Heitetty reissu

[amatööri]

^^

Micke kuitenkin palasi käsivarteen....saitteko hiihdellä rauhassa?

[Micke]

^ Sanoisin, että eipä juuri paremmin voisi tuota puoltatoista kuukautta käyttää. Tosimiesten(henkilöiden) touhua, ja uskon myös niin ettei näitä reissuja ole tehty näyttämisen takia. Korkeintaan itselle on todistettu mihin pystyy, ei pakon edessä vaan nautiskellen.
Karvalakki nousee korkealle!

Ei siellä saanut todistettua itselleen mihin pystyy, sai sellaisen reality checkin, etten enää ole nuori (tai oikeammin sydämen vajaatoiminta kai se haittaa kylmässä). Oikeastaan eka kerta kun tuntui vaelluksella, että ollaan siellä ikämiesten puolella. No, varmaan kaikki ikääntyy ja reissut muuttuvat. Siihen pitää vaan sopeutua ja aion jatkossakin hiihdellä pakkasilla, niihin sopeutuen. Nuorempana ja vahvempana pystyi painamaan pedaalia pohjaan, jos tuli kylmä, nyt ei vaan enää pysty millään. Onneksi vaatteissa piilee apu. Aina voi hiihdellä paksummilla vaatteilla. Tuntuu kyllä naurettavalta pukea paksu väliasu päälle, kun lähtee hiihtämään, mutta eipä tässä muuta voi, eikä tuo ole mitenkään haittaava asia, on vaan erilaista kuin ennen. Toki myös päivämatkoissa kaikki näkyy, mutta siihenkin sopeutuu.

Käsivarteen tuli palattua hiihtelemään noin 15 vuoden tauon jälkeen, alle kilsan etäisyydellä näimme Tsahkaljärven jälkeen 2 moottorikelkkaa, Pitsuksella poromies tuli kyselemään kuulumisia 25 asteen pakkasessa ja ilmeisesti MH:n työntekijä kyseli liki Meekoa myös kuulumisia. Rauhallista oli tuo aika, tosin Norjan puolta pari päivää kuljimme.

Tähän talveen on tullut satsattua palkattomien osalta rutkasti, jatkossa maaliskuun alkupuoleksi Itäkairaan ja huhtikuussa Sarekiin. Jatkossa lähivuosina varmaan 3 reissua talvella ja sitten kesällä meloen enemmän reissut. Onneksi työnantaja on suopea tähän vielä.

[diver]

Iso peukku tälle.

[amatööri]

^^
Onneksi ihminen on sopeutuvainen eläin .Reissut muotoutuu erilaisksi ja muutenkin mieli muuttuu.Hyvä kun oli rauhallista ja kun kääntää sukset tai kengän nokat pois reiteiltä niin on aivan yksin...tai kaksin.

[nuoriso-osasto]

Minkä takia Micke on vältellyt käsivartta 15 vuotta?

[Micke]

Kelkka rallin vuoksi, enkä nytkään olisi mennyt ellei kumppani olisi välttämättä tahtonut sinne. Mutta nyt oli tosiaan mukavan rauhallista.

[nuoriso-osasto]

Ihan pätevät syyt molempiin. Eli siis olla menemättä ja tämän kerran mennä.

[gregor]

Pyrähdys kemihaara - kiilopää, 4 yötä oli nyt sopivasti tarjoten kaksi oikein hienoa päivää ja niin vielä elämyksellisen aamun jälkeen päätin tänään hiihtää jo tielle. Vaihtoehtona kiilopään lähimaaston koluamiselle 300g mannasuurimoiden voimalla.

näppäilyt: https://photos.app.goo.gl/oFhRvaEco2pXNyyT7

Antoisaa retkeä myös Mickelle ja kuuluisalle "kumppanille" mikäli sattuvat vielä palstalle eksymään ennen lähtöä.

