Oliko vedet yhtään nousseet nyt sateiden myötä? 3 viikkoa sitten todella alhaalla.
Kauko
Heitetty reissu
-
Pohjantikka
- Viestit: 20
- Liittynyt: 20 Heinä 2021 17:51
-
tekstiiliurheilija
- Viestit: 957
- Liittynyt: 14 Elo 2007 14:12
- Paikkakunta: Hki
Olin elokuun lopussa Kilpisjärvellä päiväretkeilemässä. Säät olivat hyvät, ötököt hävinneet melkein kokonaan, ruska aluillaan ja kesyt kyläporot päästivät lähelle kuvaamaan.
Tutustuin nyt ekaa kertaa Saanan uusiin kiviportaisiin ja sorastettuun polkuun parkkipaikalta asti, kuten myös Tsahkaljärven sorastettuun reittiin.
Viitaten toiseen ketjuun epäkohteliaista ihmisistä, jotka eivät tervehdi, niin nyt oli mukavia ihmisiä ja oikeastaan kaikki tervehtivät tai vastasivat tervehdykseen. Joidenkin kanssa tuli heitettyä muutama sana säästä tms. ja joidenkin kanssa rupateltua pidempäänkin (hyvä tekosyy pitää tauko).
Tutustuin nyt ekaa kertaa Saanan uusiin kiviportaisiin ja sorastettuun polkuun parkkipaikalta asti, kuten myös Tsahkaljärven sorastettuun reittiin.
Viitaten toiseen ketjuun epäkohteliaista ihmisistä, jotka eivät tervehdi, niin nyt oli mukavia ihmisiä ja oikeastaan kaikki tervehtivät tai vastasivat tervehdykseen. Joidenkin kanssa tuli heitettyä muutama sana säästä tms. ja joidenkin kanssa rupateltua pidempäänkin (hyvä tekosyy pitää tauko).
Tyyli ennen kaikkea!
Kilpisjärvi Kiilopää vaellus päätyi tänään Kiilopäälle. Tarkoitus oli kulkea Tuntsalle, mutta Saariselän eteläpuoliset kosteammat maastot eivät houkutelleet enää lenkkarivaeltajaa, viilenevässä kelissä. Reissu lyheni muutamalla päivällä, pitää päästä lepäämään edes 4 päivää ennen töihin menoa.
Vaelluspäiviä kertyi 30, matkaa karvan yli tonni ja kokemuksia repullinen. Hyvä reissu ja oli viisasta olla ahnehtimatta missään vaiheessa kilsoja. Nyt ei tullut mitään uusia vaivoja matkan varrella. Sen verran käyttöä on jaloilla kuitenkin elämäni varrella ollut, että jos ei aamulla kolota olen kaiketi kuollut
Tänään pitää vielä liftata Saariselälle, nauttimaan Souvareiden musiikista, se lienee reissun vaativin juttu, nimittäin se Souvareista nauttiminen.
Varusteet toimivat niin hyvin, etten muuttaisi varmaan mitään nykyisestä varustuksesta. Vastaavaa reissua tuskin teen enää Suomessa. Kalottireitti on hieman mielessä, mutta luultavasti kävelen mielummin 4 viikkoa vaikka Abiskon ja Kvikkjokkin välillä. Se onkin suunnitelmissa ensi kesäksi....
Vaelluspäiviä kertyi 30, matkaa karvan yli tonni ja kokemuksia repullinen. Hyvä reissu ja oli viisasta olla ahnehtimatta missään vaiheessa kilsoja. Nyt ei tullut mitään uusia vaivoja matkan varrella. Sen verran käyttöä on jaloilla kuitenkin elämäni varrella ollut, että jos ei aamulla kolota olen kaiketi kuollut
Tänään pitää vielä liftata Saariselälle, nauttimaan Souvareiden musiikista, se lienee reissun vaativin juttu, nimittäin se Souvareista nauttiminen.
Varusteet toimivat niin hyvin, etten muuttaisi varmaan mitään nykyisestä varustuksesta. Vastaavaa reissua tuskin teen enää Suomessa. Kalottireitti on hieman mielessä, mutta luultavasti kävelen mielummin 4 viikkoa vaikka Abiskon ja Kvikkjokkin välillä. Se onkin suunnitelmissa ensi kesäksi....
"This is my nature, who I am
If you don´t like it, here I stand"
If you don´t like it, here I stand"
^Peukkua!
Jounin kirjamyymälä: Vaeltajan erämaat, Talviretkeilijän opas, Vaellustarinoita, Retkeilijän kansallispuistot, Pohjois-Suomen vaellusreitit, Suomen autiotuvat...
