vesistöjen ylitys

[luuppi]

Kauhukuvana muistuu välillä mieleen kun oli kerran menossa uimaan erään lammen ainoan järkevän leiripaikan viereiseen lähtöjokeen. Olin avojaloin, mutta onneksi näin matalan veden kivikossa vihreän rikkinäisen pullon töröttävän pystyssä. Ostin juuri uudet "Crocsit" kahlailuja varten, eihän nekään välttämättä haavaa estä mutta pienentävät kuitenkin sen mahdollisuutta. Kunnon haava jalkapohjassa jossain periferiassa niin silloin on leikki kaukana eikä puhelimellakaan saa välttämättä yhteyttä.

Juuri tuon takia hommasin Mares kahluukengat, kokoa 11 kun vaellus jalkineet 12. Kattavat kaikilta suunnilta varttinaluun korkeudelle ja varmasti pysyvät jalassa. Lisäksi pohjiin tehty "iilimatomainen" pito pohjan kiviä ja niillä olevaa kasvustoa silmälläpitäen
Toki crocseissa takalenkki irtoamista estämään, mutta muljuvat ne jalassa siltikin, kun veden alle ei niin tarkasti näe, että mihin parhaiten astua.

[Ursus]

Olen joutunut viemään oman pojan terveyskeskukseen, aikana jolloin niitä oli vielä pienilläkin paikkakunnilla, kun ilmeisesti saman järven rannassa olleesta huvipaikasta heitetty viinapullo oli kulkeutunut läheisen saaren rantaan, ja siellä mennyt alllokossa rikki kiviä vasten. Siihen sitten sattui poika loukkaamaan jalkansa. No ei onneksi pysyvää vahinkoa tullut. Itsellä on vieraassa rannassa joko crocksit tai kahluutossut, viimeksi mainittuja suosin kajakissa.
Meni vähän ohi ketjun aiheen, mutta kanootilla ja kajakillakin vesistöjä ylitetään.

[Nuortti]

Minä olen vaelluksillani aina käyttänyt kumisaappaita (myös talvella). Jokien ylityksiin käytin ensi crocseja, sitten villasukkia ja lopulta pelkkiä vaellussaappaita ilman sukkia, Oli tietysti selvää, että saappaat täyttyivät vedellä. Rannalla sitten kaadoin vedet pois saappaista ja laitoin sukat jalkaan ja jatkoin matkaa. Saappaat pysyivät riittävän kuivina eikä ongelmia tullut.

[Metsän Omena]

Vettymättömät ja venymättömät nastakengät ovat hyvät kahlatessa. Esimerkiksi nämä kuvan VJ Bold X suunnistuskengät.

- Jokaisella on luonnostaan oma sisäinen varoitusmekanismi asioille, jotka ovat luonnossa itselle vaarallisia.
Siksi jokea ei pidä kahlata kohdasta, joka pelottaa tai onnistuminen tuntuu epävarmalta.