[Micke]

Aika reipastahtinen hiihtely, tuota Karapuljun tupaa sain katsella toisenkin kerran, ennenkuin tajusin mikä kämppä toi on. Rinkan kanssa kulkeminen voisi olla vaihteeksi mukavaa, antaisi hieman enemmän mahdollisuuksia reitinvalintaan.

Huomenna pitäisi astuksia tosiaan junaan, jos ei olisi autojunaan lippuja niin kaiketi pari päivää enemmän toipuisin flunssasta. 11 yötä meillä on aikaa, jos sellaisen 120 kilsaa jaksaisi hiihtää.

Miten muuten kantaa hanki, tuskin mitenkään...

[gregor]

Kantoa löytyi Hammasjoen pohjoispuoleisilta jängiltä! Sieltä täältä, hipsutellen, ja kun niiden 3m suksien päällä oli ehkä joku 75kg painoa siinä kohtaa...

Lännenpänä (esim harrihaara -> ampupäät) oli välillä sellaista mukavaa fiilistä että tunsi tekevänsä töitä mutta pystyi pitämään hyvää matkavauhtia.

Itäkairan osalta en kerro

[junnnu]

Intouduin kirjottamaan, joten jaetaan tämä tännekkin. Ehkä itselle ja muillekkin muistutuksena, että lähiretkistäkin voi tulla löytöretkiä:

Kevät tuli varottamatta ja lähdin vasta viimeviikonloppuna vuoden ensimmäiselle pöllöretkelle Kiimingin suunnille. Kohde oli itelle ennestään tuntematon, joskus aikoinaan kartalta bongattu laavumerkintä. Lähtiessä piti arpoa onkohan siellä miten teitä aurattu edellisen yön sankan lumipyryn jälkeen ja miten sitä pitikään pukeutua kun lämpömittari hipoo nollaa. Ja jottei muuttuvat tekijät lopu kesken, otin kaverin mukaan.

Tie oli jokseenki aurattu ja aurinkoki melkein paistoi. Kaikki oli tosi kivasti kunnes tajuttiin että hanki upottaa melkein polvia myöten ja painaa ainaki tonnin joka askeleella kun nostelee suksia hangen päälle. Ennen lähtöä tehty pitkä latuhiihtolenkki alkoi siinä vaiheessa kaduttamaan kun edessä näytti olevan oletettua raskaampi taival. Vaikka vaatetuksen muistin keventää vastaamaan nollakelejä niin ensimmäisen korkeuskäyrän kohdalla muistui mieleen ettei suksen pohjassa oleva -25 pitovoide pidä nollakeleillä. Hartiajumpaks ja äheltämisekshän se meni siellä pöpelikössä koska suksia ei periaatteesta oteta pois vaan tällaset otetaan harjotuksena. Perässä hiihtävä seuralainen totesi mut tässä vaiheessa jokseenkin kajahtaneeks.

Matka kuitenkin eteni ja paikka oli kyllä ennakko-odotukset yllättävä isoine siirtolohkareineen. Hämärän laskeutuessa aloin kuitenkin hieman katumaan päätöstä suunnata tuntemattomaan paikkaan. Aloin tuloksetta skannailla ympäristöä tarpin kokoisen aukon toivossa jos perillä ei olisikaan mitään mihin asettua yöksi. Lopulta puiden välistä vilahti laavun katto. Tai itseasiassa savupiippu. Jännitys tiivistyi kun aloin kelata päässä kotagalleriaani ja päädyin nopeasti siihen tulokseen, että tuon näköiset piiput on vain lukituissa kodissa. Ei auttanut kuin jatkaa hiihtämistä joka ei yhtään nopeutunut hangen alle ilmestyneen harvennushakkuujätteen myötä. Kota lähestyi yhtä nopeaa kuin Saarijärven tupa Kilpisjärveltä hiihdettäessä. Lopulta sitä seistiin jättimäisen tupaa näyttävän kodan rappusilla. Ripa alas ja tiukka nykäsy. Auki on. Nöyränä asteltiin sisään ja mietittiin touhun luvallisuutta, mutta päätettiin levittää makuupussit lavereille ja pitää kotaa majapaikkana siivouspalvelua vastaan; lattiaa ei oltu ihan hetkeen harjattu.