-
omat polut
- Viestit: 4214
- Liittynyt: 19 Tammi 2006 21:32
- Paikkakunta: Espoo
Nyt on senverran kovaa tuoretta kokemusta, että laitapa vähän ajatuksia mihin varusteisiin olit erityisen tyytyväinen, ja olisiko vielä jotain viilattavaa.Micke kirjoitti:Kilpisjärvi Kiilopää vaellus päätyi tänään Kiilopäälle.
Vaelluspäiviä kertyi 30, matkaa karvan yli tonni ja kokemuksia repullinen.
Varusteet toimivat niin hyvin, etten muuttaisi varmaan mitään nykyisestä varustuksesta. .
Laita varustepohdintojen lisäksi muitakin mietteitä, muun muassa ruokapolitiikka, täydennyspaikat, mitä pidit eri erämaista, oliko porukkaa liikkeellä (polkujen ja tupien ulkopuolella et varmaan monta tavannut?), ylipäänsä ainahan kaikki toteutetussa pitkässä vaelluksessa kiinnostaa. 
Jounin kirjamyymälä: Vaeltajan erämaat, Talviretkeilijän opas, Vaellustarinoita, Retkeilijän kansallispuistot, Pohjois-Suomen vaellusreitit, Suomen autiotuvat...
Viimeisestä perinteisestä Lapin vaellusreissusta on joitakin vuosia, kun jonkinlainen kyllästyminen koko hommaan iski. Melonta-, mtb ja pienemmät päiväretket innostivat enemmän.
Nyt yritettiin vaimon ja koiran kaa pientä comebackkia Muotkatuntureilla. Angelin ja Karigasniemen väliseltä tieltä Kuoppanivan kohdilta uraa pitkin ylös Nuhpir tunturiin. Muutama päivä pyörittiin lähinnä upealla tunturiylängöllä. Stuorraäytsin tuvalla ruuhkaa kun 14 henkeä yöpyi tuvalla tai pihapiirissä telttaillen, muuten ei muihin kulkijoihin törmätty. Ruska jo oikein komia! Vaihtelevaa säätä, yksi kunnon aurinkoinen päivä, yksi sadepäivä ja muuten jotain sieltä väliltä.
Ihan mukava reissu, mutta edelleen jäi hieman fiilis että onhan tämä jo nähty...
Nyt yritettiin vaimon ja koiran kaa pientä comebackkia Muotkatuntureilla. Angelin ja Karigasniemen väliseltä tieltä Kuoppanivan kohdilta uraa pitkin ylös Nuhpir tunturiin. Muutama päivä pyörittiin lähinnä upealla tunturiylängöllä. Stuorraäytsin tuvalla ruuhkaa kun 14 henkeä yöpyi tuvalla tai pihapiirissä telttaillen, muuten ei muihin kulkijoihin törmätty. Ruska jo oikein komia! Vaihtelevaa säätä, yksi kunnon aurinkoinen päivä, yksi sadepäivä ja muuten jotain sieltä väliltä.
Ihan mukava reissu, mutta edelleen jäi hieman fiilis että onhan tämä jo nähty...
Pannaan tähän nyt jotain mietteitä reissusta.
Retkeilemättömiä tuttuja kiinnostaa ensimmäisenä miksi? Varmaan osa syy on parisuhteen vaihtuminen ja näkösällä ollut 5-6 viikon aikaikkuna omaa aikaa, joka sattui vielä yksiin hieman pidennetyn kesälomani kanssa. Halusin jotain järkevää tekemistä sille ajalle ja joku tavallaan haasteellisempi reissu on pyörinyt pääkopassa, mutta ajattelin aiemmin, että tulisin tekemään sen talvella. Eikä tämä reissu nyt niin haasteellinen ollut, muuta kuin vapaiden saamisen suhteen ja nekin loksahtivat loppujen lopuksi aika helposti paikalleen.
Alusta alkaen oli selvää, että teen reissun yksin, mutta ei siellä erämaassa ole yksin, jos lähettää viestejä usein kumppanille. Viestittely helpotti reissuani oleellisesti, jopa tarpeettoman paljon, kun ei ollut missään vaiheessa fiilistä että itse vaeltaminen riittää. Tosin Vätsärissä tuntui siltä, että ohuen kuntan alla olevat kivikot riittää, sen verran ne kipeyttivät jalkateriä.
Aiempaa kokemusta mulla oli vastaavan kaltaisesta reissusta vuodelta 1994, mutta silloin kuljin Martista Äkäslompoloon Utsjoen kautta ja mukana oli vaelluskaverini. Aika hyvin repun painon putuoaminen noin puoleen ja järeiden Meindl Army Pro vaelluskenkien vaihtaminen polkulenkkareihin kuittasi sen kunnon huononemisen, joka on tapahtunut 21 ja 48 ikävuoden välillä. Tarkoitus oli tehdä nyt ainakin kilometreissä pidempi reissu, kuin -94, mutta jäi sekä kilsoissa että matkapäivissä vähän lyhyemmäksi. Tosin nyt reitti on GPS-logattu, joten reitin pituus on tarkempi.
