Voiko ihminen, joka tippui edellisenä päivänä n. klo 14-16 jäihin, olla seuraavana iltana n. klo 21 kotiovellaan terveen näköisenä, täysissä sielun ja ruumiin voimissa keskustelemassa kanssani ilman vilunväristyksiä ulkoilmassa (- 1 C)?
Jäihin pudonneen ihmisen ruumiinlämpötila oli ollut n. 30 C, kun hänet vietiin sairaalaan.
Eli tippuiko naapurini jäihin vai ei? Valehteliko hän "miehisyytensä" vuoksi. Tuntomerkit, ajankohta, paikka ym. täsmäävät.
Pikkusen huolestuttaa naapurin pysyminen jään päällä.
Totuutta asiaan etsivä.
Oletko tippunut jäihin? Kerro kokemuksiasi
-
purotaimen
- Viestit: 17
- Liittynyt: 01 Loka 2009 12:20
-
omat polut
- Viestit: 4210
- Liittynyt: 19 Tammi 2006 21:32
- Paikkakunta: Espoo
-
Gártanoaidi
- Viestit: 599
- Liittynyt: 06 Huhti 2006 20:53
- Paikkakunta: Lullimeahcci
Olen pudonnut muutamia kertoja jäihin päiväretkillä, vaelluksella en muistaakseni koskaan.
Ei tuo naapurisi tarina mitenkään uskomattomalta kuulosta minun korvissani. Itse en tosin ole sairaalaan asti joutunut, joten tuota alentunutta kehonlämpöä ja sen merkitystä en osaa arvioida. Pahimmillaan on minulla matka putoamispaikasta kotiin, autolle tai mökille kestänyt vajaan tunnin, pakkasta aavalla jäällä noin –8°C, vastatuuli. Vaihtovaatteita ei ollut tuolla kertaa repussa, vakka tavallisesti ne matkassa kulkevatkin. Hieman vilutti tietyssä paikassa, mutta ei siinä nyt mitään varsinaista hätää ollut kun liikkeessä pysyi. Itse jäihin putoaminen on oikeastaan ollut aina hieno kokemus.
Muistakaa pitää ne naskalit matkassa!
Ei tuo naapurisi tarina mitenkään uskomattomalta kuulosta minun korvissani. Itse en tosin ole sairaalaan asti joutunut, joten tuota alentunutta kehonlämpöä ja sen merkitystä en osaa arvioida. Pahimmillaan on minulla matka putoamispaikasta kotiin, autolle tai mökille kestänyt vajaan tunnin, pakkasta aavalla jäällä noin –8°C, vastatuuli. Vaihtovaatteita ei ollut tuolla kertaa repussa, vakka tavallisesti ne matkassa kulkevatkin. Hieman vilutti tietyssä paikassa, mutta ei siinä nyt mitään varsinaista hätää ollut kun liikkeessä pysyi. Itse jäihin putoaminen on oikeastaan ollut aina hieno kokemus.
Muistakaa pitää ne naskalit matkassa!
Olen monta kertaa pudonnut jäihin kloppina. Poikasena sitä mulittiin joessa ja ajelehdittiin jäälautoilla melkein päivittäin kevätaikaan.
Viimeksi olen tippunut jäihin vuonna -92. oltiin silloin tulevan vaimoni kanssa jäällä kävelyllä. aamulla lähdettiin ja päivällä kun tultiin takaisin oli aurinko sulattanut rantajäät. Yritin venesataman suulta rantaan ja putosin uppeluksiin. Nousin pois verkkarit märkänä, pääsin rantaan ja jatkettiin kaupungille kävelymatkaa. Ostettiin vielä jätskitkin tuolla reissulla. kotimatkaa 3 kilsaa. Oli kyllä lämmin päivä.
Mun ruumiinlämpöni ei ole kyllä kovi alas tippunut koskaan. Jos 30 asteeseen tippuu, niin luulisi olevan aika huonossa hapessa pari päivää.
Kohtalainen hypotermia
Kohtalaisessa hypotermiassa kehon lämpötila on noin 30–34 °C. Kohtalaisessa hypotermiassa vilunväristykset lakkaavat ja aivotoiminta hidastuu. Tajunnantaso laskee, mikä ilmenee uneliaisuutena ja sekavana käytöksenä. Lihakset jäykistyvät, pupillit laajenevat, ja hypotermiasta kärsivä on alttiina sydämen rytmihäiriöille.