Nopeat termarikaurapuurot päivälliseksi, toppavaatetta niskaan, taljat selkään, sukset uudelleen jalkaan ja kohti pöllömaita. Eteneminen ei nopeutunut vaikka taakka keveni mutta sai nopeasti lämmöt takasin. Pöllöretkeilen aina yksin. Paitsi nyt. Ja yksin menemiseen on syynsä. En vain osaa olla hiljaa ja puhumatta minuuttia kauempaa. Mutta tähän oltiin varauduttu ja aina kuuntelupaikalle pysähtyessä kaivettiin kumpikin kirja taskusta ja syvennyttiin lukemaan punavalossa ja kuuntelemaan korvat höröllä. Ihan toimiva konsepti. Joskin en tiedä kuinka pöllöt karstaa valoa. Ja kirjankin olisi voinut valita toisin; tuntui koomiselta lukea kesäkuvausta keskellä talven sylissä lepäävää hiljaista kuusikkoa. Kun kello alkoi lähestymään puoltayötä, päätettiin suunnata pehkuihin. Yksi etäinen pöllön huhu kuultiin joten sen suhteen jäi hieman tulos laihaksi, mutta kirkas kuutamo, tyyni lämmin keli ja koskematon hanki ei jättänyt kyllä kylmäksi. Ja välillä tekee hyvää vain olla ja odottaa hipinhiljaa jotain minkä saamisesta ei ole mitää takuita.

Koisittiin hyvät unet ja hiihdeltiin omia jälkiä pitkin takaisin. Takaisin tullessa maisemat näkee toisesta suunnasta ja huomasin hiihtäneeni edellisenä päivänä ihan vierestä huomaamatta mitään. Jäljen varresta nousi korkeuksiin valtava raita. Vähän vänkyrä, karkearunkoinen komea raitavanhus. Rungon toinen puoli täynnä raidankeuhkojäkälää, latvusto tiheänä ja hyvävointisena sai kyllä melkein tipan linssiin. Näitä ei ihan joka päivä näe alueella jossa ojittamaton metsä on poikkeus. Toivotin raidalle hyvää loppukevättä ja lupasin tulla katsomaan miten nättiin lehteen se puhkeaa kun kesä koittaa.

[diver]

Mukava kertomus.kiitos.

[hannes]

Joo, hauska oli lukea.
Helmipöllö täällä vielä viime viikolla kuului, nyt toisesta suunnasta kuin tammikuussa. Meillä kävi mielessä, onko naaraista pulaa kun suunnat vaihtelee.

[nuoriso-osasto]

Kiitos Junnnu! Itselleni lähiretkien arvo on hyvin korkealla. Toki viikon mittainen vaellus tai pidempi on hieno elämys, mutta onko se kummakaan, kun siihen menee se viikko tai pidempään. Ongelma pitkissä retkissä on se, että niitä tehdään harvoin. Itse haluan kokeilla seikkailua arjessakin. Muuten elämä on vain samaa puuduttavaa puuroa. Käytännössä tämä toteutuu viikonloppuretkillä, tai pyörä tai juoksulenkeillä johonkin uusiin maisemiin. Lopulta näistä koostuu enemmistö oman elämäni seikkailullisesta sisällöstä. Pitkät retket ovat kuriositeetteja.

Olen asunut nyt kolme ja puoli vuotta Tampereella ja huomaan jo kyllästyneen ympäristööni. Etsin aktiivisesti reittejä pois, jotta saan lähiretkilleni uutta sisältöä.

[diver]

Pikku keikka pohjois Norjaan"Päivä retkeilyn" merkeissä.
Avotunturissa oikein hyvä hankikanto ja koivikoilla meinasi upottaa.Kelit suosi silleen että maisemat avautui mahtavasti.
Opintoretki tulevaisuutta varten.