Ruoka-asiat hoidin niin, että Kilpisjärvellä repussani oli 7 päivän ruoat (arvioin Kilpis-Näkkälä välin kestävän 6 päivää+ 1 varapäivä). No välin aikana ei ruoka maistunut, joten ehkä 2-3 päivän ruokamäärä oli jäljellä tullessani ruokatäydennykseen Näkkälä Adventuresiin. Näkkälän jälkeen ruoka riittikin Karigasniemelle saakka, joka oli aivan älytöntä, kun oli tarkoitus päästä jatkamaan Inarista 3 päivän ruoka satsilla, jonka ostaisin Inarista.
Karigasniemellä oli toinen täydennys paketti, jossa oli toiset, sisäänkävellyt lenkkarit ja noin 6 päivän ruokasatsi. Todellisuudessa tämä satsi ja vielä jäljellä olevat ruoat riittivät 8 päivää, eli Näätämöstä ostin vain hieman herkkuja ja yhden pääruoan.
Nellimissä oli 9 päivän ruoat odottamassa, josta jäi jaljelle pari kiloa, kun saavuin 5 yön päästä Kiilopäälle. Vikalla viikolla meni paljon enemmä ruokaa, kuin kuvittelin. Jos olisin joutunut kulkemaan niillä ruoilla 9 vrk, olisi pitänyt säännöstellä ruokia aika paljon ja se ei oikein istu mulle.
Ensi kesänä asia on helppo hoitaa, kun saan pidettyä ruoat omassa autossa ja yhdelle välille ostan kaiken kaupasta. Ei tarvitse vatuloida, että kuinka paljon sitä ruokaa pitää lähettää minnekin. Painoni oli lähtöhetkellä noin 83-84 kiloa ja Pari päivää reissun jälkeen ruoka orgioita pidettyäni 78,0 kiloa. Varmaan noin 77 kiloa, kun saavuin Kiilopäälle. Reissun jälkeen ruokana kiinnosti eniten rasvainen roska kuten pitsa ja hamppariateriat.
Päivittäinen ruokalista reissussa oli seuraavan kaltainen:
-aamupala noin 120-150g mysliä, jossa sekaisin siemenmysliä ja muromysliä. Lisänä kahvi. Tähän en kyllästynyt missään vaiheessa, eli ensi kesänä ainakin puolet samalla kaavalla.
-päivänapostelut, en syönyt kuin 2 kertaa lämpimän lounaan. 3-5 suklaapatukkaa, 75g Kuivalihakundin porkyä, reilu 100g cashewpähkinä-manteli sekoitusta, 1 energiapatukka, karkkia 50g. Täydennyksien jälkeen salamisnackseja, donitseja tms parille päivälle.
Isohko päivällinen johon joka päivä täsmälleen sama 50g kuivattua jauhelihaa ja 40g kuivattuja kasviksia, puolikas kasvisliemikuutio sekä suolaa. Lisukkeena pottumuusijauhepussi/175g tattaria/175g pastaa/175g riisiä/ 175g riisikauraseosta. Ekoina päivinä tämä vähän tökki, mutta kun aloin tekemään tämän runsaaseen vesimäärään, niin ei tökkinyt sen jälkeen yhtään.
Kutukoskella sain lisäksi isohkon harjuksen kalamiehiltä iltapalaksi ja Tahvontuvalla varasutuvan väki tarjosi naudan ulkofilepihvin perunoilla, salaatilla ym lisukkeilla, se maistui erinomaisesti. Myös viinit ja oluet olisivat kuuluneet listalle, mutta tarkoitus oli vetää vaelluspäivät "kuivinsuin" ja päihtyä vain luonnon kauneudesta.
Inarissa ja Nellimissä vietin yön hotellissa pesten vaatteet ym ja samalla söin roskaruokaa riittävästi. Tankkauspäivien jälkeen kulku oli ihan erilaista, kuin ennen ja kulkupäivien jälkeen.
Erämaista pidin kaikista, muista paitsi Vätsäristä, eikä siinäkään isoin vika ollut erämaassa, vaan jalkaterissäni, jotka eivät vain kestä vääntöjä suuntiin, johon en voi varautua etukäteen. Nammijärvellä oli hieman sellainen fiilis, että mitenköhän mahtaa kävely huomenna onnistua, kun oli tarkoitus olla työkykyinen reissun jälkeen. Tämä ongelma jaloissa oli yksi syy, miksi en halunnut jatkaa Saariselältä Kemihaaran ja Tuntsan erämaihin. Halusin tietää millaista maastoa jalkojen alla tulee olemaan loppureissusta.