Vaikea hypotermia
Vaikeassa hypotermiassa kehon lämpötila on alle 30 °C. Tällöin hypotermiasta kärsivä menettää tajuntansa, hänen lihaksensa veltostuvat, syke hidastuu ja iho alkaa turvota. Vaikean hypotermian vaiheessa olevan hengitys voi olla kiivasta.
Eilen vähän jännitti, kun piti hakea verkot pois Keski-Suomessa. Jäätä oli kuitenkin riittävästi ja uimareissulta vältyttiin.
Viimeksi olen tippunut jäihin vuonna -92. oltiin silloin tulevan vaimoni kanssa jäällä kävelyllä. aamulla lähdettiin ja päivällä kun tultiin takaisin oli aurinko sulattanut rantajäät. Yritin venesataman suulta rantaan ja putosin uppeluksiin. Nousin pois verkkarit märkänä, pääsin rantaan ja jatkettiin kaupungille kävelymatkaa. Ostettiin vielä jätskitkin tuolla reissulla. kotimatkaa 3 kilsaa. Oli kyllä lämmin päivä.
Mun ruumiinlämpöni ei ole kyllä kovi alas tippunut koskaan. Jos 30 asteeseen tippuu, niin luulisi olevan aika huonossa hapessa pari päivää.
Kohtalainen hypotermia
Kohtalaisessa hypotermiassa kehon lämpötila on noin 30–34 °C. Kohtalaisessa hypotermiassa vilunväristykset lakkaavat ja aivotoiminta hidastuu. Tajunnantaso laskee, mikä ilmenee uneliaisuutena ja sekavana käytöksenä. Lihakset jäykistyvät, pupillit laajenevat, ja hypotermiasta kärsivä on alttiina sydämen rytmihäiriöille.
Vaikea hypotermia
Vaikeassa hypotermiassa kehon lämpötila on alle 30 °C. Tällöin hypotermiasta kärsivä menettää tajuntansa, hänen lihaksensa veltostuvat, syke hidastuu ja iho alkaa turvota. Vaikean hypotermian vaiheessa olevan hengitys voi olla kiivasta.
Eilen vähän jännitti, kun piti hakea verkot pois Keski-Suomessa. Jäätä oli kuitenkin riittävästi ja uimareissulta vältyttiin.
Ei oo häränpäivää!!
Re: Oletko tippunut jäihin? Kerro kokemuksiasi
Tarkoitat kai että seuraavan päivän iltana ? Kun kerran "tippui edellisenä päivänä".purotaimen kirjoitti:tippui edellisenä päivänä n. klo 14-16 jäihin, olla seuraavana iltana n. klo 21
...
Jäihin pudonneen ihmisen ruumiinlämpötila oli ollut n. 30 C, kun hänet vietiin sairaalaan.
30 asteen lämpötila ruumiinlämpönä, vai korva / kainalo / suu / otsalämpönä ?
Yli vuorokausi myöhemmin, niin ihan hyvin mahdollista. Muun kuin ruumiinlämmön kanssa voisi olla mahdollista saman päivänkin iltana. Tuollaisessa tilanteessa on kuitenkin vain yksi luotettava tapa mitata lämpöä ja sitä käytettäessä ei 30 asteen lämmöllä samana iltana kävelisi kotiin, ainakaan annetuilla aikarajoilla.
Re: Oletko tippunut jäihin? Kerro kokemuksiasi
Valehteli.purotaimen kirjoitti: Jäihin pudonneen ihmisen ruumiinlämpötila oli ollut n. 30 C, kun hänet vietiin sairaalaan.
Eli tippuiko naapurini jäihin vai ei? Valehteliko hän "miehisyytensä" vuoksi.
Olisi pitänyt olla hukkuneena erittäin monta minuuttia. Ylös saataessa nk. hengetön. Elvytetty. Sydän-keuhkokone. Teho-osasto... JOS ruumiinlämpö oli tosiaan ollut 30 astetta.
Tura, retkeilijäturisti
-
purotaimen
- Viestit: 17
- Liittynyt: 01 Loka 2009 12:20
Luota naapuriisi.
