Itse kun haeskelin erämaan rauhaan paikkaa, kriteereinä ykkönen oli nimenomaan oma rauha ja tiettömän taipaleen takana, max paljon valtion maata ympärillä, elikkä saa käyttää valtion metsäautoteitä, mielellään ei asutusta 10-20km säteellä. On tärkeää huomioida kulkuoikeudet, teiden käyttöoikeudet, ilman niitä kun täräytät esim kelkalla tai mönkkärillä ilman kulkuoikeuksia tulee lapinmiehiltä äkkiä sanomista, soittavat virkavallan paikalle ja napsahtaa äkkiä sakot. Muutenkin itse pidin oman metsätilani kohdalla tärkeänä ns. kantatilan mukana siirtyviä kylän yhteisiä maa ja vesioikeuksia, kalastusluvat, venepaikat järville, maanottopaikat, kivenottopaikat, yms. maa-alueita ja vesialueita on rajavyöhykkeelläkin, saan aina vyöhykkeellä liikkumisluvan aina anoessani määräajalle, vakiasukas saisi pysyvän luvan, saan liikkua aika vapaasti kelkalla ja mönkkärillä laajalla alueella luvallisesti ilman narinoita. Lisäksi mukana tuli muutaman tuhatosaa sallan yhteismetsää, elikkä nautinto-oikeudet aika laajalle alueelle hyvänä lisänä, plus kaikki vuokra ja palvelut osakashintaan.
Jos ostaa ns halvan, muutaman tonnin tontin, palstan, metsätilan, kannattaa huomioida määräaloissa lohkomiskulut ja tieoikeuskulut, jos niitä ei ole, molemmat maksaa noin pari tonnia, riippuu maanmittauspiiristä. Selkein on kokonainen tontti kulkuoikeuksilla, eikä huomattavia lisäkuluja pitäisi tulla.
Ruotsissa kelkkailuoikeudet on rajattomat ja järjettömät, käsittääkseni siellä saa kuka vaan päästää kenen maalla miten haluaa,
ainakin pohjoisessa. Metsästysoikeuksiahan ne ulkopuolisilta rajoittivat, tai siis aloitusta, sekin oli siellä ennen ihan järjetön, ulkopuolisilla samat oikeudet kuin paikallisilla.