Jatkossa tulen varmasti käymään useasti Pöyrisjärvellä, Paistuntureilla ja tietysti Saariselällä. Uusinta käynnin saa ainakin myös Kaldoaivi, Muotka, Hammastunturi sekä Tsarmi, mutta käynen Vätsärissäkin vielä uudestaan. Silloin vain pitää sopeutua siihen, että päivämatkat ovat maksimissaan 20 kilsaa.
Ehkä eniten pidin (Saariselkä diskattu nuoruudessa luetun Lumikurun ym. vuoksi) Paistuntureista, mutta ei se Pöyrisjärvi kauas jäänyt, jos jäi yhtään. Samaten Kaldoaivissa koko reittini on käytännössä sellaista, ettei lenkkarini kastuneet, kuin Vetsijoen ylityksessä, kun muut joet ylitin paljain jaloin ja Näätämön yli meni silta.
Muissakin erämaissa oli erinomaisen kauniita paikkoja, epäilen että kuolen, ennenkuin saan nähtyä paikat, joitka silmät haluavat nähdä.
Kanssa vaeltajia näkyi paljon ekalla 6 kilomnetrillä Terbmiksen laakson, jonka jälkeen näin Kutukoskella 3 retkeilijää. Tarvantovaarassa en nähnyt kuin joitakin poromiehiä. Pöyrisjärvellä näin Pöyrisjärven kämpälle saakka aika paljon kulkijoita, mutta sitten menikin 2 päivää yksin. Lemmenjoella näkyi Kultasataman ulkopuolella kait 4 retkeilijää.
Hammastunturissa en nähnyt ketään muuta ja Muotkalla näin kolme ihmistä. Kevon reitillä näin varmaan 50 henkeä, mutta sen jälkeen ennen Utsjokea yhden retkeilijä. Kaldoaivissa taisin nähdä 3 2 henden porukkaa ja Vätsärissä ennen Piilolaa en ketään, sen jälkeen 3 henkeä. Tsarmissa näin Artan kämpällä 3 nuorta miestä ja sitten Saariselän osalta ennen Luiroa 24 henkeä ja Luirolla ja Tuiskukurussa sekä Suomunruoktulla kussakin ehkä 50 kulkijaa. Mukavan paljon oli ruskaretkeilijöitä liikkeellä, mutta kyllä tämäkin vahvisti haluani kulkea Saariselällä Aittajärvi-Hammaskuru linjan itäpuolella. Tai ainakin noi ruuhkaiset tuvat pitää kiertää tai ohittaa nopeasti.
Varusteissa ei nyt ole mitään ihmeellistä, peruspaino ilman ruokia oli noin 7,5 kiloa, eikä sen painon sisältö taida olla oikeastaan oleellista. Mukana oli kuitenkin omavaraiseen leiriytymiseen noin -10 asteeseen saakka riittävä varustus, kulkuvaatteiden lisäksi mm paksuhko merinokerrasto, untuvahousut ja untuvatakki. Pääperiaatteena oli, että leirissä pitää olla muukin lämmnpaikka, kuin nukkumaavarustus. Mukana ollut retkipeitto oli liiankin lämmin (rittäää mulle noin -3 astetta), vaikka useita +2 astesia öitä sattui sekaan. Pakkasöitä ei ollut kuin yksi. No onneksi retkipeitto painaa vain 650g, eli sen vuoksi en turhia kannellut paljoakaan.
Sade vaatteina oli noin 8 vuotta vanha Montanen minimus setti, joka yllätyksekseni piti vettä. Housut tosin onnistuin repäisemään poroaidan alituksessa Hammastunturissa, mutta leukotape paikkaus piti veden ulkopuolella. Muutoinkin varusteet oli valittu kevytretkeilyn hengessä, facen kevytretkeilyryhmästä löytyy esimerkkejä hyvistä varustelistoista ja varusteista kuhunkin kategoriaan, jos on tarvetta uusia hajonneita vehkeitä.
Repusta voinen sanoa sen verran, että alle 500g painava reppu, eli Bonfus Altus 48 oli erinomainen kantaa raskaimmillaan 16 kilon kuormalla. Valmistaja suosittaa kait alle 10 kg kuormia, mutta itselleni toi oli liki täydellinen. Vain tilavuutta olisi saanut olla vajaa 10 litraa enemmän. Senpä vuoksi tuohon ompelutankin 20 senttiä lisää korkeutta, jolloin saan noin 2 viikon ruoat sisään ja paino lisääntyy vain 50 grammaa... Tuota voin suositella kaikille keventäjille, mutta aika henkilökohtaisia valintojahan noi reputkin ovat.
