin aikaiseksi kun nautiskelee.
Mutta kyllä varmaankin Kemihaaran erämaa ensi syksynä voittaa, olkoonkin, että siellä on nälkäisiä kettuja.
sissihkö
-
- Viestit: 571
- Liittynyt: 08 Helmi 2012 10:37
Nuori,, hm, entäs 65? Taitaa olla niin, että matka muodostuu lyhyemmäksi, mutta muuten onnistuu. Ajelin prätkällä yksin USA:n mantereen poikki, ja pelkkiä positiivisia muistoja ja hyviä ystäviä siellä sain.tapani vaeltaja kirjoitti:^ Suosittelen kaikille jonkun pitemmän vaelluksen tekemistä, kun vielä on nuori (ei välttämättä kilometreissä, mutta ajassa). Sellaisesta jää ikimuistoisia jälkiä, yleensä pelkästään positiivisia.
Kyllä semmoinen 2vko patikkareissu tehdään vielä, se menee yhdellä latauksella.
-
- Viestit: 571
- Liittynyt: 08 Helmi 2012 10:37
-
- Viestit: 3
- Liittynyt: 11 Kesä 2011 21:47
- Paikkakunta: Hämeenlinna
Sjaunja, yksin saa taaperrelle.AnttiH kirjoitti:No, jos Saamenmaata saa suositella laajemmin kuin rajan tällä puolen, Øvre Anárjohka National Park vois olla aikä lyömätön. Sitten on tietty kaikki salaiset mestat kaupan päälle
Norskien Anárjohka ja finskien Lemmenjoki yhdistettynä ovat hieno kokonaisuus viimeisiä melkein koskemattomia erämaita. Ennen peltipailakkaa noilla lakeuksilla eli Skandinavian paras susikanta.
Pari tuollaista harvaan liikuttua aluetta on tullut viime vuosina katsastettua.
Ivalojoen alkulähteillä Korsatunturilla ja Huuvaäytsillä päin. Jäi kiva maku hyvin monipuolisesta alueesta. Vain kuuset olivat harvassa, mutta Korsajärvellä oli joku kuusikin. Olihan siellä ihmisen jälkiä sielläkin ja yksi kanta-asukaskin. Mutta kolmen ihmisen tapaaminen viikossa ei vielä ruuhkaa muodosta. Muutama metri tuli käytyä Norjan puolellakin ja ehkäpä sinne syvemmälle joskus.
Viime syksynä tuli käytyä Muotkatunturien erämaa-alueen eteläreunoilla. Siellä onnistui eka viikko ilman yhtään muuta kulkijaa, vaikka pari päivää kuljettiin "postipolkuakin". Viikkoon ei ollut uusia jalanjälkiä syntynyt omiemme rinnalle. Oikein yritettiin etsiä. Kurtojoen autiotuvallakaan ei ollut viikkoihin ketään kuitannut ennen meitä. Ja poliisien kämpälläkin kasvoi horsmat oven edessä... Kivan erämainen seutu ja tuntureillakin pääsi käymään. Välillä oli puskaa ja rytöä, mutta sehän kuuluu asiaan. Aivan toisenlaista kuitenkin, kun erämaan pohjoislaidalla.
Ivalojoen alkulähteillä Korsatunturilla ja Huuvaäytsillä päin. Jäi kiva maku hyvin monipuolisesta alueesta. Vain kuuset olivat harvassa, mutta Korsajärvellä oli joku kuusikin. Olihan siellä ihmisen jälkiä sielläkin ja yksi kanta-asukaskin. Mutta kolmen ihmisen tapaaminen viikossa ei vielä ruuhkaa muodosta. Muutama metri tuli käytyä Norjan puolellakin ja ehkäpä sinne syvemmälle joskus.
Viime syksynä tuli käytyä Muotkatunturien erämaa-alueen eteläreunoilla. Siellä onnistui eka viikko ilman yhtään muuta kulkijaa, vaikka pari päivää kuljettiin "postipolkuakin". Viikkoon ei ollut uusia jalanjälkiä syntynyt omiemme rinnalle. Oikein yritettiin etsiä. Kurtojoen autiotuvallakaan ei ollut viikkoihin ketään kuitannut ennen meitä. Ja poliisien kämpälläkin kasvoi horsmat oven edessä... Kivan erämainen seutu ja tuntureillakin pääsi käymään. Välillä oli puskaa ja rytöä, mutta sehän kuuluu asiaan. Aivan toisenlaista kuitenkin, kun erämaan pohjoislaidalla.
-
- Viestit: 2678
- Liittynyt: 11 Tammi 2006 21:08
- Paikkakunta: Jyväskylä