Jäihin olen pudonnut kolmesti, ensimmäinen kerta oli mieleenpainuva. Olin elämäni ensimmäistä kertaa madepilkillä, kurja sää ja pilkko pimeää. Kylmä hytisytteli sen verran ettei ollut vastaansanomisen haluja, kun ehdoteltiin rantaan päin suuntaamista. Keräsin kamat ja lähdin tarpomaan. Lumipeitteen alla oli vanha reikä, joka oli veden virtauksien avittamana lähtenyt laajenemaan. Sinne menin, että humpsis vaan. No apu tuli heti, hupusta kiskaistiin samointein ukko kaikkine kamoineni takaisin jäälle. Kylmä katosi, sen verran tuli adrealiinia hetkiseksi. Mutta kyllä ennen rantaan ja autolle pääsyä jo mukavasti hytisytteli. Niin ja yömyöhään söin madesoppaa, hyvää oli.
Sittemmin pari kertaa pulahtanut, myös pilkireissuilla, niistä ei kummempia muistoja jäänyt. Toissa talvena ulkoilin koiran kanssa ensijäillä, koiran kesti minua ei, menin munaskuita myöten rantaveteen (en laske varsinaisesti jäihin putoamiseksi), kotimatka ei ollut pitkä, mutta kyllä koiran kirosin kun minut heikoille jäille houkutteli. He...tillisen kylmä oli lenkkareissa ja farkuissa tarpoa.
Jäihin olen pudonnut kolmesti, ensimmäinen kerta oli mieleenpainuva. Olin elämäni ensimmäistä kertaa madepilkillä, kurja sää ja pilkko pimeää. Kylmä hytisytteli sen verran ettei ollut vastaansanomisen haluja, kun ehdoteltiin rantaan päin suuntaamista. Keräsin kamat ja lähdin tarpomaan. Lumipeitteen alla oli vanha reikä, joka oli veden virtauksien avittamana lähtenyt laajenemaan. Sinne menin, että humpsis vaan. No apu tuli heti, hupusta kiskaistiin samointein ukko kaikkine kamoineni takaisin jäälle. Kylmä katosi, sen verran tuli adrealiinia hetkiseksi. Mutta kyllä ennen rantaan ja autolle pääsyä jo mukavasti hytisytteli. Niin ja yömyöhään söin madesoppaa, hyvää oli.
Sittemmin pari kertaa pulahtanut, myös pilkireissuilla, niistä ei kummempia muistoja jäänyt. Toissa talvena ulkoilin koiran kanssa ensijäillä, koiran kesti minua ei, menin munaskuita myöten rantaveteen (en laske varsinaisesti jäihin putoamiseksi), kotimatka ei ollut pitkä, mutta kyllä koiran kirosin kun minut heikoille jäille houkutteli. He...tillisen kylmä oli lenkkareissa ja farkuissa tarpoa.
Pikkupoikana mulittiin joka kevät, syksy ja välillä talvellakin. Ihme että siinä ei oikeasti sattunut jotain pahempaa...
Hieman vanhempana menin kevätjäistä läpi kamera kaulassa, suurin vahinko oli kalliin kameran kastuminen
Retkiluistellessa (jota tässä ketjussa varmaan haettiin) on dippauksia tullut tehtyä kaksi.
Muutama vuosi sitten oltiin kaverin kanssa luistelemassa Roinella joulupäivänä. Iso selkä oli jäätynyt muutamaa päivää aikaisemmin ja 15 asteen pakkanen oli vahvistanut sen n. 5 cm paksuksi, täysin virheettömäksi syysjääksi.
Luistelunautintoa ja vauhdin hurmaa...
Päätimme käydä toivottamassa hyvät joulut kaverille, joka asuu Saarikylien sokkelossa. Kapeat salmet olivat jäätyneet jo n. viikon aikaisemmin, joten suuremmin ei edes epäilyttänyt jään kestävyys.
Ensin tuli vastaan vanhan ja uuden jään raja, hieman lohkareista jäätä, muutama tasatyöntö ja eteenpäin. Jää tasottui jälleen joten vauhtia koneeseen..