Jalkineina mulla oli ekat 500 km Topo Athleticin MTN racerit, jotka olivat kuin luotu jalalleni. Jalkani eivät kait vaan olleet luotu niille, koska jo 500km jälkeen niiden sisävuori oli kulunut puhki useasta kohdasta. Jaloissa ei onneksi ollut mitään kulumia, ei edes hiertymien alkuja, vaikka kuljinkin noin 35 km päivässä, pääosin märissä kengissä. Vikat 500 km jaloissa oli Topon MTN racer 2:t, jotka olivat itselleni paljon huonommat, mutta en niilläkään saanut, kuin 3 erittän pientä rakkoa jalkoihini, vaikka hieman nostinkin päivämatkaa 2 viikon jälkeen. Topon kengissä polkujuoksuun 44,5 on itselleni hieman väljä, nyt eka kenkäpari oli kokoa 46,5 ja toinen kokoa 46, eikä missään vaiheessa tullut mieleen, että kengät olisivat liian suuret. Saamani tieto, että vaelluslenkkareiden pitää olla peukalon leveyden "liian suuret", oli oikea, vaikka suuresti sitä epäilinkin ennen isompien kenkien hankkimista.
Yllätyin myön siitä, kuinka hyvin viihdyin "yksin", mutta aiemmin kirjoittelin jo viesteistä. Luulen whatsup viestin lähettelyn ja saamisen kumppanilta, olleen lievää dopinkia yksinvaellukseen. En kokenut olevani yksin, vaikka ihan jokapäivä ei viestejä vaihdetukaan. Ehdottomasti kannatti lähteä reissuun, vaikka uudestaan en tule vastaavaa Suomessa tekemään (ehkä).
Retkeilemättömiä tuttuja kiinnostaa ensimmäisenä miksi? Varmaan osa syy on parisuhteen vaihtuminen ja näkösällä ollut 5-6 viikon aikaikkuna omaa aikaa, joka sattui vielä yksiin hieman pidennetyn kesälomani kanssa. Halusin jotain järkevää tekemistä sille ajalle ja joku tavallaan haasteellisempi reissu on pyörinyt pääkopassa, mutta ajattelin aiemmin, että tulisin tekemään sen talvella. Eikä tämä reissu nyt niin haasteellinen ollut, muuta kuin vapaiden saamisen suhteen ja nekin loksahtivat loppujen lopuksi aika helposti paikalleen.
Alusta alkaen oli selvää, että teen reissun yksin, mutta ei siellä erämaassa ole yksin, jos lähettää viestejä usein kumppanille. Viestittely helpotti reissuani oleellisesti, jopa tarpeettoman paljon, kun ei ollut missään vaiheessa fiilistä että itse vaeltaminen riittää. Tosin Vätsärissä tuntui siltä, että ohuen kuntan alla olevat kivikot riittää, sen verran ne kipeyttivät jalkateriä.
Aiempaa kokemusta mulla oli vastaavan kaltaisesta reissusta vuodelta 1994, mutta silloin kuljin Martista Äkäslompoloon Utsjoen kautta ja mukana oli vaelluskaverini. Aika hyvin repun painon putuoaminen noin puoleen ja järeiden Meindl Army Pro vaelluskenkien vaihtaminen polkulenkkareihin kuittasi sen kunnon huononemisen, joka on tapahtunut 21 ja 48 ikävuoden välillä. Tarkoitus oli tehdä nyt ainakin kilometreissä pidempi reissu, kuin -94, mutta jäi sekä kilsoissa että matkapäivissä vähän lyhyemmäksi. Tosin nyt reitti on GPS-logattu, joten reitin pituus on tarkempi.
Ruoka-asiat hoidin niin, että Kilpisjärvellä repussani oli 7 päivän ruoat (arvioin Kilpis-Näkkälä välin kestävän 6 päivää+ 1 varapäivä). No välin aikana ei ruoka maistunut, joten ehkä 2-3 päivän ruokamäärä oli jäljellä tullessani ruokatäydennykseen Näkkälä Adventuresiin. Näkkälän jälkeen ruoka riittikin Karigasniemelle saakka, joka oli aivan älytöntä, kun oli tarkoitus päästä jatkamaan Inarista 3 päivän ruoka satsilla, jonka ostaisin Inarista.
Karigasniemellä oli toinen täydennys paketti, jossa oli toiset, sisäänkävellyt lenkkarit ja noin 6 päivän ruokasatsi. Todellisuudessa tämä satsi ja vielä jäljellä olevat ruoat riittivät 8 päivää, eli Näätämöstä ostin vain hieman herkkuja ja yhden pääruoan.
Nellimissä oli 9 päivän ruoat odottamassa, josta jäi jaljelle pari kiloa, kun saavuin 5 yön päästä Kiilopäälle. Vikalla viikolla meni paljon enemmä ruokaa, kuin kuvittelin. Jos olisin joutunut kulkemaan niillä ruoilla 9 vrk, olisi pitänyt säännöstellä ruokia aika paljon ja se ei oikein istu mulle.
Ensi kesänä asia on helppo hoitaa, kun saan pidettyä ruoat omassa autossa ja yhdelle välille ostan kaiken kaupasta. Ei tarvitse vatuloida, että kuinka paljon sitä ruokaa pitää lähettää minnekin. Painoni oli lähtöhetkellä noin 83-84 kiloa ja Pari päivää reissun jälkeen ruoka orgioita pidettyäni 78,0 kiloa. Varmaan noin 77 kiloa, kun saavuin Kiilopäälle. Reissun jälkeen ruokana kiinnosti eniten rasvainen roska kuten pitsa ja hamppariateriat.
Päivittäinen ruokalista reissussa oli seuraavan kaltainen:
-aamupala noin 120-150g mysliä, jossa sekaisin siemenmysliä ja muromysliä. Lisänä kahvi. Tähän en kyllästynyt missään vaiheessa, eli ensi kesänä ainakin puolet samalla kaavalla.
-päivänapostelut, en syönyt kuin 2 kertaa lämpimän lounaan. 3-5 suklaapatukkaa, 75g Kuivalihakundin porkyä, reilu 100g cashewpähkinä-manteli sekoitusta, 1 energiapatukka, karkkia 50g. Täydennyksien jälkeen salamisnackseja, donitseja tms parille päivälle.
Isohko päivällinen johon joka päivä täsmälleen sama 50g kuivattua jauhelihaa ja 40g kuivattuja kasviksia, puolikas kasvisliemikuutio sekä suolaa. Lisukkeena pottumuusijauhepussi/175g tattaria/175g pastaa/175g riisiä/ 175g riisikauraseosta. Ekoina päivinä tämä vähän tökki, mutta kun aloin tekemään tämän runsaaseen vesimäärään, niin ei tökkinyt sen jälkeen yhtään.
Kutukoskella sain lisäksi isohkon harjuksen kalamiehiltä iltapalaksi ja Tahvontuvalla varasutuvan väki tarjosi naudan ulkofilepihvin perunoilla, salaatilla ym lisukkeilla, se maistui erinomaisesti. Myös viinit ja oluet olisivat kuuluneet listalle, mutta tarkoitus oli vetää vaelluspäivät "kuivinsuin" ja päihtyä vain luonnon kauneudesta.
Inarissa ja Nellimissä vietin yön hotellissa pesten vaatteet ym ja samalla söin roskaruokaa riittävästi. Tankkauspäivien jälkeen kulku oli ihan erilaista, kuin ennen ja kulkupäivien jälkeen.
Erämaista pidin kaikista, muista paitsi Vätsäristä, eikä siinäkään isoin vika ollut erämaassa, vaan jalkaterissäni, jotka eivät vain kestä vääntöjä suuntiin, johon en voi varautua etukäteen. Nammijärvellä oli hieman sellainen fiilis, että mitenköhän mahtaa kävely huomenna onnistua, kun oli tarkoitus olla työkykyinen reissun jälkeen. Tämä ongelma jaloissa oli yksi syy, miksi en halunnut jatkaa Saariselältä Kemihaaran ja Tuntsan erämaihin. Halusin tietää millaista maastoa jalkojen alla tulee olemaan loppureissusta.
Jatkossa tulen varmasti käymään useasti Pöyrisjärvellä, Paistuntureilla ja tietysti Saariselällä. Uusinta käynnin saa ainakin myös Kaldoaivi, Muotka, Hammastunturi sekä Tsarmi, mutta käynen Vätsärissäkin vielä uudestaan. Silloin vain pitää sopeutua siihen, että päivämatkat ovat maksimissaan 20 kilsaa.
Ehkä eniten pidin (Saariselkä diskattu nuoruudessa luetun Lumikurun ym. vuoksi) Paistuntureista, mutta ei se Pöyrisjärvi kauas jäänyt, jos jäi yhtään. Samaten Kaldoaivissa koko reittini on käytännössä sellaista, ettei lenkkarini kastuneet, kuin Vetsijoen ylityksessä, kun muut joet ylitin paljain jaloin ja Näätämön yli meni silta.
Muissakin erämaissa oli erinomaisen kauniita paikkoja, epäilen että kuolen, ennenkuin saan nähtyä paikat, joitka silmät haluavat nähdä.
Kanssa vaeltajia näkyi paljon ekalla 6 kilomnetrillä Terbmiksen laakson, jonka jälkeen näin Kutukoskella 3 retkeilijää. Tarvantovaarassa en nähnyt kuin joitakin poromiehiä. Pöyrisjärvellä näin Pöyrisjärven kämpälle saakka aika paljon kulkijoita, mutta sitten menikin 2 päivää yksin. Lemmenjoella näkyi Kultasataman ulkopuolella kait 4 retkeilijää.