Muutaman sadan metrin päästä tajusin yhtäkkiä vajoavani. Vanha jää olikin ollut sandwich-rakenteinen. pohjalla n. 1 cm jäätä, sitten 2-3 cm lunta ja päällä taas vajaa cm jäätä. No se ei kestänyt ja tuli uintireissu. Putoamishetkellä vauhtia oli yli 20 km/h (FRWD olkapäässä). Sitten vajoaminen kainaloita myöden, kääntyminen, jään rikkominen (ehkä 2-3 metriä), nastakalit kaulasta ja ylös. Kaveri katteli tapahtunutta 20-30 metrin päästä eikä kerinnyt vielä tekemään mitään kun olin jäällä ja puristelin hanskoja kuiviksi.
Koko tapahtumaketjuun oli asiaa jälkikäteen kotona tietokoneen äärellä tarkastellessani kulunut noin 5 sekuntia, siitä kun olin mennyt kovaa eteenpäin, siihen kun olin jo luistelemassa pois tapahtumapaikalta.
Matka autolle oli noin 8 km, omia jälkiä pitkin, autolle saavuttaessa ainoa ongelma oli taivutella jäätyneet housut siihen kuosiin että ne mahtuivat auton ovesta sisälle. Alimmaisena ollut tekninen aluskerrasto oli miltei kuiva ja iho aivan lämmin, välissä ollut fleecekerroksen ja uloimpana olevan kuorikerroksen välissä oli kunnon jääkerros, mutta se ei haitannut luistelua lainkaan. Ja olo oli muutenkin mukava, luistelulenkkiä olis voinut aivan hyvin jatkaa vielä vaikka tunnin ajan, ennenkuin varpaat olisivat alkaneet jähmettyä.
Jari K
Hieman vanhempana menin kevätjäistä läpi kamera kaulassa, suurin vahinko oli kalliin kameran kastuminen
Retkiluistellessa (jota tässä ketjussa varmaan haettiin) on dippauksia tullut tehtyä kaksi.
Muutama vuosi sitten oltiin kaverin kanssa luistelemassa Roinella joulupäivänä. Iso selkä oli jäätynyt muutamaa päivää aikaisemmin ja 15 asteen pakkanen oli vahvistanut sen n. 5 cm paksuksi, täysin virheettömäksi syysjääksi.
Luistelunautintoa ja vauhdin hurmaa...
Päätimme käydä toivottamassa hyvät joulut kaverille, joka asuu Saarikylien sokkelossa. Kapeat salmet olivat jäätyneet jo n. viikon aikaisemmin, joten suuremmin ei edes epäilyttänyt jään kestävyys.
Ensin tuli vastaan vanhan ja uuden jään raja, hieman lohkareista jäätä, muutama tasatyöntö ja eteenpäin. Jää tasottui jälleen joten vauhtia koneeseen..
Muutaman sadan metrin päästä tajusin yhtäkkiä vajoavani. Vanha jää olikin ollut sandwich-rakenteinen. pohjalla n. 1 cm jäätä, sitten 2-3 cm lunta ja päällä taas vajaa cm jäätä. No se ei kestänyt ja tuli uintireissu. Putoamishetkellä vauhtia oli yli 20 km/h (FRWD olkapäässä). Sitten vajoaminen kainaloita myöden, kääntyminen, jään rikkominen (ehkä 2-3 metriä), nastakalit kaulasta ja ylös. Kaveri katteli tapahtunutta 20-30 metrin päästä eikä kerinnyt vielä tekemään mitään kun olin jäällä ja puristelin hanskoja kuiviksi.
Koko tapahtumaketjuun oli asiaa jälkikäteen kotona tietokoneen äärellä tarkastellessani kulunut noin 5 sekuntia, siitä kun olin mennyt kovaa eteenpäin, siihen kun olin jo luistelemassa pois tapahtumapaikalta.
Matka autolle oli noin 8 km, omia jälkiä pitkin, autolle saavuttaessa ainoa ongelma oli taivutella jäätyneet housut siihen kuosiin että ne mahtuivat auton ovesta sisälle. Alimmaisena ollut tekninen aluskerrasto oli miltei kuiva ja iho aivan lämmin, välissä ollut fleecekerroksen ja uloimpana olevan kuorikerroksen välissä oli kunnon jääkerros, mutta se ei haitannut luistelua lainkaan. Ja olo oli muutenkin mukava, luistelulenkkiä olis voinut aivan hyvin jatkaa vielä vaikka tunnin ajan, ennenkuin varpaat olisivat alkaneet jähmettyä.