Hammastunturissa en nähnyt ketään muuta ja Muotkalla näin kolme ihmistä. Kevon reitillä näin varmaan 50 henkeä, mutta sen jälkeen ennen Utsjokea yhden retkeilijä. Kaldoaivissa taisin nähdä 3 2 henden porukkaa ja Vätsärissä ennen Piilolaa en ketään, sen jälkeen 3 henkeä. Tsarmissa näin Artan kämpällä 3 nuorta miestä ja sitten Saariselän osalta ennen Luiroa 24 henkeä ja Luirolla ja Tuiskukurussa sekä Suomunruoktulla kussakin ehkä 50 kulkijaa. Mukavan paljon oli ruskaretkeilijöitä liikkeellä, mutta kyllä tämäkin vahvisti haluani kulkea Saariselällä Aittajärvi-Hammaskuru linjan itäpuolella. Tai ainakin noi ruuhkaiset tuvat pitää kiertää tai ohittaa nopeasti.
Varusteissa ei nyt ole mitään ihmeellistä, peruspaino ilman ruokia oli noin 7,5 kiloa, eikä sen painon sisältö taida olla oikeastaan oleellista. Mukana oli kuitenkin omavaraiseen leiriytymiseen noin -10 asteeseen saakka riittävä varustus, kulkuvaatteiden lisäksi mm paksuhko merinokerrasto, untuvahousut ja untuvatakki. Pääperiaatteena oli, että leirissä pitää olla muukin lämmnpaikka, kuin nukkumaavarustus. Mukana ollut retkipeitto oli liiankin lämmin (rittäää mulle noin -3 astetta), vaikka useita +2 astesia öitä sattui sekaan. Pakkasöitä ei ollut kuin yksi. No onneksi retkipeitto painaa vain 650g, eli sen vuoksi en turhia kannellut paljoakaan.
Sade vaatteina oli noin 8 vuotta vanha Montanen minimus setti, joka yllätyksekseni piti vettä. Housut tosin onnistuin repäisemään poroaidan alituksessa Hammastunturissa, mutta leukotape paikkaus piti veden ulkopuolella. Muutoinkin varusteet oli valittu kevytretkeilyn hengessä, facen kevytretkeilyryhmästä löytyy esimerkkejä hyvistä varustelistoista ja varusteista kuhunkin kategoriaan, jos on tarvetta uusia hajonneita vehkeitä.
Repusta voinen sanoa sen verran, että alle 500g painava reppu, eli Bonfus Altus 48 oli erinomainen kantaa raskaimmillaan 16 kilon kuormalla. Valmistaja suosittaa kait alle 10 kg kuormia, mutta itselleni toi oli liki täydellinen. Vain tilavuutta olisi saanut olla vajaa 10 litraa enemmän. Senpä vuoksi tuohon ompelutankin 20 senttiä lisää korkeutta, jolloin saan noin 2 viikon ruoat sisään ja paino lisääntyy vain 50 grammaa... Tuota voin suositella kaikille keventäjille, mutta aika henkilökohtaisia valintojahan noi reputkin ovat.
Jalkineina mulla oli ekat 500 km Topo Athleticin MTN racerit, jotka olivat kuin luotu jalalleni. Jalkani eivät kait vaan olleet luotu niille, koska jo 500km jälkeen niiden sisävuori oli kulunut puhki useasta kohdasta. Jaloissa ei onneksi ollut mitään kulumia, ei edes hiertymien alkuja, vaikka kuljinkin noin 35 km päivässä, pääosin märissä kengissä. Vikat 500 km jaloissa oli Topon MTN racer 2:t, jotka olivat itselleni paljon huonommat, mutta en niilläkään saanut, kuin 3 erittän pientä rakkoa jalkoihini, vaikka hieman nostinkin päivämatkaa 2 viikon jälkeen. Topon kengissä polkujuoksuun 44,5 on itselleni hieman väljä, nyt eka kenkäpari oli kokoa 46,5 ja toinen kokoa 46, eikä missään vaiheessa tullut mieleen, että kengät olisivat liian suuret. Saamani tieto, että vaelluslenkkareiden pitää olla peukalon leveyden "liian suuret", oli oikea, vaikka suuresti sitä epäilinkin ennen isompien kenkien hankkimista.
Yllätyin myön siitä, kuinka hyvin viihdyin "yksin", mutta aiemmin kirjoittelin jo viesteistä. Luulen whatsup viestin lähettelyn ja saamisen kumppanilta, olleen lievää dopinkia yksinvaellukseen. En kokenut olevani yksin, vaikka ihan jokapäivä ei viestejä vaihdetukaan. Ehdottomasti kannatti lähteä reissuun, vaikka uudestaan en tule vastaavaa Suomessa tekemään (ehkä).