Jari K
Ja sitten viimeviikkoinen avantouinti.
Perjantaina oli "vuoristojärvi" jo jäässä. Torstai illan jäätiedustelu antoi tulokseksi 2,5 cm ja pe aamuna jo 3 cm
Joten luistimet jatkaan ja naatiskelemaan. Lähirantaa sahatessa kaveri päätti kiertää koko lammen, jää oli selvästi ohuempaa vastarannalla, mutta kesti. Joten eikun itse samalle reitille.
Vastarantaa lähestyessä jään valitus muuttui kimeämmäksi, ja jää tuntui notkuvan selvästi enemmän. vaihdoin tasatyönnölle, mutta samassa jää petti. Nopea dippaus hieman yli vyötärön, ja veden tekemällä vastapompulla samantien yläs avannosta. Siinä ei kerinnyt edes naskaleita käyttään...
Jo aikaisemmin olin ajatellut että jos uin, niin kuitan ylös mahdollisimman nopeasti ilman naskaleita, testaten samalla onko hiihtohanskoissa minkäänlaista pitoa uudella jäällä.
No pitoa tuntui olevan riittävästi
Muutama metri konttaamalla ja luistellen autolle vaihtaman kuivat päälle...
Monojen kuivattelussa meni 48 h...
Jari K
Perjantaina oli "vuoristojärvi" jo jäässä. Torstai illan jäätiedustelu antoi tulokseksi 2,5 cm ja pe aamuna jo 3 cm
Joten luistimet jatkaan ja naatiskelemaan. Lähirantaa sahatessa kaveri päätti kiertää koko lammen, jää oli selvästi ohuempaa vastarannalla, mutta kesti. Joten eikun itse samalle reitille.
Vastarantaa lähestyessä jään valitus muuttui kimeämmäksi, ja jää tuntui notkuvan selvästi enemmän. vaihdoin tasatyönnölle, mutta samassa jää petti. Nopea dippaus hieman yli vyötärön, ja veden tekemällä vastapompulla samantien yläs avannosta. Siinä ei kerinnyt edes naskaleita käyttään...
Jo aikaisemmin olin ajatellut että jos uin, niin kuitan ylös mahdollisimman nopeasti ilman naskaleita, testaten samalla onko hiihtohanskoissa minkäänlaista pitoa uudella jäällä.
No pitoa tuntui olevan riittävästi
Muutama metri konttaamalla ja luistellen autolle vaihtaman kuivat päälle...
Monojen kuivattelussa meni 48 h...
Jari K
Ja sitten vielä huomio, jota pitää testata ja tutkia...
(heti kun saadaan jäätä ja koehenkilöitä)
Vai onko jollain oikeasti kokeellisia tuloksia (ei pelkkää MuTu-tietoa)
Yksi hyvin analyttinen tuttava oli kaverinsa (urheilullinen tyyppi) kanssa luistelemassa ja kaveri dippasi. Kaikki meni oppikirjan mukaan, mutta jäällenousu naskaleilla ei meinannut onnistua millään, vaan kaverin nouseminen pysähtyi aina kun hän oli saatuaan yläkroppansa jäälle.
Kolmannen yrityksen jälkeen toinen kaveri heitti köyden ja nykäisi, sama ongelma. Sitten syttyi lamppu... "AVAA LANTIOVYÖ" ja seuraavalla nykäisyllä kaveri oli jäällä.
Voiko siis lantiovyö ollakin "antiturvavaruste"
ja muutenkin kannattaa miettiä mitä kaikkea sinne reppuun laittaa, sillä kyllä ylimääräiset 15 kg varmasti haittaavat jäällenousua tositilanteessa...
Jari K
(heti kun saadaan jäätä ja koehenkilöitä)
Vai onko jollain oikeasti kokeellisia tuloksia (ei pelkkää MuTu-tietoa)
Yksi hyvin analyttinen tuttava oli kaverinsa (urheilullinen tyyppi) kanssa luistelemassa ja kaveri dippasi. Kaikki meni oppikirjan mukaan, mutta jäällenousu naskaleilla ei meinannut onnistua millään, vaan kaverin nouseminen pysähtyi aina kun hän oli saatuaan yläkroppansa jäälle.
Kolmannen yrityksen jälkeen toinen kaveri heitti köyden ja nykäisi, sama ongelma. Sitten syttyi lamppu... "AVAA LANTIOVYÖ" ja seuraavalla nykäisyllä kaveri oli jäällä.
Voiko siis lantiovyö ollakin "antiturvavaruste"
ja muutenkin kannattaa miettiä mitä kaikkea sinne reppuun laittaa, sillä kyllä ylimääräiset 15 kg varmasti haittaavat jäällenousua tositilanteessa...
Jari K
Kyllä voi. Siihen tulokseen tultiin viime talven "testiuinnissamme". Kaikki kaulassa roikkuva ja/tai vyötäröllä oleva rompe haittaa jäälle nousua: kamera kaulassa, vuomavyö tai vyölaukku vyötäröllä jne. Jopa pelastus/melontaliivi, jossa on vyö ja/tai taskuja helmassa oli jäälle noustessa haitaksi!! Kaikki irtorompe etupuolella takertuu jään reunaan, kun jäälle yrittää nousta - yleensähän maha on silloin kiinni jään reunassa.jarik kirjoitti:
Voiko siis lantiovyö ollakin "antiturvavaruste"
Btw. "testiuiminen" luistelu- /kalastus- /hiihtokamppeissa olisi aika terveellistä kaikille jäällä liikkujille! Ja siis jo ENNEN kuin tulee vastaa se tositilanne. Helpottaa mm. jäänaskalien pitämistä valmiudessa, kun on kokeillut jäälle nousua ilman naskaleita.
-
omat polut
- Viestit: 4210
- Liittynyt: 19 Tammi 2006 21:32
- Paikkakunta: Espoo
Kaksi kertaa tullut mulittua oikein kunnolla, kerran luistimilla ja kerran suksilla, lisäksi kerran vedin yhden suksimiehen ylös, sinne olis jäänyt ilman apua. Kaverilla ei ollut naskaleita ja oli suksilla päässyt pitkälle heikon jään alueen keskelle, ei jaksanut enää murtaa väylää kohti kantavaa jäänreunaa, tässäkin hommassa naskaleista olisi selvä apu, jaksaisi tehokkaammin vetää kropan heikolle jäälle ja murtaa väylää.
Suksista muuten yllättävän vähän haittaa jäällenousussa kun vain muistaa nostaa jalat takana ylös, ei kannata uhrata aikaa suksien irroitukseen.
Varavaatteiden pitäminen mukana vähän kaksipiippuinen juttu, ylensä ranta/auto niin lähellä että jaksaa suoriutua pois jäältä, joskus jos joutuu olemaan pitempään vedessä ja hankala paluumatka/olosuhteet saattaa olla apua, harvemmin näin.
Suksista muuten yllättävän vähän haittaa jäällenousussa kun vain muistaa nostaa jalat takana ylös, ei kannata uhrata aikaa suksien irroitukseen.
Varavaatteiden pitäminen mukana vähän kaksipiippuinen juttu, ylensä ranta/auto niin lähellä että jaksaa suoriutua pois jäältä, joskus jos joutuu olemaan pitempään vedessä ja hankala paluumatka/olosuhteet saattaa olla apua, harvemmin näin.
Yksi täyssukellus nuoruusvuosilta on jäänyt hyvin mieleen, kun juoksin laiturille katsomaan järven yli matalalla lentänyttä konetta. Matka jatkui jäiseltä laiturilta jäälle. Jää ei hajonnut heti, vaan vasta kun nousin seisomaan sille. Vettä oli onneksi vain vyötäisiin asti, mutta jalkojeni osuessa jäisiin pohjakiviin kaaduin ja sukelsin veden alle kaverin nauraessa rannalla kippurassa esitykselleni. Maissa vaatteet pois, niistä ja iholta vesi pois ja vaatteet päälle. Pakkasta oli sen verran, että puuvillaiset vaatteet, kuten housut ehtivät jäätyä kankeiksi, mikä vaikeutti päälle pukemista. Onneksi mukana oli villapusero, jonka vedin paljaan ihon päälle ja olo tuntui heti siedettävämmältä. Sen jälkeen alkoi hölkkä metsiä pitkin polkupyörälle ja uimaretkestäni suuresti huvittunut kaverin tarakalla kymmenisen kilometriä kotiin ja saunaa lämmittämään.