"This is my nature, who I am
If you don´t like it, here I stand"
If you don´t like it, here I stand"
Mickellä ollut mielenkiintoinen reissu! Oma reissuni päättyi pari tuntia sitten kotia. Kalmankaltiolta tuli Norjan rajaa kuljettua Suukisäytsiin ja Pöyrisjärven polkua takaisin. Hieno alue, hieno ruska ja ihmisiä vain ekana päivänä 2 ja viimeisenä toista kymmentä. Muuten ei ketään. Micken merkintöjä näin parissa vieraskirjassa. Säälien katselin Suukisäytsin tuvan rappiota. Hirsiltään kuitenkin aika hyväkuntoinen. Vieraskirjan mukaan aika suosittukin. Kamina poistettu ja ikkuna rikki.
Ilmeisesti suosituilla kohteilla väkeä riittää (Ketomellan parkkipaikka oli aamulla täynnä autoja esim.), mutta tuolla ei ollut ruuhkaa. Eilen kuitenkin nähtiin jopa rajavartijoita ja joukko polkupyöräilijöitä, ettei ihan tyhjää ollut. Kalmankaltion tupa oli pistetty hirsiä lukuunottamatta uusiksi. Puuliiteri on vielä tekemättä, mutta tupaa voi olla käyttää. Tärpätin hajua jonkun verran. Telttayö oli meidän valinta.
Ilmeisesti suosituilla kohteilla väkeä riittää (Ketomellan parkkipaikka oli aamulla täynnä autoja esim.), mutta tuolla ei ollut ruuhkaa. Eilen kuitenkin nähtiin jopa rajavartijoita ja joukko polkupyöräilijöitä, ettei ihan tyhjää ollut. Kalmankaltion tupa oli pistetty hirsiä lukuunottamatta uusiksi. Puuliiteri on vielä tekemättä, mutta tupaa voi olla käyttää. Tärpätin hajua jonkun verran. Telttayö oli meidän valinta.
Alkukesästä meinasin mennä yöksi Tsuugisautsiin, kun en tiennyt tuvan kuntoa. Pöyrisjärvellä ehkä hieman harmitti, kun ei voinut kulkea, kuin sen yhden kohdan nyt, mutta ensi kesänä ehkä sinne alkukesästä, vaikka noi Pöyriksen joet olivat mielenkiintoisia ylitettäviä tänä vuonna heti lumien lähdön jälkeen.
"This is my nature, who I am
If you don´t like it, here I stand"
If you don´t like it, here I stand"
-
Janne Pyykkö
- Viestit: 687
- Liittynyt: 06 Helmi 2013 09:02
- Paikkakunta: Espoo
Myös minä luin Micken tarinaa ja reittiä kiinnostuneena! Jotain sellaista, johon itse en pysty (=noin pitkiin kävelyihin päivästä toiseen).
Avisuora - Retkellä tavalla tai toisella http://avisuora.wordpress.com
Kaldoaivin viikon keikalta palattu joskaan ei täysin palauduttu.
Syksyinen Kaldoaivi on karu paikka, kun kolmiasteista vettä tihkuttaa navakassa tunturituulessa. Reissu olikin hyvää harjoittelua niille kurjemmille olosuhteille.
Reitti meni Mieraslompolasta mönkijäuraa noudatellen Adolfin kammille ja sieltä Pulmankijoen lähimaastoja pitkin Nuorgamiin. Vettä tuli joka päivä ja yö, niin että telttaa ei päässyt pakkaamaan kuivana kuin ehkä yhtenä aamuna, ja kengät kuivuivat vasta kotiin pääsyn jälkeen. Mönkkäriurasta voi sanoa että se on nopeahko reitti Kaldoaivin sisälle, mutta melko puuduttavaa käveltävää länsipäädystään, ellei tykkää pelkästä avoimesta tunturista.
Ei se pelkkää kurjuutta ollut, väliin mahtui hienoja sumuisia aamuja, auringonpaistetta ruskapuissa, revontulia ja jopa iltataivaalla näkynyt venäläisten Sojuz-raketin valoshow.
Syksyinen Kaldoaivi on karu paikka, kun kolmiasteista vettä tihkuttaa navakassa tunturituulessa. Reissu olikin hyvää harjoittelua niille kurjemmille olosuhteille.
Reitti meni Mieraslompolasta mönkijäuraa noudatellen Adolfin kammille ja sieltä Pulmankijoen lähimaastoja pitkin Nuorgamiin. Vettä tuli joka päivä ja yö, niin että telttaa ei päässyt pakkaamaan kuivana kuin ehkä yhtenä aamuna, ja kengät kuivuivat vasta kotiin pääsyn jälkeen. Mönkkäriurasta voi sanoa että se on nopeahko reitti Kaldoaivin sisälle, mutta melko puuduttavaa käveltävää länsipäädystään, ellei tykkää pelkästä avoimesta tunturista.
Ei se pelkkää kurjuutta ollut, väliin mahtui hienoja sumuisia aamuja, auringonpaistetta ruskapuissa, revontulia ja jopa iltataivaalla näkynyt venäläisten Sojuz-raketin valoshow.